Olen nyt kyennyt suhtautumaan tähän työhöni ehkä astetta rennommin, vaikka kieltämättä ihan yhtä tylsistyneeksi itseni tunnenkin lähes koko ajan. Viime aikoina asiakaspalvelutilanteet ovat olleet vähän laskussa, mutta sen sijaan olen joutunut töissä mm. korjaamaan yksikseni kollegan aivan ihmeellisesti tehdyn paperinsyöttöjutun printteriin sekä muutenkin taas vaan korjailemaan edellisvuorolaisten kämmejä.
Viikon loma on myös suhteellisen piakkoin edessä. Se legendaarinen armeijasta opittu "Loma-TJ" taitaa olla noin kahdeksan päivää, mutta onneksi maanantai on vapaata vaikka viikonlopun töissä olenkin. Kai tällaiset lomien mittailut kuitenkin kertovat jo sinänsä siitä kuinka tätä työtä niin kuin aikoinaan armeijankin käymistä pidin eräänlaisena tuomiona, joka nyt oli vaan kärsittävä. On kuitenkin aika lohdutonta miettiä että tämä työ olisi tuomio, sillä siinä tapauksessa tämä työ todellakin tulee olemaan vielä ainakin puolentoista vuoden kakku.
Työn turhauttavuudesta puheen ollen olen äärimmäisen huonoista työajoistani huolimatta yrittänyt viettää jonkinlaista "nollauttavaa vapaa-aikaa", johon liittyy alkoholi. Lähdin eilen lyhyen voimaharjoittelusession ja suihkun jäljiltä yhdeksän aikoihin Kallioon ja tein pienimuotoisen baarikierroksen. Luonnollisesti tein tämän ilman naisystävääni, sillä uskon vakaasti myös siihen että suhteessa tulee olla myös välillä vähän omaa aikaa.
En juonut omasta mielestäni kovinkaan paljoa, mutta ehkä kuitenkin sen verran että aamulla lievä krapula odotti minua. Tapasin muutamia tyyppejäkin kierroksellani, mutta koska tarkoituksenani oli vielä selvitä aamulla töihinkin suhteellisen toimintakuntoisena, niin lähdin kesken ottelun menemään.
Tuntui hyvältä nollata tilanteita tuolla tavalla pitkästä aikaa. En yleensä käytä alkoholia kovinkaan paljoa, mutta välillä tällaista tulee kyllä tehtyä kun on turhautunut ja haluaisi tehdä jotain muutakin kuin maata kotona ja voivotella elämänsä muuta paskaa.
Pitemmittä puheitta voidaan kuitenkin todeta että nyt olo on sen verran heikko että ihan vissyn linjalla painetaan tänään menemään.
perjantai 11. marraskuuta 2011
perjantai 4. marraskuuta 2011
Töissä?
Asiakaspalvelu jatkuu.
Päivän viisain esitetty kysymys: "Miten täältä kerroksesta oikein pääsee pois?"
Kysymys tulee toki vähän vanhemmalta henkilöltä, mutta kuitenkin sellaiselta joka muutamia hetkiä sitten kapusi tuplaportaikon päästäkseen yläkertaan. Toivoisi että henkilö tosiaan muistaisi miten oli sinne edes päätynyt. Ehkä kyseessä oli.. noh, tämän paikan asiakasprofiilit huomioonottaen vaikka mikä.
Neljän päivän lomat tulossa.
Enough said.
Päivän viisain esitetty kysymys: "Miten täältä kerroksesta oikein pääsee pois?"
Kysymys tulee toki vähän vanhemmalta henkilöltä, mutta kuitenkin sellaiselta joka muutamia hetkiä sitten kapusi tuplaportaikon päästäkseen yläkertaan. Toivoisi että henkilö tosiaan muistaisi miten oli sinne edes päätynyt. Ehkä kyseessä oli.. noh, tämän paikan asiakasprofiilit huomioonottaen vaikka mikä.
Neljän päivän lomat tulossa.
Enough said.
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Turhaa työtä ja perimmäisiä tarkoituksia
Työt ovat jatkuneet omalla painollaan eteenpäin. Samaa paskaa- eri päivänä.
Voidaan tosiaan jälleen kerran todeta että tämäkin työ olisi ihan kivaa ilman niitä asiakkaita. Vaikka kieltämättä asiakkaat eivät nyt aivan kauheimmasta päästä ole enää olleetkaan, niin kuitenkin ne ovat olleet melko kiittämätöntä sakkia noin muuten.
Olen viime päivinä paininut erinäisten asiakkaiden jättämien löytötavaroiden parissa. Kiittämättömyys on kuitenkin ollut maailman palkka tässäkin asiassa, sillä eräs palautettu käsilaukku päädyttyään oikealle omistajalleen kirvoitti hänestä lähinnä vain saatanallista motkottamista siitä kuinka laukku oli kiikutettu tänne valvomon löytötavaralootaan eikä sinne minne hän kuvitteli. Olisi pitänyt ohjeistaa tätä vanhempaa naisihmistä siitä että kannattavinta olisi ollut ihan vaan olla kiitollinen siitä että mokoma kassi edes löytyi.
Eilen myöskin eräs nainen väitti tyttärensä kadottaneen kameran asiakasfirman tiloihin. Etsin sitä hänen kanssaan tovin jopa naisten vessasta, jonka jälkeen naiselle tuli niin kiire kuulemma jonnekin laivalle että poistui hätäisesti paikalta. Mitä ilmeisimminkin tuota kameraa ei ole koskaan täällä ollutkaan, mutta tietysti me olemme helppo kohde syytteille, kun emme kerran pysty kameraa työntämään hänen nenänsä eteen todisteeksi.
Nämä tällaiset asiakaspalvelujutut ovat ihan kiinteä osa vartijankin työtä. Jossain metrossa tai kauppakeskuksissa joutuu paimentamaan erinäisiä juoppoja sekä näpistelijöitä- mutta siinä sivussa myös ohjaamaan eksyneitä turisteja ties minne tai setvimään löytötavara-asioita. Oikeastaan tuntuu että piirivartiointi- eli siis useimmiten öisin autolla yksin ajelu erinäisiin tarkastuspisteisiin ja niistä toiseen saattaa olla sitä kaikkein kannattavinta hommaa moneltakin kantilta katsottuna. Näissä "asiakaspavelutöissä" sitä vaan rikkoo hermonsa kerta toisensa jälkeen kun asiakkaat eivät halua tai ymmärrä kiittää toista hänen panoksestaan heidän viihtyvyytensä edesauttamiseksi.
Olen kuullut paljon yhtymäkohtia hotelli- ja ravintola-alaan näiden hommien kanssa. Vaikka en mikään portsari olekaan, niin paljon joutuu olemaan tekemisissä ihan suorasti erinäisten asiakkaiden kanssa päivästä toiseen. On kieltämättä ikävä huomata että tietyn ikäryhmän asiakkaat ovat myös useimmiten niitä "vaikeita tapauksia" ja joskus ne usein huonosta käytöksestä syytetyt teinitkin osaavat olla enemmän ihmisiksi verrattuna vanhempiin "rouvashenkilöihin".
Asiakaspalvelutyö tässä muodossaan ei tosiaan ole kaikille. Se kuluttaa ainakin minun havaintojeni mukaan todella nopeasti ja vähintään jossain vaiheessa niin että niihin vaikeisiinkin asiakkaisiin alkaa suhtautumaan todella nyrpeän ynseästi ja prosessoi heidät pois näkökentästään kylmän mekaanisesti. Onneksi minulle ei ole vielä tullut eteen minkäänlaisia voimankäyttötilanteita, vaikka varuillaan saa tietysti olla milloin mistäkin tällaisessa ympäristössä, jossa liikkuu kerralla todella paljon ihmisiä.
Mietin kyllä ihan riittävästi jatkoani tämän alan palveluksessa ihan koko ajan. Joudun kuitenkin tekemään tätä nyt lähinnä siitä syystä että vaikka duuni onkin todella tympeää, niin se mahdollistaa monet sellaiset asiat joita ei opintotuilla tai muilla vastaavilla juuri hankita. Lisäksi seurustelusuhde- vai pitäisikö sanoa ihan että parisuhde pitkästä aikaa on myös sellainen johon sitä rahaa kuluu.
En yhtään ihmettele miksi keskimääräinen nuori nainen tai mies ei viihdy tällä alalla paria vuotta pidempään. On tämä kuitenkin sen verran monotonista työtä ja toisekseen lähes jatkuvasti erinäisten tahojen sylkykuppina toimimista, että ei kyllä mitään rajaa sen vitutuksen voimakkuudella aina tasaisin väliajoin. Itselleni kuitenkin tämä työ on ollut rankkaa siksi että useimmiten en tee mitään työpäivän aikana- kunhan vaan hoidan mekaanisesti muutaman jutun ja odottelen että pääsee kotiin. En ole niin passiivinen ihminen, ettäkö tämä työ sopisi minulle.
Voidaan tosiaan jälleen kerran todeta että tämäkin työ olisi ihan kivaa ilman niitä asiakkaita. Vaikka kieltämättä asiakkaat eivät nyt aivan kauheimmasta päästä ole enää olleetkaan, niin kuitenkin ne ovat olleet melko kiittämätöntä sakkia noin muuten.
Olen viime päivinä paininut erinäisten asiakkaiden jättämien löytötavaroiden parissa. Kiittämättömyys on kuitenkin ollut maailman palkka tässäkin asiassa, sillä eräs palautettu käsilaukku päädyttyään oikealle omistajalleen kirvoitti hänestä lähinnä vain saatanallista motkottamista siitä kuinka laukku oli kiikutettu tänne valvomon löytötavaralootaan eikä sinne minne hän kuvitteli. Olisi pitänyt ohjeistaa tätä vanhempaa naisihmistä siitä että kannattavinta olisi ollut ihan vaan olla kiitollinen siitä että mokoma kassi edes löytyi.
Eilen myöskin eräs nainen väitti tyttärensä kadottaneen kameran asiakasfirman tiloihin. Etsin sitä hänen kanssaan tovin jopa naisten vessasta, jonka jälkeen naiselle tuli niin kiire kuulemma jonnekin laivalle että poistui hätäisesti paikalta. Mitä ilmeisimminkin tuota kameraa ei ole koskaan täällä ollutkaan, mutta tietysti me olemme helppo kohde syytteille, kun emme kerran pysty kameraa työntämään hänen nenänsä eteen todisteeksi.
Nämä tällaiset asiakaspalvelujutut ovat ihan kiinteä osa vartijankin työtä. Jossain metrossa tai kauppakeskuksissa joutuu paimentamaan erinäisiä juoppoja sekä näpistelijöitä- mutta siinä sivussa myös ohjaamaan eksyneitä turisteja ties minne tai setvimään löytötavara-asioita. Oikeastaan tuntuu että piirivartiointi- eli siis useimmiten öisin autolla yksin ajelu erinäisiin tarkastuspisteisiin ja niistä toiseen saattaa olla sitä kaikkein kannattavinta hommaa moneltakin kantilta katsottuna. Näissä "asiakaspavelutöissä" sitä vaan rikkoo hermonsa kerta toisensa jälkeen kun asiakkaat eivät halua tai ymmärrä kiittää toista hänen panoksestaan heidän viihtyvyytensä edesauttamiseksi.
Olen kuullut paljon yhtymäkohtia hotelli- ja ravintola-alaan näiden hommien kanssa. Vaikka en mikään portsari olekaan, niin paljon joutuu olemaan tekemisissä ihan suorasti erinäisten asiakkaiden kanssa päivästä toiseen. On kieltämättä ikävä huomata että tietyn ikäryhmän asiakkaat ovat myös useimmiten niitä "vaikeita tapauksia" ja joskus ne usein huonosta käytöksestä syytetyt teinitkin osaavat olla enemmän ihmisiksi verrattuna vanhempiin "rouvashenkilöihin".
Asiakaspalvelutyö tässä muodossaan ei tosiaan ole kaikille. Se kuluttaa ainakin minun havaintojeni mukaan todella nopeasti ja vähintään jossain vaiheessa niin että niihin vaikeisiinkin asiakkaisiin alkaa suhtautumaan todella nyrpeän ynseästi ja prosessoi heidät pois näkökentästään kylmän mekaanisesti. Onneksi minulle ei ole vielä tullut eteen minkäänlaisia voimankäyttötilanteita, vaikka varuillaan saa tietysti olla milloin mistäkin tällaisessa ympäristössä, jossa liikkuu kerralla todella paljon ihmisiä.
Mietin kyllä ihan riittävästi jatkoani tämän alan palveluksessa ihan koko ajan. Joudun kuitenkin tekemään tätä nyt lähinnä siitä syystä että vaikka duuni onkin todella tympeää, niin se mahdollistaa monet sellaiset asiat joita ei opintotuilla tai muilla vastaavilla juuri hankita. Lisäksi seurustelusuhde- vai pitäisikö sanoa ihan että parisuhde pitkästä aikaa on myös sellainen johon sitä rahaa kuluu.
En yhtään ihmettele miksi keskimääräinen nuori nainen tai mies ei viihdy tällä alalla paria vuotta pidempään. On tämä kuitenkin sen verran monotonista työtä ja toisekseen lähes jatkuvasti erinäisten tahojen sylkykuppina toimimista, että ei kyllä mitään rajaa sen vitutuksen voimakkuudella aina tasaisin väliajoin. Itselleni kuitenkin tämä työ on ollut rankkaa siksi että useimmiten en tee mitään työpäivän aikana- kunhan vaan hoidan mekaanisesti muutaman jutun ja odottelen että pääsee kotiin. En ole niin passiivinen ihminen, ettäkö tämä työ sopisi minulle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)