Olen ollut nyt enimmäkseen tuolla yhdessä kohteessa ja viime viikolla ennen itsenäisyyspäivää vahdin siellä sitten yömyöhään kohteen porukoiden varsin kosteita pikkujouluja. Oikeastaan tuon tapahtuman jäljiltä koko mesta muistutti pitkään jonkinlaista yökerhoa, sillä tyhjät kaljatölkit ja siideripullot (pissiksineen) lähinnä käsittivät kyseisen kerroksen sisällön. Parasta oli kyllä kun kohteen eräs varsin vähäpätöisessä asemassa ollut keski-ikäinen nainen yritti vahvassa jurrissa pomputtaa minua sieltä respan puolelta kaikenlaiseen typerään, joka lähinnä sai hänet näyttämään typerältä ja itsekeskeiseltä mulkulta.
Yöllä kohteessa kävi myös firmamme yövartija kierroksellaan juttelemassa hetkisen ja tiiraillen kameroista juhlakansan menoa huvittuneena. Molemmat totesimme että kyllähän siellä meno oli kuin paikallisessa Onnelassa, mutta mehän olimme tietysti vain töissä siellä.
Tärkeimpiin asioihin siirryttäessä olen myös hulluna hakenut töitä erinäisistäkin paikoista viime kuukausien aikana. Viikko sitten tärppäsi oikein kunnolla ja olinkin välittömästi työhaastattelussa, jonka lopullinen tulos selviää kai ensi viikolla. Olen tosi luottavainen sen suhteen ehkäpä jopa lapsellisuuteen asti, mutta kyllä tuosta nyt vähintään varovaisen positiivinen fiilis jäi EHKÄ.
Hiljainen kypsyminen tähän ammattiin ja kaikkeen siihen liittyen on ollut pitkäaikaista ja tämän blogin kantava juuri sen alkuajoista lähtien. Olen kuitenkin alkanut olemaan jo niin väsynyt tähän työhön melkein neljän vuoden sekopäisen paahtamisen, rikottujen lupausten ja jatkuvasti muuttuvan tilannekuvan vuoksi että lopettaminen on ollut vain ajan kysymys. Täytyy nyt toivoa että tämä natsaisi minne hain, mutta ei sitä koskaan tiedä.
Ennen tuota haastattelua hain erääseen varastofirmaan töihin, mutta siellä sitten olisi pitänyt olla ensinnäkin "noin parikymppinen ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa oleva" henkilö, joka olisi päässyt suorittamaan työn ohella varastonhoitajan tutkintoa. Erääseen toiseen varastoduuniin jätin hakematta, sillä en olisi millään ehtinyt juosta koko ajan työhaastatteluissa kun töissäkin pitää käydä. Valitsin siis heti tämän johon minua pyydettiin, mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Kyseessä ei sitten muuten ole varastoduuni, vaan ihan eri ala kuitenkin taas jälleen asiakaspalvelua sivuten valitettavasti. Duunissa on kuitenkin parempi liksa ja uusi työympäristö, joten kyllä tämä nykyiseen tilanteeseen verrattuna kannattaa.
Mutta niin, jotenkin nykyään on niin hälläväliä-fiilis kaikkea työasiaa kohtaan ja odottaa vaan pois pääsemistä tippa linssissä että on sopivaa pistää tämän hetken fiiliksiä kuvaavaa tosi vanha Phil Collinsin biisi videoideen tänne blogiin ensimmäistä kertaa koskaan.
Toivottavasti tämä kaikki alkaa olemaan pian tässä. Ensi viikolla ehkä tiedämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti