"I don't care anymore"

Postauksissa on tosiaan ollut viime aikoina aikamoisia pausseja, sillä en ole jaksanut tai ehtinyt pahemminkaan paneutumaan tämän blogin pitämiseen. Kieltämättä töistäni kirjoittaminen on edelleen allekirjoittaneen mielestä mielekästä, mutta yhtälailla tästä ammatista poispääseminen on viime aikoina ollut päällimmäisenä tehtävänä.

Olen ollut nyt enimmäkseen tuolla yhdessä kohteessa ja viime viikolla ennen itsenäisyyspäivää vahdin siellä sitten yömyöhään kohteen porukoiden varsin kosteita pikkujouluja. Oikeastaan tuon tapahtuman jäljiltä koko mesta muistutti pitkään jonkinlaista yökerhoa, sillä tyhjät kaljatölkit ja siideripullot (pissiksineen) lähinnä käsittivät kyseisen kerroksen sisällön.  Parasta oli kyllä kun kohteen eräs varsin vähäpätöisessä asemassa ollut keski-ikäinen nainen yritti vahvassa jurrissa pomputtaa minua sieltä respan puolelta kaikenlaiseen typerään, joka lähinnä sai hänet näyttämään typerältä ja itsekeskeiseltä mulkulta.

Yöllä kohteessa kävi myös firmamme yövartija kierroksellaan juttelemassa hetkisen ja tiiraillen kameroista juhlakansan menoa huvittuneena. Molemmat totesimme että kyllähän siellä meno oli kuin paikallisessa Onnelassa, mutta mehän olimme tietysti vain töissä siellä.

Tärkeimpiin asioihin siirryttäessä olen myös hulluna hakenut töitä erinäisistäkin paikoista viime kuukausien aikana. Viikko sitten tärppäsi oikein kunnolla ja olinkin välittömästi työhaastattelussa, jonka lopullinen tulos selviää kai ensi viikolla. Olen tosi luottavainen sen suhteen ehkäpä jopa lapsellisuuteen asti, mutta kyllä tuosta nyt vähintään varovaisen positiivinen fiilis jäi EHKÄ.

Hiljainen kypsyminen tähän ammattiin ja kaikkeen siihen liittyen on ollut pitkäaikaista ja tämän blogin kantava juuri sen alkuajoista lähtien. Olen kuitenkin alkanut olemaan jo niin väsynyt tähän työhön melkein neljän vuoden sekopäisen paahtamisen, rikottujen lupausten ja jatkuvasti muuttuvan tilannekuvan vuoksi että lopettaminen on ollut vain ajan kysymys. Täytyy nyt toivoa että tämä natsaisi minne hain, mutta ei sitä koskaan tiedä.

Ennen tuota haastattelua hain erääseen varastofirmaan töihin, mutta siellä sitten olisi pitänyt olla ensinnäkin "noin parikymppinen ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa oleva" henkilö, joka olisi päässyt suorittamaan työn ohella varastonhoitajan tutkintoa. Erääseen toiseen varastoduuniin jätin hakematta, sillä en olisi millään ehtinyt juosta koko ajan työhaastatteluissa kun töissäkin pitää käydä. Valitsin siis heti tämän johon minua pyydettiin, mutta lopputulos on vielä hämärän peitossa. Kyseessä ei sitten muuten ole varastoduuni, vaan ihan eri ala kuitenkin taas jälleen asiakaspalvelua sivuten valitettavasti. Duunissa on kuitenkin parempi liksa ja uusi työympäristö, joten kyllä tämä nykyiseen tilanteeseen verrattuna kannattaa.

Mutta niin, jotenkin nykyään on niin hälläväliä-fiilis kaikkea työasiaa kohtaan ja odottaa vaan pois pääsemistä tippa linssissä että on sopivaa pistää tämän hetken fiiliksiä kuvaavaa tosi vanha Phil Collinsin biisi videoideen tänne blogiin ensimmäistä kertaa koskaan.

Toivottavasti tämä kaikki alkaa olemaan pian tässä. Ensi viikolla ehkä tiedämme.

Menetyksiä

Pitkästä aikaa jälleen täällä!

Ihmeempiä ei ole tapahtunut viime postauksista, sillä edelleen olen raatanut tuolla enemmän tai vähemmän oheistöitä käsittävässä kohteessani jo useampia kuukausia putkeen. Uskoisin kuitenkin sen loppuvan viimeistään tämän vuoden vaihduttua, mutta mistäpä sitä tietää.

Edelleen on pakko todeta että kieltämättä sitä joka päivä miettii että miten helvetissä ne hommat mitä siellä teen kuuluvat muka jollekin vartijalle. Jos kuuluisin liittoon, niin varmasti näpäyttäisin ko. firmaani tällaisen tuottamisesta ja tekemisestä vartijalla, joka on oikeasti ihan hemmetin naurettavaa. Toisaalta sitten taas tämä on juuri sitä kamaa johon monet alan firmat ovat sortuneet nykyään; eli pistetään vartija tekemään kaikkea mahdollista paskaa pääasiana saada vain sopparia aikaiseksi ja oman firman osakkeenomistajille lisää massia.

Olen kyllä toisaalta saanut jälleen tapella ihan tarpeeksi erinäistä lähettien ynnä muiden tavaroiden toimittajien kanssa. Tänäänkin eräs heppu ilmaantui ilman mitään edustamansa firman ID-korttia tai vastaavaa siviilivaatteissa respaan, jolloin emme suostuneet ottamaan hänen epämääräistä pakettiaan vastaan ilman lisäselvityksiä. Tyyppi sitten soitteli ympäriinsä vihaisia puheluita ja haukkui meitä vaikka miksi puhelimen välityksellä, jolloin minulla sitten keitti yli ja heitin kunnon täyslaidallisen häntä kohti verbaalisesti siitä miten tämän asiakasfirman politiikka vastaanotettavien pakettien suhteen ei ole meidän keksimämme vaan noudatamme vain ohjeita- "just following orders".

Tyyppi oli todella EVVK purkaukseni jälkeen, josta kiihdyin enemmän ja painoin respaan istumaan. Tyyppi kuitenkin lähti sitten pikaisesti pois, mutta sivuutti purkaukseni täysin. Oikeastaan sehän siinä juuri pisti eniten vihaksi, sillä heppu ei todellakaan välittänyt ainakaan päällisin puolin siitä mitä minusta sanoi ihan julkisesti kaikkien kuullen sinne puhelimeensa.

No, sain toisaalta EHKÄ ensimmäistä kertaa koskaan kiitosta asiakasfirman taholta siitä miten hoidin tilanteen. Pääasiassa siis ehkä se että asiakasfirma- eli se ratkaisevin osa oli minun puolellani.. kerrankin.

Huomasin muuten myös että yksi lukija oli hävinnyt täältä listoilta. En nyt muista että kuka niistä seitsemästä se oli, mutta kaipa tämän blogin nykyinen anti ei sitten enää miellyttänyt. Toisaalta eipä tätä blogia nyt kai ole koskaan tehtykään lukijoiden kahmiminen mielessä, mutta onhan se kiva kun joku aina välillä ilmoittaa mielipiteensä minun viimeisimmistä koettelemuksistani.

Pommireppuhan se varmaan

Eli en saanut pitää taaskaan jäljellä olevia kesäloman päiviäni vaan tein sitten ylitöinä oikeastaan koko viime viikon vuoroni tuolla jossain määrin jo vakkarikohteessani.

Pari päivää sitten sisään ovesta astui taas se klassisen pahaenteinen "mummo", joka käveltyään respan tiskille ilmoitti että kadun toisella puolella oli epämäärinen musta reppu nököttämässä keskellä tietä eikä kukaan ollut siihen vähään aikaan kiinnittänyt mitään huomiota. Mummo myös epäili aika suoraan että kyseessä oli aivan varma pommireppu tai jotain.. eli poliisille piti ilmoitella.

No, koska aika oli kovin varhain aamusta niin kuittaisin mummolle vain tarkistavani asian jossain vaiheessa. Silmäilin respasta että tosiaan kadun toisella puolella oli epämääräinen reppu keskellä katua. Muutama ihminen käveli sen ohitse ja luimisteli sitä pikaisesti, jonka jälkeen lähdin minäkin liikkeelle kohteen sisältä ja kävelin kadun toiselle puolelle. Periaatteessahan olin siis oman vartiointialueeni ulkopuolella, mutta kaipa tämä oli nyt niin yleisen edun mukaista että tarkistamassa piti käydä.

Vaikka pidin koko juttua erittäin naurettavana, niin seisoskellessani repun vieressä sitä kyllä väkisin tajusi äkisti kuinka näinkin tavanomainen musta selkäreppu lopulta alkoikaan vaikuttamaan todella epäilyttävältä vain makaamassa keskellä katua muutaman oven edessä. Olisiko se tosiaan jonkun hämärämiehen tai paikallisen Al-Qaidan jättämä suomen ensimmäinen terrori-iskun väline? Varovasti kokeilin kengän kärjellä reppua, jolloin havaitsin että sisällä oli jotain hyvin painavaa ja vähän jotain muutakin. Alkoi kuumottamaan, vaikka tiesinkin aika varmasti ettei se nyt varmasti ollut mitään niin helvetin vaarallista kuin mielikuvitus antoi olettaa.

Hetken vielä pohdin että mitä sille tekisin, jonka jälkeen rohkaistuin avamaan repun. Tätä ennen jos joku läheisistä taloista tai ihan mistä vaan näköyhteyden päästä minua mahdollisesti seurasi, niin sai kyllä varmaan päivän naurut kun vartija seisoi repun vieressä ja pähkäili sen perimmäistä tarkoitusta milloin kokeillen sitä kenkiensä kärjillään ja vähän sitä siirrellen. 

No, avattuani repun sen sisältä paljastui kuitenkin jotain ihan konkreettista; nimittäin joku paikallinen huumeiden orja oli päättänyt jättää keskelle katua repun täynnä vähän yhtä sun toista kuvioihinsa kuuluvaa. Kaikenlaisia lääkkeitä ynnä muuta kivaa se siis oli täynnä, joka oli minulle erittäin vahva signaali soittaa paikalle poliisi hakemaan repun sisältöä.

Hetken kuluttua sitten reppu haettiinkin ja sen kummemmin en ole sen liikkeistä kuullut, mutta tulipa tuossakin kohteessa tehtyä pitkästä aikaa jotain ihan muuta kuin sitä mitä tavallisesti.

Joskus pärjäänkin

Pahoittelut kun viime aikoihin ei ole pahemmin ehditty mitään kirjoitella, mutta työ on lähinnä vienyt ylitöiden muodossa niin paljon aikaa etten ole ehtinyt kun käydä kotona nukkumassa ja taas uhrannut kaikki vapaat töihin.

Eipä silti, on tästä nyt seurannut sen verran hyvääkin että viime kuun palkka oli kaikkien ylitöiden ynnä muiden jälkeen oikein kohtuullinen. Oli pitkästä aikaa kiva huomata että tämänkin ammatin palkoilla pärjää, mikäli vaan tekee helvetisti ylitöitä ja uhraa kaikki vapaansa kasvottomalle työnteolle.

Taisin saada tosiaan käteen hieman yli 1800€ verojen jälkeen, joka on noin 400€ enemmän kuin normaalisti. Voidaan siis sanoa että pärjäsin oikein hyvin tuon syyskuun ja vähän tätä alkavaa lokakuutakin vielä, sillä omiin menoihin jäi melkein se tonni vuokrien maksun jälkeen ja muutenkin.

Olen myös ollut nyt taas vakionaamana tuolla oheistöiden kohteessani, josta sain tietää sen verran että se ehkä nyt kumminkin sitten loppuu tämän vuoden lopussa tai seuraavan vuoden alussa. Tavallaan tämä on kai aika huojentavaa, sillä olen siihen jo nyt kyllästynyt enkä jaksaisi tuota enää vääntää kovinkaan kauaa.

Kirjoittelen taas kun kerkeän, vaikka aika hiljaista puurtamistahan tämä nyt on.

Siellä tai täällä

Tarkoituksella on pidetty taas hiukan taukoa kirjoittelusta, sillä töissä on ollut taas sen verran kiirettä että vapaapäiviä on uhrattu saikkuja paikaten sekä viikonloput on sitten korjailtu niitä juttuja mihin ei ole ehtinyt ottaa kantaa normaalipäivinä.

Olen viettänyt aika paljon aikaa tuolla uudessa vakkarikohteessani, jossa pääasiallisiin tehtäviin kuuluu suurinpiirtein kokonaisuudessaan pelkkää oheistyötä varsinaisen vartiointityön jäädessä taka-alalle. Kieltämättä itseään kyllä ruoskii pelkästä ajatuksesta, mutta minkäs teet kun olet sinne vain päätynyt tekemään vuoroja ilman mitään sen kummempaa päätäntävaltaa itseltäsi.

Olen kuitenkin nyt jälleen täällä iltakohteessa pitkästä aikaa. Työt eivät ole vapaapäivien palamisesta huolimatta painaneet kovinkaan pahasti, sillä viime liksa oli ylitöiden sun muiden osalta kerrankin sellainen ettei tarvinnut laskea joka penniä ja taktisesti miettiä taloudellisia siirtojaan joka sekunti kauppoihin mennessään. Toki nythän tuo tili on jo sileänä, mutta voidaan todeta että kerrankin sitä rahaa tuli tarpeeksi menot huomioiden.

Työpäivät ovat olleet todellakin erinäisiä oheistöitä täynnä ja hapotus on välillä noussut pahaksikin. Viime viikolla tuli eräässä kohteessa MELKEIN poistettua aika tylysti eräs todella epäsiististi pukeutunut henkilö, joka saapui kohteeseen ja yllättäen halusikin tietää kohteen arkkitehtuurista aivan kaiken! Eli nyt kyllä kävi niin että ulkonäkö petti pahasti tässä tapauksessa ja löi ylimielistä iltavaksia vasten kasvoja, sillä hän nyt selkeästi olikin vain arkkitehtuurista kiinnostunut ulkomaalainen heppu vailla sen kummempia taka-ajatuksia. Ulkonäkö kuitenkin petti pahasti ja kieltämättä sorruin ajattelemaan häntä automaattisesti joksikin spurguksi, joka oli vain ilmaantunut paikalle sekoilemaan.

Henkilöstöpula vaivaa kuitenkin tiettyjä kohteita taas sen verran että pelkään joutuvani olemaan tuolla oheistöiden kohteesssa varmaan aika pitkään. Tuo kohde on päivävuoroja sisältävä, mutta eilen maanantaina oli jo taas sellainen ralli siellä päällänsä kaatuen tietysti vartijan niskaan että loppupäivänä sitten kotona sulattelin mennyttä työpäivää aika huolella.

Hain muutamaan uuteen työpaikkaankin, mutta eipä hakujen umpeuduttua tullut mitään positiivista sen puoleen kuin negatiivistakaan palautetta sieltä. Tämä nyt oli toisaalta aika odotettavissakin, sillä molemmat paikat olivat aloilta jotka kiinnostavat minua mutta työkokemusta aloista olisi kuitenkin pitänyt olla omatakseen edes jotain mahdollisuuksia.

Vartijat televisioissanne

Kiireiltäni olen jopa ehtinyt nyt sitten tutkailemaan muutaman osan verran tuota uusinta Foxin "Suomen Vartijat"-sarjaa oikeinkin antaumuksella.

Haluan todeta että tämä kyseinen sarja nyt sitten ilmestyttyään on kyllä aikamoinen mainospläjäys mielestäni kaikkein eniten. Sarja on sikäli hyvä veto juuri sarjan kehittäneelle firmalle, sillä sitä kautta aivan varmasti saadaan nuoria ja uusia kandidaatteja listoille nyt tämän siivittämänä sitten ainakin joksikin aikaa. Toki myös taustalla on varmasti sitten ihan se että kun palokunnasta, poliisista ja sairaankuljettajistakin on sarja ollut tullin ohella jo olemassa, niin pitäähän nyt toki vartijoita ynnä muita seurata vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla!

Tämä sarja hakee kuitenkin minusta samanlaista fiilistä ja lähetystapaa itselleen kun vaikkapa poliisit-sarjakin sinällään. Eli välillä vähän jutustellaan työparin kanssa kivoja, sitten hätistellään puliukkoja tai muita ja lopuksi sitten vedetään aina joku hauska toteamus päivän tapahtumista. Toki onhan sisällössä muutakin, mutta minulle tulee ainakin hyvin vahvasti melko tarkoituksenhakuinen ja siloiteltu kuva koko sarjasta. Vaikea sanoa toki että minkälaisia sarjan päähenkilöt ovat oikeasti duunissaan tai "silloin kun kamera ei kuvaa", mutta tällä hetkellä kaikista kyllä välittyy sellainen aikamoisen symppis ja mukava fiilis vastapuolesta huolimatta.

Totean edelleen että en ole työskennellyt tuollaisissa tehtävissä mitä sarja kuvaa. Vartiointialan työkokemukseni olen kartuttanut pääasiassa vain aulakohteissa sekä paikallisvartioinnissa lyhyen myymälävartiointikeikankin ollessa taustalla valvomotyön ohella. En ole myöskään noin kolmen vuoden urani aikana päätynyt tekemisiin kovinkaan väkivaltaisten kohdehenkilöiden tai muunkaan väkivallan kanssa, vaikka väkivallan uhka on muutamina kertoina ollut läsnä ja muutamia kertoja olen joutunut poistamaankin porukkaa onneksi ihan vaan kehoituksin ja käskyin asiakkaan tiloista.

En nyt tiedä että mitä sarjasta pitäisi olla mieltä. Kai se on ihan hyvä idea rekrytointimateriaalina alalle, mutta toisaalta taas syytän tätä sarjaa siitä ettei se välttämättä anna totuudenmukaista kuvaa siitä minkälaista tämä työ lopulta voi olla. Vaikka poliiseista kertovat sarjat voivat hyvinkin syyllistyä samaan, niin niissä minusta ainakin on tarpeeksi vaihtelevaa sisältöä (lainvalvojat vs. poliisit-sarja) antamaan erilaisia näkökulmia siitä minkälaista poliisin työ yleensä on. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Suomen vartijat sarja on sinänsä kai väistämätön reality-tulvan tuotos, mutta näin alalla olevana on pakko todeta että se mitä ruuduissa näkyy ei todellakaan ole se maailma johon jokaisen tulevan vartijan tai järjestyksenvalvojan tulisi luottaa. Uskon että aivan varmasti tämä sarja tuo alalle hakijoita, mutta toivon samalla että hakijat pohtisivat sitä että kuinka paljon television välittämä kuva alasta todella on realistinen, sillä netti on minusta kohtuullisen täynnä kertomuksia alalla vallitsevista olosuhteista sinällään. Sitä materiaalia kannattaa hyödyntää mikäli alalle pyrkii, sillä aivan liian monta kertaa tuntuu itsekin nähneen ja kuulleen nuoren pettyneen alaan liian sympaattisten ensitilan odotusten murskauduttua siihen mitä tämä työ tuo tullessaan sen monelta kantilta.

Tossupiiri

Eilen luvattiin vapaapäivä, mutta aamulla taas soitettiin töihin sitten todellisen sekoilun keskelle.

Päädyin tällä kertaa vetämään yksinäni "tossupiiriä", eli kävelin tauottamassa useita kohteita yhden alueen sisällä tietyn ajan. Päivä oli vähintäänkin kiireinen, sillä pyörin eri osoitteissa pitkin keskustaa.

Sama temppu toteutui muutamaa päivää myöhemmin, jonka jälkeen olen nyt sitten taas paikkaamassa saikkua täällä missä istuin kesälläkin oman lomani jälkeen. Täytyy todeta että nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin hektisiä ja tapahtumarikkaita jatkuvalla syötöllä että heikompia olisi varmasti alkanut huimaamaan. Toisaalta niin on alkanut minuakin.

Olen yrittänyt mukamas pitää vapaapäiviäni pois, mutta aina kuitenkin vapaapäivä alkaa aikaisin aamulla puhelinsoiton merkeissä siksi kun joku pitäisi saada töihin tekemään vuoroa ja minun nimeni nyt aina vaan sattuu pulpahtamaan siellä toimistolla ilmeisesti esille jostain listasta. Kolme vapaapäivää on nyt mennyt sivu suun näiden äkillisten paikkausten johdosta, joten kieltämättä kotona ollaan kyllä aika kyllästyneitä ensiksi siihen että edellisenä päivänä tarjotaan vapaata ja sitten aikaisin aamusta seuraavana päivänä soitetaankin töihin. Aikamoista käytännön pilailua tällainen, suorastaan.

Olen yrittänyt kiireestä huolimatta aktivoitua vapaalla sitten juoksentelun merkeissä. Muutaman päivän olen jo iltaisin kun on ollut tarpeeksi viileätä niin ruvennyt käymään ripeillä juoksulenkeillä. Aion ostaa muutamat juoksuun liittyvät harrastevälineet seuraavasta palkasta, sillä nyt tuntuisi pitkästä aikaa taas siltä että kuntoilu tämän löhöilyn ynnä muun jäljiltä voisikin tehdä ihan hyvää pitkästä aikaa. Nykyisin nimittäin on tunnustettava että vapaa-aikanani en jaksa enää oikein tehdä mitään, vaan olen jotenkin kroonisesti väsynyt. Kai se on tämä epäsäännöllinen työ kaikessa mielessä mikä nyt stressaa, mutta jospa urheilu auttaisi siihen. Eilen oli nimittäin tosi mukavaa juoksulenkillä myöhään illalla pienen vesisateen äärellä jolkotella menemään, vaikka laskenut kuntotaso kyllä tuntui hyvin konkreettisesti koko ajan kehossa.

Odotetusti töissä tämä hullunmylly tulee jatkumaan, sillä olin havaitsevinani että kesän jälkeen miehitys on taas pienentynyt varsinkin kun kesätyöläisiä ei ole ollut tarjolla läheskään samoja mittoja enää syyskuukausille kuin keskikesälle. Toisaalta tämä nyt tietää niitä kauan odotettuja ylitöitä, mutta sitten taas kesälomalta yli jääneitä pitämättömiä vapaita ei myöskään saada nyt sitten pidettyä millään.