Kierrän kehää niin elämässäni kuin työssänikin.
Työssä kierrän kehää päivästä toiseen tehden erilaisia rutiineja, jotka toistuvat aina samanlaisina. Tuijotan kelloa ja huokailen kestämättömyyttäni.
Vaikka en ehkä sitä elävässä elämässä itselleni tai muillekaan myöntäisi, niin tuo keväinen opintopaikan haku oli sellainen juttu jonka varaan aikalailla laskin. Vaikka tiedänkin jo tähän ikään mennessä ettei saisi jäädä tuleen makaamaan eikä varsinkaan masentua odotettavissa olevista vastoinkäymisistä, niin niinpä olen nyt kumminkin tehnyt taas jälleen pitkästä aikaa.
On väsyttävää koko ajan keksiä jotain uutta vanhojen kaatuneiden suunnitelmien tilalle. Olen myös huomannut että tämä vartijan työn tekeminen on jotenkin nykyään niin vastenmielistä etenkin nyt ensimmäisenä loman jälkeisenä päivänä, että ei oikein jaksaisi tarttua mihinkään konkreettiseen työtehtävään.
Olen näille ihmiselle ympärilläni vain yksi univormu kiertelemässä siellä sun täällä jatkuvalla syötöllä. Todellisuudessa olen mielialalääkkeitä käyttävä, keskivaikean masennusdiagnoosin toistumiseen saanut, työhönsä lopeensakyllästynyt matalapalkka-alainen nuori mieshenkilö. Näytän kyllä samalta kun kaikki muutkin, mutta tuntuu että ongelmani ovat monisyisemmät vaikkakin aika selvät syiden ja seuraussuhteittensa osalta.
Olen alkanut miettimään jonkun konkreettisen homman työstämistä tämän näinkin puuduttavan työn ohessa. Tuntuu että moni käyttää tai käyttäisi tätä aikaansa jonkun harrastuksensa tai muun parissa. Voisi yrittää ottaa jonkinlaista mallia heiltä.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Takaisin ruoriin
Ja niin se kesäloma sitten loppui.
On oikeastaan aika vaikeaa miettiä mitään kovinkaan rakentavaa sanottavaa näin lyhyellä varoitusajalla. Voidaan kuitenkin todeta että kesäloma loppui tällä päivämäärällä ja jälleen ollaan näemmä täysin samassa paskassa kuin ennnekin.
Kesäloman alkumetreillä selvisi että urhoollisista yrityksistä huolimatta se AMK-opiskelupaikka ei sitten auennutkaan aivan niin helposti kun kuvittelin. Vaikka olenkin pessimistinen realisti, niin kieltämättä toivon kipinä oli ilmassa kaikesta huolimatta.
Sain kokeen kaikissa muissa osioissa ihan hyvätkin pisteet lukuunottamatta ensimmäistä osiota, jonka matemaattiset sekä loogiset päättelytehtävät taisivat sitten kusta siinä määrin että minut pudotettiin ilmeisesti niiden perusteella ulos niin kuin apukoululainen luokalta.
Vaikka kesäloma menikin pääsääntöisesti hyvin siinä mielessä että en "juurikaan" miettinyt näitä kalseita työasioita, niin kieltämättä tuo pääsykokeen fiasko jaksoi ja jaksaa edelleen masentaa aikalailla. En nyt aivan tarkalleen tiedä että mitä teen kun tämä(kään) suunnitelma ei taas oikein onnistunut, mutta elämässähän on koko ajan suurinpiirtein laadittava varasuunnittelmia jos eivät unelmat toteudukaan ensiyrityksellä. Toisekseen tässä on vielä optiona hakea tuonne kouluun uudelleen nyt syksyllä, mutta kannattaako sinne hakea jos lopputulos on kuitenkin sama? Epäluulot ovat tällä hetkellä sen suhteen aika korkealla.
No mutta joo, töihin on siis palattu. Vittumaisin juttu taitaa olla nyt se että sain tietää joutuvani taas jälleen uuteen kohteeseen tällä kertaa yllättäen aulaan. Uusi aulakohde joka nyt kuitenkin on vain tilapäinen omaa sitten noin kymmenen tunnin vuorot, joka ei kyllä aulassakaan suoritettuna kuulosta mitenkään hyvältä. Laskin että näitä vuoroja on noin neljä kappaletta tulossa vähän vaihtelevilla työajoilla tuossa kohteessa. Nämä kaksi ensimmäistä päivää loman jälkeen istun täällä iltakohteessani nyt kuitenkin, mutta sitten lähden todella helvetin hyvillä mielin sinne aulaan istuskelemaan ties mistä syistä.
Muutenkin nämä loman jälkeiset työvuorolistat ovat lähinnä 100% juoksentelua pitkin kaupunkia eri kohteissa. Sinänsä ihmetyttää että minun "vanhana" tekijänä pitää juosta ties missä, mutta ilmeisesti vielä jäljellä olevien kesätyöläisten ei vissiinkään sitten tarvitse, vai?
Sain muuten kesäloman aikana myös käytyä työterveyspsykologilla ja sain lähetteenkin erääseen toiseen samankaltaiseen tahoon. Samalla eräs lääkäri sitten kirjoitteli minulle uuden reseptin.. nimittäin mielialalääkkeisiin. Olen käyttänyt niitä nyt muutaman viikon ja pakko on todeta, että kyllä kieltämättä se pahin masennus&ahdistus näyttäisi pysyvän poissa, mutta väsymystä se sitten puolestaan tuo mukanaan aikalailla.
Kieltämättä nyt on aika kaoottinen tunnelma yrittää aloitella mitään konkreettista näin loman jälkeen. Onneksi työ on kuitenkin sen verran pehmeämpää laskua täällä iltakohteen valvomossa ettei nyt aivan perseelleen lennä heti työvaatteet niskaan vedettyään. Minua kuitenkin ympäröi aikamoinen tyhjiö noin ajatusten osalta, sillä en vieläkään tiedä että mitä tässä pitäisi tehdä jotta tämä ikuiselta tuntuva oravanpyörä nimeltä vartijan työt voisi loppua kohdallani.
Yritän upottaa itseni kaikenlaisiin pikkuhommiin mitä tänne nyt on kertynyt poissa ollessani ja kirjoittelen piakkoin lisää.
On oikeastaan aika vaikeaa miettiä mitään kovinkaan rakentavaa sanottavaa näin lyhyellä varoitusajalla. Voidaan kuitenkin todeta että kesäloma loppui tällä päivämäärällä ja jälleen ollaan näemmä täysin samassa paskassa kuin ennnekin.
Kesäloman alkumetreillä selvisi että urhoollisista yrityksistä huolimatta se AMK-opiskelupaikka ei sitten auennutkaan aivan niin helposti kun kuvittelin. Vaikka olenkin pessimistinen realisti, niin kieltämättä toivon kipinä oli ilmassa kaikesta huolimatta.
Sain kokeen kaikissa muissa osioissa ihan hyvätkin pisteet lukuunottamatta ensimmäistä osiota, jonka matemaattiset sekä loogiset päättelytehtävät taisivat sitten kusta siinä määrin että minut pudotettiin ilmeisesti niiden perusteella ulos niin kuin apukoululainen luokalta.
Vaikka kesäloma menikin pääsääntöisesti hyvin siinä mielessä että en "juurikaan" miettinyt näitä kalseita työasioita, niin kieltämättä tuo pääsykokeen fiasko jaksoi ja jaksaa edelleen masentaa aikalailla. En nyt aivan tarkalleen tiedä että mitä teen kun tämä(kään) suunnitelma ei taas oikein onnistunut, mutta elämässähän on koko ajan suurinpiirtein laadittava varasuunnittelmia jos eivät unelmat toteudukaan ensiyrityksellä. Toisekseen tässä on vielä optiona hakea tuonne kouluun uudelleen nyt syksyllä, mutta kannattaako sinne hakea jos lopputulos on kuitenkin sama? Epäluulot ovat tällä hetkellä sen suhteen aika korkealla.
No mutta joo, töihin on siis palattu. Vittumaisin juttu taitaa olla nyt se että sain tietää joutuvani taas jälleen uuteen kohteeseen tällä kertaa yllättäen aulaan. Uusi aulakohde joka nyt kuitenkin on vain tilapäinen omaa sitten noin kymmenen tunnin vuorot, joka ei kyllä aulassakaan suoritettuna kuulosta mitenkään hyvältä. Laskin että näitä vuoroja on noin neljä kappaletta tulossa vähän vaihtelevilla työajoilla tuossa kohteessa. Nämä kaksi ensimmäistä päivää loman jälkeen istun täällä iltakohteessani nyt kuitenkin, mutta sitten lähden todella helvetin hyvillä mielin sinne aulaan istuskelemaan ties mistä syistä.
Muutenkin nämä loman jälkeiset työvuorolistat ovat lähinnä 100% juoksentelua pitkin kaupunkia eri kohteissa. Sinänsä ihmetyttää että minun "vanhana" tekijänä pitää juosta ties missä, mutta ilmeisesti vielä jäljellä olevien kesätyöläisten ei vissiinkään sitten tarvitse, vai?
Sain muuten kesäloman aikana myös käytyä työterveyspsykologilla ja sain lähetteenkin erääseen toiseen samankaltaiseen tahoon. Samalla eräs lääkäri sitten kirjoitteli minulle uuden reseptin.. nimittäin mielialalääkkeisiin. Olen käyttänyt niitä nyt muutaman viikon ja pakko on todeta, että kyllä kieltämättä se pahin masennus&ahdistus näyttäisi pysyvän poissa, mutta väsymystä se sitten puolestaan tuo mukanaan aikalailla.
Kieltämättä nyt on aika kaoottinen tunnelma yrittää aloitella mitään konkreettista näin loman jälkeen. Onneksi työ on kuitenkin sen verran pehmeämpää laskua täällä iltakohteen valvomossa ettei nyt aivan perseelleen lennä heti työvaatteet niskaan vedettyään. Minua kuitenkin ympäröi aikamoinen tyhjiö noin ajatusten osalta, sillä en vieläkään tiedä että mitä tässä pitäisi tehdä jotta tämä ikuiselta tuntuva oravanpyörä nimeltä vartijan työt voisi loppua kohdallani.
Yritän upottaa itseni kaikenlaisiin pikkuhommiin mitä tänne nyt on kertynyt poissa ollessani ja kirjoittelen piakkoin lisää.
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Kesätyöntekijöiden aika
Tämän päivän jälkeen alkaa sitten se kauan odotettu kesäloma.
Alan olla kyllä ensinnäkin tästä odottamisesta aivan soikeana, enkä toisaalta oikein jaksaisi olla enää töissäkään kovinkaan aktiivisesti. Jälleen kerran sen kyllä taitaa nähdä naamasta että loma on tosiaan tarpeen, vaikka pari viimeistä päivää ovatkin olleet lähinnä odottelua odottelun perään.
Olen usein miettinyt että eräs tekijä tässä työuupumuksessani on varmaankin myös se että oma henkilökohtainen elämäni tämän työn ulkopuolella on myös oma lukunsa. Vaikka melko hyvin hoidankin sen puolen, ovat kuitenkin ongelmat sen puolella eräitä syitä myös jaksamiseeni täällä työn puolella. Tietysti onhan tämä yksitoikkoinen, aliarvostettu ja muutenkin putkimainen työntekokin oma lukunsa tässä uupumuksessa sinänsä.
Mutta kuten todettu, nyt olen kyllä ihan valmis lähtemään lomalle näiden kaikkien tahkottujen kuukausien jälkeen. Toisaalta kun nyt miettii tätä tämänkin päivän olotilaa, niin fiilis on juuri tasan sellainen että jos se loma ei alkaisi tasan huomenna niin olisin varmaan saikulla parisen päivää että taas jaksaisi ylipäätään nousta sängystä.
Viime päivinä täällä töissä ollaan päivitelty lähinnä asiakkaiden tyhmyyttä mm. siten että heillä on tapana lukittautua inva-WC:n puolelle aika tehokkaasti. Syy miksi tätä tapahtuu on kai lähinnä se että he eivät ymmärrä kyseisen tilan lukkosysteemin toimivuutta, joten sitten kun he lukittavat itsensä sinne niin vitunmoinen poru alkaa. Olen pelastanut tuosta tilasta varmaan tusinan verran ihmisiä urani mittaan aina ihan oikeista vammaisista vittumaisiin jenkkituristeihin ihan kotimaisiin olmeihin saakka.
No mutta joo, nyt yritän irrottautua tämän blogin yleisestä fiiliksestä toivottamalla itselleni hyvää kesälomaa ja kaikille lukijoille myös. En aio päivittää tätä blogia kun vasta tämän kuun loppupuolella töihin palattuani, sillä en ainakaan aio nyt lomilla muistella mitään niitä juttuja joita tämä blogi käsittelee.
Pitemmittä puheitta siis vaan ohjakset kollegoille ja kesämiehille, minä paukkaan lomille.
Alan olla kyllä ensinnäkin tästä odottamisesta aivan soikeana, enkä toisaalta oikein jaksaisi olla enää töissäkään kovinkaan aktiivisesti. Jälleen kerran sen kyllä taitaa nähdä naamasta että loma on tosiaan tarpeen, vaikka pari viimeistä päivää ovatkin olleet lähinnä odottelua odottelun perään.
Olen usein miettinyt että eräs tekijä tässä työuupumuksessani on varmaankin myös se että oma henkilökohtainen elämäni tämän työn ulkopuolella on myös oma lukunsa. Vaikka melko hyvin hoidankin sen puolen, ovat kuitenkin ongelmat sen puolella eräitä syitä myös jaksamiseeni täällä työn puolella. Tietysti onhan tämä yksitoikkoinen, aliarvostettu ja muutenkin putkimainen työntekokin oma lukunsa tässä uupumuksessa sinänsä.
Mutta kuten todettu, nyt olen kyllä ihan valmis lähtemään lomalle näiden kaikkien tahkottujen kuukausien jälkeen. Toisaalta kun nyt miettii tätä tämänkin päivän olotilaa, niin fiilis on juuri tasan sellainen että jos se loma ei alkaisi tasan huomenna niin olisin varmaan saikulla parisen päivää että taas jaksaisi ylipäätään nousta sängystä.
Viime päivinä täällä töissä ollaan päivitelty lähinnä asiakkaiden tyhmyyttä mm. siten että heillä on tapana lukittautua inva-WC:n puolelle aika tehokkaasti. Syy miksi tätä tapahtuu on kai lähinnä se että he eivät ymmärrä kyseisen tilan lukkosysteemin toimivuutta, joten sitten kun he lukittavat itsensä sinne niin vitunmoinen poru alkaa. Olen pelastanut tuosta tilasta varmaan tusinan verran ihmisiä urani mittaan aina ihan oikeista vammaisista vittumaisiin jenkkituristeihin ihan kotimaisiin olmeihin saakka.
No mutta joo, nyt yritän irrottautua tämän blogin yleisestä fiiliksestä toivottamalla itselleni hyvää kesälomaa ja kaikille lukijoille myös. En aio päivittää tätä blogia kun vasta tämän kuun loppupuolella töihin palattuani, sillä en ainakaan aio nyt lomilla muistella mitään niitä juttuja joita tämä blogi käsittelee.
Pitemmittä puheitta siis vaan ohjakset kollegoille ja kesämiehille, minä paukkaan lomille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)