Kierrän kehää niin elämässäni kuin työssänikin.
Työssä kierrän kehää päivästä toiseen tehden erilaisia rutiineja, jotka toistuvat aina samanlaisina. Tuijotan kelloa ja huokailen kestämättömyyttäni.
Vaikka en ehkä sitä elävässä elämässä itselleni tai muillekaan myöntäisi, niin tuo keväinen opintopaikan haku oli sellainen juttu jonka varaan aikalailla laskin. Vaikka tiedänkin jo tähän ikään mennessä ettei saisi jäädä tuleen makaamaan eikä varsinkaan masentua odotettavissa olevista vastoinkäymisistä, niin niinpä olen nyt kumminkin tehnyt taas jälleen pitkästä aikaa.
On väsyttävää koko ajan keksiä jotain uutta vanhojen kaatuneiden suunnitelmien tilalle. Olen myös huomannut että tämä vartijan työn tekeminen on jotenkin nykyään niin vastenmielistä etenkin nyt ensimmäisenä loman jälkeisenä päivänä, että ei oikein jaksaisi tarttua mihinkään konkreettiseen työtehtävään.
Olen näille ihmiselle ympärilläni vain yksi univormu kiertelemässä siellä sun täällä jatkuvalla syötöllä. Todellisuudessa olen mielialalääkkeitä käyttävä, keskivaikean masennusdiagnoosin toistumiseen saanut, työhönsä lopeensakyllästynyt matalapalkka-alainen nuori mieshenkilö. Näytän kyllä samalta kun kaikki muutkin, mutta tuntuu että ongelmani ovat monisyisemmät vaikkakin aika selvät syiden ja seuraussuhteittensa osalta.
Olen alkanut miettimään jonkun konkreettisen homman työstämistä tämän näinkin puuduttavan työn ohessa. Tuntuu että moni käyttää tai käyttäisi tätä aikaansa jonkun harrastuksensa tai muun parissa. Voisi yrittää ottaa jonkinlaista mallia heiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti