Nyt voidaan sanoa että täällä on nyt Iltavaksi lähtökuopissa kesälomilleen harvinaisen ylirasittuneissa ja väsyneissä merkeissä. Se ei kai tule kenellekään yllätyksenä.
Olin tänään eräässä firman tarjoamassa koulutuksessa, joka sijainniltaan pakotti heräämään jo viideltä aamulla hommiin. Pitkän matkan taituttua ja koulutuksen läpi käytyäni jouduin lähtemään heittämään vielä yhden vuoron loppuun tänne iltakohteeseeni.
Sitten alkaisi se kesäloma.
Täällä iltakohteessa asiat ovat aika hiljaisia, mutta jälleen kerran koko kohde on sikäli sekaisin että porukkaa tulee ja menee sisään ilmoittelematta sen kummemmin vartijoille menemisiään. Tässä nyt on useammankin ihmisen aikataulut aika iloisesti kadoksissa vaikka minunkin työvuoroni kieltämättä loppuu tässä joskus.
Olen myös pyörinyt tuolla eräässä uudessa respakohteessani, jossa viime aikoina meininki on ollut aika perseestä. Toissapäivänä erään erimielisyyden johdosta kohteen oman henkilöstön edustaja saapui huutamaan meille aulaan erään aikatauluihin liittyvän jutun tiimoilta vaikka me olimme vain tehneet työtä käskettyä siellä. Siitäkin huolimatta tuo henkilö ylimielisyydellään sai minut aika tasan tarkkaan taas raivon partaalle ja miettimään että miksi aina minä joudun tällaisiin kohteisiin sekä tekemisiin ihmisten kanssa joilla ei ole pahemmin ymmärrystä omasta kuin muidenkaan aikatauluista.
On kuitenkin vähän ikävää taas tuolla tavalla verestää muistoja etenkin siitä eräästä kohteesta josta lähdin aikalailla ovet paukkuen noin puolisen vuotta sitten kun samanlaisia "interpersonaalisia erimielisyyksiä" alkoi esiintymään kohteen oman väen ja meidän välillämme.
Päällimmäisenä olo on väsynyt, turhautunut ja vähän on kieltämättä nälkäkin jo tässä. Onneksi lomat alkavat, vaikka nyt täytyy todeta että koskaan ennen ei ole näin pahasti hapottanut ehkä juuri ennen lomia. Tosiaankin tuntuu että tässä nyt imettiin mies kuiviin ennen lomia ja aivan varmasti taitaa tahti jatkua entisellään lomien jälkeenkin.
Huomioikaa muuten nyt sitten sellainen asia että aion pitää noin kuukauden tauon tämän blogin kirjoittamisesta kesälomani ajaksi. Niin tein viimekin vuonna enkä tee poikkeusta asiaan tänäkään vuonna, sillä blogin kirjoittelu ei ole prioriteetti lomalla jonka tarkoitus on etäännyttää tästä menosta minut kuukauden ajaksi muutenkin.
perjantai 31. toukokuuta 2013
lauantai 25. toukokuuta 2013
Rikkinäistä viikkoa
Viime viikko meni tosiaan aikalailla lomaillen, vaikka torstaina kävinkin yhden vuoron heittämässä ja sen jälkeen palasin perjantaina TAL-vapaille.
Torstain vuorossa mainittavin tapaus oli se kun lukittujen ulko-ovien eteen ilmaantui epämääräinen porukka, jotka yrittivät päästä sisään rakennukseen ja ihmettelivät pitkään ulko-ovien lukitusmekanismia. Eräs tämän tosi kummallisen porukan jäsen kokeili oven avainkortin lukijaan omaa kulkukorttiaan, vaikka tyyppi ei edes selkeästi ollut talon väkeä. Tuon tapahtuman seuraaminen kuitenkin kameroista ja sitten suoraan respan tiskin takaa pisti kyllä ihmetyttämään, sillä ryhmässä oli neljä jäsentä ja puolet heistä olivat naisia.
Aikansa kun tämä porukka oli siinä sitten ihmetellyt ja kokeillut, niin kapusin ulos respasta ja kävelin suoraan tämän heidän kokeilemansa oven taakse ja luimistelin porukkaa sitten lasin lävitse. Jossain vaiheessa joku heistä keksi että tosiaan lasin toiselta puolelta heidän sekoiluaan tuijotteli vartija, joten muutaman naurunhörähdyksen ja osoittelun jälkeen he lähtivät jatkamaan matkojaan.
Minulla olisi nyt sitten enää ensi viikko jäljellä töissä ennen kesälomaa. Kesäloman jälkeinen aika on aika iso kysymysmerkki sisällöltään, mutta sen verran tiedän että perjantaina joudun menemään erääseen koulutukseen ja sieltä sitten jatkamaan vielä työvuoroon iltaan asti tuolla iltakohteessa. Päivästä tulee siis aika kova, vaikka muuta kyllä toivoisi viimeiseksi työpäiväkseen ennen lomaa.
Varmaa on kuitenkin nyt sitten se että rupean tekemään jonkinlaista sivuduunia viikonlopuille ainakin satunnaisesti. Kartoitan nyt vaihtoehtoja ennen kesälomaa ja käyn xitten hakemaan paikkoja tai paikkaa riippuen vähän siitä mihin ratkaisuun päädyn.
Muutamat pääsykoekutsutkin tipahtelivat postista. Tuohon Restonomiin en kyllä aio edes osallistua, sillä esivalmistelut ennen sitä koetta tuntuvat olevan aika työläät tähän elämäntilanteeseen nähden. Sitten on vielä eräs toinen koe johon osallistumisesta olen aika kahden vaiheilla. Viimeiseksi jää sitten tämä koe johon osallistumisesta olen täysin varma.
Torstain vuorossa mainittavin tapaus oli se kun lukittujen ulko-ovien eteen ilmaantui epämääräinen porukka, jotka yrittivät päästä sisään rakennukseen ja ihmettelivät pitkään ulko-ovien lukitusmekanismia. Eräs tämän tosi kummallisen porukan jäsen kokeili oven avainkortin lukijaan omaa kulkukorttiaan, vaikka tyyppi ei edes selkeästi ollut talon väkeä. Tuon tapahtuman seuraaminen kuitenkin kameroista ja sitten suoraan respan tiskin takaa pisti kyllä ihmetyttämään, sillä ryhmässä oli neljä jäsentä ja puolet heistä olivat naisia.
Aikansa kun tämä porukka oli siinä sitten ihmetellyt ja kokeillut, niin kapusin ulos respasta ja kävelin suoraan tämän heidän kokeilemansa oven taakse ja luimistelin porukkaa sitten lasin lävitse. Jossain vaiheessa joku heistä keksi että tosiaan lasin toiselta puolelta heidän sekoiluaan tuijotteli vartija, joten muutaman naurunhörähdyksen ja osoittelun jälkeen he lähtivät jatkamaan matkojaan.
Minulla olisi nyt sitten enää ensi viikko jäljellä töissä ennen kesälomaa. Kesäloman jälkeinen aika on aika iso kysymysmerkki sisällöltään, mutta sen verran tiedän että perjantaina joudun menemään erääseen koulutukseen ja sieltä sitten jatkamaan vielä työvuoroon iltaan asti tuolla iltakohteessa. Päivästä tulee siis aika kova, vaikka muuta kyllä toivoisi viimeiseksi työpäiväkseen ennen lomaa.
Varmaa on kuitenkin nyt sitten se että rupean tekemään jonkinlaista sivuduunia viikonlopuille ainakin satunnaisesti. Kartoitan nyt vaihtoehtoja ennen kesälomaa ja käyn xitten hakemaan paikkoja tai paikkaa riippuen vähän siitä mihin ratkaisuun päädyn.
Muutamat pääsykoekutsutkin tipahtelivat postista. Tuohon Restonomiin en kyllä aio edes osallistua, sillä esivalmistelut ennen sitä koetta tuntuvat olevan aika työläät tähän elämäntilanteeseen nähden. Sitten on vielä eräs toinen koe johon osallistumisesta olen aika kahden vaiheilla. Viimeiseksi jää sitten tämä koe johon osallistumisesta olen täysin varma.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Ajatuksia heräilee
Viikonloppuisen iltakohteen vedon jälkeen olen saanut olla rauhassa tosi monta päivää. Minulla oli muutama käyttämätön TAL-päivä ja päälle sitten muuten vaan tyhjää listassa. Tämä on harvinaista herkkua kyllä kieltämättä.
Huomenna menen kyllä töihin heittämään yhden respavuoron, mutta sitten taas perjantaille on luvassa yksi TAL-päivä, eli työnajan lyhennyksestä johtuva palkallinen vapaa. Pakko on kuitenkin myöntää että aika vähän olen saanut aikaiseksi mitään näillä ruhtinaallisilla vapaillani, sillä olen ollut tietyistä henkilökohtaisista syistä johtuen todella väsynyt viime aikoina. Ehkä juttelen asiasta sitten enemmän kun tai jos jaksan.
Joka tapauksessa voin kertoa että vaikka en kuulukaan liittoon, niin seuraan alamme liiton eli PAM:n verkkosivuja sekä julkaisuja hyvin paljon. Lähinnä kai teen sen siksi että etsin koko ajan sitä kuuluisaa "hyvää syytä" kuulua liittoon, vaikka YTK:lle olenkin tämän osa-alueen maksut tilittänyt jo muutamat vuodet.
Kun selailee PAM:n sivuja, niin kieltämättä täytyy kyllä todeta että eipä sitä tosiaan haluaisi palvelualalla hirveästi työskennellä ainakaan tämän lafkan uutisten perusteella. Etusivulla nimittäin tälläkin hetkellä kerrotaan esimerkiksi siitä kuinka eräs suomessa toimiva vaate-alan firma on lomauttamassa henkilöstöään, kuinka siivousalan firmat kusettavat työntekijöitään ja liitto sen onneksi tuomitsee ja sitten kansainvälisten asioiden puolelta tietoon tulee että Turkin Ikea vastustaa duunariensa järjestäytymisyrityksiä. Hetki sitten PAM kertoili myös kuinka ravintola-alalla on ongelmia palkkojen suhteen, kun lisiä unohdellaan maksaa taikka sitten niitä ei ihan tietoisesti makseta vieläkään.
Tuntuu jotenkin ihan universaalilta että suomessakin palvelualoilla on suuria ongelmia palkkauksen, työn olosuhteiden ja yleisen viihtyvyyden osalta. Toisaalta katseltuani nyt vaikkapa JHL:n sivuja niin huonoja uutisia sieltäkin löytyi, muttei kuitenkaan ihan niin joka toisesta uutisesta niin kuin PAM:n sivuilla.
En voi kyllä toisaalta sanoa että varmaan mikään ammattiliitto voisi nykyisessä taloustilanteessa ihan huippuhyvin, mutta kun katsoo noita PAM:n sivujen jatkuvia uutisia ties mistä eri palvelualojen jutuista, niin kyllä sitä kieltämättä rupeaa uskomaankin siihen että PAM:lla on enemmän työsarkaa hoidettavanaan kuin on oikeasti rahkeita ratkaista.
Huomenna menen kyllä töihin heittämään yhden respavuoron, mutta sitten taas perjantaille on luvassa yksi TAL-päivä, eli työnajan lyhennyksestä johtuva palkallinen vapaa. Pakko on kuitenkin myöntää että aika vähän olen saanut aikaiseksi mitään näillä ruhtinaallisilla vapaillani, sillä olen ollut tietyistä henkilökohtaisista syistä johtuen todella väsynyt viime aikoina. Ehkä juttelen asiasta sitten enemmän kun tai jos jaksan.
Joka tapauksessa voin kertoa että vaikka en kuulukaan liittoon, niin seuraan alamme liiton eli PAM:n verkkosivuja sekä julkaisuja hyvin paljon. Lähinnä kai teen sen siksi että etsin koko ajan sitä kuuluisaa "hyvää syytä" kuulua liittoon, vaikka YTK:lle olenkin tämän osa-alueen maksut tilittänyt jo muutamat vuodet.
Kun selailee PAM:n sivuja, niin kieltämättä täytyy kyllä todeta että eipä sitä tosiaan haluaisi palvelualalla hirveästi työskennellä ainakaan tämän lafkan uutisten perusteella. Etusivulla nimittäin tälläkin hetkellä kerrotaan esimerkiksi siitä kuinka eräs suomessa toimiva vaate-alan firma on lomauttamassa henkilöstöään, kuinka siivousalan firmat kusettavat työntekijöitään ja liitto sen onneksi tuomitsee ja sitten kansainvälisten asioiden puolelta tietoon tulee että Turkin Ikea vastustaa duunariensa järjestäytymisyrityksiä. Hetki sitten PAM kertoili myös kuinka ravintola-alalla on ongelmia palkkojen suhteen, kun lisiä unohdellaan maksaa taikka sitten niitä ei ihan tietoisesti makseta vieläkään.
Tuntuu jotenkin ihan universaalilta että suomessakin palvelualoilla on suuria ongelmia palkkauksen, työn olosuhteiden ja yleisen viihtyvyyden osalta. Toisaalta katseltuani nyt vaikkapa JHL:n sivuja niin huonoja uutisia sieltäkin löytyi, muttei kuitenkaan ihan niin joka toisesta uutisesta niin kuin PAM:n sivuilla.
En voi kyllä toisaalta sanoa että varmaan mikään ammattiliitto voisi nykyisessä taloustilanteessa ihan huippuhyvin, mutta kun katsoo noita PAM:n sivujen jatkuvia uutisia ties mistä eri palvelualojen jutuista, niin kyllä sitä kieltämättä rupeaa uskomaankin siihen että PAM:lla on enemmän työsarkaa hoidettavanaan kuin on oikeasti rahkeita ratkaista.
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Lämmöstä kylmään
Eilisessä vuorossa päästiin sitten vielä soittelemaan eräälle kaatuneelle mummolle ambulanssia illan edetessä ja hikoiltiin valvomossa 20 asteen lämmössä taas enemmän tai vähemmän vääränlaisessa vaatetuksessa.
Löysin onneksi valvomosta pienen pöytätuulettimen, jonka vilvoittava vaikutus kyllä kieltämättä oli varsin tervetullut kuumeisen työvuoron lomassa aina välillä.
Eilen lauantaina oli myös aika pitkä vuoro poikkeuksellisesti, sillä lopettelin täällä iltakohteessa vasta tuossa yhdeksän aikaan illalla kaiken jäljiltä. Mitään kummempaa ei oikeastaan tapahtunut vuoron aikana, mutta sitten kun sulkukierrosta väänsin niin aikamoinen putkinäkö kyllä kehittyi kun seilasin pitkin samoja halleja, käytäviä ja huoneita.
Nyt sunnuntaina vuoro alkoi todellakin sunnuntaiseen tapaan (easy like a sunday morning) aika hiljaisesti. Hirveää väenpaljoutta ei kohteen asiakasfirmoihin ollut, joten vetäisin kahvia valvomossa ja seurasin kameroista niiden vähäistenkin ihmisten liikkeitä mitä ruuduissa näkyi. Aika hiljaista oli ihan kauttaaltaan, paitsi että kävin siirtämässä jonkun tollon jättämän ison kyltin pois rullaportaiden edestä.
Täytyy kyllä kerrankin kiittää tuota vuorosuunnittelua että iskivät näitä sunnuntain vuoroja minulle. Ne ovat aika tervetulleita näillä liksoilla, mutta kuten olen kirjoittanutkin niin nykyään ne ovat harvinaista herkkua minulle.
Tämän kolmen päivän iltavuoroputken jälkeen sitä toivoisi että saisin pitää ne kolme vapaapäivää mitä on luvattukin nyt listoissa. Minulle on nimittäin alkanut kasaantumaan siviilielämän puolella todella paljon vaikka mitä, enkä ehdi hoitamaan asioita millään etenkään nyt.
Löysin onneksi valvomosta pienen pöytätuulettimen, jonka vilvoittava vaikutus kyllä kieltämättä oli varsin tervetullut kuumeisen työvuoron lomassa aina välillä.
Eilen lauantaina oli myös aika pitkä vuoro poikkeuksellisesti, sillä lopettelin täällä iltakohteessa vasta tuossa yhdeksän aikaan illalla kaiken jäljiltä. Mitään kummempaa ei oikeastaan tapahtunut vuoron aikana, mutta sitten kun sulkukierrosta väänsin niin aikamoinen putkinäkö kyllä kehittyi kun seilasin pitkin samoja halleja, käytäviä ja huoneita.
Nyt sunnuntaina vuoro alkoi todellakin sunnuntaiseen tapaan (easy like a sunday morning) aika hiljaisesti. Hirveää väenpaljoutta ei kohteen asiakasfirmoihin ollut, joten vetäisin kahvia valvomossa ja seurasin kameroista niiden vähäistenkin ihmisten liikkeitä mitä ruuduissa näkyi. Aika hiljaista oli ihan kauttaaltaan, paitsi että kävin siirtämässä jonkun tollon jättämän ison kyltin pois rullaportaiden edestä.
Täytyy kyllä kerrankin kiittää tuota vuorosuunnittelua että iskivät näitä sunnuntain vuoroja minulle. Ne ovat aika tervetulleita näillä liksoilla, mutta kuten olen kirjoittanutkin niin nykyään ne ovat harvinaista herkkua minulle.
Tämän kolmen päivän iltavuoroputken jälkeen sitä toivoisi että saisin pitää ne kolme vapaapäivää mitä on luvattukin nyt listoissa. Minulle on nimittäin alkanut kasaantumaan siviilielämän puolella todella paljon vaikka mitä, enkä ehdi hoitamaan asioita millään etenkään nyt.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Korutonta iltaa
Sain taas käsiini kourallisen iltavuoroja täällä iltakohteessani. Se on ihan toivottavaa vaihtelua tuolta oheistöiden siivittämästä kohteestani, johon minua ollaan nyt kovasti tunkemassa sitten vakkaritekijäksi. Ajatus pelottaa, sillä viihtymiseni siellä on kyllä ollut näin Matti Nykäsmäisesti aika "fifty-sixty".
Ensiksikin minulle ilmoitettin eilen varsin epäselvästi että tämän päivän vuoro olisi kuulemma tosi pitkä ja sen varjolla pakkasin sitten eväät sun muut mukaan. Selvittyäni tänne paikan päälle selvisikin että tämä oli ihan normaali iltavuoro ja vieläpä päättyisi samaan aikaan kuin pitäisikin. Tuo johtoporras on kyllä alkanut viime aikoina vituttamaan aikalailla enemmän kuin tarpeeksi, sillä esimiehiä on entistä vaikeampaa saada nykyisin kiinni asioista ja sitten kun niitä saa kiinni, ne ovat päätöksissään ja tiedoksiannoissaan hetken sitä ja hetken tätä mieltä.
Täältä valvomosta oli sitten lähtenyt kävelemään eräs tietokone, jolla me normaalisti laadimme kaikki raportit vuoron tapahtumista. Se oli ilmeisesti huollossa, joka nyt sitten tarkoittaa sitä että saamme laatia kaikki vuororaportit nyt sitten ihan yksinkertaisesti kynän ja paperin avulla. Moinen on aika turhauttavaa enkä ole laatinut tätä ennen kuin käsin raportteja kerran myymälävuorossa ja kerran eräässä todella kalseassa respassa. Toivotan kuitenkin onnea niille jotka voivat joutua tavaamaan minun harakanvarpaitani niistä raporteista, sillä jälki on kyllä sitten aika hirveää tällaiselle IT-sukupolven edustajalle, joka on suurinpiirtein syntynyt näppäimistö kädessään.
Vuoron tapahtumiin mentäessä aamulle osui taas yksi aivan sekaisin oleva nainen joka vaati päästä sisälle erääseen asiakahtahoon vaikkei se ollut edes auki. Myöhemmin hän ilmeisesti oletti että eräs toinen asiakastaho olisi pitänyt kaikessa yksinkertaisuudessaan myydä pääsylippuja erääseen toiseen asiakastahoon. Lisäksi kävin ojentamassa kahta keskenään nahistelevaa poikaa erään toisen asiakasfirman sisällä ja yllätäen he jopa uskoivat minua kun vihaisesti huomautin että matsia sopisi ottaa jossain ihan muualla kuin paikassa missä muutama väärä horjahdus saisi aikaiseksi aika kivan laskun näille kahdelle uunolle "leikkitappelun" muodossa.
Viimeiseksi vitsaukseksi kääntyivätkin sitten kaksikko poliisista, jotka etsiskelivät jotain epämääräistä tilaa eivätkä millään meinanneet uskoa kun selitin heille ettei se tila ollut täällä. Nämä kaksi poliisia kuitenkin olivat sen verran oma-aloitteisia, että he pyrkivät sitten vielä toimeksiantajan edustajan puheille ja saivat aikaan pienimuotoisen sekoilun kun useampikin taho kohteesta yritti etsiä tätä tilaa jota ei tosiaankaan koskaan ollut olemassa täällä minun vartiointialueellani eli kohteessa.
Päivä on siis ollut varsin tapahtumiltaan rikas, mutta yritän tässä nyt pitää mielessä sen että kesälomaani on enää parisen viikkoa. Alan kyllä varautumaan jo siihen henkisesti että kesälomalla pitää tehdä ja saada aikaiseksi aika paljon niihin asioihin liittyen mitä en nyt kerkeä töiden takia tekemään ollenkaan.
Toisaalta olen nyt myös ihan tyytyväinen että sain näitä viikonloppuja listoille pitkästä aikaa. Etenkin sunnuntaivuoro auttaa huitsisti raha-asioissa, vaikka tosiasiassa teen nykyään viikonloppuja enää niin harvoin ettei se kyllä suurta juhlaa tee ansioihin kuin vain hyvin satunnaisesti.
Kesälomalla haluaisin kieltämättä myös ulkoilla ja yrittää käynnistellä taas uudelleen saliharrastustani, joka on kyllä nykyään melkoisen satunnaista. Mietin vaan tuossa toisaalta sitäkin että jos jäisin vakkariksi tuonne minne minua ehdotettiin, niin ainakin työajat olisivat melkolailla samat ihan koko ajan. Tämä hyppiminen loppuisi sitten kyllä aika taidokkaasti siihen.
Ensiksikin minulle ilmoitettin eilen varsin epäselvästi että tämän päivän vuoro olisi kuulemma tosi pitkä ja sen varjolla pakkasin sitten eväät sun muut mukaan. Selvittyäni tänne paikan päälle selvisikin että tämä oli ihan normaali iltavuoro ja vieläpä päättyisi samaan aikaan kuin pitäisikin. Tuo johtoporras on kyllä alkanut viime aikoina vituttamaan aikalailla enemmän kuin tarpeeksi, sillä esimiehiä on entistä vaikeampaa saada nykyisin kiinni asioista ja sitten kun niitä saa kiinni, ne ovat päätöksissään ja tiedoksiannoissaan hetken sitä ja hetken tätä mieltä.
Täältä valvomosta oli sitten lähtenyt kävelemään eräs tietokone, jolla me normaalisti laadimme kaikki raportit vuoron tapahtumista. Se oli ilmeisesti huollossa, joka nyt sitten tarkoittaa sitä että saamme laatia kaikki vuororaportit nyt sitten ihan yksinkertaisesti kynän ja paperin avulla. Moinen on aika turhauttavaa enkä ole laatinut tätä ennen kuin käsin raportteja kerran myymälävuorossa ja kerran eräässä todella kalseassa respassa. Toivotan kuitenkin onnea niille jotka voivat joutua tavaamaan minun harakanvarpaitani niistä raporteista, sillä jälki on kyllä sitten aika hirveää tällaiselle IT-sukupolven edustajalle, joka on suurinpiirtein syntynyt näppäimistö kädessään.
Vuoron tapahtumiin mentäessä aamulle osui taas yksi aivan sekaisin oleva nainen joka vaati päästä sisälle erääseen asiakahtahoon vaikkei se ollut edes auki. Myöhemmin hän ilmeisesti oletti että eräs toinen asiakastaho olisi pitänyt kaikessa yksinkertaisuudessaan myydä pääsylippuja erääseen toiseen asiakastahoon. Lisäksi kävin ojentamassa kahta keskenään nahistelevaa poikaa erään toisen asiakasfirman sisällä ja yllätäen he jopa uskoivat minua kun vihaisesti huomautin että matsia sopisi ottaa jossain ihan muualla kuin paikassa missä muutama väärä horjahdus saisi aikaiseksi aika kivan laskun näille kahdelle uunolle "leikkitappelun" muodossa.
Viimeiseksi vitsaukseksi kääntyivätkin sitten kaksikko poliisista, jotka etsiskelivät jotain epämääräistä tilaa eivätkä millään meinanneet uskoa kun selitin heille ettei se tila ollut täällä. Nämä kaksi poliisia kuitenkin olivat sen verran oma-aloitteisia, että he pyrkivät sitten vielä toimeksiantajan edustajan puheille ja saivat aikaan pienimuotoisen sekoilun kun useampikin taho kohteesta yritti etsiä tätä tilaa jota ei tosiaankaan koskaan ollut olemassa täällä minun vartiointialueellani eli kohteessa.
Päivä on siis ollut varsin tapahtumiltaan rikas, mutta yritän tässä nyt pitää mielessä sen että kesälomaani on enää parisen viikkoa. Alan kyllä varautumaan jo siihen henkisesti että kesälomalla pitää tehdä ja saada aikaiseksi aika paljon niihin asioihin liittyen mitä en nyt kerkeä töiden takia tekemään ollenkaan.
Toisaalta olen nyt myös ihan tyytyväinen että sain näitä viikonloppuja listoille pitkästä aikaa. Etenkin sunnuntaivuoro auttaa huitsisti raha-asioissa, vaikka tosiasiassa teen nykyään viikonloppuja enää niin harvoin ettei se kyllä suurta juhlaa tee ansioihin kuin vain hyvin satunnaisesti.
Kesälomalla haluaisin kieltämättä myös ulkoilla ja yrittää käynnistellä taas uudelleen saliharrastustani, joka on kyllä nykyään melkoisen satunnaista. Mietin vaan tuossa toisaalta sitäkin että jos jäisin vakkariksi tuonne minne minua ehdotettiin, niin ainakin työajat olisivat melkolailla samat ihan koko ajan. Tämä hyppiminen loppuisi sitten kyllä aika taidokkaasti siihen.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Kadonnut vai ei?
No enpä olekaan taas vähään aikaan mitään kirjoittanut.
Olen viime aikoina tosiaan työskennellyt vain yhdessä kohteessa, jonne minua ollaan kovasti työstämässä nyt sitten pitkästä aikaa vakionaamaksi. Sillä on sinänsä ollut kahdenlaista hyötyä ja ehkäpä haittaakin, sillä olen kyllä alkanut taas tuntemaan pienoista ikävää toisiin kohteisiin.
Tuo kohde kuitenkin kärsii vajauksesta ja kaikesta siitä huolimatta mitä tässä blogissa kirjoitetaan, niin olen näemmä tehnyt hommani siellä tarpeeksi hyvin ettäkö minua on sinne vakioksi ehdoteltu.
Olen kuitenkin nyt huomannut että samaa kohdetta en kyllä millään jaksa pitkiä aikoja, vaikka siellä nyt sinänsä onkin paljon enemmän tekemistä YLEENSÄ verrattuna siihen iltaisessa vakiokohteeseen josta suurinpiirtein nämä hommat aloitinkin. Sanotaan näin nyt että kun siellä iltakohteessa istuskelin, niin toki sielläkin vittumaisiin asiakkaisiin väsyi, mutta eniten ehkä kuitenkin väsyi siihen toimettomuuteen mikä siellä vallitsi sitten muuten vaan. Täällä kohteessa sitten tekemistä kyllä riittää, mutta se asiakaspalvelu on edelleen aika ikävää tuon kohteen työntekijät huomioonottaen. Lisäksi työ on fyysisempää kuin ennen, jossa siinäkin tietty on hyvät ja huonot puolensa.
Havaitsen kuitenkin tuossa kohteessa meitä kohtaan jonkinlaista halveksuntaa ja yhteistyöhaluttomuutta kohteen oman yhteyshenkilöstön kanssa. Se ei ole kovin hyvä juttu ollenkaan, enkä kyllä jaksaisi enää samanlaista sotaa sitten siinä kohteessa jostain pikkuasioista tai egojen suuruuksista nokkimisjärjestyksineen niin kuin tuolla iltakohteessa on aikoinaan ollut.
Pitääpä nyt todellakin sitten miettiä että mitä tässä ruvetaan tekemään. Kesäloma on vielä jonkin matkan päässä, mutta kyllä sitä edelleen miettii alan vaihtamista ehkä kaikkein eniten. Tässä ennen lomaa minulla on vielä hajanaisia iltavuoroja tuolla iltakohteessa ja sitten tätä päivähommaa sekaisin listoissa.
Asiakaspalvelua on todellakin tullut harrastettua kaiken ihan kumman toiminnan ohella töissä taas muutenkin, mutta sanotaan nyt näin että sillä peruskaavallahan on taas menty. Enimmäkseen siis asiakkaat ovat olleet töykeitä, eksyneet mitä yksinkertaisimpien ohjeiden jäljiltä ja sisäiset asiakkaat sitten ovat olleet ihan kujalla siitä että mitä vartijalla voi kohteessa teetättää ja mitä ei.
No, näillä jatketaan sitten.. taas?
Olen viime aikoina tosiaan työskennellyt vain yhdessä kohteessa, jonne minua ollaan kovasti työstämässä nyt sitten pitkästä aikaa vakionaamaksi. Sillä on sinänsä ollut kahdenlaista hyötyä ja ehkäpä haittaakin, sillä olen kyllä alkanut taas tuntemaan pienoista ikävää toisiin kohteisiin.
Tuo kohde kuitenkin kärsii vajauksesta ja kaikesta siitä huolimatta mitä tässä blogissa kirjoitetaan, niin olen näemmä tehnyt hommani siellä tarpeeksi hyvin ettäkö minua on sinne vakioksi ehdoteltu.
Olen kuitenkin nyt huomannut että samaa kohdetta en kyllä millään jaksa pitkiä aikoja, vaikka siellä nyt sinänsä onkin paljon enemmän tekemistä YLEENSÄ verrattuna siihen iltaisessa vakiokohteeseen josta suurinpiirtein nämä hommat aloitinkin. Sanotaan näin nyt että kun siellä iltakohteessa istuskelin, niin toki sielläkin vittumaisiin asiakkaisiin väsyi, mutta eniten ehkä kuitenkin väsyi siihen toimettomuuteen mikä siellä vallitsi sitten muuten vaan. Täällä kohteessa sitten tekemistä kyllä riittää, mutta se asiakaspalvelu on edelleen aika ikävää tuon kohteen työntekijät huomioonottaen. Lisäksi työ on fyysisempää kuin ennen, jossa siinäkin tietty on hyvät ja huonot puolensa.
Havaitsen kuitenkin tuossa kohteessa meitä kohtaan jonkinlaista halveksuntaa ja yhteistyöhaluttomuutta kohteen oman yhteyshenkilöstön kanssa. Se ei ole kovin hyvä juttu ollenkaan, enkä kyllä jaksaisi enää samanlaista sotaa sitten siinä kohteessa jostain pikkuasioista tai egojen suuruuksista nokkimisjärjestyksineen niin kuin tuolla iltakohteessa on aikoinaan ollut.
Pitääpä nyt todellakin sitten miettiä että mitä tässä ruvetaan tekemään. Kesäloma on vielä jonkin matkan päässä, mutta kyllä sitä edelleen miettii alan vaihtamista ehkä kaikkein eniten. Tässä ennen lomaa minulla on vielä hajanaisia iltavuoroja tuolla iltakohteessa ja sitten tätä päivähommaa sekaisin listoissa.
Asiakaspalvelua on todellakin tullut harrastettua kaiken ihan kumman toiminnan ohella töissä taas muutenkin, mutta sanotaan nyt näin että sillä peruskaavallahan on taas menty. Enimmäkseen siis asiakkaat ovat olleet töykeitä, eksyneet mitä yksinkertaisimpien ohjeiden jäljiltä ja sisäiset asiakkaat sitten ovat olleet ihan kujalla siitä että mitä vartijalla voi kohteessa teetättää ja mitä ei.
No, näillä jatketaan sitten.. taas?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)