Siellä tai täällä

Tarkoituksella on pidetty taas hiukan taukoa kirjoittelusta, sillä töissä on ollut taas sen verran kiirettä että vapaapäiviä on uhrattu saikkuja paikaten sekä viikonloput on sitten korjailtu niitä juttuja mihin ei ole ehtinyt ottaa kantaa normaalipäivinä.

Olen viettänyt aika paljon aikaa tuolla uudessa vakkarikohteessani, jossa pääasiallisiin tehtäviin kuuluu suurinpiirtein kokonaisuudessaan pelkkää oheistyötä varsinaisen vartiointityön jäädessä taka-alalle. Kieltämättä itseään kyllä ruoskii pelkästä ajatuksesta, mutta minkäs teet kun olet sinne vain päätynyt tekemään vuoroja ilman mitään sen kummempaa päätäntävaltaa itseltäsi.

Olen kuitenkin nyt jälleen täällä iltakohteessa pitkästä aikaa. Työt eivät ole vapaapäivien palamisesta huolimatta painaneet kovinkaan pahasti, sillä viime liksa oli ylitöiden sun muiden osalta kerrankin sellainen ettei tarvinnut laskea joka penniä ja taktisesti miettiä taloudellisia siirtojaan joka sekunti kauppoihin mennessään. Toki nythän tuo tili on jo sileänä, mutta voidaan todeta että kerrankin sitä rahaa tuli tarpeeksi menot huomioiden.

Työpäivät ovat olleet todellakin erinäisiä oheistöitä täynnä ja hapotus on välillä noussut pahaksikin. Viime viikolla tuli eräässä kohteessa MELKEIN poistettua aika tylysti eräs todella epäsiististi pukeutunut henkilö, joka saapui kohteeseen ja yllättäen halusikin tietää kohteen arkkitehtuurista aivan kaiken! Eli nyt kyllä kävi niin että ulkonäkö petti pahasti tässä tapauksessa ja löi ylimielistä iltavaksia vasten kasvoja, sillä hän nyt selkeästi olikin vain arkkitehtuurista kiinnostunut ulkomaalainen heppu vailla sen kummempia taka-ajatuksia. Ulkonäkö kuitenkin petti pahasti ja kieltämättä sorruin ajattelemaan häntä automaattisesti joksikin spurguksi, joka oli vain ilmaantunut paikalle sekoilemaan.

Henkilöstöpula vaivaa kuitenkin tiettyjä kohteita taas sen verran että pelkään joutuvani olemaan tuolla oheistöiden kohteesssa varmaan aika pitkään. Tuo kohde on päivävuoroja sisältävä, mutta eilen maanantaina oli jo taas sellainen ralli siellä päällänsä kaatuen tietysti vartijan niskaan että loppupäivänä sitten kotona sulattelin mennyttä työpäivää aika huolella.

Hain muutamaan uuteen työpaikkaankin, mutta eipä hakujen umpeuduttua tullut mitään positiivista sen puoleen kuin negatiivistakaan palautetta sieltä. Tämä nyt oli toisaalta aika odotettavissakin, sillä molemmat paikat olivat aloilta jotka kiinnostavat minua mutta työkokemusta aloista olisi kuitenkin pitänyt olla omatakseen edes jotain mahdollisuuksia.

Vartijat televisioissanne

Kiireiltäni olen jopa ehtinyt nyt sitten tutkailemaan muutaman osan verran tuota uusinta Foxin "Suomen Vartijat"-sarjaa oikeinkin antaumuksella.

Haluan todeta että tämä kyseinen sarja nyt sitten ilmestyttyään on kyllä aikamoinen mainospläjäys mielestäni kaikkein eniten. Sarja on sikäli hyvä veto juuri sarjan kehittäneelle firmalle, sillä sitä kautta aivan varmasti saadaan nuoria ja uusia kandidaatteja listoille nyt tämän siivittämänä sitten ainakin joksikin aikaa. Toki myös taustalla on varmasti sitten ihan se että kun palokunnasta, poliisista ja sairaankuljettajistakin on sarja ollut tullin ohella jo olemassa, niin pitäähän nyt toki vartijoita ynnä muita seurata vähintään yhtä suurella mielenkiinnolla!

Tämä sarja hakee kuitenkin minusta samanlaista fiilistä ja lähetystapaa itselleen kun vaikkapa poliisit-sarjakin sinällään. Eli välillä vähän jutustellaan työparin kanssa kivoja, sitten hätistellään puliukkoja tai muita ja lopuksi sitten vedetään aina joku hauska toteamus päivän tapahtumista. Toki onhan sisällössä muutakin, mutta minulle tulee ainakin hyvin vahvasti melko tarkoituksenhakuinen ja siloiteltu kuva koko sarjasta. Vaikea sanoa toki että minkälaisia sarjan päähenkilöt ovat oikeasti duunissaan tai "silloin kun kamera ei kuvaa", mutta tällä hetkellä kaikista kyllä välittyy sellainen aikamoisen symppis ja mukava fiilis vastapuolesta huolimatta.

Totean edelleen että en ole työskennellyt tuollaisissa tehtävissä mitä sarja kuvaa. Vartiointialan työkokemukseni olen kartuttanut pääasiassa vain aulakohteissa sekä paikallisvartioinnissa lyhyen myymälävartiointikeikankin ollessa taustalla valvomotyön ohella. En ole myöskään noin kolmen vuoden urani aikana päätynyt tekemisiin kovinkaan väkivaltaisten kohdehenkilöiden tai muunkaan väkivallan kanssa, vaikka väkivallan uhka on muutamina kertoina ollut läsnä ja muutamia kertoja olen joutunut poistamaankin porukkaa onneksi ihan vaan kehoituksin ja käskyin asiakkaan tiloista.

En nyt tiedä että mitä sarjasta pitäisi olla mieltä. Kai se on ihan hyvä idea rekrytointimateriaalina alalle, mutta toisaalta taas syytän tätä sarjaa siitä ettei se välttämättä anna totuudenmukaista kuvaa siitä minkälaista tämä työ lopulta voi olla. Vaikka poliiseista kertovat sarjat voivat hyvinkin syyllistyä samaan, niin niissä minusta ainakin on tarpeeksi vaihtelevaa sisältöä (lainvalvojat vs. poliisit-sarja) antamaan erilaisia näkökulmia siitä minkälaista poliisin työ yleensä on. Toki poikkeuksiakin löytyy.

Suomen vartijat sarja on sinänsä kai väistämätön reality-tulvan tuotos, mutta näin alalla olevana on pakko todeta että se mitä ruuduissa näkyy ei todellakaan ole se maailma johon jokaisen tulevan vartijan tai järjestyksenvalvojan tulisi luottaa. Uskon että aivan varmasti tämä sarja tuo alalle hakijoita, mutta toivon samalla että hakijat pohtisivat sitä että kuinka paljon television välittämä kuva alasta todella on realistinen, sillä netti on minusta kohtuullisen täynnä kertomuksia alalla vallitsevista olosuhteista sinällään. Sitä materiaalia kannattaa hyödyntää mikäli alalle pyrkii, sillä aivan liian monta kertaa tuntuu itsekin nähneen ja kuulleen nuoren pettyneen alaan liian sympaattisten ensitilan odotusten murskauduttua siihen mitä tämä työ tuo tullessaan sen monelta kantilta.

Tossupiiri

Eilen luvattiin vapaapäivä, mutta aamulla taas soitettiin töihin sitten todellisen sekoilun keskelle.

Päädyin tällä kertaa vetämään yksinäni "tossupiiriä", eli kävelin tauottamassa useita kohteita yhden alueen sisällä tietyn ajan. Päivä oli vähintäänkin kiireinen, sillä pyörin eri osoitteissa pitkin keskustaa.

Sama temppu toteutui muutamaa päivää myöhemmin, jonka jälkeen olen nyt sitten taas paikkaamassa saikkua täällä missä istuin kesälläkin oman lomani jälkeen. Täytyy todeta että nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet niin hektisiä ja tapahtumarikkaita jatkuvalla syötöllä että heikompia olisi varmasti alkanut huimaamaan. Toisaalta niin on alkanut minuakin.

Olen yrittänyt mukamas pitää vapaapäiviäni pois, mutta aina kuitenkin vapaapäivä alkaa aikaisin aamulla puhelinsoiton merkeissä siksi kun joku pitäisi saada töihin tekemään vuoroa ja minun nimeni nyt aina vaan sattuu pulpahtamaan siellä toimistolla ilmeisesti esille jostain listasta. Kolme vapaapäivää on nyt mennyt sivu suun näiden äkillisten paikkausten johdosta, joten kieltämättä kotona ollaan kyllä aika kyllästyneitä ensiksi siihen että edellisenä päivänä tarjotaan vapaata ja sitten aikaisin aamusta seuraavana päivänä soitetaankin töihin. Aikamoista käytännön pilailua tällainen, suorastaan.

Olen yrittänyt kiireestä huolimatta aktivoitua vapaalla sitten juoksentelun merkeissä. Muutaman päivän olen jo iltaisin kun on ollut tarpeeksi viileätä niin ruvennyt käymään ripeillä juoksulenkeillä. Aion ostaa muutamat juoksuun liittyvät harrastevälineet seuraavasta palkasta, sillä nyt tuntuisi pitkästä aikaa taas siltä että kuntoilu tämän löhöilyn ynnä muun jäljiltä voisikin tehdä ihan hyvää pitkästä aikaa. Nykyisin nimittäin on tunnustettava että vapaa-aikanani en jaksa enää oikein tehdä mitään, vaan olen jotenkin kroonisesti väsynyt. Kai se on tämä epäsäännöllinen työ kaikessa mielessä mikä nyt stressaa, mutta jospa urheilu auttaisi siihen. Eilen oli nimittäin tosi mukavaa juoksulenkillä myöhään illalla pienen vesisateen äärellä jolkotella menemään, vaikka laskenut kuntotaso kyllä tuntui hyvin konkreettisesti koko ajan kehossa.

Odotetusti töissä tämä hullunmylly tulee jatkumaan, sillä olin havaitsevinani että kesän jälkeen miehitys on taas pienentynyt varsinkin kun kesätyöläisiä ei ole ollut tarjolla läheskään samoja mittoja enää syyskuukausille kuin keskikesälle. Toisaalta tämä nyt tietää niitä kauan odotettuja ylitöitä, mutta sitten taas kesälomalta yli jääneitä pitämättömiä vapaita ei myöskään saada nyt sitten pidettyä millään.

Paremminkin voisi mennä

Olin juuri onnistunut totuttamaan mieleni ja kehoni siihen ajatukseen että tästä olisi tullut pitkä viikonloppu maanantainkin ollessa vielä lomapäivä muutamineenkin suunnitelmineen. Toisin kuitenkin kävi.

Kotiin soiteltiin ja kyseltiin tekemään vuoroa erääseen megaluokan ärsyttävään kohteeseen. Tiesin että tämäkin keikka tulisi vituttamaan, mutta pakkohan se oli mennä koska rahaa näillä palkoilla tarvitaan aina.

Aamu tässä kohteessa on siitä ikävää, että tänne täytyy saapua aika ajoissa että kerkeää mm. hoitamaan sanomalehtien jakamisen oikeisiin pinoihin ennen vuoron varsinaista alkamista. Niinpä saavuin tänne kohteeseen melkein 45 minuuttia aiemmin että ehdin sijoitella lehdet oikeisiin pinoihin ja tyhjentämään postilaatikon kaikista viikonlopun aikana kerääntyneistä lehdistä. Välittömästi vuoron alettua joku kunnon ämmä tuli valittamaan että nimilaput jotka olin lätkäissyt lehtipinojen päälle olisi pitänyt olla kuulemma VITTU PINON ALAREUNASSA että se olisi taas tämä aamuna miellyttänyt hänen lyhyttä ja pyylevää olemustaan.

Vitutus nousi hetkellisesti, mutta sitten laantui kun tajusin että tämähän on ihan perusmeininkiä tässä kohteessa ja on aina ollutkin. Eivät nämä nyrpeät ihmiset siis minään yllätyksenä tule.

Tuossa oltiin edellisessä postauksessa mietitty sitä että pitäisikö minun keskustella johtoportaan kanssa jonkinlaisesta työkierrosta, sillä nykyisin kohteet vituttavat entistä enemmän. No, voinen kertoa tästä asiasta sellaista että olen käynyt näitä keskusteluja useastikin johtoportaan kanssa ja aina on tarjottu sitten uutta rykelmää kohteita kun vanhat ovat alkaneet vituttaa. Oikeastaan minähän lähdin näihin päivärespoihin tuolta iltakohteestani, kun se rupesi silloisen henkilöstönsä johdosta vituttamaan oikein urakalla. Toki näin jälkeenpäin on helpompi todeta että vaikka sekin oli aika ikävä paikka, niin en ollut oikeastaan nähnyt vielä mitään verrattuna nykyisiin ällö-kohteisiin joita vedän nykyisin hyvin huonolla menestyksellä lävitse päivästä päivään. Muutenkin kaipuu tuonne iltapuolelle on nykyisin aika kova, sillä siellä ovat meiningit rauhoittuneet aikalailla ja viikonloppuja siellä saa tehdä. Sinne palaaminen siis kannattaisi esimerkiksi palkallisestikin, mutta epäilen että kun sieltä nyt sitten niin kovalla melulla lähdettiin viimeksikin pois, niin tuskin on enää palaamista vakionaamaksi.

Tilanne on kieltämättä aika turhauttava. Aion nyt vain kylmästi vaihtaa firmaa tai jopa koko alaa kunhan tulee eteen sellainen työnantaja joka vain minut suurinpiirtein samalla liksalla palkkaa. Tuntuu että niin moni asia tällä alalla on niin pielessä taikka sitten minä en vaan itse ole kovin kaksinen koko alalle että tätä pyöritystä ja muutenkin ikävää menoa jaksaisi. Tämä on kuitenkin kolmas vuoteni, enkä mielelläni haluaisi enää nähdä neljättä.

Ymmärrän kyllä toisaalta jo tässä vaiheessa että eipä se työttömyyskään mikään oikea vaihtoehto taida olla näillä velkataakoilla joita minulla on takanani, mutta toisaalta henkiseltä kantilta katsottuna niin en kyllä tiedä että kuinka fiksua tällaisenkaan työn tekeminen lopulta on. Vastenmielistähän tämä duuni minulle edelleen enimmäkseen on, vaikka yritänkin asennoitua sitä kohtaan hiukan toisella tavalla kuin ennen. Nyt kuitenkin taas melkein viikon putkeen kuunneltu valitus, vittuilu ja alistaminen ovat taas saaneet minut kyllä niin kiivastuneeksi että kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä.