Olin juuri onnistunut totuttamaan mieleni ja kehoni siihen ajatukseen että tästä olisi tullut pitkä viikonloppu maanantainkin ollessa vielä lomapäivä muutamineenkin suunnitelmineen. Toisin kuitenkin kävi.
Kotiin soiteltiin ja kyseltiin tekemään vuoroa erääseen megaluokan ärsyttävään kohteeseen. Tiesin että tämäkin keikka tulisi vituttamaan, mutta pakkohan se oli mennä koska rahaa näillä palkoilla tarvitaan aina.
Aamu tässä kohteessa on siitä ikävää, että tänne täytyy saapua aika ajoissa että kerkeää mm. hoitamaan sanomalehtien jakamisen oikeisiin pinoihin ennen vuoron varsinaista alkamista. Niinpä saavuin tänne kohteeseen melkein 45 minuuttia aiemmin että ehdin sijoitella lehdet oikeisiin pinoihin ja tyhjentämään postilaatikon kaikista viikonlopun aikana kerääntyneistä lehdistä. Välittömästi vuoron alettua joku kunnon ämmä tuli valittamaan että nimilaput jotka olin lätkäissyt lehtipinojen päälle olisi pitänyt olla kuulemma VITTU PINON ALAREUNASSA että se olisi taas tämä aamuna miellyttänyt hänen lyhyttä ja pyylevää olemustaan.
Vitutus nousi hetkellisesti, mutta sitten laantui kun tajusin että tämähän on ihan perusmeininkiä tässä kohteessa ja on aina ollutkin. Eivät nämä nyrpeät ihmiset siis minään yllätyksenä tule.
Tuossa oltiin edellisessä postauksessa mietitty sitä että pitäisikö minun keskustella johtoportaan kanssa jonkinlaisesta työkierrosta, sillä nykyisin kohteet vituttavat entistä enemmän. No, voinen kertoa tästä asiasta sellaista että olen käynyt näitä keskusteluja useastikin johtoportaan kanssa ja aina on tarjottu sitten uutta rykelmää kohteita kun vanhat ovat alkaneet vituttaa. Oikeastaan minähän lähdin näihin päivärespoihin tuolta iltakohteestani, kun se rupesi silloisen henkilöstönsä johdosta vituttamaan oikein urakalla. Toki näin jälkeenpäin on helpompi todeta että vaikka sekin oli aika ikävä paikka, niin en ollut oikeastaan nähnyt vielä mitään verrattuna nykyisiin ällö-kohteisiin joita vedän nykyisin hyvin huonolla menestyksellä lävitse päivästä päivään. Muutenkin kaipuu tuonne iltapuolelle on nykyisin aika kova, sillä siellä ovat meiningit rauhoittuneet aikalailla ja viikonloppuja siellä saa tehdä. Sinne palaaminen siis kannattaisi esimerkiksi palkallisestikin, mutta epäilen että kun sieltä nyt sitten niin kovalla melulla lähdettiin viimeksikin pois, niin tuskin on enää palaamista vakionaamaksi.
Tilanne on kieltämättä aika turhauttava. Aion nyt vain kylmästi vaihtaa firmaa tai jopa koko alaa kunhan tulee eteen sellainen työnantaja joka vain minut suurinpiirtein samalla liksalla palkkaa. Tuntuu että niin moni asia tällä alalla on niin pielessä taikka sitten minä en vaan itse ole kovin kaksinen koko alalle että tätä pyöritystä ja muutenkin ikävää menoa jaksaisi. Tämä on kuitenkin kolmas vuoteni, enkä mielelläni haluaisi enää nähdä neljättä.
Ymmärrän kyllä toisaalta jo tässä vaiheessa että eipä se työttömyyskään mikään oikea vaihtoehto taida olla näillä velkataakoilla joita minulla on takanani, mutta toisaalta henkiseltä kantilta katsottuna niin en kyllä tiedä että kuinka fiksua tällaisenkaan työn tekeminen lopulta on. Vastenmielistähän tämä duuni minulle edelleen enimmäkseen on, vaikka yritänkin asennoitua sitä kohtaan hiukan toisella tavalla kuin ennen. Nyt kuitenkin taas melkein viikon putkeen kuunneltu valitus, vittuilu ja alistaminen ovat taas saaneet minut kyllä niin kiivastuneeksi että kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti