Eilinen työvuoro oli kyllä sen verran veret seisauttava lähinnä tajunnan tasolla, että vieläkin sitä ei oikein ota uskoakseen että nyt ollaan taas tasan tässä samassa duunissa aloittamassa tätä paskaa tahkoamista uudelleen.
Eilinen oli muutenkin sitten työpäivän päätteeksi kotipuolella melkoisen ikävä erään tapahtuman johdosta. En nyt aio sen kummempia eritellä että mitä tapahtui, mutta rahan menoahan se tarkoittaa joka tapauksessa. Se kieltämättä masentaa enemmän.
Täällä töissä olisi eräs jonkun yli kuukauden vanhan hälytysjärjestelmän lokitiedostassa olleen liiketunnistinhälytyksen tutkiminen. Kuulemma joku on laukaissut hälyt, mutta samantien sitten kuitannut ne ja jatkanut hommiaan. En nyt veikkaa tekijäksi mitään murtovarasta, mutta kaipa tuollekin asialle pitäisi jonkinlaista selitystä etsiä ennen pitkää.
Toisekseen työpukuni housut alkavat olemaan aika traagisessa kunnossa. Ensiksi niistä repesi peräosasta noin kymmenen sentin halkeama, jonka avovaimo sitten vaivihkaa korjasikin umpeen. Tämän jälkeen housuista repesi molempien taskujen saumat. Nyt sitten ollaan menty varmaan noin puolitoista kuukautta näillä paskoilla housuilla, sillä en ole ehtinyt tai jaksanut tilailla työnantajalta mitään uusia housuja kun niiden saapumisessa kumminkin kestää taas ikuisuus.. ja nekin luultavasti menevät rikki koska ovat niin huonolaatuiset.
Pitäisi varmaan käydä jossain paikallisessa vaatemyymälässä etsimässä tällaisia perushousuja, sillä veikkaisin että nekin kestäisivät pitempään kuin nämä paskat, jossain nyrkkipaja-landiassa kyhätyt punttipöksyt. Toisaalta pakko sanoa että ihan ensimmäisten työvaatteiden osalta ne housut olivat todella kestävät ja muutenkin kunnolliset, mutta ongelmana tuolloin oli että ne olivat housuina varmaan kaksi numeroa liian isot ja siten saivat minut näyttämään joltain sirkuspelleltä. Itseasiassa kerran erään asiakasfirman respamuija kommentoi housujani todella alatyylisesti ja käski vaihtamaan moiset "vitun pellehousut" välittömästi uusiin.
Siinäkin kyllä kesti että sitten sain nämä housut mitä minulla on. Enkä edes viitsi aloittaa seuraavaa suruvirttä mm. näistä työpaidoistani, jotka ovat nuhjaantuneet aika hervottomiksi jatkuvan konepesun ja hiostavien työvuorojen yhteisvaikutuksesta. En kuitenkaan jaksa välittää ihan hirveästi enää näistäkään epäkohdista.
Aikoinaan armeijassa oli sellainen termi kun "Gonahtanut", joka tarkoitti varusmiestä joka oli harvinaisen epäsotilaallinen usein tavoiltaan, käytännöiltään kuin ulkonäöltäänkin. Olen usein nähnyt "Gonahtaneita" vartijoita, enkä enää pistä yhtään vastaan sen suhteen ettenkö minäkin olisi pikkuhiljaa kääntymässä sellaiseksi joka myös ulkoisesti näyttää siltä että tämä paskaduuni ei enää kiinnosta piirunkaan vertaa.
Kolmanneksi huomenna nyt sitten alkaa tämä uusi respakohteeni pyörimään. Ensinnäkin vuorot siellä alkavat kello seitsemältä aamulla ja kestävät yli kymmenen tuntia. Huomenna olisi kuulemma joku vitun optio jäädä kohteeseen sovitun, vähän lyhyemmän oppivuoron työajan jälkeen seuraamaan kohteen työtehtäviin kuuluvaa "iltapäivystystä", joka kyllä saa minut jo ideana vittuuntumaan enemmän. Tuo kohde on myös vielä sellaisessa paikassa että metroasemaa ei ole kovinkaan lähellä, joten on luotettava mateleviin ratikoihin sekä mahdollisesti busseihin sinne päästäkseen.
Noh, onneksi tuota kohdetta ei ole kuin tarkoitettu keikkaluontoisesti minulle. Vittumaiselta se ainakin kuulostaa, enkä oikeastaan tiedä vieläkään että missä minun pitäisi sitten olla vielä perjantaina töissä ennen vapaata viikonloppua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti