Taas on vierähtänyt hieman aikaa viime päivityksestä.
Tämä kaamos on aika järkkyä aikaa tehdä töitä, sillä on täysin pimeää kun lähtee ja täysin pimeää kun lähtee töistä. Tämä kaava siis toistuu jos tekee normaalia 8-16 duunia, sillä iltapäivällä on jo aika tummaa lähtiessään respasta ulos.
Sain olla taas pari päivää rauhassa, sillä jostain syystä ylityöt ovat vain loppuneet osaltani taas kerralleen. Se on tavallaan tietty ihan hyväkin juttu, mutta tietysti vähän ikävää on se että aika paljon nojaan ylitöihin ylimääräisessä varainhankinnassani.
Päällimmäisin huoli kai kuitenkin tällä hetkellä on tuo yleinen jaksaminen. Viikonloppuna oli taas aika vaikeaa painaa duunia, kun iltaa kohden jatkuva pimeys väsytti enemmän ja enemmän. Meinasin nukahtaa pystyyn pariinkin kertaan.
Töissä nyt ei ole oikeastaan ollut kummempia. Olen istunut viime aikoina täällä eräässä vakiorespassani, joka on yleensä melko hiljainen, vaikka kyllä tännekin ihmeellisiä asiakkaita välillä eksyy puhumattakaan ärsyttävistä "oman talon" ihmisistä. Nyt on kuitenkin melko rauhallista ollut muutaman lomapäivän jäljiltä, joten eiköhän tämä taas tästä vähäksi aikaa.
Huokaisen kyllä helpotuksesta kun tämä vuosi on ohitse. Olen vannonut jo useampaan otteeseen jättäväni nämä tämän alan työt vuonna 2013 taakseni, mutta se onkin toinen asia että kuinka pian näistä pääsee irtoamaan. Olen kyllä jo onnistunut laatimaan aika pitkän listan sellaisista työnantajista sekä ylipäätään työtehtävistä, jonne voisin kuvitella hakevani tämän vuoden loputtua. Siitä on helppoa sitten ruveta laskemaan pois niitä kaikkein vähiten houkuttelevampia duuneja sekä kaikkein kiinnostavimpia hakemusten lähettelemisen ohessa.
Olen kyllä ajatellut suoranaisia opiskelujakin. Oikeastaan se on nyt positiivista että minua on ruvennut kiinnostamaan todella moni eri koulutusohjelmakin ja opiskelutarjonta yleensäkin verrattuna näihin "hukkavuosiini", jolloin olen vain putkinäöllä varustettuna hakenut korkeakoulusta toiseen liian kevyin panoksin. Sinänsä tulee kyllä kirottua tätä aiempien aikojen näköalattomuutta, jonka johdosta olen lopulta näihinkin töihin päätynyt. Jos olisi tajunnut vielä vuosi tai parikin sitten hieman edes miettiä asioita muullakin tavalla kuin vain akateemisuuden kautta, niin tässähän olisi voinut sillä aikaa valmistua vaikka miksi muuksikin sillä aikaa kun tuhersi ties missä hukkaputkessa.
No, virheistään kai oppii.. vai oppiiko?
torstai 22. marraskuuta 2012
maanantai 19. marraskuuta 2012
Aivot kiehuu (osa II)
Vietin taas suloisen viikonlopun iltakohteessani pitkästä aikaa.
Kieltämättä fiilikset olivat aika surkuhupaisat kun varmaan puoleentoista kuukauteen en ole istunut viikonloppuja siellä. Viikonloppu oli melko rauhallista netissä surffailua sekä pitkiä koko kiinteistöä kattavia kävelykierroksia. No, tietty jotain mietoa toimintaakin oli.
Yhden oudon vanhan ukon kanssa tuli lauantai-iltana ongelmia. Hän meni sisään asiakkaaksi erääseen paikkaan, jolloin satuin itse seisoskelemaan sen ulkopuolella. Tyyppi sitten vaikutti oudolta pyrkiessään sisään epämääräinen sininen kansio käsissään, jolloin ajattelin jo tuolloin tyypin olevan jonkinlainen sekopää tuonpuoleisesta tai jotain. Illan mittaan hän ei aiheuttanut häiriötä, mutta sitten kun tuo paikka jossa hän oli vieraillut tuntikausia rupesi sulkeutumaan, niin tyyppi jäi selailemaan erästä myyntipöytää aivan liian innokkaasti. Eräs asiakaskohteen henkilökunnan nainen sitten huomautti miehelle että nyt suljetaan ja pitäisi lähteä kotiin.
Tyyppi mutisi jotain epämääräistä takaisin, jonka jälkeen itse vieressä seisoskelevana totesin tälle miehelle että NYT RUVETAAN SULKEMAAN TULISITKO SIELTÄ NYT POIS, jonka jälkeen tämä heittiö välittömästi huusi minulle kovalla äänellä takaisin että ÄLKÄÄ OTTAKO TUOLLAISTA ÄÄNENSÄVYÄ MINUN KANSSANI ja kipaisi samantien tiehensä. Kieltämättä vähän säpsähdin, kun hipin olomuodolla varustettu vanha naavaparta rykäisi takaisin vastauksen noinkin aggressiivisesti. Olipas taas ihme hiihtäjä tuokin tyyppi, onneksi ei tarvinnut sen kanssa ruvetan sen kummempia haastamaan.
Sitten sunnuntaina ihmeteltiin erään toisen samassa kiinteistössä olleen asiakasyrityksen sisässä sitä että oliko lattialla vaan jonkun päälle astuma suklaapatukka vaiko "sitä itseään". Kyseinen epämääräinen ruskea kasa ei ainakaan haissut sille itselleen ,joten sinänsä kyseessä oli vain melko harmiton kasa lörtsähtänyttä suklaata. Toisaalta ihme juttu että sinne oli joku heittänyt suklaata maahan kun koko mestaan ei edes saisi tuoda mitään syötävää tai juotavaa.
Olen ruvennut kantamaan mukanani tuota muutama postaus sitten mainittua varustevyötä. Pidän sitä laukussani mukana, vaikka en välttämättä kannakaan sitä päälläni koko aikaa. Nyt kuitenkin onneksi minulla on kaiken varalle käsiraudat, teleskooppipatukka sekä 5% OC-sumutin koteloineen. Tuskinpa näissä työtehtävissä noille ihan hirveästi tulee käyttöä, mutta sanotaan näin että tämä kaupunki on aika vaarallinen ja arvaamaton paikka, eikä olisi ensimmäinen kerta kun päätyy täysin ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen jossain kohteessa missä ei mukamas mitään väkivaltatapauksia koskaan tapahdu.
Kieltämättä fiilikset olivat aika surkuhupaisat kun varmaan puoleentoista kuukauteen en ole istunut viikonloppuja siellä. Viikonloppu oli melko rauhallista netissä surffailua sekä pitkiä koko kiinteistöä kattavia kävelykierroksia. No, tietty jotain mietoa toimintaakin oli.
Yhden oudon vanhan ukon kanssa tuli lauantai-iltana ongelmia. Hän meni sisään asiakkaaksi erääseen paikkaan, jolloin satuin itse seisoskelemaan sen ulkopuolella. Tyyppi sitten vaikutti oudolta pyrkiessään sisään epämääräinen sininen kansio käsissään, jolloin ajattelin jo tuolloin tyypin olevan jonkinlainen sekopää tuonpuoleisesta tai jotain. Illan mittaan hän ei aiheuttanut häiriötä, mutta sitten kun tuo paikka jossa hän oli vieraillut tuntikausia rupesi sulkeutumaan, niin tyyppi jäi selailemaan erästä myyntipöytää aivan liian innokkaasti. Eräs asiakaskohteen henkilökunnan nainen sitten huomautti miehelle että nyt suljetaan ja pitäisi lähteä kotiin.
Tyyppi mutisi jotain epämääräistä takaisin, jonka jälkeen itse vieressä seisoskelevana totesin tälle miehelle että NYT RUVETAAN SULKEMAAN TULISITKO SIELTÄ NYT POIS, jonka jälkeen tämä heittiö välittömästi huusi minulle kovalla äänellä takaisin että ÄLKÄÄ OTTAKO TUOLLAISTA ÄÄNENSÄVYÄ MINUN KANSSANI ja kipaisi samantien tiehensä. Kieltämättä vähän säpsähdin, kun hipin olomuodolla varustettu vanha naavaparta rykäisi takaisin vastauksen noinkin aggressiivisesti. Olipas taas ihme hiihtäjä tuokin tyyppi, onneksi ei tarvinnut sen kanssa ruvetan sen kummempia haastamaan.
Sitten sunnuntaina ihmeteltiin erään toisen samassa kiinteistössä olleen asiakasyrityksen sisässä sitä että oliko lattialla vaan jonkun päälle astuma suklaapatukka vaiko "sitä itseään". Kyseinen epämääräinen ruskea kasa ei ainakaan haissut sille itselleen ,joten sinänsä kyseessä oli vain melko harmiton kasa lörtsähtänyttä suklaata. Toisaalta ihme juttu että sinne oli joku heittänyt suklaata maahan kun koko mestaan ei edes saisi tuoda mitään syötävää tai juotavaa.
Olen ruvennut kantamaan mukanani tuota muutama postaus sitten mainittua varustevyötä. Pidän sitä laukussani mukana, vaikka en välttämättä kannakaan sitä päälläni koko aikaa. Nyt kuitenkin onneksi minulla on kaiken varalle käsiraudat, teleskooppipatukka sekä 5% OC-sumutin koteloineen. Tuskinpa näissä työtehtävissä noille ihan hirveästi tulee käyttöä, mutta sanotaan näin että tämä kaupunki on aika vaarallinen ja arvaamaton paikka, eikä olisi ensimmäinen kerta kun päätyy täysin ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen jossain kohteessa missä ei mukamas mitään väkivaltatapauksia koskaan tapahdu.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Aivot kiehuu (osa I)
Kahdentoista tunnin istumamaratonista on jäljellä vielä kiitettävät kuusi tuntia ja kymmenen minuuttia tätä kirjoittaessani. Ollaan siis päästy MELKEIN YLITSE PUOLENVÄLIN, mutta sen seurauksena tässä istuttuani jo ennen kukon kiekaisua olen muuttunut täydelliseksi pilkkijäksi.
Olen siis väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Olen alkanut myös tässä istuskellessani kyseenalaistamaan sitä että miksi minut on tänne laitettu jälleen istumaan, kun viimeksikin tuli ihan suoraan sanottua että tämä on minulle vähän hankalaa. Toki niinpä tämä näyttää olevan hankalaa aika monelle muullekin.
Mutta tuntuu vaan oudolta että tässä sitä nyt taas istuskellaan, kun viimeksi puhuin tätä mestaa tehdessäni että älkää laittako näitä 12 tunnin vuoroja, kun minulla ei kestä pää tätä istuskelua eikä sen puoleen fysiikkakaan. Tietysti nyt on sitten kuviteltu että pääni kestää mukamas enemmän tätä "respakohdetta" sen 12 tuntia kun jotain kivikautista valvomoa saman aikamääreen, jonne minua oltiin kerran kanssa tunkemassa.
En ehtinyt ostamaan yhtään energiajuomaa tänne tultuani, joten olo on aika vaivalloinen tämän kaiken keskellä varsinkin kun pitäisi ottaa vielä vieraita vastaan, soitella asiakkaille saapuneista lähetyksistä sekä muutenkin yrittää näyttää siltä että molemmat aivopuoliskot ovat tallella tätä(kin) päivää varten. Nälkäkin olisi, mutta tauot pidetään kun pidetään.
Rasittavaa on tuon eräänkin tässä kohteessa toimivan firma politiikka, jonka mukaan kaikki saapuvat vieraat sinne pitäisi ilmoittaa puhelimitse. No, sitten kun niitä vieraita ramppaa viiden minuutin välein ja teet samalla kahta asiaa jo valmiiksi päällekäin, niin voin todeta että mieli ei tee soittaa joka viides minuutti niitä vieraita sisään.
Väsyneenä tämä respassa suoritettu nöyristely kyllä saa ihan uusia muotoja ihmisen pääkopassa aikaiseksi. Alan myös vähän pelkäämään että väsymys näkyy pärstässäni sekä siinä että olen ja nökötän tässä kun variksenpelätin. Toisaalta välillä näemmä tuijottelen tätä koneen ruutua orjamaisesti ja tyhjällä katseella.. Voi Jeesus mikä minusta on oikein tullutkaan.
Olen siis väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Olen alkanut myös tässä istuskellessani kyseenalaistamaan sitä että miksi minut on tänne laitettu jälleen istumaan, kun viimeksikin tuli ihan suoraan sanottua että tämä on minulle vähän hankalaa. Toki niinpä tämä näyttää olevan hankalaa aika monelle muullekin.
Mutta tuntuu vaan oudolta että tässä sitä nyt taas istuskellaan, kun viimeksi puhuin tätä mestaa tehdessäni että älkää laittako näitä 12 tunnin vuoroja, kun minulla ei kestä pää tätä istuskelua eikä sen puoleen fysiikkakaan. Tietysti nyt on sitten kuviteltu että pääni kestää mukamas enemmän tätä "respakohdetta" sen 12 tuntia kun jotain kivikautista valvomoa saman aikamääreen, jonne minua oltiin kerran kanssa tunkemassa.
En ehtinyt ostamaan yhtään energiajuomaa tänne tultuani, joten olo on aika vaivalloinen tämän kaiken keskellä varsinkin kun pitäisi ottaa vielä vieraita vastaan, soitella asiakkaille saapuneista lähetyksistä sekä muutenkin yrittää näyttää siltä että molemmat aivopuoliskot ovat tallella tätä(kin) päivää varten. Nälkäkin olisi, mutta tauot pidetään kun pidetään.
Rasittavaa on tuon eräänkin tässä kohteessa toimivan firma politiikka, jonka mukaan kaikki saapuvat vieraat sinne pitäisi ilmoittaa puhelimitse. No, sitten kun niitä vieraita ramppaa viiden minuutin välein ja teet samalla kahta asiaa jo valmiiksi päällekäin, niin voin todeta että mieli ei tee soittaa joka viides minuutti niitä vieraita sisään.
Väsyneenä tämä respassa suoritettu nöyristely kyllä saa ihan uusia muotoja ihmisen pääkopassa aikaiseksi. Alan myös vähän pelkäämään että väsymys näkyy pärstässäni sekä siinä että olen ja nökötän tässä kun variksenpelätin. Toisaalta välillä näemmä tuijottelen tätä koneen ruutua orjamaisesti ja tyhjällä katseella.. Voi Jeesus mikä minusta on oikein tullutkaan.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
12 tunnin istumalakko
"Rentouttavan" viikonlopun jälkeen kylmän realistinen todellisuus iski vasten kasvojani jälleen.
Olen nyt siis taas aloittamassa uutta työviikkoa palaamalla tänne 12-tunnin respaan. Viimeksi olin täällä kesälomani jälkeen, jolloin oli vielä jotenkin valoisaa kun lähti töihin sekä kun töistä palaili. Nyt taas sitten kun tämä shokkihoito otetaan käyttöön, niin sitä löytää itsensä tilanteesta jolloin vaikuttaa siltä että on yö kun lähtee töihin ja yö kun palaa töistä. Todella kaoottista elämänrytmiä tämä kyllä enteilee.
Viime viikko meni aikalailla hajoillessa tuolla puhelinvaihde-respassani. Paitsi että sinne soitti todella kummallisia ja vittumaisia ihmisiä, niin sitten kun sinne ihan fyysisesti lävähti sisään ihmisiä jotka haisivat kolmetoista vuotta vanhalle tupakalle, kertoilivat minulle koko elämäntarinansa aina uusien talvikenkien ostosta siihen minkä merkkistä virtsankarkailusuojaa käyttivätkään, niin soppa oli minun osaltani valmis. Olen kyllä lopen uupunut juuri tuohon respaan, jossa ei tosiaan näytä olevan mitään muuta kun hulluja luurin päässä ja sitten hulluja asiakkaita. Lisäksi nämä tuon kohteen omat porukatkin ovat kuittailleet minulle aika antoisasti.
Tällaisina hetkinä tulee tavallaan ikävä sitä iltakohdetta, sillä sen valvomon uumeniin tosiaan pystyi aina piiloutumaan jos tuli jotain todella itkettävää paskaa vastaan. Näissä respoissa harvemmin pystyy lähtemään mitään suoranaisesti karkuun, vaan naama on pidettävä peruslukemilla pidettiin sinua sitten kuinka tahansa pilkkanaan. Oikeastaan nyt kun olen tehnyt paljon tätä asiakaspalvelupainotteista respaa viime aikoina, niin myönnettävähän se on että kieltämättä ikävä tulee noita kuolemanhiljaisia kohteita joissa ei tarvitse käytännössä tehdä yhtikäs mitään.
Tämä 12-tunnin respa vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan entiseltään. Tarvitsin noin kaksi litraa kahvia aamulla että kykenin heräämään ylipäätään, jonka jälkeen onneksi sekä metro että kadut olivat sen verran tyhjät ettei aamuruuhkasta voinut oikeastaan puhua. Toki tässä kohteessa on sitten vaan se sama vanha vaiva, että talo on täynnä kaikenlaista paskantärkeää assistenttia, apuria ja avustajaa, joista ensimmäinen koppavan oloinen nainen mustassa jakkupuvussaan lätkäisi minulle kylmästi respan tiskille jonkun "ilmoituslappusen" tiuskaisten "OLE HYVÄHHHHHHHH!" ja häipyen saman tien tiehensä.
Pakko kyllä todeta että tässä työssä sitä on vaan oppinut näkemään itsensä ihan uudessa alistuneisuuden ja mitätöitymisen valossa. Tuntuu että siivoojiakin arvostetaan enemmän kuin meitä vartijoita, joka on kyllä kieltämättä minunkin mielestäni ihan loogista. Tuntuu vaan että jokainen toimistovartiointikohde jonne laahustan- tai oikeastaan ihan jokainen kohde jonne laahustan on automaattisesti osittain tai suurelti osin meitä kohtaan jotenkin helvetin ynseä. En sitten tiedä että mikä meissä tai ehkä minussa risoo ihmisiä, mutta kaipa siinä on jotain sellaista
Olen nyt siis taas aloittamassa uutta työviikkoa palaamalla tänne 12-tunnin respaan. Viimeksi olin täällä kesälomani jälkeen, jolloin oli vielä jotenkin valoisaa kun lähti töihin sekä kun töistä palaili. Nyt taas sitten kun tämä shokkihoito otetaan käyttöön, niin sitä löytää itsensä tilanteesta jolloin vaikuttaa siltä että on yö kun lähtee töihin ja yö kun palaa töistä. Todella kaoottista elämänrytmiä tämä kyllä enteilee.
Viime viikko meni aikalailla hajoillessa tuolla puhelinvaihde-respassani. Paitsi että sinne soitti todella kummallisia ja vittumaisia ihmisiä, niin sitten kun sinne ihan fyysisesti lävähti sisään ihmisiä jotka haisivat kolmetoista vuotta vanhalle tupakalle, kertoilivat minulle koko elämäntarinansa aina uusien talvikenkien ostosta siihen minkä merkkistä virtsankarkailusuojaa käyttivätkään, niin soppa oli minun osaltani valmis. Olen kyllä lopen uupunut juuri tuohon respaan, jossa ei tosiaan näytä olevan mitään muuta kun hulluja luurin päässä ja sitten hulluja asiakkaita. Lisäksi nämä tuon kohteen omat porukatkin ovat kuittailleet minulle aika antoisasti.
Tällaisina hetkinä tulee tavallaan ikävä sitä iltakohdetta, sillä sen valvomon uumeniin tosiaan pystyi aina piiloutumaan jos tuli jotain todella itkettävää paskaa vastaan. Näissä respoissa harvemmin pystyy lähtemään mitään suoranaisesti karkuun, vaan naama on pidettävä peruslukemilla pidettiin sinua sitten kuinka tahansa pilkkanaan. Oikeastaan nyt kun olen tehnyt paljon tätä asiakaspalvelupainotteista respaa viime aikoina, niin myönnettävähän se on että kieltämättä ikävä tulee noita kuolemanhiljaisia kohteita joissa ei tarvitse käytännössä tehdä yhtikäs mitään.
Tämä 12-tunnin respa vaikuttaa ainakin toistaiseksi ihan entiseltään. Tarvitsin noin kaksi litraa kahvia aamulla että kykenin heräämään ylipäätään, jonka jälkeen onneksi sekä metro että kadut olivat sen verran tyhjät ettei aamuruuhkasta voinut oikeastaan puhua. Toki tässä kohteessa on sitten vaan se sama vanha vaiva, että talo on täynnä kaikenlaista paskantärkeää assistenttia, apuria ja avustajaa, joista ensimmäinen koppavan oloinen nainen mustassa jakkupuvussaan lätkäisi minulle kylmästi respan tiskille jonkun "ilmoituslappusen" tiuskaisten "OLE HYVÄHHHHHHHH!" ja häipyen saman tien tiehensä.
Pakko kyllä todeta että tässä työssä sitä on vaan oppinut näkemään itsensä ihan uudessa alistuneisuuden ja mitätöitymisen valossa. Tuntuu että siivoojiakin arvostetaan enemmän kuin meitä vartijoita, joka on kyllä kieltämättä minunkin mielestäni ihan loogista. Tuntuu vaan että jokainen toimistovartiointikohde jonne laahustan- tai oikeastaan ihan jokainen kohde jonne laahustan on automaattisesti osittain tai suurelti osin meitä kohtaan jotenkin helvetin ynseä. En sitten tiedä että mikä meissä tai ehkä minussa risoo ihmisiä, mutta kaipa siinä on jotain sellaista
torstai 8. marraskuuta 2012
Vyöt kireälle :)
Vaikka olenkin tällainen respan rotta ja "asiakaspalvelupainotteinen" vartija, niin kieltämättä välillä sitä tulee päädyttyä sellaisiinkin hommiin jossa varustevyötä voi tarvita.
Päätin nyt sitten hankkia varustevyön "mahdollisimman halvalla", sillä näillä palkoilla moisia vöitä ei todellakaan ostella ihan sieltä kalleimmasta päästä etenkin kun käyttö tulee olemaan aika satunnaista.
Karautin Varustelekaan Helsingin Konalaan, joka kai paremmin tunnetaan armeijan ylijäämätuotteiden sun muun tavaran myyntipaikkana. Sieltä löytyy pieni valikoima tuotteita myös turvallisuusalan työntekijöille, joista lähdin katselemaan itselleni varustevyötä.
Kuten totesinkin, niin budjetti oli ja on ihan tarkoituksella melko pieni tälle hankinnalle. Siksipä tuli hankittua aika epämääräisen maineen omaavan Miltecin valmistama "Vartijavyö" sekä sitten kyseisen vyön sisälle kiinnittyvä alusvyö. Yhteishinta näille oli vain 24€, joten näillä Vartijankin palkoilla onneksi on varaa ostaa moista.
Kuten voidaan arvioida, niin tässäkään ostotoimenpiteessä kaikki ei mennyt aivan niin kuin piti. Marssin sisään kauppaan ja sitten löydettyäni nämä vyöt puntaroin pitkään että mikä koko väliltä 110-130cm olisi minulle sopivin päätyen erheellisesti kokoon 120cm ympärysmitaltaan. Oikeastaan tuo 110cm olisi ollut ihan sopiva, mutta minkäs teet kun silmämitalla teet hankinnat etkä tosiaankaan halua päätyä liian pieneen vyöhön.
No joo, näitä vöitä nyt kumminkin pystyy säätämään pienemmiksi, mutta se on kyllä temppuna aika vaivalloinen.
Toisekseen se mikä vähän kusi tuolla myymälässä oli se että hyllyllä oli noita vöitä ja alusvöitä, mutta alusvöiden pakkauksissa ei lukenut että kuinka pitkiä nuo alusvyöt olivat. Nyt sitten vaikuttaa siltä että joku oli laittanut vissiin isomman koon alusvyön siihen paikkaan missä oli 120cm alusvöitä, jolloin otin sitten siitä vyön mukaan ja lähdin kassalle. Vasta kotona rupesin ihmettelemaan että miksi alusvyö on jotenkin niin omituinen verrattuna varsinaiseen vyöhön, joka kyllä vähän herättää ihmetystä siihen suuntaan että onko kyseinen alusvyö edes oikea kyseiseen vyöhön ja sen ympärysmittaan nähden.
Mutta, Miltecin maineesta huolimatta tuo itse vyö on ihan jämäkkä ja asiallinen kapine. Sen säätäminen oikean kokoiseksi on kyllä aika tuskallista, jonka tiimoilta voin vaan todeta näin yrityksen ja erehdyksen kautta että PITÄKÄÄ HUOLI ETTÄ VALITSETTE OIKEAN KOKOISEN VYÖN. Minusta tuntuu eilisen illan väsäämisen ja näpertelyn jäljiltä että ilman luovaa mielikuvitusta ja nippusiteitä ei saada tuota vyötä kuriin siten että siitä tulisi fiksun oloinen sen jälkeen kun sitä on väännetty tiukemmalle. Tämän lauseen jäljiltä jokainen voi nyt sitten pohtia hiljaa itsekseen että kannattaako ostaa tällainen vyö ja ryhtyä kesyttämään sitä niin kuin Boakäärmettä, vai hakeeko itselleen suosiolla ihan aidosti ammattikäyttöön tarkoitettua tavaraa, jonka säätäminen oikean kokoiseksi voi olla piirun verran helpompaa.
Epäilen vahvasti että tuota vyötä täytyy nyt modifioida siten että alusvyöstä napsaistaan pala pois ja tiettyjä kohtia painetaan kiinni nippusiteillä. Sitten siitä saa ihan kohtuullisen vyön minun käyttööni, taikka sitten olen aika avuton säätämään näitä vöitä kuntoon oikeaoppisesti. Joka tapauksessa sanoisin että tuo alusvyö on aika ehdoton kaveri tuolle vyölle, nimittäin ilman sitä vyöhön kiinnitetyt taskut seilaavat ikävästi pitkin vyötä.
Päätin nyt sitten hankkia varustevyön "mahdollisimman halvalla", sillä näillä palkoilla moisia vöitä ei todellakaan ostella ihan sieltä kalleimmasta päästä etenkin kun käyttö tulee olemaan aika satunnaista.
Karautin Varustelekaan Helsingin Konalaan, joka kai paremmin tunnetaan armeijan ylijäämätuotteiden sun muun tavaran myyntipaikkana. Sieltä löytyy pieni valikoima tuotteita myös turvallisuusalan työntekijöille, joista lähdin katselemaan itselleni varustevyötä.
Kuten totesinkin, niin budjetti oli ja on ihan tarkoituksella melko pieni tälle hankinnalle. Siksipä tuli hankittua aika epämääräisen maineen omaavan Miltecin valmistama "Vartijavyö" sekä sitten kyseisen vyön sisälle kiinnittyvä alusvyö. Yhteishinta näille oli vain 24€, joten näillä Vartijankin palkoilla onneksi on varaa ostaa moista.
Kuten voidaan arvioida, niin tässäkään ostotoimenpiteessä kaikki ei mennyt aivan niin kuin piti. Marssin sisään kauppaan ja sitten löydettyäni nämä vyöt puntaroin pitkään että mikä koko väliltä 110-130cm olisi minulle sopivin päätyen erheellisesti kokoon 120cm ympärysmitaltaan. Oikeastaan tuo 110cm olisi ollut ihan sopiva, mutta minkäs teet kun silmämitalla teet hankinnat etkä tosiaankaan halua päätyä liian pieneen vyöhön.
No joo, näitä vöitä nyt kumminkin pystyy säätämään pienemmiksi, mutta se on kyllä temppuna aika vaivalloinen.
Toisekseen se mikä vähän kusi tuolla myymälässä oli se että hyllyllä oli noita vöitä ja alusvöitä, mutta alusvöiden pakkauksissa ei lukenut että kuinka pitkiä nuo alusvyöt olivat. Nyt sitten vaikuttaa siltä että joku oli laittanut vissiin isomman koon alusvyön siihen paikkaan missä oli 120cm alusvöitä, jolloin otin sitten siitä vyön mukaan ja lähdin kassalle. Vasta kotona rupesin ihmettelemaan että miksi alusvyö on jotenkin niin omituinen verrattuna varsinaiseen vyöhön, joka kyllä vähän herättää ihmetystä siihen suuntaan että onko kyseinen alusvyö edes oikea kyseiseen vyöhön ja sen ympärysmittaan nähden.
Mutta, Miltecin maineesta huolimatta tuo itse vyö on ihan jämäkkä ja asiallinen kapine. Sen säätäminen oikean kokoiseksi on kyllä aika tuskallista, jonka tiimoilta voin vaan todeta näin yrityksen ja erehdyksen kautta että PITÄKÄÄ HUOLI ETTÄ VALITSETTE OIKEAN KOKOISEN VYÖN. Minusta tuntuu eilisen illan väsäämisen ja näpertelyn jäljiltä että ilman luovaa mielikuvitusta ja nippusiteitä ei saada tuota vyötä kuriin siten että siitä tulisi fiksun oloinen sen jälkeen kun sitä on väännetty tiukemmalle. Tämän lauseen jäljiltä jokainen voi nyt sitten pohtia hiljaa itsekseen että kannattaako ostaa tällainen vyö ja ryhtyä kesyttämään sitä niin kuin Boakäärmettä, vai hakeeko itselleen suosiolla ihan aidosti ammattikäyttöön tarkoitettua tavaraa, jonka säätäminen oikean kokoiseksi voi olla piirun verran helpompaa.
Epäilen vahvasti että tuota vyötä täytyy nyt modifioida siten että alusvyöstä napsaistaan pala pois ja tiettyjä kohtia painetaan kiinni nippusiteillä. Sitten siitä saa ihan kohtuullisen vyön minun käyttööni, taikka sitten olen aika avuton säätämään näitä vöitä kuntoon oikeaoppisesti. Joka tapauksessa sanoisin että tuo alusvyö on aika ehdoton kaveri tuolle vyölle, nimittäin ilman sitä vyöhön kiinnitetyt taskut seilaavat ikävästi pitkin vyötä.
tiistai 6. marraskuuta 2012
Respan rotat
Hohhoijaa.
Maanantaisen vuoron jäljiltä oli kyllä kieltämättä taas sulattelemista.
Puhelinvaihteeseen soitti kolme eri varsin epämiellyttävää henkilöä, joista eräs oli selkeästi pirteässä päiväkännissä soitteleva keski-ikäinen akka ilman minkäänlaista käsitystä siitä miten ihmisiä siellä toisessa päässä kohdellaan. Hän haistatti minulle paskat useampaan kertaan, haukkui idiootiksi ja vaikka mitä muuta ihanaa sekä kivaa.
Sitten soitteli myös eräs toinen nainen, joka piinasi minua erään puhelinnumeron hankinnalla jatkuvalla syötöllä. Oli rasittavaa kuunnella tämän tyypin hajoilemista, sillä hän antoi ymmärtää olevansa tätä perusklassista "kaikki tänne heti mulle nyt"-ideologian porukkaa. Kieltämättä tämän respan hoitamisesta pitäisi saada ihan kylmästi palkankorotus, mutta kenties ihan vielä ei ole sen aika.
Hankin muuten itselleni puoltotodistuksen työnjohdolta kaasusumuttimen kantamiseen kuukausi sitten. Tuon sen kantoon oikeuttavan kurssin kävin jo ennen tämän urani aloittamista, mutta päätin että jos kerran varustuksesta löytyy se teleskooppipatukka ja käsiraudatkin, niin miksei sitten vielä sumutinkin kaupan päälle. Tottahan se kieltämättä on, että kohteet joissa pyörin näiden välineiden käyttötarkoitus huomioonottaen on varsin minimaalinen, mutta ei sitä ainakaan tässä kaupungissa koskaan tiedä milloin joku ihan tavallinen mesta muuntautuu jonkun hullun toimesta helvetillisen kuumottavaksi tilanteeksi hengenvaaroineen kaikkineen. Sitten toisaalta myös voi olla että jonkinlaisia kenttähommia voi olla tulossa horisonttiin jossain välissä, joten onhan noita nyt hyvä pitää kotona varalla jos ei mitään muuta.
Tällä hetkellä yritetään myöskin nyt vaan selvitä näistä työvuoroista tuonne Joulukuun loppuun saakka, sillä silloin minulla pitäisi olla tuo talviloma tulossa. Eniten kuitenkin pelottaa se että miten minun TAL-kertymäni käy, eli siis sen saldon jota on kertynyt ylitöistä. Sitä saldoa on nyt noin 50 tuntia, enkä tiedä että miten tällä työtahdilla kerkeän pitämään nuo pois ennen vuoden vaihtumista. Veikkaan että työnjohtoa ei kiinnosta ainakaan setviä asioita vapaaehtoisesti niin että ehtisin ne pitämään, vaan kyllä tässä nyt joutuu jälleen pitämään omista oikeuksistaan eniten kiinni.
Sain muuten tietää että eräs vanhoista kohteista jossa tuli istuttua pari kuukautta takaperin tulee tekemään nyt varsin railakkaan paluun. Tuo kohde josta puhun on se 12 tunnin respa, joka tulee olemaan varmaan aika ihana "vaihtelu" etenkin kun viimeksikin sitä tehdessäni noin kymmenen vuoron verran sitä alkoi kyllä olemaan aika kyllästynyt elämään sekä ryhtyi jo harkitsemaan jopa itsensä vahingoittamistakin suurinpiirtein sieltä pois päästäkseen. Eipä vuorolistoissa kyllä onneksi näytä olevan kuin kolme vuoroa tuohonkin mestaan, mutta voin sanoa että 12 tunnin työvuorot ovat aika paska keksintö enkä oikein ole koskaan oppinut niitä tekemään siten että henkis-fyysinen puoleni kestäisi ne.
Maanantaisen vuoron jäljiltä oli kyllä kieltämättä taas sulattelemista.
Puhelinvaihteeseen soitti kolme eri varsin epämiellyttävää henkilöä, joista eräs oli selkeästi pirteässä päiväkännissä soitteleva keski-ikäinen akka ilman minkäänlaista käsitystä siitä miten ihmisiä siellä toisessa päässä kohdellaan. Hän haistatti minulle paskat useampaan kertaan, haukkui idiootiksi ja vaikka mitä muuta ihanaa sekä kivaa.
Sitten soitteli myös eräs toinen nainen, joka piinasi minua erään puhelinnumeron hankinnalla jatkuvalla syötöllä. Oli rasittavaa kuunnella tämän tyypin hajoilemista, sillä hän antoi ymmärtää olevansa tätä perusklassista "kaikki tänne heti mulle nyt"-ideologian porukkaa. Kieltämättä tämän respan hoitamisesta pitäisi saada ihan kylmästi palkankorotus, mutta kenties ihan vielä ei ole sen aika.
Hankin muuten itselleni puoltotodistuksen työnjohdolta kaasusumuttimen kantamiseen kuukausi sitten. Tuon sen kantoon oikeuttavan kurssin kävin jo ennen tämän urani aloittamista, mutta päätin että jos kerran varustuksesta löytyy se teleskooppipatukka ja käsiraudatkin, niin miksei sitten vielä sumutinkin kaupan päälle. Tottahan se kieltämättä on, että kohteet joissa pyörin näiden välineiden käyttötarkoitus huomioonottaen on varsin minimaalinen, mutta ei sitä ainakaan tässä kaupungissa koskaan tiedä milloin joku ihan tavallinen mesta muuntautuu jonkun hullun toimesta helvetillisen kuumottavaksi tilanteeksi hengenvaaroineen kaikkineen. Sitten toisaalta myös voi olla että jonkinlaisia kenttähommia voi olla tulossa horisonttiin jossain välissä, joten onhan noita nyt hyvä pitää kotona varalla jos ei mitään muuta.
Tällä hetkellä yritetään myöskin nyt vaan selvitä näistä työvuoroista tuonne Joulukuun loppuun saakka, sillä silloin minulla pitäisi olla tuo talviloma tulossa. Eniten kuitenkin pelottaa se että miten minun TAL-kertymäni käy, eli siis sen saldon jota on kertynyt ylitöistä. Sitä saldoa on nyt noin 50 tuntia, enkä tiedä että miten tällä työtahdilla kerkeän pitämään nuo pois ennen vuoden vaihtumista. Veikkaan että työnjohtoa ei kiinnosta ainakaan setviä asioita vapaaehtoisesti niin että ehtisin ne pitämään, vaan kyllä tässä nyt joutuu jälleen pitämään omista oikeuksistaan eniten kiinni.
Sain muuten tietää että eräs vanhoista kohteista jossa tuli istuttua pari kuukautta takaperin tulee tekemään nyt varsin railakkaan paluun. Tuo kohde josta puhun on se 12 tunnin respa, joka tulee olemaan varmaan aika ihana "vaihtelu" etenkin kun viimeksikin sitä tehdessäni noin kymmenen vuoron verran sitä alkoi kyllä olemaan aika kyllästynyt elämään sekä ryhtyi jo harkitsemaan jopa itsensä vahingoittamistakin suurinpiirtein sieltä pois päästäkseen. Eipä vuorolistoissa kyllä onneksi näytä olevan kuin kolme vuoroa tuohonkin mestaan, mutta voin sanoa että 12 tunnin työvuorot ovat aika paska keksintö enkä oikein ole koskaan oppinut niitä tekemään siten että henkis-fyysinen puoleni kestäisi ne.
maanantai 5. marraskuuta 2012
Pokka pitää?
Katkonaisen Blogin päivittämisen välillä olen nyt sitten juuttunut tänne puhelinvaihde-respaan melkolailla vakkarinaamaksi. Kieltämättä horisonttiin on maalailtu työnjohdon toimesta vaikka mitä lupausta ja muuta etenkin seuraavalle vuodelle näiden kohteiden suhteen, mutta nuokin jutut on otettava aikalailla pienellä varauksella.
Toisaalta, kukapa olisi uskonut että näinkin voi käydä että päädyn tähän respaan tekemään tätä hommaa vastoin kaikkia odotuksia.
No, olen yrittänyt ottaa tämän kohteen omat paskamaisuudet vastaan ihan tyynellä mielellä. Se ei ole kovin mukavaa kyllä olla täällä ja kaikki kollegatkin suurinpiirtein hyppivät riemusta kun tänne ei tarvitse enää tulla, joten tosiasia on kai se että positiivisen mielen säilyttäminen tällaisessa kohteessa jossa asiakkaat sekä talon oma väki ovat sinua vastaan on aikalailla haastavaa.
Hyvänä puolena on tosiaan se että minulla on työaikojen suhteen käytössä nyt nämä ihmisten kellonajat. Se iltakohteessa istuminen oli myös sekin tosi kuluttavaa, mutta se sitten pisti syljettämään siksi ettei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä ja työtehtävätkin olivat aika absurdeja sitten kun niitä oli.
Nyt sitten toisaalta palkka putoaa myös kun tehdään vain 8-16 vuoroja respassa eikä viikonlopputöitäkään ole tarjolla kuin ehkä kerran kuussa. Asiaa voivat tietty auttaa ylityöt.
Näin loppuvuodesta kieltämättä moni asia alkaa vaivaamaan minua ihan käytännön puolelta. Nyt tuloraja on tälle vuodelle asetettu verotuksen osalta vaatimattomaan 25 200 euron tuntumaan, mutta pelkona kyllä kieltämättä on että tällä palkalla kaikkien iltatöiden, ylitöiden ja viikonloppujen jäljiltä tuokin on liian vähän. Se on kieltämättä vittumaista kun ei koskaan tiedä kuinka paljon tai vähän saa palkkaa nykyään.
Toisaalta, kukapa olisi uskonut että näinkin voi käydä että päädyn tähän respaan tekemään tätä hommaa vastoin kaikkia odotuksia.
No, olen yrittänyt ottaa tämän kohteen omat paskamaisuudet vastaan ihan tyynellä mielellä. Se ei ole kovin mukavaa kyllä olla täällä ja kaikki kollegatkin suurinpiirtein hyppivät riemusta kun tänne ei tarvitse enää tulla, joten tosiasia on kai se että positiivisen mielen säilyttäminen tällaisessa kohteessa jossa asiakkaat sekä talon oma väki ovat sinua vastaan on aikalailla haastavaa.
Hyvänä puolena on tosiaan se että minulla on työaikojen suhteen käytössä nyt nämä ihmisten kellonajat. Se iltakohteessa istuminen oli myös sekin tosi kuluttavaa, mutta se sitten pisti syljettämään siksi ettei siellä oikeastaan ollut mitään tekemistä ja työtehtävätkin olivat aika absurdeja sitten kun niitä oli.
Nyt sitten toisaalta palkka putoaa myös kun tehdään vain 8-16 vuoroja respassa eikä viikonlopputöitäkään ole tarjolla kuin ehkä kerran kuussa. Asiaa voivat tietty auttaa ylityöt.
Näin loppuvuodesta kieltämättä moni asia alkaa vaivaamaan minua ihan käytännön puolelta. Nyt tuloraja on tälle vuodelle asetettu verotuksen osalta vaatimattomaan 25 200 euron tuntumaan, mutta pelkona kyllä kieltämättä on että tällä palkalla kaikkien iltatöiden, ylitöiden ja viikonloppujen jäljiltä tuokin on liian vähän. Se on kieltämättä vittumaista kun ei koskaan tiedä kuinka paljon tai vähän saa palkkaa nykyään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)