Aivot kiehuu (osa I)

Kahdentoista tunnin istumamaratonista on jäljellä vielä kiitettävät kuusi tuntia ja kymmenen minuuttia tätä kirjoittaessani. Ollaan siis päästy MELKEIN YLITSE PUOLENVÄLIN, mutta sen seurauksena tässä istuttuani jo ennen kukon kiekaisua olen muuttunut täydelliseksi pilkkijäksi.

Olen siis väsynyt huonosti nukutun yön jäljiltä. Olen alkanut myös tässä istuskellessani kyseenalaistamaan sitä että miksi minut on tänne laitettu jälleen istumaan, kun viimeksikin tuli ihan suoraan sanottua että tämä on minulle vähän hankalaa. Toki niinpä tämä näyttää olevan hankalaa aika monelle muullekin.

Mutta tuntuu vaan oudolta että tässä sitä nyt taas istuskellaan, kun viimeksi puhuin tätä mestaa tehdessäni että älkää laittako näitä 12 tunnin vuoroja, kun minulla ei kestä pää tätä istuskelua eikä sen puoleen fysiikkakaan. Tietysti nyt on sitten kuviteltu että pääni kestää mukamas enemmän tätä "respakohdetta" sen 12 tuntia kun jotain kivikautista valvomoa saman aikamääreen, jonne minua oltiin kerran kanssa tunkemassa.

En ehtinyt ostamaan yhtään energiajuomaa tänne tultuani, joten olo on aika vaivalloinen tämän kaiken keskellä varsinkin kun pitäisi ottaa vielä vieraita vastaan, soitella asiakkaille saapuneista lähetyksistä sekä muutenkin yrittää näyttää siltä että molemmat aivopuoliskot ovat tallella tätä(kin) päivää varten. Nälkäkin olisi, mutta tauot pidetään kun pidetään.

Rasittavaa on tuon eräänkin tässä kohteessa toimivan firma politiikka, jonka mukaan kaikki saapuvat vieraat sinne pitäisi ilmoittaa puhelimitse. No, sitten kun niitä vieraita ramppaa viiden minuutin välein ja teet samalla kahta asiaa jo valmiiksi päällekäin, niin voin todeta että mieli ei tee soittaa joka viides minuutti niitä vieraita sisään.

Väsyneenä tämä respassa suoritettu nöyristely kyllä saa ihan uusia muotoja ihmisen pääkopassa aikaiseksi. Alan myös vähän pelkäämään että väsymys näkyy pärstässäni sekä siinä että olen ja nökötän tässä kun variksenpelätin. Toisaalta välillä näemmä tuijottelen tätä koneen ruutua orjamaisesti ja tyhjällä katseella.. Voi Jeesus mikä minusta on oikein tullutkaan.