Kesää kohti

Huomenna ovat nyt sitten sen nimettömän AMK-alan pääsykokeet, joihin osallistun omalla vastuullani. En aio ottaa ainakaan liikaa stressiä niistä, sillä niihin on ainakin toistaiseksi voinut kovin vähän valmistautua mitenkään konkreettisesti. Lisäksi mitä olen koulutuksesta lukenut ja kuullut, niin aika paljon ollaan muutenkin sattuman varassa sen suhteen että kuinka sopiva joku henkilö tuolle alalle on tai ei ole pääsykokeiden perusteella. Fiiliksellä siis mennään.

Töissä on jälleen ollut myöskin melko hiljaista, paitsi että viime keväältä tuttu ilmeisesti Venäläinen epäsiisti mies on taas alkanut kantamaan luukutettua tavaraa säilöön kohteemme erääseen sen asiakkaille tarkoitettuun säilytyslokerikkoon. Tapasin hänet työntelemästä luukkuun tavaraa sunnuntain vuoron loppupuolella, jonka jälkeen käskytin tyyppiä lopettamaan toimintansa, johon sain melko ilkeää Venäjänkielistä palautetta. Tuo tyyppi oli myös osallisena viime keväänä paikalle kutsutun poliisipartion kanssa asioiden selvittelyssä, joka lähti juuri liikkeelle siitä kun huomasimme lokerikkojen tyhjennyksen aikaan epäilyttävää tavaraa eräässä lokerikossa. Soitettuamme poliisit tyypit jäivät sitten haaviin ja toinen tämän samaisen tyypin mukana kulkenut ukko oli sattumoisin ollut poliisin haussa.

Tämä tyyppi on kuitenkin siitä tyhmä kaveri, että hän palaa aina tänne yrittämään näitä piilottelujaan muutaman kuukauden välein. Täytyy kuitenkin ruveta nyt pohtimaan että pitäisikö hemmo kenties poistaa kylmästi paikalta seuraavan kerran kun hän noin viidennen tai kuudennen kerran saapuu paikalle ja väittää ettei ymmärrä englantia tai muutakaan. Tietysti tuollaisten tyyppien vastakeinoista ei sitten tiedä, eikä kyllä ns. paljain käsinkään viitsisi kyllä moista heppua vastaan lähteä kumminkaan.

Kieltämättä tällaiset tilanteet ovat harvinaisia tässä iltakohteessani, mutta tämä satunnainen luukuttaja on ehkä ainoa valonpilkahdus turvallisuusalaa sivuten koko kohteessa. Hän kuitenkin katoaa useimmiten kuukausiksi sen jälkeen kun menettää kätketyn tavaransa löytötavaratoimistoon.

Ai niin, ylihuomenna on muuten sitten palkkapäiväkin. Laskin että tämän kuun ansioiksi tulee jälleen kerran ihmisten sylkykuppina toimimisesta, firman heittopussina olemista sekä yleisen tylsyyden kestämisestä huimat 1771,64€ puhtaana käteen kahden viikon erässä! Mainittakoon että tuossa summassa on vielä helvetisti ylitöitä ja viikonloppuja mukana, että kylläpä taas lähtee halvalla tämäkin idiootti tekemään duunejaan.

Olen myös ryhtynyt pohtimaan että olisiko aika ruveta kantamaan jonkinlaisia voimankäyttövälineitä mukanaan. Tuo viime sunnuntainen kohtaus itänaapurin luukuttaja-sedän kanssa oli nimenomaan yksin melko pelottava juttu, enkä oikein usko että kohteen sijainnin kaupungin keskustassa ainakaan hirveästi hiljentävän menoa muutenkaan. On siis todettava että välillä kun joutuu useimmiten yksin setvimään täällä asioita, niin pelko on eräs tunne jonka koen muuten niin rauhallisessa, jopa kuolemanhiljaisessa kohteessa.

Yksi syy miksen laita esimerkiksi kaasusumutinlupaa vireille on ihan se, että moisen hankinta on aika kallis juttu näillä palkoilla. Käsiraudatkin maksavat aikalailla paljon, joten sinänsä itsensä varustaminen tällaisessa pelkotilassa ei kyllä mitenkään ole hyvä idea taloudellisesti- vaikka melko välttämätöntä se kai onkin. Laskuja sekä muuta on kuitenkin niin paljon, ettei minulla ole varaa edes lähes välttämättömiin työvälineisiin näillä palkoilla eikä firma todella omituisesti näytä kustantavan niitä vaikka ihan perustellusti työvälineitä vartijalle ovatkin.

No mutta joo, toivotaan että astetta pehmeämmät keinot taas karkoittaisivat tuon häiskän täältä ennen pitkää. Ongelmana on vaan sitten se että tämä tyyppi ei välttämättä jää viimeiseksi eikä jokainen ongelmatapaus lähde kiltisti taputellen tai jutellen, joten sinänsäkin olisi kai vaan kaukonäköisyyttä ruveta kantamaan ties mitä härpäkettä ihan vaan varmuuden vuoksi.

Jaksoin muuten myös taas käydä pari päivää putkeen salillakin tässä tällä viikolla. Asia joka vahvisti sitä jaksamista oli kahden päivän lomaputki, joista toinen päivä tuli yllättäen lomaksi kun mitään respaa tai muuta ei ilmaantunut firman puolelta tehtäväksi. Minun piti käydä salilla myös tänä aamuna ennen töitä, mutta olin taas niin väsynyt etten jaksanut nyt sitten kumminkaan kaikesta huolimatta.

Ystävät toiselta puolelta

Tänään vitutti oikeastaan mennä töihin entistä enemmän sen takia kun ilmat olivat taas tosi mahtavat. Joudun jättämään väliin myöskin toistamiseen erään tapahtuman johon olisin halunnut mennä, mutta enpä tosiaan mene kun olen täällä töissä suurinpiirtein vartioimassa tyhjiä seiniä. Sama juttu oli viime vuonna.

Juttelin eilen myös erään kaverini kanssa, joka sattuu painamaan samoja töitä kuin minä. Hänen eronsa vaan tällä hetkellä on se, että hän työskentelee huomattavasti enemmän toiminnallisissa tehtävissä minuun verrattuna. Juttelimme kaikenlaista alaan liittyvää, mutta mielenkiintoisin informaatio tuli silloin kun hän kertoi kilpailevan firman edustajana että täältä meiltä on välillä siirrytty sinne mm. siksi että palkanmaksussa on ollut ongelmia ja se on aiheuttanut pitemmän päälle vitutusta.

No, palkan maksamisessa oikein on ongelmaa kuulemma kaikilla alan firmoilla. Toki toisilla näyttää olevan sen kanssa huomattavasti enemmän ongelmia kuin toisilla. Olen itsekin ollut muutaman kerran tämän firman leivissä palkkasotkujen kohteena, jolloin itseasiassa melko suuriakin summia yleiseen ansiotasoon verrattuna on jäänyt saamatta erinäisistä syistä. Nämä syyt eivät ole koskaan minulle selvinneet aivan tarkkaan, mutta en jaksa enää uskoa ettäkö motiivit olisivat niin viattomat kun annettiin ymmärtää.

Myös tuo Hyvinkäällä sattunut ammuskelu on herättänyt minussa kaikenlaisia tunteita. Eniten sitä kai pelkää ja miettii että Suomikin taitaa olla sellainen maa missä lopulta nykyään voit menettää henkesi täysin sattumanvaraisesti ihan missä vaan jonkun aseistetun hullun toimesta. Ei sillä ole väliä enää että kuka olet tai missä oleilet, sillä jos joku hullu päättää päästää sinut päiviltä vaikka lastentarhassa, maaseutukaupungin baarin edustalla tai kuolemanhiljaisen valvomon sisuksissa- niin sittenpä päästää.

Muihin asioihin siirryttäessä täällä työkohteessa on kyllä aika taas ruvennut menemään melko pitkäksi. Toisin sanoen on kovin tylsää, eikä tämä tule muuttumaan ainakaan pariin viikkoon. Tavallaan se on ihan tervetullutta ettei tarvitse koko ajan olla asiakaspalveluksellisissa tehtävissä tai kuunnella joidenkin valitusvirsiä ties mistä, mutta aikaa on kovin vaikea saada kulumaan täällä välillä.

Tällä hetkellä ei muutenkaan ole agendassa oikeastaan muuta kun tulevan viikon pääsykokeet, jotka aion kyllä aikalailla jättää ns. "herran haltuun" valmistautumisen osalta. Enempää en voi näillä lähtökohdilla tehdä, sillä niin paljon riippuu soveltuvuuskokeesta kumminkin mihinkään muuhun verrattuna.

Taas joitain aatoksia

Nämä alkukesän päivät täällä tietyn vaiheen johdosta hiljaisena olevassa iltakohteessa ovat kyllä melkoista tuubaa.

Sitä tulee tehtyä pitkiä kävelykierroksia pitkin kohdetta ja katseltua kelloa joka toinen minuutti. Tuntuu vähintääkin kidutukselta istua näitä pitkiä iltoja sekä päiviä tällaisessa kohteessa, joka on nyt aivan kuollut eikä loppua näy.

Tuntuu tosiaan että tässä iltakohteessa sitä alkaa menettämään järkensä hiljalleen lopullisesti. Kun miettii että tämän vuoden joulukuussa tulee täyteen kaksi vuotta vartijan ammatissa, niin ei voi kun todeta että aika valmiita tässä ollaan niin alan vaihtoon kun aika moneen muuhunkin asiaan. Mielisairaalaan nyt ainakin.

Ulospääsytie tästä ammatista pitäisi löytää, sillä aika todennäköistä on että tällä alalla ei ole ainakaan minulle tarjottavana enää mitään kovin mielekästä tai uudenlaista koettavaksi. Toisekseen pidän itse niitä hektisempiä turvallisuusalan töitä aivan liian veltosti palkattuina jottako niihinkään kannattaisi pyrkiä- ja ne ovat vieläpä melko vaarallistakin touhua.

Haluaisin tosiaankin taas jälleen siviilityöpaikan. Mukavaa olisi myös saada joku mielekäs opiskelupaikka, mutta en sitten tiedä että kuinka todennäköistä kumpikaan on saavuttaa ainakaan vuoteen. Tuntuu vaan melko pitkäveteiseltä laahustaa nyt taas vaihteeksi enimmäkseen näissä iltakohteissa ja hiljalleen menettää järkeään täysin hyödyttömässä ja vailla arvostusta nauttivassa työssä tehden sellaisia asioita joihin ei oikeastaan itsekään usko.

Lisäksi vituttaa se että nyt kauniina kesä-aikana pitää tehdä tällaisia työputkia iltaisin. Tällä hetkellä työaikani ovat täysin yhteensopimattomat avopuolisoni työaikojen kanssa, joka tosiaan hapottaa vielä entisestään.

Jaksoin tätä työtä silloin kun sain tehdä päiviä ja iltoja sekaisin. Liian pitkät iltavuoroputket luistivat minut ahdistuneisiin masennusjaksoihin etenkin tavalla, jotka oikeastaan esiintyvät elämässäni vieläkin tasaisin väliajoin.

Myös ammatin yleinen aliarvostus ja monessa kohteessa todella vittumaiseksi todettu työnkuva tai työkohteen oma henkilöstö kiristää tunnelmaa. Nollaan työputkien vanavedessä koettua ahdistusta tasaisin väliajoin melko spontaaneilla juomaputkilla.

Iltavuoroon liian levoton mä oon

Taas on pidetty hiukan taukoa blogin kirjoittamisesta erinäisten oman elämän kiireiden johdosta.

Töitä on kuitenkin tehty taas ihan tarpeeksi muutaman uuden harmaan hiuksen saamiseksi pääkoppaan kaikenlaisen asiakaspalvelutilanteiden ja hölmöläisten hommien suorittavassa portaassa työskentelyn johdosta.

Mutta niin.

Iltavuoroon on taas päädytty ja tätä leipää vissiin järsitään nyt sitten siihen kauan odotettuun kesälomaan saakka, jonka pitäisi ainakin toivottavasti alkaa heinäkuussa. Siitäkin luonnollisesti pyydettiin joustamaan, joka on aika helvetin tyrmistyttävä vaatimus ottaen huomioon sen työmäärän jonka valutan tämän firman leivissä jo muutenkin normaaleina työssäkäyntijaksoina.

Uskon kuitenkin että saan pitää lomani odotetusti, vaikka ehkä vielä pariin kertaan tullaankin pyytämään firman puolesta sen siirtämistä.

Minulla oli täällä iltakohteessani myös parisen päivää sitten eräs tyyppi oppivuorossa. En muista että milloin viimeksi olisin jonkun toisen vartijan kanssa täällä pyörinyt, eli siitä on aikaa varmaan vähintään puoli vuotta. Tämä tyyppi oli sikäli hyvä että hän oli ollut kohteessa ennenkin ja taitaa päätyä lomittamaan mm. minua sekä muutamaa muuta. Hän oli siis oikeastaan kesätyöntekijä, jonka tulevaisuudensuunnitelmiin ei yksityinen turvallisuusala kuulu kuin lyhyissä pätkissä joka vuosi.

Muutenkin täällä iltakohteessa ovat asiat aika rauhallisesti, sillä tiettyjen juttujen johdosta olemme taas täällä siinä vaiheessa että vähän vähemmän asiakkaita käy muutenkin paikalla. Tilanne tietysti muuttuu muutaman viikon päästä, mutta toistaiseksi on myönnettävä että aikamoista lomailuahan tämä on ollut. Hyvä toisaalta niin, nimittäin olen huomannut taas aika vakavia työuupumuksen oireita itsessäni viime aikoina.

Jälleen on siis ollut nukkumisvaikeuksia, yleistä ahdistusta ja sitten vielä päänvaivaa ovat aiheuttaneet tulevalla viikolla sattuvat pääsykokeet, johon aion kyllä mennä. Olen kyllä kehittänyt suunnitelman siihenkin että mitä meinaan tehdä kun/jos en pääse opiskelemaan hakemalleni alalle. Näiden töiden lopettaminen on nimittäin seuraava prioriteettini listalla, mutta veikkaan että puoli vuotta täytyisi vielä jotenkin tavalla tai toisella viihtyä.

Ja sitten on tietysti tämä yleisesti varsin hyvillä ilmoilla alkanut kesä. Se kieltämättä vituttaa istua non-stoppina sisällä ja katsella ulos näistä järkyttävistä betonibunkkereista ihmisten iloista menoa lämpimässä säässä, etenkin kun kotona avovaimolla ja minulla on nyt täysin sopimattomat työajat toistemme kanssa. Ehkäpä työaikojen suhteen jatkuvasti sen lyhyemmän korren vetäminen alkaa myös nostamaan kierrokset lopullisesti hattuun.

Tästä hyvänä esimerkkinä tänä viikonloppuna olisi eräs tapahtuma jonka missasin viimekin vuonna viikonlopputöiden johdosta. Vitutus oli sanoinkuvaamaton kun huomasin että työputkeni normaalityöajoilla varustetuissa respoissa päättyi ja nyt sitten vedän taas näitä iltavuoroja hamaan loppuuni asti tai ainakin ennen lomaa. Täytyy jotenkin keplotella itsensä sinne tapahtumaan sunnuntaina duunien jälkeen, vaikka ei kyllä hirveästi huvittaisi mennä sinne muutenkaan. Valitettavasti ADHD-vaihteella pyörivä avovaimo ei kuitenkaan taida jättää hirveästi valinnanvaraa.

Ystävällisyydestä sakotetaan

Helatorstain jälkeinen perjantai. Aika moni fiksu on ottanut tämän päivän vapaaksi- paitsi tietenkin minä.

Keskiviikkona ennen kotiin lähtöä tänne vakiorespaani käveli sisään eräs asiakas, jonka voidaan sanoa näin jälkeenpäin olleen aivan täydellinen tyhjäntoimittaja. Hän saapui sisään ovesta "kai hiukan horjuen", mutta sitten siinä vaiheessa epäilykset luonnollisesti heräsivät kun hän ilmoitti saapuneensa ruokajonoon sekä jonkun papin tai vastaavan puheille.

Ilmoitin että täällä ei ole sellaista palvelua tarjolla, jonka jälkeen hän sitten pyysi päästä vessaan. Hän vähemmistökansalaisena herätti minussa siinä määrin tunteita että päätin antaa hänen käyttää vessatiloja, sillä ei minulla normaalisti ole mitään syytä estää ihmisiä käymästä vessassa asiakasyrityksen tiloissa vaikka heillä ei sinne muuten asiaa olisikaan.

No, tyyppi sitten alkoi viipymään vessassa sen verran kauan, että aina välillä menin respasta tiedustelemaan miesten vessan puolelle että mikä on meininki. Tyyppi istui vessakopissa ja jupisi jotain itsekseen, jonka tulkitsin melko hämäräksi.

Pohdin useitakin vaihtoehtoja, mutta tulin siihen tulokseen että pyytäisin häntä poistumaan siinä vaiheessa kun vuoroni loppuisi, ellei hän sitten tajuaisi itse poistua ennen sitä. Tyyppi kuitenkin ilmaantui vessasta noin puolen tunnin päästä ja tiedusteli vielä jotain omia hämäriä juttujaan, mutta toivotin hänelle kuitenkin hyvää loppupäivää.

Oletin tilanteen lauenneen, mutta viiden minuutin päästä tyyppi saapui jälleen ovesta sisään ja väitti että oli kuulemma nähnyt tänne sisään saapuvan jotain "kirkon edustajia", joille hänellä olikin asiaa. Tässä vaiheessa sitten korotinkin jo ääntäni, mutta tyyppi kimpaantui asiasta siinä määrin pienen väittelyn jälkeen että sadatteli minua ja päätyi lopulta kyllä poistumaan.

Lähinnä näin jälkeenpäin ottaa päähän että olin niinkin ystävällinen että annoin tyypin mennä vessaan luultavasti piikittämään itseensä huumeita tai jotain muuta. Toisaalta vaikka en olisi ollut hänelle noin ystävällinen, niin pelkään pahasti että olisin kumminkin saanut kiroukset päälleni. Tämä oli siis "niin tai näin, aina väärinpäin"-tilanteita.

Joka paikan höylän kirous

Kevät etenee mitä suuremmissa määrin.

Työputket ovat jälleen olleet melko mittavia sekä tilikin jysähti kiitettävästi miinukselle. Tuossa siis on aikalailla se kuuluisa "hyvä syy" siihen että miksi töissä pitää käydä näinkin suurissa määrin, sillä kai se on suoraan sanottava että kaikki se mitä tulee, niin myöskin menee.

Olen myös alkanut miettimään että tämä firman "joka kohteen höyläksi" päätyminen taitaa olla aikalailla pirullinen lopputulos. Sitä kun sitten on tehnyt niinkin paljon eri kohteita niin kuin minä, niin aika pian huomaat että et olekaan enää kaikkien kohteiden mestari, vaan osaat perusasiat kaikista mutta mikään tietomääräsi jonka omaat ei kuitenkaan riitä lopulta hoitelemaan kohteita täysillä kaikissa tilanteissa. Ihmisen muistimäärä on melko rajallinen oikeastaan, eikä se näytä suurenevan ainakaan alati olosuhteita vaihtavalla työlläkään.

Teen nyt taas vaihteeksi respaa, vaikka tuo iltakohteeni tuleekin nyt hiljenemään aikalailla seuraavaksi kuukaudeksi. Se olisi kyllä nyt melko helppo kohde suorittaa pois alta, mutta eipä tämä päivärespakaan todellakaan mikään huono vaihtoehto ole sinänsä. Pääseepä sentään ihmisten aikoihin pois töistä.

Kevään 2012 asiakaspalvelutilanteita

Eilinen melko tyypillinen asiakaspalvelutilanne jälleen:

Asiakas: "Kyllä täällä teillä on tehty tämä vessassa käyminen todella vaikeaksi"

Iltavaksi: "Jaa, oletteko X:n asiakas vaiko XX:n asiakas (viitaten nimettömästi asiakasfirmoihin)"

Asiakas: "Mahdollisesti"  ????

Iltavaksi: " X:n asiakas-WC:t ovat tuolla ja sitten XX:n WC-tilat ovat tuolla"

Asiakas: "Jaahas, no voin minä mennä uloskin kuselle"  (ampaisee äkkiä paikoiltaan ja poistuu)

Jälleen kerran kyseessä näytti olevan tällainen ihmistyyppi, jonka oli aivan pakko päästä pätemään kohtaamastaan epäkohdasta ensimmäiselle kohtaamalleen uniformupukuiselle henkilölle.

Normipäivää jälleen

Aamulla iltakohteeni avauskierroksen aikana eräs nainen tuli pyytämään että hän saisi jonkun projektinsa tiimoilta käydä miestenvessassa naistenvessan sijaan. Ihmettelin vähän että miksi hänen piti päästä juuri miesten vessaan, sillä naistenvessa oli ehkä noin 50 metriä edessäpäin. Tyyppi vaikutti jotenkin tuohtuneelta kun ei saanut tahtoaan lävitse, vaan neuvoin häntä käyttämään naisten vessaa kun sellainen kerran oli tarjolla.

Eilen tuli juteltua erään kilpailevan firman kollegan kanssa, jonka kanssa kului kyllä tovi jos toinenkin näistä alan hommista kekustellessa. Pakko sanoa että tuon firman, jonka aion nyt tässä jättää mainitsematta palvelukseen ei kyllä ole hirveästi kaipuuta, vaan pakko on todeta että vaikka itsellänikin melko heikoilla kantimilla on tämä työmoraali tämän firman kanssa niin ruoho ei todellakaan ole sen vihreämpää tuonkaan aidan puolella. Kauhulla kuuntelin juttuja joita hän kertoili liittyen palkkaukseen ja yleiseen työkäytäntöön, mutta hän taisikin olla hiukan enemmän näitä vartijoita jotka tekivät tätä sydämestään enemmän kuin hengenpitimikseen.

Sain taas myöskin tapella erään kohteemme hälytysjärjestelmän kanssa, joka on varmaan ensimmäinen hälytysjärjestelmien yhteiskytkentä sitten kivikauden. Se on jokainen aamu tänne vuoroon tullessa aivan solmussa, eikä minusta tunnu siltä että sitä jatkuvasti korjaamaan saapuva huoltomieskään ihan hirveästi sen sielunelämästä on kiinnostunut. Itseasiassa hän on ihan tyytyväinen että pääsee sitä korjaamaan, sillä sehän meinaa hälle hyvin yksinkertaisesti rahaa.

Taas saa tehdä töitä

No joo, selvittiin sitten eilisestä naapurikunnan puolelle sijoittuneesta respavuorosta takaisin ehjin nahoin. Edelleen on aivan järkyttävää ajatella että tuolla erään naapurikuntamme puolella on joku noinkin hienosti rakennettu vastaanottoaula, jossa istuu joku poloinen aulavaksi ihan perämetsässä yksin kahdeksan tunnin vuoroja ja palvelee asiakkaita ehkä kerran tunnin välein. Oli muuten kieltämättä melko turha kohde näin suoraan sanoen, jonne en enää hirveästi halua kylläkään mennä.

Tahti ei tule kuitenkaan hellittämään, sillä nyt sitten kun päästiin tänne iltakohteeseen niin työtehtäviä alkoikin sitten taas kummasti löytymään. Ensinnäkin tänne on kuulemma tulvinut isoja lapsikatraita koko viikon, joka jo sinänsä meinaa aina ongelmia sekä pulmatilanteita. Toisekseen eräästä asiakasyrityksestä oli joku konna ryövännyt viikko takaperin erään työkoneen avaimet, mutta myöhemmin sitten selvisikin että tekijä oli erään asiakasyrityksen työntekijän Pikku-Liisa 5 V.

Työtehtäviä aiheutti myös tänään eräässä asiakasliikkeessä sattunut sairauskohtaus, jossa ulkomaalainen nuorehko nainen vaan lysähti kasaan ja alkoi valittaa hengenahdistusta. Soittelin työntekijöiden pyynnöstä ambulanssin, jota sai rehellisesti ottaen odottaa taas täällä Helsingin keskustassa sen kaksikymmentä minuuttia keskellä päivää. Minuutit tuntuivat jälleen tunneilta ja vahvasti muistui mieleen se kerta kun tässä samassa kohteessa odoteltiin poliisipartiota sen 45 minuuttia muutaman hiipparin pyöriskeltyä paikalla.

Äsken sitten minua pyydettiin tarkastamaan eräs yleisö-WC:n ovi, joka oli tahallaan ilmeisesti lukittu ulkoa päin siten ettei sitä saanut enää auki. Tapauksen ilmoittanut työntekijä pelkäsi että jospa vessaan oli nukahtanut tai vaikka kuollut joku tyyppi, joka on kyllä kieltämättä ollut ihan tapahtunutkin juttu täällä joskus kauan sitten menneisyydessä. Tällä kertaa näin ei ollut kuitenkaan tapahtunut, vaan taskulampulla valaisin vessan ovea lattiatasolta ja havaitsin kopin tyhjäksi. Soittelin huoltomiehen avaamaan lukon.

Tässä siis taas muutamia päivän kohokohtia sekä työtehtäviä. Sain onneksi myös neuvoteltua tuon pääsykoepäiväni vapaaksi, joten saikuttaa ei tarvinnut. Olen ryhtynyt myös mielikuvatasolla tekemään tuota pääsykokeen ohella tarvittavaa oheistehtävää, mutta mitään ei ole kyllä vielä saatu paperille. Onneksi kuitenkin tuo on melko pikkutöinen, mutta pitää se silti saada mahdollisimman johdonmukaisesti väsättyä ennen pääsykokeita.

Kuolema kuittaa univelat (ja vähän muutakin)

Viime vuoron aggressiivisen puhelinasiakkaan jäljiltä olo oli jälleen niin aliarvostetun huono henkisesti, että heti päästyäni pois vuorosta päädyin humaltumaan rajusti sekä sitten sen jälkeen vapaapäivän selvittelin päätäni. Onneksi tuli aika minimaalinen krapula, mutta hälyyttävää on kai se että päädyin juopumaan ainoana vapaapäivänäni keskellä viikkoa.

AMK:n pääsykoekutsukin tuli postissa. Vaikeuksia on luonnollisesti saada juuri tuo päivä vapaaksi noin parin viikon varoitusajalla, mutta otetaan se sitten vaikka saikkuna jos ei muuten. Pienimuotoinen ennakkotehtäväkin tuossa koekutsussa tuli mukana, jonka tekemistä tässä olen jo suunnitellutkin.

Työrintamalla sitten on lähdetty kokonaan toiseen suuntaan, nimittäin päädyin jälleen uuteen respaan päivän varoitusajalla. Se asia mikä tietysti tässä respassa on melko perseestä on sen sijainti, nimittäin ensimmäistä kertaa vartijan urallani olen joutunut lähtemään nimeltämainitsemattoman naapurikuntamme puolelle. Tämän kohteen sijainti on siis minun maailmankatsomuksellani ns. "hevon perseessä", enkä oikein vieläkään tiedä että miten täältä pääsee julkisilla kulkuvälineillä pois.

Kohteena tämä on aika kuoleman hiljaisuutta muistuttava. Oikeastaan voisi sanoa että tämä on kuin olisi respassa Gobin autiomaassa, jonne aina välillä noin tunnin välein saapuu joku tuomaan jonkin paketin tai tapaamaan jotakuta. Veikkaisin että pääasiallinen syy sille miksi täällä on kaikki niin kuollutta on varmaan tämä sijainti.

Muutenkin viime aikoina olen tehnyt ihan hämäriä vuoroja, joihin olen saanut arviolta noin puolen päivän taikka viiden minuutin opastuksen. Jostain kumman syystä nämä respat myöskin ovat semmoisia paikkoja, että ne vakiotekijät ovat ilmeisesti sairauspoissaoloilla taikka jotain.

Ainoa järkyttävä asia tässä respassa taisi olla se kun huomasin että tämä aulan kone ei omaa ollenkaan hiirtä, jotta konetta voisi menestyksellisesti käyttää. Pitkään haravoin aulan kaapistoja sekä yritin etsiä vastauksia koneelta, mutta soitin sitten paikan vakiotekijälle ja hän kertoi todella avuliaasti että joku taisi olla sitten rikkonut kyseisen koneen hiiren ja vieläpä että kaikki pelimiehet ja naiset toivat kohteeseen aina oman hiiren.

Tätä ei ehkä kannattaisi kertoa näin puolijulkisesti, mutta sanotaan näin että sain lainattua eräästä aulan kaapistosta sen puuttuvan hiiren ja palautan sen samaan paikkaan kaikista koetuista vaikeuksista huolimatta. Täytyypä myös sanoa että tämä on kyllä sisustuksellisesti ihan kiva aula, mutta ongelmana taitaa olla se että ketään ei taida kiinnostaa tämmöisen olemassaolo kun tämä on ihan sivussa kaikesta muutenkin.

Viime yö tuli myös taas nukuttua todella huonosti. Ostin ennen vuoron alkua muutaman energiajuoman, joiden avulla yritän tässä pysytellä hereillä ja muutenkin skarppina. Onneksi tämä ei ole niin hektinen aula kuin tuo edellinen jossa vietin ne kolme päivää, vaan täällä nyt sitten saa kai taas hommailla omia juttujaan sekä muutenkin nukkua silmät auki.

Tulihan se sieltä :(

Kolmas päivä uudessa respassa.

Puolisen tuntia sitten soitteli aggressiivinen mieshenkilö ja vaati päästä asiakasyrityksen pääjohtajan puheille. Ohjasin  hänet sihteerille, sillä näin oli ohjeistettukin. Kun sitten sihteerikään ei vastannut tai ollut paikalla, niin äijä rupesi soittelemaan työpisteeseeni.

Yritin pysyä kaverin kanssa rauhallisena, mutta kirosanoja tuli vaikka millä mitalla. Lopuksi kun hän ei saanut tahtoaan lävitse huutamalla, niin hän luonnollisen loogisesti vaati päästä esimieheni juttusille. Ainoa asia mitä tämä kusiloro siellä toisessa päässä ei tietenkään tajunnut, niin oli se että satuin olemaan vartija.

Toistin hänelle robottimaisesti että PJ:n kanssa asioidakseen täytyy käydä sihteerien kautta. Tämäkös tyyppiä riemastutti lähinnä vähän väärällä tavalla, eikä hän tainnut edes ymmärtää että kukaan hänen asioistaan vastaava ei ollut enää paikalla muutenkaan tältä päivää. Lopuksi hän sitten vannoi tekevänsä minusta valituksen, kun olin kuulemma ollut töykeä häntä kohtaan.

Päätin olla palvelematta koko häiskää siinä vaiheessa kun hän rupesi käskyttämään minua toistuvista kielloista huolimatta. En suoraan sanottuna välitä että aikooko tuo tyyppi tehdä minusta valitusta vaiko eikö.

Nyt juuri kirjoittaessani tätä tyyppi soitti pari kertaa uudelleen. Yritin solvauksista huolimatta siirtää häntä muutaman uuden henkilön asiakkaiksi, mutta se ei oikein onnistunut sillä tyyppi ei uskonut minua vaan epäili että en kuulemma yhdistä häntä tahallani.

Onneksi huomenna on vapaapäivä...

Uneton Helsingissä

Tämä uusi aulakohteeni on niin kutsutusti hektisempi ja ehkä kiireisin aula jota on toistaiseksi tullut tehtyä.

Päivä kuluu suurelti puhelimeen vastaillessa, vierailijakortteja tulostellessa sekä sitten vielä erinäisiä "ulkopuolisia" asiakkaita palvellessa. Välillä luovutetaan tai vastaanotetaan lähetyksiäkin. Edellisissä respoissa noita ulkopuolisia asiakkaita, eli vihaisia vanhoja ukkoja sekä akkoja on kieltämättä tullut nähtyä, joten eivät nämä töykeyden huiput minua niin yllätä täälläkään.

On kuitenkin varsin uudellaista tottua työtahtiin, jossa periaatteessa koko ajan on kuitenkin tekemistä. Sanoisin että nyt juuri vähän nopeampaa kulkevat vuorot ovat vain hyvä asia.

Sitten taas kun mennään niihin asioihin jotka eivät ole kovin hyvin, niin päästään unirytmiini. Nukuin eilen noin nelisen tuntia yöllä, jonka jälkeen sitten heräsin aamuyöstä neljältä ja pilkin suurinpiirtein sinne puoleen seitsemään, jolloin piti herätä. Univaikeudet ovat siis todellakin tehneet aika reippaan paluun, jonka huomaa jo avovaimonkin mukaan kuulemma tummuneista silmänalusista.

Minua pitävät ylhäällä ahdistus työasioista sekä tämä loputtomalta tuntuva täysin päämäärätön työnteko. Nytkin on odotettavissa melko tiukka työputki, jossa saan pitää muutaman päivän vapaata.  Tuntuu myöskin että avovaimoni ei taida ymmärtää että ne rahat joilla meidänkin pikkuperhettämme pyöritään, tulee lopulta tästä työstäni ja sen aika usein mittaviksi äityvistä työputkista.

Tuntuu tosiaan että taas pitäisi alkaa siellä työpsykiatrilla juoksemaan. Ongelmana onkin että nyt sitten tulevaisuudessa minun pitäisi varmasti ruveta maksamaan noita kertoja itse, sillä olen kuluttanut ilmaiskertani seuraavalla kerralla sitten kokonaan.

Onhan se valitettavasti todettava että jälleen työuupumus on ottanut minusta vallan. Järkyttävän aaltoilevaa tämä jaksaminen jälleen on, vaikka tällä kertaa tämä onkin iskenyt minuun lähinnä passiivisuutena.

Taloussanomissa oli eilen ihan mukiinmenevä artikkeli siitä miten pitäisi jaksaa tehdä työtä jossa ei juurikaan viihdy. Siinä myös ilmaistiin se tosiasia mikä minuakin vaivaa, että työtä ei ihan heti tältä istumalta pystykään vaihtamaan vaikka niin haluaisikin.

Muutenkin kun miettii nyt tätäkin kohdetta jossa istun ja vertaan sitä työtehtäviini, niin ei voi kun todeta että selkeästi vartiointiliikkeetkin ovat lähteneet vuokratyömarkkinoille mukaan. Aika monenkin tehtävän osalta tässä kohteessa sitä tosiaan miettii että miksi tätäkin hommaa hoitaa vartija, mutta se selittyy sillä että talon oman väen hoidossa heille pitäisi maksaa tällaisesta palkkaakin eikä vain pieniä murusia niin kuin meille. Tuntuu vaan melko kohtuuttomalta että meille sysätään täysin alalle kuulumattomia hommia, mutta asialle nyt kaiketi vaan ei voine mitään kun miettii että muutenhan pelkkä vieraita vastaanottava vartija ei ainakaan tässä kohteessa myisi itseään palveluna, vaan mukaan on saatava vartija joka tekee kaiken muunkin toimistotyön siinä sivussa.

Luulin että tämä firma olisi melko vapaa näistä oheistöistä, mutta totta puhuen nämä aulahommat ovatkin tosiasiassa oheistöitä pullollaan. Toisaalta en nyt hirveästi ota näitä hommia vakavasti, sillä ilman näitä tällaisia oheistöitä ei tämä duuni hirveän nopeasti soljuisi. Juuri tuossa iltakohteessani nimittäin tylsyys kiteytyy useimmiten erinäisiin todella pitkiin kävelyretkiin koko kohteen osalta ajan kuluttamiseksi.

Palvelijahan palvelee?

No, kävi sitten niin että päädyin jälleen uuteen kohteeseen.

Työvuorot ovat muutenkin olleet taas yhtä sirkusta viime aikoina, joten ihan loogista että sen varjolla minut tyrkättiin nopeasti uuteen respakohteeseen, jossa vartijan rooli on tyyliä "aulan puhelinvastaaja".

Olin viime perjantain hätäisesti kahden eri tyypin kanssa opissa tuossa kohteessa, jonka jäljiltä tajusin että kohteen tiettyjen järjestelmien oppiminen kantaa siellä aika pitkälle, paitsi että tietyt asiat sitten taas ovat sellaisia että ne eivät selviä kuin siellä aulassa lusimalla.

Tämä uusi respakohteeni ei ole aiheuttanut vielä hirveää vitutusta, sillä työajat ovat normaalia kahdeksasta neljään tasoa. Toki uskon että ennen pitkää tämä kohde tulee kyllä vituttamaan varsinkin ottaen huomioon ne tarinat joita nämä edelliset tekijät kertoilivat. Oikeastaan sainkin kohteeseen jo muutaman melko vitun ärsyttävän puhelun, joiden jälkeen teki mieli ryömiä lankoja pitkin kuristamaan niitä ääliömäisiä valittajia jotka sinnekin silloin soittelivat.

Kaikesta päätellen kumminkin taitaa olla niinkin, että tähän kohteeseen ei tulla tekemään kuin satunnaisia vuoroja silloin ja tällöin. En kyllä haluaisikaan tätä vakiokohteekseni, sillä nämä tämän kohteenkin oma henkilöstö- tai siis lähinnä se henkilöstö kenen kanssa joutuu olemaan tekemisissä voi olla itseasiassa melko omanarvontuntoista sakkia, eikä minulta puutu sellaisistakaan epeleistä kokemusta todellakaan.

Sanotaan nyt sitten siis että nähtäväksi jää miten edetään. Tällä hetkellä voisi sanoa että aikalailla tulee oltua "kiertävänä", eli seilaan kohteesta toiseen tarpeen vaatiessa. Sekin on sinänsä ihan kivaa niille ainaisille iltavuoroille siellä hautakammion ja Suomen yhtyneet egoistit RY:n sekoituksen omaavassa kohteessa.

Toisekseen on aika vittumaista huomata että nyt sitten päädyin sellaiseen työkohteeseen, joka olisi ollut todella lähellä entistä asuinpaikkaani. Tällä hetkellä kun asun yhdessä avovaimoni kanssa, niin tämä työkohde maagisesti onkin nyt sitten sopivasti kokonaan toisella puolella kaupunkin. Perkele että pitääkin olla suurinpiirtein kaikessa tällainen armoton Murphyn lakia mukaileva tuuri!

Olen alkanut myös jälleen pohtimaan työpaikan vaihdosta, mutta energiaa niiden jatkuvien CV-virtojen lähettelyyn ja ennen kaikkea CV:n päivittämistä nykyiseen muotoonsa ei oikein nyt ole. Tiedän kyllä että ennen pitkää uutta duunia pitää löytää alle, mutta tällä hetkellä se nyt vaan tuntuu melko ylivoimaiselta edes yrittää kun pitää samalla käydä töissäkin ja odottaa että miten tuon kouluhaun kanssa lopulta käynee.

Itse olen sitä mieltä..

Oli kohtuullisen hupaisaa täyttää tänään saapunutta työssä hyvinvointia mittaavaa tutkimusta.

Edelleenkin tämä selvittämätön palkkasekoilu vituttaa niin paljon, että päätin antaa palaa siinä "rasti ruutuun"-tason suorituksessa. Toivottavasti nyt sitten kaikki ovat tyytyväisiä, sillä lähdin tekemään kyseistä tutkimusta "työ ei todellakaan kiitä tekijäänsä"-periaatteella.

Ehkä eniten kauhistutti kyselyssä se että meidän ruohujuuritason tahkoajien mielipiteet edes ylipäätään kiinnostivat jotakuta tilastollista tahoa. Sain aika pitkään miettiä erästäkin kysymystä, jossa tiedusteltiin että näenkö itseni tällä alalla tekemässä tätä duunia vielä parin vuoden päästä. Todennäköisimmin en näe itseäni moisessa kurimuksessa, vaikka totta puhuen tietysti koskaan ei tiedä miten käy.

Muuten päivä on ollut taas perusrespaa, eli asiakkaita on palveltu sekä sää on tämän betonikolossin ulkopuolella ollut aikalailla mahtava. Eilinen Vappukin meni melko kivasti, paitsi että tarvittiin yksi päivä kokonaan selviämiseen. Myönnän että alkoholin käyttäminen karkasi aikalailla lapasesta, mutta minkäs teet kun elämä nyt taas tuntuu yhdeltä helvetilliseltä kujanjuoksulta muutenkin koko ajan. En siis kadu päätöstäni, vaikka näin jälkeenpäin vähän huonoa oloa tullutkin podettua.