Nämä alkukesän päivät täällä tietyn vaiheen johdosta hiljaisena olevassa iltakohteessa ovat kyllä melkoista tuubaa.
Sitä tulee tehtyä pitkiä kävelykierroksia pitkin kohdetta ja katseltua kelloa joka toinen minuutti. Tuntuu vähintääkin kidutukselta istua näitä pitkiä iltoja sekä päiviä tällaisessa kohteessa, joka on nyt aivan kuollut eikä loppua näy.
Tuntuu tosiaan että tässä iltakohteessa sitä alkaa menettämään järkensä hiljalleen lopullisesti. Kun miettii että tämän vuoden joulukuussa tulee täyteen kaksi vuotta vartijan ammatissa, niin ei voi kun todeta että aika valmiita tässä ollaan niin alan vaihtoon kun aika moneen muuhunkin asiaan. Mielisairaalaan nyt ainakin.
Ulospääsytie tästä ammatista pitäisi löytää, sillä aika todennäköistä on että tällä alalla ei ole ainakaan minulle tarjottavana enää mitään kovin mielekästä tai uudenlaista koettavaksi. Toisekseen pidän itse niitä hektisempiä turvallisuusalan töitä aivan liian veltosti palkattuina jottako niihinkään kannattaisi pyrkiä- ja ne ovat vieläpä melko vaarallistakin touhua.
Haluaisin tosiaankin taas jälleen siviilityöpaikan. Mukavaa olisi myös saada joku mielekäs opiskelupaikka, mutta en sitten tiedä että kuinka todennäköistä kumpikaan on saavuttaa ainakaan vuoteen. Tuntuu vaan melko pitkäveteiseltä laahustaa nyt taas vaihteeksi enimmäkseen näissä iltakohteissa ja hiljalleen menettää järkeään täysin hyödyttömässä ja vailla arvostusta nauttivassa työssä tehden sellaisia asioita joihin ei oikeastaan itsekään usko.
Lisäksi vituttaa se että nyt kauniina kesä-aikana pitää tehdä tällaisia työputkia iltaisin. Tällä hetkellä työaikani ovat täysin yhteensopimattomat avopuolisoni työaikojen kanssa, joka tosiaan hapottaa vielä entisestään.
Jaksoin tätä työtä silloin kun sain tehdä päiviä ja iltoja sekaisin. Liian pitkät iltavuoroputket luistivat minut ahdistuneisiin masennusjaksoihin etenkin tavalla, jotka oikeastaan esiintyvät elämässäni vieläkin tasaisin väliajoin.
Myös ammatin yleinen aliarvostus ja monessa kohteessa todella vittumaiseksi todettu työnkuva tai työkohteen oma henkilöstö kiristää tunnelmaa. Nollaan työputkien vanavedessä koettua ahdistusta tasaisin väliajoin melko spontaaneilla juomaputkilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti