Uneton Helsingissä

Tämä uusi aulakohteeni on niin kutsutusti hektisempi ja ehkä kiireisin aula jota on toistaiseksi tullut tehtyä.

Päivä kuluu suurelti puhelimeen vastaillessa, vierailijakortteja tulostellessa sekä sitten vielä erinäisiä "ulkopuolisia" asiakkaita palvellessa. Välillä luovutetaan tai vastaanotetaan lähetyksiäkin. Edellisissä respoissa noita ulkopuolisia asiakkaita, eli vihaisia vanhoja ukkoja sekä akkoja on kieltämättä tullut nähtyä, joten eivät nämä töykeyden huiput minua niin yllätä täälläkään.

On kuitenkin varsin uudellaista tottua työtahtiin, jossa periaatteessa koko ajan on kuitenkin tekemistä. Sanoisin että nyt juuri vähän nopeampaa kulkevat vuorot ovat vain hyvä asia.

Sitten taas kun mennään niihin asioihin jotka eivät ole kovin hyvin, niin päästään unirytmiini. Nukuin eilen noin nelisen tuntia yöllä, jonka jälkeen sitten heräsin aamuyöstä neljältä ja pilkin suurinpiirtein sinne puoleen seitsemään, jolloin piti herätä. Univaikeudet ovat siis todellakin tehneet aika reippaan paluun, jonka huomaa jo avovaimonkin mukaan kuulemma tummuneista silmänalusista.

Minua pitävät ylhäällä ahdistus työasioista sekä tämä loputtomalta tuntuva täysin päämäärätön työnteko. Nytkin on odotettavissa melko tiukka työputki, jossa saan pitää muutaman päivän vapaata.  Tuntuu myöskin että avovaimoni ei taida ymmärtää että ne rahat joilla meidänkin pikkuperhettämme pyöritään, tulee lopulta tästä työstäni ja sen aika usein mittaviksi äityvistä työputkista.

Tuntuu tosiaan että taas pitäisi alkaa siellä työpsykiatrilla juoksemaan. Ongelmana onkin että nyt sitten tulevaisuudessa minun pitäisi varmasti ruveta maksamaan noita kertoja itse, sillä olen kuluttanut ilmaiskertani seuraavalla kerralla sitten kokonaan.

Onhan se valitettavasti todettava että jälleen työuupumus on ottanut minusta vallan. Järkyttävän aaltoilevaa tämä jaksaminen jälleen on, vaikka tällä kertaa tämä onkin iskenyt minuun lähinnä passiivisuutena.

Taloussanomissa oli eilen ihan mukiinmenevä artikkeli siitä miten pitäisi jaksaa tehdä työtä jossa ei juurikaan viihdy. Siinä myös ilmaistiin se tosiasia mikä minuakin vaivaa, että työtä ei ihan heti tältä istumalta pystykään vaihtamaan vaikka niin haluaisikin.

Muutenkin kun miettii nyt tätäkin kohdetta jossa istun ja vertaan sitä työtehtäviini, niin ei voi kun todeta että selkeästi vartiointiliikkeetkin ovat lähteneet vuokratyömarkkinoille mukaan. Aika monenkin tehtävän osalta tässä kohteessa sitä tosiaan miettii että miksi tätäkin hommaa hoitaa vartija, mutta se selittyy sillä että talon oman väen hoidossa heille pitäisi maksaa tällaisesta palkkaakin eikä vain pieniä murusia niin kuin meille. Tuntuu vaan melko kohtuuttomalta että meille sysätään täysin alalle kuulumattomia hommia, mutta asialle nyt kaiketi vaan ei voine mitään kun miettii että muutenhan pelkkä vieraita vastaanottava vartija ei ainakaan tässä kohteessa myisi itseään palveluna, vaan mukaan on saatava vartija joka tekee kaiken muunkin toimistotyön siinä sivussa.

Luulin että tämä firma olisi melko vapaa näistä oheistöistä, mutta totta puhuen nämä aulahommat ovatkin tosiasiassa oheistöitä pullollaan. Toisaalta en nyt hirveästi ota näitä hommia vakavasti, sillä ilman näitä tällaisia oheistöitä ei tämä duuni hirveän nopeasti soljuisi. Juuri tuossa iltakohteessani nimittäin tylsyys kiteytyy useimmiten erinäisiin todella pitkiin kävelyretkiin koko kohteen osalta ajan kuluttamiseksi.