Työvuoroa on nyt jäljellä täällä respassa enää parisen tuntia, joten tuntuu luontevimmalta laukaista nyt sitten tämän vuoden viimeinen vartijan vuodatus ilmoille ilman sen kummempaa notkumista.
Eli kaksi vuotta on nyt tätä hommaa takana, jonka jäljiltä voin sanoa että puolitoista vuotta sitten olisi kai pitänyt jo lopettaa tämä homma hyvän sään aikana. Olen tämän vuoden päättyessä oikeastaan entistä turhautuneempi työhöni, vaikka kyllä kieltämättä käynkin töissä paljon ihan vaan siksi että pysyisin rahoissani tämän kaiken keskellä. Olen oppinut pitämään työperäisen masennuksen ja oman yksityiselämäni koukerot poissa työstä siinä määrin että masennusjaksot eivät ole enää niin pahoja kuin vielä ehkä viime talvena, mutta välillä tämä työ kuitenkin vaatimuksiltaan turhauttaa niin paljon että tekisi taas mieli vajota omaan masennukseensa.
Aika paljon positiivista saa kuitenkin kyllä tapahtua vuonna 2013 että jatkan enää tässä ammatissa. Tosiasia kuitenkin on että kukaan ei tiedä minkälainen aikataulu tästä työstä irtautumisella oikeastaan tulee olemaan, sillä työstä jota aion tehdä tämän jälkeen on vähintään tultava sama palkka tai parempi että se kannattaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessani. Elämisen kustannukset eivät nimittäin tule ainakaan alenemaan seuraavana vuonna, joten minusta tuntuu kyllä näin yleisestikin että aika moni varmaan ennen pitkää vaihtaa töitä aina parempipalkkaisempiin hommiin kun vaan tai jos pääsee. Harva sitä kai unelma-ammatikseen vartijaa ilmoittaa- niin kuin en minäkään.
Vaikka minulla on vielä työvuoroja jäljellä välipäiville ennen uuttavuotta, niin tuntuu että taidan ottaa ne vuorot ihan iisisti ja olla kirjoittelematta sen kummempia nyt enää tämän vuoden puolella. Jouluna on tärkeää ladata akkunsa ja unohtaa tämä työmaailma nyt kokonaan, sillä sen verran paskaa tämä loppuvuosi on nyt kyllä ollut että ei tässä joululomille ihan kovin kivoilla mielin lähdetä kun tiedetään että tuo eräs kohde jossa on ollut "henkilökemiallisia ongelmia" tulee olemaan asemapaikkanani vielä jonkun aikaa.
Lupaukseni seuraavalle vuodelle tulee olemaan ensisijaisesti varmaan työpaikan vaihtaminen ja siten yksityiseltä turva-alalta poistuminen kenties johonkin ihan eri hommaan muodossa jos toisessa. Toinen lupaukseni liittyy varmaan kuntoiluun ja salilla käyntiin, sillä haluaisin ruveta taas kuntoilemaan säännöllisemmin sekä elämään terveellisemmin.
Toivotan nyt kuitenkin kaikille lukijoille turvallista joulua tässä vaiheessa ja peesaan sanomalla vielä hyvää uuttakin vuotta!
Palaillaan koettelemuksiini vuonna 2013.
perjantai 21. joulukuuta 2012
torstai 20. joulukuuta 2012
Kahden vuoden kokemuksella?
Eilen tuli täyteen nyt sitten juhlallisesti kaksi vuotta tällä alalla.
En juhlinut tätä uskomattoman yli-inhimillistä ponnistusta yhtikäs mitenkään vaikka kieltämättä olutta tekikin suunnattomasti mieli jopa näin lähellä Joulua (vaikka nykyisin tekeekin aina), vaan makasin hiljaa avovaimon vieressä sängyssä yöllä ja mietin asioita. Juttelimme yöllä tästä työstäni ja ensimmäistä kertaa totesin avoimesti hänelle että minusta alkaa tuntumaan että työnjohtokin alkaa aavistelemaan että tämän hepun kohdalla alkaa pikkuhiljaa paukut olemaan lopussa työssäjaksamisen osalta. En vaan yksinkertaisesti kykene enää suodattamaan kaikkea sitä paskaa mitä asiakkailta saa tässä työssä kokea, mutta sitten voidaan kysyä että jos pää ei kestä asiakaspalvelua respassa, niin mitä helvettiä minä teen niissä istumassa sitten?
Eiliset tapahtumat olivat aika negatiiviset siinä mielessä että olen selvinnyt kaikissa kohteissa kuitenkin aikalailla hyvin ennen tuon kohteen synnyttämiä probleemia. Tuntuu että kuitenkin kaikesta huolimatta ratkaisu tähänkin ongelmaan olisi kylmästi se että oppisin sietämään jo kahden vuoden kokemuksella asiakkailta sekä kohteen omalta väeltä silkkaa vittuilua enemmän. Minusta sellainen ei ole mikään varsinaisen hyvä ominaisuus, vaan pikemminkin merkki ajasta ja työkulttuurista jossa elämme. Eli siis tässä tapauksessa ulkoistetun työntekijän on muututtava siten että häntä saa määrätä ihan miten vaan miettimättä oman käytöksensä ja suhtautumisensa rajoja toiseen? Eli modernin työlogiikan mukaan vika on minussa kun en kykene kestämään tuollaista umpikujaa jatkuvalla syötöllä, vaan koen että minua tulisi myös kohdella asiallisesti.
Tuo kohde josta nyt puhun on oikeastaan todellamahdoton paikka. Kun miettii että puhelinvaihteeseen soittelee kaikenlaista porukkaa, jotka usein haistattelevat sinulle, uhkaavat henkeäsi ja muutenkin käyttäytyvät epäystävällisesti periaatteessa täysin tuntematonta ihmistä eli minua kohtaan, niin se alkaa olemaan jo itsessään aika kestämätöntä. Sitten vielä kohteen oma työntekijäporukka nillittää vaikka mistä asioista, jolloin tilanne ennen pitkää repeää.
Tuntuu samalla ahdistavalta ja vapauttavalta todeta että minusta ei taida olla ainakaan tällaiseen palvelualan työhön, jossa pitää toimia täysin ilmeettömästi kusipuuna ties mille tahoille ilman sen kummempia reaktioita. En ilmeisesti kykene enää kovinkaan kauaa olemaan ilmeettömänä paskan palautteen vastaanottajana, vaan sen verran turhautumista minussa näyttää asustelevan että isken saman tien takaisin vaikka yleisen näkemyksen mukaan minun ei todellakaan pitäisi.
No, eipä toisaalta se nyt ole mikään ihme että tällä alalla on todella paljon sinne soveltumatonta porukkaa tehtävissä joissa he kuitenkin pyörivät vuosikausia. Toisekseen ennen pitkää jatkuva vittuilu kyllä sulattaa varmasti kylmähermoisimmankin kaverin, sillä täytyy muistaa että mekin olemme kuitenkin ihmisiä ja vieläpä huonosti palkattuja ihmisiä, joten palkkakaan ei kompensoi sitä jatkuvaa yleistä syypäänä olemista yhtikäs mitenkään.
Että on kai ihan luontevaa todeta että hermot eivät taida enää nykyisin riittää niihin hommiin joita teen, mutta sinniteltävä kuitenkin on kaikesta huolimatta. Minua neuvottiin ottamaan tuossa kohteessa jäljellä olevat vuorot ihan rauhallisesti, sillä se nyt joka tapauksessa loppuu osaltani ennen pitkää.
En juhlinut tätä uskomattoman yli-inhimillistä ponnistusta yhtikäs mitenkään vaikka kieltämättä olutta tekikin suunnattomasti mieli jopa näin lähellä Joulua (vaikka nykyisin tekeekin aina), vaan makasin hiljaa avovaimon vieressä sängyssä yöllä ja mietin asioita. Juttelimme yöllä tästä työstäni ja ensimmäistä kertaa totesin avoimesti hänelle että minusta alkaa tuntumaan että työnjohtokin alkaa aavistelemaan että tämän hepun kohdalla alkaa pikkuhiljaa paukut olemaan lopussa työssäjaksamisen osalta. En vaan yksinkertaisesti kykene enää suodattamaan kaikkea sitä paskaa mitä asiakkailta saa tässä työssä kokea, mutta sitten voidaan kysyä että jos pää ei kestä asiakaspalvelua respassa, niin mitä helvettiä minä teen niissä istumassa sitten?
Eiliset tapahtumat olivat aika negatiiviset siinä mielessä että olen selvinnyt kaikissa kohteissa kuitenkin aikalailla hyvin ennen tuon kohteen synnyttämiä probleemia. Tuntuu että kuitenkin kaikesta huolimatta ratkaisu tähänkin ongelmaan olisi kylmästi se että oppisin sietämään jo kahden vuoden kokemuksella asiakkailta sekä kohteen omalta väeltä silkkaa vittuilua enemmän. Minusta sellainen ei ole mikään varsinaisen hyvä ominaisuus, vaan pikemminkin merkki ajasta ja työkulttuurista jossa elämme. Eli siis tässä tapauksessa ulkoistetun työntekijän on muututtava siten että häntä saa määrätä ihan miten vaan miettimättä oman käytöksensä ja suhtautumisensa rajoja toiseen? Eli modernin työlogiikan mukaan vika on minussa kun en kykene kestämään tuollaista umpikujaa jatkuvalla syötöllä, vaan koen että minua tulisi myös kohdella asiallisesti.
Tuo kohde josta nyt puhun on oikeastaan todellamahdoton paikka. Kun miettii että puhelinvaihteeseen soittelee kaikenlaista porukkaa, jotka usein haistattelevat sinulle, uhkaavat henkeäsi ja muutenkin käyttäytyvät epäystävällisesti periaatteessa täysin tuntematonta ihmistä eli minua kohtaan, niin se alkaa olemaan jo itsessään aika kestämätöntä. Sitten vielä kohteen oma työntekijäporukka nillittää vaikka mistä asioista, jolloin tilanne ennen pitkää repeää.
Tuntuu samalla ahdistavalta ja vapauttavalta todeta että minusta ei taida olla ainakaan tällaiseen palvelualan työhön, jossa pitää toimia täysin ilmeettömästi kusipuuna ties mille tahoille ilman sen kummempia reaktioita. En ilmeisesti kykene enää kovinkaan kauaa olemaan ilmeettömänä paskan palautteen vastaanottajana, vaan sen verran turhautumista minussa näyttää asustelevan että isken saman tien takaisin vaikka yleisen näkemyksen mukaan minun ei todellakaan pitäisi.
No, eipä toisaalta se nyt ole mikään ihme että tällä alalla on todella paljon sinne soveltumatonta porukkaa tehtävissä joissa he kuitenkin pyörivät vuosikausia. Toisekseen ennen pitkää jatkuva vittuilu kyllä sulattaa varmasti kylmähermoisimmankin kaverin, sillä täytyy muistaa että mekin olemme kuitenkin ihmisiä ja vieläpä huonosti palkattuja ihmisiä, joten palkkakaan ei kompensoi sitä jatkuvaa yleistä syypäänä olemista yhtikäs mitenkään.
Että on kai ihan luontevaa todeta että hermot eivät taida enää nykyisin riittää niihin hommiin joita teen, mutta sinniteltävä kuitenkin on kaikesta huolimatta. Minua neuvottiin ottamaan tuossa kohteessa jäljellä olevat vuorot ihan rauhallisesti, sillä se nyt joka tapauksessa loppuu osaltani ennen pitkää.
Mainintoja ja puukkoja selkään
Keskusteluni liittyen toimintaani eräässä kohteessa josta aiemminkin mainitsin negatiivisessa valossa on nyt sitten käyty.
Keskustelussa selvisi että tämä ikävä puhelinvaihdekohteeni sisältää aika ikävää sakkia lähinnä kohteen henkilöstön osalta siinä määrin, että minua syytettiin asioista joita ei ollut edes minun vuoroillani tapahtunut. Siltikin valituksia oli lähetetty kasamäärin ja niissä mainittiin minut.
Hetken kieltämättä päässäni löi tyhjää kun ajattelin että olen tainnut nyt sitten joutua vielä työpaikkakiusaamisenkin uhriksi jo koettuani masennusta, työuupumusta ja yleistä epätoivoa ammattini vaikeuksien keskellä. Toisaalta eipähän se nyt enää tunnu missään että tällaista on tapahtunut, mutta se ehkä kertoo kohteesta ja sen henkilöstöstä jotain että moista tekevät näemmä ihan kiusallaan.
En ole ollut tuossa kohteessa vähään aikaan, mutta valitettavasti sinne on kyllä isketty minulle vuoroja tammikuuksi taas jonkun verran. On vaan ikävää kun tietää nyt ihan virallisesti että siellä kohteessa ollaan minua vastaan näinkin laajasti ja vieläpä asioista jotka eivät ole minun syytäni.
Lieventävänä asianhaarana on pakko sanoa että tämän jonkinasteisen fiaskon jäljiltä minulle nyt sitten keksitään jälleen uusia kohteita uudeksi vuodeksi. Onneksi tuo puhelinvaihderespa päättyy osaltani, sillä se on kyllä kieltämättä ollut kohde jonne en kovinkaan usein ole halunnut mennä, mutta pakko on ollut kun rahaa on tarvittu.
Tässä postauksessa muuten pointtina on lähinnä esimerkin kautta ilmaista se miten vaikeaa "ulkoistettuna" työntekijänä on vaatia oikeuksiaan siinä tapauksessa että tällaisia konfliktitilanteita tulee eteen. Oikeastaan ulkoistettu ei voi tehdä mitään muuta kuin vaihtaa kohdetta firmalla sisällä, sillä asiakasyrityksen työntekijää vastaan ei oikein taida paukut riittää. Toki jos nyt oltaisiin kaupungin palveluksessa tai jonkun muun tahon jossa kaikenlaisia työpaikkakiusausilmoituksia sun muita voisi laatia kuin vettä vaan, niin luonnollisesti tekisin kiusallani sellaisen näistä kyseisistä kusipäistä ihan vaan kostoksi.
Ulkoistettu työntekijä todellakin on eriarvoinen verrattuna oman firman porukoihin, eikä sille mitään voine lain edessä tällaisissa asioissa. Se kuitenkin kertoo siitä orjamentaliteetista jota usein asiakasyrityksen porukat kokevat tätä ulkoistettua aulapalvelijaa vartijan muodossa kohtaan.
Myönnän kyllä aivan suorilta käsin että kenties virheellisesti oma palveluasenteeni on sellainen että käyttäydyn kohteliaasti tasan niin kauan toista ihmistä kohtaan kun hän käyttäytyy minua kohtaan samoin. Kaikenlainen tiuskiminen, oman asemansa pönkittäminen sun muu paska saa minut iskemään takaisin ihan samalla mitalla, sillä fakta nyt vaan on se että vaikka olenkin jotenkin palvelualoille niputettu työntekijä, niin en minäkään perkele näillä työsuhde-eduilla ja palkoilla ihan miksi vaan vitun tiskirätiksi rupea! Minusta ei ole mikään automaatio että paskaa pitää antaa sataa niskaan ilman mitään ongelmia, sillä aivan liian moni ihminen tässä yhteiskunnassa kuvittelee olevansa jotenkin muiden ylipuolella ja siten oikeutettu käyttäytymään toista kohtaan ihan miten huvittaa. On hyvä muistuttaa tällaisilla suoranaisille kusipäille että ihminen joka sinua palvelee omaa myös ihmisarvoa siinä määrin että hän myös loukkaantuu, suuttuu ja pahoittaa mielensä mikäli kohtelet häntä kuin roskaa. Ihan mitä vaan ei tarvitse sietää eikä varsinkaan asioista jotka eivät ole hänen syytään.
.. Olen puhunut!
Nyt hetken rauhoituttuani en vieläkään muuta mieltäni siitä ettemmekö me olisi osa modernin nyky-yhteiskunnan "palvelusväkeä", joita erinäiset herrat tai herroiksi itseään kuvittelevat egoistit kohtelevat mielensä mukaan aina silloin kun huvittaa. Ihan samaan jamaan joutuu paljon siivoojia, myymälöiden ja kaupan työntekijöitä, tarjoilijoita sekä vaikkapa huoltoporukkaa.
Kieltämättä erityistä joulufiilistä ei nyt näiden viime päivien tapahtumien jälkeen kyllä ole oikein ilmassa. Oikeastaan tekisi mieli riipaista tässä pari päivää ennen joulua kunnon vitutuskännit, mutta taidanpa jättää toiseen kertaan ihan vaan siksi että katuisin sitä varmasti suunnattoman paljon ennen pitkää. Siltikään ei voi kiistää etteikö tämä asia painaisi minua varmaan pitkäänkin vielä, sillä aiheettomat syytökset sellaista hyvää työntekijää kohtaan kuten minä ovat aika paskaa noin niin kuin temppuna ihmisiltä joilta nuo puheet ovat lähteneet.
No, nyt jäähdytellään sitten vähän ja mietitään vaihtoehtoja.
keskiviikko 19. joulukuuta 2012
Joulukuusen vartija
Eilinen päivä oli aika hiljainen töissä muuten, mutta työnjohtoa oli käynyt eräässä vaiheessa paikalla etsiskelemässä minua.
Minun kokemuksieni perusteella tällä alalla suhteet esimieheen ovat vähän niin kuin armeijassa aikoinaan, jolloin aina tiesi tehneenä hyväksyttävää työtä vain siinä vaiheessa kun kantahenkilökunnasta ei kuulunut yhtikäs mitään. Sitten kun sieltä jotain kuului, niin tiesi lähtökohtaisesti päätyneensä jotenkin paskan palautteen kohteeksi.
Oikeastaan sama kaava toistui sitten eilen. Esimies kertoili että siitä ikävästä respasta jossa on puhelinvaihde oli tullut jotain epämääräisiä valituksia jälleen, vaikka itse olen ollut siellä töissä viimeksi kaksi viikkoa sitten. Tätä ennen jouduin pienimuotoiseen ja todella vähäpätöiseen selvittelyyn yhden valituksen jäljiltä, joka nyt kieltämättä oli minun syytäni vaikka kyseessä oli vain ja ainoastaan se etten ollut ehtinyt yhdistämään erästä omahyväistä asiakasta tarpeeksi nopeasti. Sain kuitenkin kärsiä pienimuotoisen- vaikkakin ihan hyvässä hengessä käydyn selvittelyn.
Hohhoijaa.
En kyllä tajua suoraan sanoen että mistä nyt mukamas kiikastaa. Mitä olen nyt muka tehnyt väärin? Mielestäni siellä ei ollut edes ketään kovin vittumaista asiakasta luurin päässä silloin viimeksi kun siellä olin, että onkohan tämä taas se sama vanha juttu josta olikin jo silloin puhetta. Ikävää vaan että jos tämä on jo se vanha ja selvitetty asia, niin kieltämättä pistää vihaksi tuoda se uudestaan esille. Vielä pahempaa voisi olla jos siellä on joku muu kollega saanut valitukset, mutta sitten minun puheilleni tullaan automaattisesti kun saadaan reklamaatio asiasta. Toisaalta jos minun puheilleni tullaan muiden kohteessa olevien tyyppien mahdollisista mokauksista ja päädyn niitä selvittelemään, niin sitten varmaan voisin siitä hyvästä ryhtyä kohde-esimieheksi ja saada palkankorotuksen, eikös niin?
Muutenkin tuo puhelinvaihderespa on aikalailla minulle kaksipiippuinen juttu, nimittäin se on aika paska paikka sinänsä että siellä kohteen oma henkilökunta on aika vittumaista, sinne soitteleva porukka on aika vittumaista ja kaikki pitävät sinua kusipuunaan tasaisin väliajoin. Sitten siellä vielä kehdataan kiusata tavallista vartijaa ylityöllistämällä äijää jatkuvalla syötöllä. Mutta plussana siinä kohteessa on normaali 8-16 rytmi työaikana, joten sinänsä se on kaikesta tuosta paskasta huolimatta siinä mielessä parempi.. vai onko?
Kieltämättä asiallisuus on tuosta kohteesta kaukana varsinkin nyt kun istun täällä tänään sitä päivää jona pienimuotoinen joululomani piti alkaa. Kieltämättä ahdistaa ja vituttaa ihan vaan se fakta että täällä minä nyt taas istun pelastamassa jonkun saikkua ja omat joulusuunnitelmani menevät hukkaan. Toisaalta rahaa tarvitaan tammikuussakin, että sinänsä ylitöiden tekeminen ja ylipäätään mahdollistaminen ovat jo aika iso juttu jota ei ihan jokaiselle vaksille välttämättä suoda.
Kerrottakoon että eilen päädyin myös tekemään kenties työurani omituisimpia asioita näin työvaatteissa, nimittäin koristelin tässä respassa joulukuusta. Se oli aika outoa hommaa, mutta ilmeisesti "jonkun sekin on tehtävä".
Minun kokemuksieni perusteella tällä alalla suhteet esimieheen ovat vähän niin kuin armeijassa aikoinaan, jolloin aina tiesi tehneenä hyväksyttävää työtä vain siinä vaiheessa kun kantahenkilökunnasta ei kuulunut yhtikäs mitään. Sitten kun sieltä jotain kuului, niin tiesi lähtökohtaisesti päätyneensä jotenkin paskan palautteen kohteeksi.
Oikeastaan sama kaava toistui sitten eilen. Esimies kertoili että siitä ikävästä respasta jossa on puhelinvaihde oli tullut jotain epämääräisiä valituksia jälleen, vaikka itse olen ollut siellä töissä viimeksi kaksi viikkoa sitten. Tätä ennen jouduin pienimuotoiseen ja todella vähäpätöiseen selvittelyyn yhden valituksen jäljiltä, joka nyt kieltämättä oli minun syytäni vaikka kyseessä oli vain ja ainoastaan se etten ollut ehtinyt yhdistämään erästä omahyväistä asiakasta tarpeeksi nopeasti. Sain kuitenkin kärsiä pienimuotoisen- vaikkakin ihan hyvässä hengessä käydyn selvittelyn.
Hohhoijaa.
En kyllä tajua suoraan sanoen että mistä nyt mukamas kiikastaa. Mitä olen nyt muka tehnyt väärin? Mielestäni siellä ei ollut edes ketään kovin vittumaista asiakasta luurin päässä silloin viimeksi kun siellä olin, että onkohan tämä taas se sama vanha juttu josta olikin jo silloin puhetta. Ikävää vaan että jos tämä on jo se vanha ja selvitetty asia, niin kieltämättä pistää vihaksi tuoda se uudestaan esille. Vielä pahempaa voisi olla jos siellä on joku muu kollega saanut valitukset, mutta sitten minun puheilleni tullaan automaattisesti kun saadaan reklamaatio asiasta. Toisaalta jos minun puheilleni tullaan muiden kohteessa olevien tyyppien mahdollisista mokauksista ja päädyn niitä selvittelemään, niin sitten varmaan voisin siitä hyvästä ryhtyä kohde-esimieheksi ja saada palkankorotuksen, eikös niin?
Muutenkin tuo puhelinvaihderespa on aikalailla minulle kaksipiippuinen juttu, nimittäin se on aika paska paikka sinänsä että siellä kohteen oma henkilökunta on aika vittumaista, sinne soitteleva porukka on aika vittumaista ja kaikki pitävät sinua kusipuunaan tasaisin väliajoin. Sitten siellä vielä kehdataan kiusata tavallista vartijaa ylityöllistämällä äijää jatkuvalla syötöllä. Mutta plussana siinä kohteessa on normaali 8-16 rytmi työaikana, joten sinänsä se on kaikesta tuosta paskasta huolimatta siinä mielessä parempi.. vai onko?
Kieltämättä asiallisuus on tuosta kohteesta kaukana varsinkin nyt kun istun täällä tänään sitä päivää jona pienimuotoinen joululomani piti alkaa. Kieltämättä ahdistaa ja vituttaa ihan vaan se fakta että täällä minä nyt taas istun pelastamassa jonkun saikkua ja omat joulusuunnitelmani menevät hukkaan. Toisaalta rahaa tarvitaan tammikuussakin, että sinänsä ylitöiden tekeminen ja ylipäätään mahdollistaminen ovat jo aika iso juttu jota ei ihan jokaiselle vaksille välttämättä suoda.
Kerrottakoon että eilen päädyin myös tekemään kenties työurani omituisimpia asioita näin työvaatteissa, nimittäin koristelin tässä respassa joulukuusta. Se oli aika outoa hommaa, mutta ilmeisesti "jonkun sekin on tehtävä".
Blogien äkkikuolemista
Pakko on kyllä taas hieman vääntää tekstiä näin tylsän respavuoron aikana aiheesta, josta olen ennenkin kirjoittanut. Nimittäin siitä että Vartijablogit ovat jälleen aika olemattomia niin sisällöllisesti kuin määrällisestikin, vaikka totta puhuen näistä tämän ammatin vaiheista saisi varmasti omaa blogia moninkertaisesti viihdyttävämmän kokonaisuuden aikaiseksi, niin sitä ei kuitenkaan käytännössä kovin useinkaan tehdä.
Olen seuraillut muutamaa tätä alaa käsittelevää blogia, jotka löytyvät Blogger-profiilistani. Molemmilla on ollut lupaava alku, jonka jälkeen sitten molemmat blogit kuolivat tai ainakin päätyivät pitkäaikaiseen koomaan. Totta puhuen etsiessä ylipäätään vartijoiden tai järjestyksenvalvojien työhön liittyviä blogeja päätyy huomaamaan että niitä ei ole juuri ollenkaan enää edes pystyssä ja jos sitten on, niin sisältö on aika hiljaista.
Toki ymmärrän että rankan fyysisiä tämän alan duuneja tekevä ihminen ei ehkä hirveästi jaksa työpäivän jälkeen olla kiinnostunut vääntämään usein jopa todella sensuroituja tarinoita työpäivästään toisin kuin minä, jolla on useimmiten aikaa enemmän omiin juttuihin duunipäivän aikana kun mitään muuta. Ymmärrän myös että monikaan vartija ei halua kirjoittaa liian yksityiskohtaisia juttuja niistä tapahtumarikkaimmista kohteistaan jonkinlaisen juridisen pelon uhalla mikäli jotain sattuu jälkipuintien muodossa. Vähän sama juttuhan on varmaan poliiseilla sekä vaikkapa puolustusvoimienkin porukoilla rauhanturvatehtävissä.
Omasta mielestäni kuitenkin lähes täysi anonyymiys voidaan säilyttää näiden ammatinkuvauksien taltioimisessa, mikäli sitä todella halutaan. Aivan eri asia onkin että uskaltaako kukaan kirjoittaa vaikkapa voimankäyttötilanteista niiden kaikessa karmeudessaan tai vaikkapa siitä kuinka itse vastaat vähintään yhtä törkeästi sille kassalla vittuilevalle puliukolle luoden hiukan epämääräisen kuvan sinunkin ammattikuvastasi vartijana ympäröivälle yleisölle.
Toiseen asiaan mennäksemme, myönnän kyllä että olen itsekin kärsinyt siitä mitä ulkomaan elävät kutsuvat termillä "writer's block", eli suomeksi kuulemma "valkoisen paperin kammo". Kyse on silloin siitä ettei pysty tuottamaan tekstiä sillä hetkellä syystä tai toisesta, josta tämä blogi on kärsinyt viime kuukausien ajan.
Uskon myös siihen että monenkin blogin kohtalo voidaan tiivistää lauseeseen "helppo aloittaa, vaikea ylläpitää", sillä jos usein miettii sitä mitä itse lukijana haluaisi lukea tällaisia asioita käsittelevästä blogista, niin kyllähän sitä toivoisi että kerrottaisiin "tapahtumista" tai vähintään niistä aivottomista asiakkaista enemmän kuin vaan siitä kuinka huono palkka, aliarvostus ja pasianssin pelaaminen tietokoneella vituttavat.
Toisaalta mitkä ovat sitten omat motiivini tämän blogin ylläpitämisessä? Voin kertoa että olen aina ollut eräänlainen asioiden dokumentoija ja kova kirjoittamaan. Tätä ennen minulla oli eräs oma henkilökohtainen blogi sekä vähintään yhtä vanha blogi vuodestani armeijassa, jonne molempiin syntyi kyllä tekstiä ihan kiitettävästi. Siten tämänkin blogin tarkoitus on toimia dokumentaationa itselleni tämän ammatin vaiheistani sekä kieltämättä ihan sumeilematta kertoa että minkälaista arki on tavalliselle vartijalle ilman mitään hohdokkaita mainospuheita tai muutakaan sontaa. Periaatteeni tässä blogissa on ollut ihan vaan se että kirjoitan asioista tasan juuri ja vain siten miten ne itse koen ja näen.
Toivon yhä edelleen että tätä blogia lukisivat eniten etenkin ne (nuoret) ihmiset joilla on halua siirtyä yksityiselle turvallisuusalalle töihin. On tärkeää pyyhkiä pois se propaganda ja usein tyhjät tai vähintään värittyneet lupaukset joita tämä ala usein sisältää, sillä sinä et olisi suinkaan ensimmäinen ihminen joka muutaman vuoden tällä alalla kuljettuaan tuntisit pettymystä kaikkia niitä epämääräisiä lupauksia sun muuta tauhkaa kohtaan jonka omaksuit työt aloittaessasi. Toivottasti tämä blogi on antanut sitä osviittaa tästä ammatista kaikille potentiaalisille alalle siirtyville, sillä minä olen aina ollut sellainen että mikäli olen johonkin juttuun lähtenyt, niin olen pyrkinyt ottamaan siitä selvää jonkin verran ennen. Näin kävi aikoinaan armeijassa ja muuttaessani uusiin ympäristöihin, jolloin halusin todellakin aina tietää että minne olin lähdössä ja mistä oli kyse. Tein selvitystyötä jo jossain määrin tästä työstä ennen tähän siirtymistä, vaikka myönnetään että muutamat sekoilut joita olen kokenut ovat kyllä yllättäneet minut muutamaankin kertaan alalla työskennellessäni. En minäkään ole siis todellakaan täydellinen "ennakoija".
Olen seuraillut muutamaa tätä alaa käsittelevää blogia, jotka löytyvät Blogger-profiilistani. Molemmilla on ollut lupaava alku, jonka jälkeen sitten molemmat blogit kuolivat tai ainakin päätyivät pitkäaikaiseen koomaan. Totta puhuen etsiessä ylipäätään vartijoiden tai järjestyksenvalvojien työhön liittyviä blogeja päätyy huomaamaan että niitä ei ole juuri ollenkaan enää edes pystyssä ja jos sitten on, niin sisältö on aika hiljaista.
Toki ymmärrän että rankan fyysisiä tämän alan duuneja tekevä ihminen ei ehkä hirveästi jaksa työpäivän jälkeen olla kiinnostunut vääntämään usein jopa todella sensuroituja tarinoita työpäivästään toisin kuin minä, jolla on useimmiten aikaa enemmän omiin juttuihin duunipäivän aikana kun mitään muuta. Ymmärrän myös että monikaan vartija ei halua kirjoittaa liian yksityiskohtaisia juttuja niistä tapahtumarikkaimmista kohteistaan jonkinlaisen juridisen pelon uhalla mikäli jotain sattuu jälkipuintien muodossa. Vähän sama juttuhan on varmaan poliiseilla sekä vaikkapa puolustusvoimienkin porukoilla rauhanturvatehtävissä.
Omasta mielestäni kuitenkin lähes täysi anonyymiys voidaan säilyttää näiden ammatinkuvauksien taltioimisessa, mikäli sitä todella halutaan. Aivan eri asia onkin että uskaltaako kukaan kirjoittaa vaikkapa voimankäyttötilanteista niiden kaikessa karmeudessaan tai vaikkapa siitä kuinka itse vastaat vähintään yhtä törkeästi sille kassalla vittuilevalle puliukolle luoden hiukan epämääräisen kuvan sinunkin ammattikuvastasi vartijana ympäröivälle yleisölle.
Toiseen asiaan mennäksemme, myönnän kyllä että olen itsekin kärsinyt siitä mitä ulkomaan elävät kutsuvat termillä "writer's block", eli suomeksi kuulemma "valkoisen paperin kammo". Kyse on silloin siitä ettei pysty tuottamaan tekstiä sillä hetkellä syystä tai toisesta, josta tämä blogi on kärsinyt viime kuukausien ajan.
Uskon myös siihen että monenkin blogin kohtalo voidaan tiivistää lauseeseen "helppo aloittaa, vaikea ylläpitää", sillä jos usein miettii sitä mitä itse lukijana haluaisi lukea tällaisia asioita käsittelevästä blogista, niin kyllähän sitä toivoisi että kerrottaisiin "tapahtumista" tai vähintään niistä aivottomista asiakkaista enemmän kuin vaan siitä kuinka huono palkka, aliarvostus ja pasianssin pelaaminen tietokoneella vituttavat.
Toisaalta mitkä ovat sitten omat motiivini tämän blogin ylläpitämisessä? Voin kertoa että olen aina ollut eräänlainen asioiden dokumentoija ja kova kirjoittamaan. Tätä ennen minulla oli eräs oma henkilökohtainen blogi sekä vähintään yhtä vanha blogi vuodestani armeijassa, jonne molempiin syntyi kyllä tekstiä ihan kiitettävästi. Siten tämänkin blogin tarkoitus on toimia dokumentaationa itselleni tämän ammatin vaiheistani sekä kieltämättä ihan sumeilematta kertoa että minkälaista arki on tavalliselle vartijalle ilman mitään hohdokkaita mainospuheita tai muutakaan sontaa. Periaatteeni tässä blogissa on ollut ihan vaan se että kirjoitan asioista tasan juuri ja vain siten miten ne itse koen ja näen.
Toivon yhä edelleen että tätä blogia lukisivat eniten etenkin ne (nuoret) ihmiset joilla on halua siirtyä yksityiselle turvallisuusalalle töihin. On tärkeää pyyhkiä pois se propaganda ja usein tyhjät tai vähintään värittyneet lupaukset joita tämä ala usein sisältää, sillä sinä et olisi suinkaan ensimmäinen ihminen joka muutaman vuoden tällä alalla kuljettuaan tuntisit pettymystä kaikkia niitä epämääräisiä lupauksia sun muuta tauhkaa kohtaan jonka omaksuit työt aloittaessasi. Toivottasti tämä blogi on antanut sitä osviittaa tästä ammatista kaikille potentiaalisille alalle siirtyville, sillä minä olen aina ollut sellainen että mikäli olen johonkin juttuun lähtenyt, niin olen pyrkinyt ottamaan siitä selvää jonkin verran ennen. Näin kävi aikoinaan armeijassa ja muuttaessani uusiin ympäristöihin, jolloin halusin todellakin aina tietää että minne olin lähdössä ja mistä oli kyse. Tein selvitystyötä jo jossain määrin tästä työstä ennen tähän siirtymistä, vaikka myönnetään että muutamat sekoilut joita olen kokenut ovat kyllä yllättäneet minut muutamaankin kertaan alalla työskennellessäni. En minäkään ole siis todellakaan täydellinen "ennakoija".
tiistai 18. joulukuuta 2012
Päivävaihteelle
Vuoden 2013 ensimmäinen vuorolista iskeytyi kotiin postiluukun kautta ennen vuodenvaihdetta.
Nykyään kun miettii, niin on todettava että blogin otsikko "iltavaksin koettelemukset" on kyllä varsin harhaanjohtava, sillä suurimman osan vuoroistani näytän nykyään suorittavan ihan normaaleina aikoina enkä kovinkaan usein enää iltaisin niin kuin vielä silloin kun aloitin tämän blogin pitämisen. Toisaalta koettelemukset eivät ole mihinkään loppuneet työaikojen muutoksesta huolimatta.
Oikeastaan minustahan olisi pitänyt tulla tuon välillä teksteissä mainittavan anonyymin "iltakohteen" vakkari ihan pysyvästikin, mutta sitä sitten yli vuoden painettuani enemmän tai vähemmän koko ajan minua alkoi hapottamaan sen verran että aloin pyytelemään näitä päiväkohteita itselleni ihan vaan vaihtelun vuoksi. Oikeastaan pidän enemmän näistä päiväkohteista muutenkin, mutta ongelmana näissä on toki se ettei raha jota näistä päivärespan vuoroista irtoaa ole kovinkaan normaali. Siltikin tällaisena kiertävänä on mukavempaa olla, sillä ei ehdi väsyä samaan kohteeseen niin nopeasti kuin silloin paikallisvartija-aikoinani aivan alussa.
Uusimmassa vuorolistassa olivat myöskin taas viikonloput vähintään rangaistuksenomaisesti kadonneet. Se on kieltämättä vähän paska juttu, sillä viikonloppujen katoaminen koko kuukaudelta kyllä vähän muuttaa asioita huonoon suuntaan toimeentulon osalta. Epäilisin että viikonloppujen katoamisella oli jotain tekemistä varmasti sen takia että piakkoin saan ensimmäiset varsin minimaaliset ikälisät, joiden ansiosta varmaan työnjohto katsoo että "tienaan liikaa" jos teen vielä viikonloputkin tällä palkalla.
Toisekseen minulla pitäisi huomenna alkaa noin seitsemän päivän loma, mutta se ihminen jonka saikkuvuoroja istun tässä nyt jo kolmatta päivää tuskin palailee enää tänne ennen joulua. Aluksi tuo pyyntö pitää tässä ajankohdassa talviloma unohdettiin sopivasti, jonka jälkeen kohtalo puuttui peliin ja taitaa nyt ainakin muodollisesti yrittää istuttaa minut tähän penkkiin vaikka sovittiin että talviloman korvaava vapaa alkaisi huomenna.
Toisaalta sitten taas etenkin tämän Joulun jäljiltä tarvitaan ihan kylmästi rahaa käteen kaiken tämän jälkeen muutenkin. Pääasiallisesti sitä rahaa saa minun elämässäni ainakin näissä töissä käymällä, vaikka myönnetään että moni henk.koht. asia kärsii näiden työputkien ansiosta.
Todettakoon nyt vielä tässä vaiheessa vuotta 2012, että työni vartijana ei tosiaan ole ollut enää puoleentoista vuoteen mitenkään erityisen motivoivaa. Teen tätä koska tarvitsen rahaa elämiseen, enkä suinkaan yritä uskotella itselleni että tämä olisi joku kutsumusammatti, vaan ihan vain se kliseinen "laskujen maksamiseen tarkoitettu työ" niin kuin monelle muullekin kanssaeläjälle. Tunnen kuitenkin valitettavasti että tällä työllä ei hirveästi ole minulle mitään annettavaa enää, vaikka tiedän että tätä joudutaan vielä painamaan jonkin aikaa ennen lopullista muutosta.
Nykyään kun miettii, niin on todettava että blogin otsikko "iltavaksin koettelemukset" on kyllä varsin harhaanjohtava, sillä suurimman osan vuoroistani näytän nykyään suorittavan ihan normaaleina aikoina enkä kovinkaan usein enää iltaisin niin kuin vielä silloin kun aloitin tämän blogin pitämisen. Toisaalta koettelemukset eivät ole mihinkään loppuneet työaikojen muutoksesta huolimatta.
Oikeastaan minustahan olisi pitänyt tulla tuon välillä teksteissä mainittavan anonyymin "iltakohteen" vakkari ihan pysyvästikin, mutta sitä sitten yli vuoden painettuani enemmän tai vähemmän koko ajan minua alkoi hapottamaan sen verran että aloin pyytelemään näitä päiväkohteita itselleni ihan vaan vaihtelun vuoksi. Oikeastaan pidän enemmän näistä päiväkohteista muutenkin, mutta ongelmana näissä on toki se ettei raha jota näistä päivärespan vuoroista irtoaa ole kovinkaan normaali. Siltikin tällaisena kiertävänä on mukavempaa olla, sillä ei ehdi väsyä samaan kohteeseen niin nopeasti kuin silloin paikallisvartija-aikoinani aivan alussa.
Uusimmassa vuorolistassa olivat myöskin taas viikonloput vähintään rangaistuksenomaisesti kadonneet. Se on kieltämättä vähän paska juttu, sillä viikonloppujen katoaminen koko kuukaudelta kyllä vähän muuttaa asioita huonoon suuntaan toimeentulon osalta. Epäilisin että viikonloppujen katoamisella oli jotain tekemistä varmasti sen takia että piakkoin saan ensimmäiset varsin minimaaliset ikälisät, joiden ansiosta varmaan työnjohto katsoo että "tienaan liikaa" jos teen vielä viikonloputkin tällä palkalla.
Toisekseen minulla pitäisi huomenna alkaa noin seitsemän päivän loma, mutta se ihminen jonka saikkuvuoroja istun tässä nyt jo kolmatta päivää tuskin palailee enää tänne ennen joulua. Aluksi tuo pyyntö pitää tässä ajankohdassa talviloma unohdettiin sopivasti, jonka jälkeen kohtalo puuttui peliin ja taitaa nyt ainakin muodollisesti yrittää istuttaa minut tähän penkkiin vaikka sovittiin että talviloman korvaava vapaa alkaisi huomenna.
Toisaalta sitten taas etenkin tämän Joulun jäljiltä tarvitaan ihan kylmästi rahaa käteen kaiken tämän jälkeen muutenkin. Pääasiallisesti sitä rahaa saa minun elämässäni ainakin näissä töissä käymällä, vaikka myönnetään että moni henk.koht. asia kärsii näiden työputkien ansiosta.
Todettakoon nyt vielä tässä vaiheessa vuotta 2012, että työni vartijana ei tosiaan ole ollut enää puoleentoista vuoteen mitenkään erityisen motivoivaa. Teen tätä koska tarvitsen rahaa elämiseen, enkä suinkaan yritä uskotella itselleni että tämä olisi joku kutsumusammatti, vaan ihan vain se kliseinen "laskujen maksamiseen tarkoitettu työ" niin kuin monelle muullekin kanssaeläjälle. Tunnen kuitenkin valitettavasti että tällä työllä ei hirveästi ole minulle mitään annettavaa enää, vaikka tiedän että tätä joudutaan vielä painamaan jonkin aikaa ennen lopullista muutosta.
maanantai 17. joulukuuta 2012
Hyvää Joulua kaikille muille (paitsi meille)
Joulunajan masennus ei ole onneksi iskenyt minuun vielä.
Viime vuonna näihin aikoihin istuin aika tiukasti kuolemanhiljaisessa iltakohteeni valvomossa puurtamassa pitkää iltaa lumen ja pimeän Joulunodotuksen keskellä. Siellä ei sinänsä Joulu ollut Glögin ja piparien jakoa kummemmin esillä, mutta nyt sitten kun istun täällä erään firman respassa, niin voin kyllä sanoa että ahdistus on jälleen päässyt hiipimään mieleeni selkäpiitä pitkin kipittäen.
Oikeastaan on aika vittumaista istua tässä respassa ja katsoa kun asiakasyrityksen porukat saavat ihan kivoja liikelahjoja Jouluksi ja muutenkin sisäinen postituskin on täynnä kaikenlaisia paketteja ties kenelle suurjohtajalle.
No okei, olen saanut kyllä nämä muutamat vuodet sen pakollisen suklaarasian pomoilta itsekin. Toki se nyt on aika minimaalista verrattuna siihen miten jotkut yritykset tai tahot muistavat työntekijöitään Jouluna, mutta ongelmana kai onkin se lähinnä että kun meitä ei muutenkaan kukaan kovinkaan usein muista hyvällä, niin sitten kaikki paska kulminoituu vielä oikein näin Joulun aikaan kun muistutetaan joka käänteessä että olet vain ulkoistettu työntekijä vailla mitään virallista asemaa kohteessa, niin se alkaa kyllä taas käymään ihmisarvon päälle näin juhlapäivinä muutenkin.
Olen pitänyt työuupumukseni kurissa viime kuukausina. Olen yrittänyt ottaa käyttöön uudenlaisen metodin tämän asian torjumisessa, joka mukailee tätä tunnetun historiallista Paasikiven linjaa, jossa "tosiasiat on tunnustettava". Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että vaikka työni onkin alipalkattua, aliarvostettua sekä ylipäätään sen luonne on todella haparoiva, niin asiat voisivat olla huonomminkin. On olemassa huonompia duuneja sekä huonompia tuntipalkkoja sekä tämä työ nyt vaan on mitä se on. On opittava elämään tämän työn kanssa ymmärtäen ettei se nyt kuitenkaan loputtomuuden tunteestaan huolimatta ole ikuista.
Olen sisäistänyt tämän asian nyt ja pyrkinyt pitämään oman henkilökohtaisen elämäni ongelmat erillään työasioista. Siinä olen myös onnistunut, vaikka tasaisin väliajoin tämä työ koetteleekin minua eri tavoilla. Nyt voidaan sanoa että tämä muiden Jouluriemun seuraaminen on minulle tällä hetkellä taas uusi koettelemus, jonka aikana olen vannonut hiljaa itselleni etten todellakaan enää aio kolmatta Joulua seisoa näissä Vartijan tamineissa surkutellen tilannettani maailmalle blogin välityksellä.
Viime vuonna näihin aikoihin istuin aika tiukasti kuolemanhiljaisessa iltakohteeni valvomossa puurtamassa pitkää iltaa lumen ja pimeän Joulunodotuksen keskellä. Siellä ei sinänsä Joulu ollut Glögin ja piparien jakoa kummemmin esillä, mutta nyt sitten kun istun täällä erään firman respassa, niin voin kyllä sanoa että ahdistus on jälleen päässyt hiipimään mieleeni selkäpiitä pitkin kipittäen.
Oikeastaan on aika vittumaista istua tässä respassa ja katsoa kun asiakasyrityksen porukat saavat ihan kivoja liikelahjoja Jouluksi ja muutenkin sisäinen postituskin on täynnä kaikenlaisia paketteja ties kenelle suurjohtajalle.
No okei, olen saanut kyllä nämä muutamat vuodet sen pakollisen suklaarasian pomoilta itsekin. Toki se nyt on aika minimaalista verrattuna siihen miten jotkut yritykset tai tahot muistavat työntekijöitään Jouluna, mutta ongelmana kai onkin se lähinnä että kun meitä ei muutenkaan kukaan kovinkaan usein muista hyvällä, niin sitten kaikki paska kulminoituu vielä oikein näin Joulun aikaan kun muistutetaan joka käänteessä että olet vain ulkoistettu työntekijä vailla mitään virallista asemaa kohteessa, niin se alkaa kyllä taas käymään ihmisarvon päälle näin juhlapäivinä muutenkin.
Olen pitänyt työuupumukseni kurissa viime kuukausina. Olen yrittänyt ottaa käyttöön uudenlaisen metodin tämän asian torjumisessa, joka mukailee tätä tunnetun historiallista Paasikiven linjaa, jossa "tosiasiat on tunnustettava". Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että vaikka työni onkin alipalkattua, aliarvostettua sekä ylipäätään sen luonne on todella haparoiva, niin asiat voisivat olla huonomminkin. On olemassa huonompia duuneja sekä huonompia tuntipalkkoja sekä tämä työ nyt vaan on mitä se on. On opittava elämään tämän työn kanssa ymmärtäen ettei se nyt kuitenkaan loputtomuuden tunteestaan huolimatta ole ikuista.
Olen sisäistänyt tämän asian nyt ja pyrkinyt pitämään oman henkilökohtaisen elämäni ongelmat erillään työasioista. Siinä olen myös onnistunut, vaikka tasaisin väliajoin tämä työ koetteleekin minua eri tavoilla. Nyt voidaan sanoa että tämä muiden Jouluriemun seuraaminen on minulle tällä hetkellä taas uusi koettelemus, jonka aikana olen vannonut hiljaa itselleni etten todellakaan enää aio kolmatta Joulua seisoa näissä Vartijan tamineissa surkutellen tilannettani maailmalle blogin välityksellä.
Vuoden viimeiset palkkakeskustelut
Nyt kun alkaa olemaan vuosikin tässä jossain vaiheessa lopuillaan piakkoin, niin ajattelin antaa taas jälleen ihan rehentelemättä raakaa dataa lähinnä vuosiansioistani vartijan työssä sekä kaikkeen siihen liittyvästä.
Marraskuun palkka oli minulle todella kehno, sillä tein vaan päivärespaa ja taisin olla enimmäkseen viikonloputkin vapaana ainakin kuukauden verran. Sitenpä ansiot olivat marraskuussa verojen jälkeen käteen jäävänä summana jotain vähän päälle 1400€. Luonnollisesti se on aika pirun vähän rahaa PK-seudulla asuvalle ihmisille, joka tekee kahdeksan tuntia päivässä töitä kaiken m
Tulorajani tälle vuodelle on 25 200€, mutta selvitettyäni asiaa niin samalla 15,5% veroprosentilla voin korottaa vuosiansioni sinne 26 000 €:n summaan ilman että veroprosentti nousee. Näin sitten teinkin ja tilasin vuoden viimeisillä viikoilla uuden verokortin, joka nyt jo menikin sinne työnantajan puolelle postitse.
Arvioisin siis että tämän vuoden tulot tulevat olemaan sen noin 26 000€ näistä hommista, kun taas viime vuonna ansioni olivat noin 24 000-25 000€. Nuo nyt eivät ole mitään mairittelevia lukuja, sillä noihinkin summiin päästäkseen täytyy aikatauluihinsa mahduttaa aika monta iltaa, viikonloppua, hälytyskorvausta ja ylitöitä. Palkkaus on siis edelleen työn määrään nähden todella kehno, sillä ei näillä palkoilla pääse edes sinne monen normaali-ihmisen 30 000 € vuosiansioon.
Palkkauksen nostamiseen keinot ovat myös vähän nihkeät. Tuon raamisopimuksen neuvottelema yleiskorotus alan palkkoihin tulee voimaan vasta 1.5.2013, joka nyt tietty on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta sen jälkeisistä korotuksista ei kellään ole tietoa. Toisaalta vaikka palkat tällä alalla nousisivatkin, niin usein korotukset ovat niin minimaaliset etteivät ne kykene sotimaan inflaatiota vasteen todellisuudessa mitenkään. Toisaalta voisi nyt jo tämän karttuneen kokemuksen ja kohde-tuntemuksen perusteella vaatia itselleen vaikkapa luokan parempaa palkkaa, mutta saa nyt nähdä että kuinka realistista moisen odottaminen olisi muutenkaan.
Toisaalta jotainhan tässä on piakkoin tehtävä, sillä uusi vuosi tuo taas korotuksia yleiseen elämiseen muutenkin, eikä näillä palkoilla todellakaan eletä yhtään sen leveämmin tai edes normaalisti verrattuna normaaleihin ammatteihin, jossa tuntipalkkakin on jo sen noin 12-16€ tunnissa, joka on jo ihan kohtuullisesti varsinkin PK-seudulla. Toisaalta sitten taas eipä tässäkään työssä voi oikein hevillä sen parempaa palkkaa ainakaan näistä minun hommistani vaatia paitsi ehkä kohdetuntemuksen perusteella, sillä tottahan se on että perusrespan vartija enimmäkseen istuu takamuksellaan koko vuoron ajan palvellen asiakkaita sun muita enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Ei kukaan voi olettaa että tällaiset pääsyvaatimukset omaavalla alalla nettipasianssin pelaamisesta sekä persiillään istumisesta maksettaisiinkaan ministerin palkkaa. Toisaalta eri asia on sitten mm. järjestyksenvalvonta sekä myymälävartiointi, jotka ovat molemmat todella alipalkattuja sekä vaarallisia turva-alan duuneja, joista ainakaan myymäläpuolen liksalla ei ole kehumista.
Marraskuun palkka oli minulle todella kehno, sillä tein vaan päivärespaa ja taisin olla enimmäkseen viikonloputkin vapaana ainakin kuukauden verran. Sitenpä ansiot olivat marraskuussa verojen jälkeen käteen jäävänä summana jotain vähän päälle 1400€. Luonnollisesti se on aika pirun vähän rahaa PK-seudulla asuvalle ihmisille, joka tekee kahdeksan tuntia päivässä töitä kaiken m
Tulorajani tälle vuodelle on 25 200€, mutta selvitettyäni asiaa niin samalla 15,5% veroprosentilla voin korottaa vuosiansioni sinne 26 000 €:n summaan ilman että veroprosentti nousee. Näin sitten teinkin ja tilasin vuoden viimeisillä viikoilla uuden verokortin, joka nyt jo menikin sinne työnantajan puolelle postitse.
Arvioisin siis että tämän vuoden tulot tulevat olemaan sen noin 26 000€ näistä hommista, kun taas viime vuonna ansioni olivat noin 24 000-25 000€. Nuo nyt eivät ole mitään mairittelevia lukuja, sillä noihinkin summiin päästäkseen täytyy aikatauluihinsa mahduttaa aika monta iltaa, viikonloppua, hälytyskorvausta ja ylitöitä. Palkkaus on siis edelleen työn määrään nähden todella kehno, sillä ei näillä palkoilla pääse edes sinne monen normaali-ihmisen 30 000 € vuosiansioon.
Palkkauksen nostamiseen keinot ovat myös vähän nihkeät. Tuon raamisopimuksen neuvottelema yleiskorotus alan palkkoihin tulee voimaan vasta 1.5.2013, joka nyt tietty on sinänsä ihan hyvä juttu, mutta sen jälkeisistä korotuksista ei kellään ole tietoa. Toisaalta vaikka palkat tällä alalla nousisivatkin, niin usein korotukset ovat niin minimaaliset etteivät ne kykene sotimaan inflaatiota vasteen todellisuudessa mitenkään. Toisaalta voisi nyt jo tämän karttuneen kokemuksen ja kohde-tuntemuksen perusteella vaatia itselleen vaikkapa luokan parempaa palkkaa, mutta saa nyt nähdä että kuinka realistista moisen odottaminen olisi muutenkaan.
Toisaalta jotainhan tässä on piakkoin tehtävä, sillä uusi vuosi tuo taas korotuksia yleiseen elämiseen muutenkin, eikä näillä palkoilla todellakaan eletä yhtään sen leveämmin tai edes normaalisti verrattuna normaaleihin ammatteihin, jossa tuntipalkkakin on jo sen noin 12-16€ tunnissa, joka on jo ihan kohtuullisesti varsinkin PK-seudulla. Toisaalta sitten taas eipä tässäkään työssä voi oikein hevillä sen parempaa palkkaa ainakaan näistä minun hommistani vaatia paitsi ehkä kohdetuntemuksen perusteella, sillä tottahan se on että perusrespan vartija enimmäkseen istuu takamuksellaan koko vuoron ajan palvellen asiakkaita sun muita enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Ei kukaan voi olettaa että tällaiset pääsyvaatimukset omaavalla alalla nettipasianssin pelaamisesta sekä persiillään istumisesta maksettaisiinkaan ministerin palkkaa. Toisaalta eri asia on sitten mm. järjestyksenvalvonta sekä myymälävartiointi, jotka ovat molemmat todella alipalkattuja sekä vaarallisia turva-alan duuneja, joista ainakaan myymäläpuolen liksalla ei ole kehumista.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Pitkän juoksun häntäpää
Tätä vuotta on jäljellä muutama viikko.
Pitäisi kai pahoitella sitä etten ole juurikaan kirjoitellut, vaikka toisaalta en nyt ole ollut viikkoon töissäkään ihan niin paljoa kuin yleensä muutenkaan. Ihan laillisilla vapailla olen ollut, mutta nyt sitten iltakohteessa istutun viikonlopun jäljiltä työviikko jatkuu ylitöinä eräässä respassa näin maanantaina. Joku on siis taas saikuttanut.
Mitään kummallisempaa ei ole oikeastaan työasioiden osalta tapahtunut. Jotain ideoita on taas tullut ilmi lähinnä siitä että mitä tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen, nimittäin varmaan ainakin pari uutta kohdetta on tulossa näköpiiriin ennen pitkää. Myös tässä piakkoin se maaginen kahden vuoden työura vartiointialalla on suoritettu, mutta tosiasia kai on edelleen että kukaan ei tiedä kuinka pitkään täällä vielä ollaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa ajatella että vieläkään parhaimmista toiveista huolimatta ei tiedä että milloin tämä kaikki loppuu, vaan kevät on ihan yhtä epävarma kuin tämä talvikin tulevaisuuden osalta.
Olen onnistunut manipuloimaan itselleni jonkin verran enemmän vapaa-aikaa nyt näille Joulua läheneville päiville ja viikoille, mutta käytäntö onkin sitten toinen asia sen suhteen että toteutuvatko nuo vapaat. Kuten kerroin lyhyesti viime kerralla, niin talviloman pitäminen ei mennyt ihan nappiin ja siksipä se nyt sitten siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen muutenkin.
Onko töissä tapahtunut mitään ihmeellistä? No, kaikki "merkittävimmät" tapahtumat ovat oikeastaan rajoittuneet iltakohteeni viikonlopuille, joissa pari viikkoa sitten erääseen asiakaskohteeseen käveli sisään epämääräinen pitkätukkainen narkkari huojuen. Hän jopa maksoi pääsylipun sisään tuohon mestaan, mutta sitten kun jutut sekä kävelytyyli olivat sen verran horjuvia, niin minua pyydettiin tuon paikan henkilöstön toimesta seuraamaan tyyppiä. Se oli kyllä ihan perusteltua seurata häntä, sillä tyyppi sojotteli ympäriinsä kävelysauvojensa kanssa ja eräässä vaiheessa sitten pyörähti erään lapsikatraan keskelle sekoilemaan. Kävin hakemassa valvomosta varustevyöni ja puin sen päälle siltä varalta että heppu alkaisi riehumaan kävelysauvojensa kanssa tai muuten vaan ärjyisi. Onneksi kuitenkin eräs tuon asiakasyrityksen henkilö oli mennyt huomauttamaan tyypille hänen tekemisistään, jolloin tyyppi ilmoitti että "ei halunnut aggressioita". Täytyy kuitenkin todeta että aika paskamaista on kyllä tuollaisenkin Menninkäisen saapua ensinnäkin a) ihan selvässä pöllyssä lasten suosimaan paikkaan sekoilemaan vailla mitään tarkoitusta sekä b) vielä päätyä kymmenpäisen lapsikatraan keskelle kävelysauvojensa kanssa höpisemään kummallisia.
Sitten oli kanssa eräs töhrimistapaus, jossa erään asiakasyrityksen porukka epäili jonkun piirtäneen heidän seinäänsä epämääräisiä kuvioita. Selvisi että kuvioiden piti ollakin seinässä tai lähinnä siinä paperissa johon ne oli mukamas piirretty. Kyseessä siis oli todellakin täysin väärä hälytys, mutta tarjosipa se nyt ainakin vähäksi aikaa jotain tekemistä.
Tuli muuten hankittua tylsiin respoihin sekä kuolleisiin valvomovuoroihin jotakin tekemistä. Ostin itselleni PSP-käsikonsolin, joka nyt taitaa olla aikalailla vanhentunutta tekniikkaa monen mielestä, mutta kelpaa varmasti kaltaiselleni oikein hyvin piristämään tylsiä työpäiviä tietyissä kohteissa. Toki fiksumpaa olisi varmaan ollut ostaa ihan kannettava viihdekäyttöä varten, mutta se nyt vaan näillä palkoilla maksaa vähän liikaa ihan perusmallinakin. Uskon kuitenkin että eiköhän tämä PSP tarjoa hupia tai ainakin jotain tekemistä joksikin aikaa, sillä pääasia edelleen tässä työssä tai työpäivissä on viihtyminen.
Koitan taas tässä vielä kirjoittaa jotakin kunhan ehdin, sillä ennen mahdollisesti alkavaa Joululomaa on vielä jäljellä kourallinen työvuoroja.
Pitäisi kai pahoitella sitä etten ole juurikaan kirjoitellut, vaikka toisaalta en nyt ole ollut viikkoon töissäkään ihan niin paljoa kuin yleensä muutenkaan. Ihan laillisilla vapailla olen ollut, mutta nyt sitten iltakohteessa istutun viikonlopun jäljiltä työviikko jatkuu ylitöinä eräässä respassa näin maanantaina. Joku on siis taas saikuttanut.
Mitään kummallisempaa ei ole oikeastaan työasioiden osalta tapahtunut. Jotain ideoita on taas tullut ilmi lähinnä siitä että mitä tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen, nimittäin varmaan ainakin pari uutta kohdetta on tulossa näköpiiriin ennen pitkää. Myös tässä piakkoin se maaginen kahden vuoden työura vartiointialalla on suoritettu, mutta tosiasia kai on edelleen että kukaan ei tiedä kuinka pitkään täällä vielä ollaan. Se on pelottavaa ja ahdistavaa ajatella että vieläkään parhaimmista toiveista huolimatta ei tiedä että milloin tämä kaikki loppuu, vaan kevät on ihan yhtä epävarma kuin tämä talvikin tulevaisuuden osalta.
Olen onnistunut manipuloimaan itselleni jonkin verran enemmän vapaa-aikaa nyt näille Joulua läheneville päiville ja viikoille, mutta käytäntö onkin sitten toinen asia sen suhteen että toteutuvatko nuo vapaat. Kuten kerroin lyhyesti viime kerralla, niin talviloman pitäminen ei mennyt ihan nappiin ja siksipä se nyt sitten siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen muutenkin.
Onko töissä tapahtunut mitään ihmeellistä? No, kaikki "merkittävimmät" tapahtumat ovat oikeastaan rajoittuneet iltakohteeni viikonlopuille, joissa pari viikkoa sitten erääseen asiakaskohteeseen käveli sisään epämääräinen pitkätukkainen narkkari huojuen. Hän jopa maksoi pääsylipun sisään tuohon mestaan, mutta sitten kun jutut sekä kävelytyyli olivat sen verran horjuvia, niin minua pyydettiin tuon paikan henkilöstön toimesta seuraamaan tyyppiä. Se oli kyllä ihan perusteltua seurata häntä, sillä tyyppi sojotteli ympäriinsä kävelysauvojensa kanssa ja eräässä vaiheessa sitten pyörähti erään lapsikatraan keskelle sekoilemaan. Kävin hakemassa valvomosta varustevyöni ja puin sen päälle siltä varalta että heppu alkaisi riehumaan kävelysauvojensa kanssa tai muuten vaan ärjyisi. Onneksi kuitenkin eräs tuon asiakasyrityksen henkilö oli mennyt huomauttamaan tyypille hänen tekemisistään, jolloin tyyppi ilmoitti että "ei halunnut aggressioita". Täytyy kuitenkin todeta että aika paskamaista on kyllä tuollaisenkin Menninkäisen saapua ensinnäkin a) ihan selvässä pöllyssä lasten suosimaan paikkaan sekoilemaan vailla mitään tarkoitusta sekä b) vielä päätyä kymmenpäisen lapsikatraan keskelle kävelysauvojensa kanssa höpisemään kummallisia.
Sitten oli kanssa eräs töhrimistapaus, jossa erään asiakasyrityksen porukka epäili jonkun piirtäneen heidän seinäänsä epämääräisiä kuvioita. Selvisi että kuvioiden piti ollakin seinässä tai lähinnä siinä paperissa johon ne oli mukamas piirretty. Kyseessä siis oli todellakin täysin väärä hälytys, mutta tarjosipa se nyt ainakin vähäksi aikaa jotain tekemistä.
Tuli muuten hankittua tylsiin respoihin sekä kuolleisiin valvomovuoroihin jotakin tekemistä. Ostin itselleni PSP-käsikonsolin, joka nyt taitaa olla aikalailla vanhentunutta tekniikkaa monen mielestä, mutta kelpaa varmasti kaltaiselleni oikein hyvin piristämään tylsiä työpäiviä tietyissä kohteissa. Toki fiksumpaa olisi varmaan ollut ostaa ihan kannettava viihdekäyttöä varten, mutta se nyt vaan näillä palkoilla maksaa vähän liikaa ihan perusmallinakin. Uskon kuitenkin että eiköhän tämä PSP tarjoa hupia tai ainakin jotain tekemistä joksikin aikaa, sillä pääasia edelleen tässä työssä tai työpäivissä on viihtyminen.
Koitan taas tässä vielä kirjoittaa jotakin kunhan ehdin, sillä ennen mahdollisesti alkavaa Joululomaa on vielä jäljellä kourallinen työvuoroja.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Vuoden viimeiset viikot
Taas on vierähtänyt tovi aikaa viime päivityksestä.
Myönnetään että blogin päivittämisen tahti on ollut aika hiljainen ihan siksi että oma siviilielämä on syönyt mehut irti jaksamisesta. Sitten tietysti on tämä ihana vartijan duuni, joka on ihan entisellään tälläkin hetkellä.
Ajattelin että kerrattaisiin ihan lyhyesti asiat näin Ranskalaisin viivoin:
- Olen enimmäkseen istunut päivävuoroissa, mutta muutama viikonloppu on koettu nyt iltakohteessanikin
- Työnjohto oli unohtanut että pyysin kolme kuukautta sitten aivan ajallaan talvilomaa alkavaksi tämän kuun 20. päivä alkaen. Suutuin tästä siinä määrin että vaadin saada käyttää TAL-vapaitani tuona ajankohtana ettei tarvitsisi istua Joulun lähipäiviä töissä niin kuin viime vuonna. Strategia toimi, mutta talviloma on edelleen iso kysymysmerkki.
- Ensimmäisiin ikälisiin on enää jäljellä muutama viikko. Sitten tuntipalkka nousee jopa ruhtinaalliseen 10.96€!
- Tämän vuoden tuloraja tulee pian vastaan, joten olen joutunut sompailemaan verotoimiston kanssa siitä että nostaako veroprosenttia ja tuleeko tänä vuonna hiukan yli vai alle sen 26 000€ vuosituloiksi.
- Jouluna ei tarvitse onneksi olla töissä tänä vuonna. Se on iso plussa verrattuna viime vuoteen.
- Mitä oikein tapahtuu tammikuussa?
Myönnetään että blogin päivittämisen tahti on ollut aika hiljainen ihan siksi että oma siviilielämä on syönyt mehut irti jaksamisesta. Sitten tietysti on tämä ihana vartijan duuni, joka on ihan entisellään tälläkin hetkellä.
Ajattelin että kerrattaisiin ihan lyhyesti asiat näin Ranskalaisin viivoin:
- Olen enimmäkseen istunut päivävuoroissa, mutta muutama viikonloppu on koettu nyt iltakohteessanikin
- Työnjohto oli unohtanut että pyysin kolme kuukautta sitten aivan ajallaan talvilomaa alkavaksi tämän kuun 20. päivä alkaen. Suutuin tästä siinä määrin että vaadin saada käyttää TAL-vapaitani tuona ajankohtana ettei tarvitsisi istua Joulun lähipäiviä töissä niin kuin viime vuonna. Strategia toimi, mutta talviloma on edelleen iso kysymysmerkki.
- Ensimmäisiin ikälisiin on enää jäljellä muutama viikko. Sitten tuntipalkka nousee jopa ruhtinaalliseen 10.96€!
- Tämän vuoden tuloraja tulee pian vastaan, joten olen joutunut sompailemaan verotoimiston kanssa siitä että nostaako veroprosenttia ja tuleeko tänä vuonna hiukan yli vai alle sen 26 000€ vuosituloiksi.
- Jouluna ei tarvitse onneksi olla töissä tänä vuonna. Se on iso plussa verrattuna viime vuoteen.
- Mitä oikein tapahtuu tammikuussa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)