Joulunajan masennus ei ole onneksi iskenyt minuun vielä.
Viime vuonna näihin aikoihin istuin aika tiukasti kuolemanhiljaisessa iltakohteeni valvomossa puurtamassa pitkää iltaa lumen ja pimeän Joulunodotuksen keskellä. Siellä ei sinänsä Joulu ollut Glögin ja piparien jakoa kummemmin esillä, mutta nyt sitten kun istun täällä erään firman respassa, niin voin kyllä sanoa että ahdistus on jälleen päässyt hiipimään mieleeni selkäpiitä pitkin kipittäen.
Oikeastaan on aika vittumaista istua tässä respassa ja katsoa kun asiakasyrityksen porukat saavat ihan kivoja liikelahjoja Jouluksi ja muutenkin sisäinen postituskin on täynnä kaikenlaisia paketteja ties kenelle suurjohtajalle.
No okei, olen saanut kyllä nämä muutamat vuodet sen pakollisen suklaarasian pomoilta itsekin. Toki se nyt on aika minimaalista verrattuna siihen miten jotkut yritykset tai tahot muistavat työntekijöitään Jouluna, mutta ongelmana kai onkin se lähinnä että kun meitä ei muutenkaan kukaan kovinkaan usein muista hyvällä, niin sitten kaikki paska kulminoituu vielä oikein näin Joulun aikaan kun muistutetaan joka käänteessä että olet vain ulkoistettu työntekijä vailla mitään virallista asemaa kohteessa, niin se alkaa kyllä taas käymään ihmisarvon päälle näin juhlapäivinä muutenkin.
Olen pitänyt työuupumukseni kurissa viime kuukausina. Olen yrittänyt ottaa käyttöön uudenlaisen metodin tämän asian torjumisessa, joka mukailee tätä tunnetun historiallista Paasikiven linjaa, jossa "tosiasiat on tunnustettava". Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että vaikka työni onkin alipalkattua, aliarvostettua sekä ylipäätään sen luonne on todella haparoiva, niin asiat voisivat olla huonomminkin. On olemassa huonompia duuneja sekä huonompia tuntipalkkoja sekä tämä työ nyt vaan on mitä se on. On opittava elämään tämän työn kanssa ymmärtäen ettei se nyt kuitenkaan loputtomuuden tunteestaan huolimatta ole ikuista.
Olen sisäistänyt tämän asian nyt ja pyrkinyt pitämään oman henkilökohtaisen elämäni ongelmat erillään työasioista. Siinä olen myös onnistunut, vaikka tasaisin väliajoin tämä työ koetteleekin minua eri tavoilla. Nyt voidaan sanoa että tämä muiden Jouluriemun seuraaminen on minulle tällä hetkellä taas uusi koettelemus, jonka aikana olen vannonut hiljaa itselleni etten todellakaan enää aio kolmatta Joulua seisoa näissä Vartijan tamineissa surkutellen tilannettani maailmalle blogin välityksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti