Kahden vuoden kokemuksella?

Eilen tuli täyteen nyt sitten juhlallisesti kaksi vuotta tällä alalla.

En juhlinut tätä uskomattoman yli-inhimillistä ponnistusta yhtikäs mitenkään vaikka kieltämättä olutta tekikin suunnattomasti mieli jopa näin lähellä Joulua (vaikka nykyisin tekeekin aina), vaan makasin hiljaa avovaimon vieressä sängyssä yöllä ja mietin asioita. Juttelimme yöllä tästä työstäni ja ensimmäistä kertaa totesin avoimesti hänelle että minusta alkaa tuntumaan että työnjohtokin alkaa aavistelemaan että tämän hepun kohdalla alkaa pikkuhiljaa paukut olemaan lopussa työssäjaksamisen osalta. En vaan yksinkertaisesti kykene enää suodattamaan kaikkea sitä paskaa mitä asiakkailta saa tässä työssä kokea, mutta sitten voidaan kysyä että jos pää ei kestä asiakaspalvelua respassa, niin mitä helvettiä minä teen niissä istumassa sitten?

Eiliset tapahtumat olivat aika negatiiviset siinä mielessä että olen selvinnyt kaikissa kohteissa kuitenkin aikalailla hyvin ennen tuon kohteen synnyttämiä probleemia. Tuntuu että kuitenkin kaikesta huolimatta ratkaisu tähänkin ongelmaan olisi kylmästi se että oppisin sietämään jo kahden vuoden kokemuksella asiakkailta sekä kohteen omalta väeltä silkkaa vittuilua enemmän. Minusta sellainen ei ole mikään varsinaisen hyvä ominaisuus, vaan pikemminkin merkki ajasta ja työkulttuurista jossa elämme. Eli siis tässä tapauksessa ulkoistetun työntekijän on muututtava siten että häntä saa määrätä ihan miten vaan miettimättä oman käytöksensä ja suhtautumisensa rajoja toiseen? Eli modernin työlogiikan mukaan vika on minussa kun en kykene kestämään tuollaista umpikujaa jatkuvalla syötöllä, vaan koen että minua tulisi myös kohdella asiallisesti.

Tuo kohde josta nyt puhun on oikeastaan todellamahdoton paikka. Kun miettii että puhelinvaihteeseen soittelee kaikenlaista porukkaa, jotka usein haistattelevat sinulle, uhkaavat henkeäsi ja muutenkin käyttäytyvät epäystävällisesti periaatteessa täysin tuntematonta ihmistä eli minua kohtaan, niin se alkaa olemaan jo itsessään aika kestämätöntä. Sitten vielä kohteen oma työntekijäporukka nillittää vaikka mistä asioista, jolloin tilanne ennen pitkää repeää.

Tuntuu samalla ahdistavalta ja vapauttavalta todeta että minusta ei taida olla ainakaan tällaiseen palvelualan työhön, jossa pitää toimia täysin ilmeettömästi kusipuuna ties mille tahoille ilman sen kummempia reaktioita. En ilmeisesti kykene enää kovinkaan kauaa olemaan ilmeettömänä paskan palautteen vastaanottajana, vaan sen verran turhautumista minussa näyttää asustelevan että isken saman tien takaisin vaikka yleisen näkemyksen mukaan minun ei todellakaan pitäisi.

No, eipä toisaalta se nyt ole mikään ihme että tällä alalla on todella paljon sinne soveltumatonta porukkaa tehtävissä joissa he kuitenkin pyörivät vuosikausia. Toisekseen ennen pitkää jatkuva vittuilu kyllä sulattaa varmasti kylmähermoisimmankin kaverin, sillä täytyy muistaa että mekin olemme kuitenkin ihmisiä ja vieläpä huonosti palkattuja ihmisiä, joten palkkakaan ei kompensoi sitä jatkuvaa yleistä syypäänä olemista yhtikäs mitenkään.

Että on kai ihan luontevaa todeta että hermot eivät taida enää nykyisin riittää niihin hommiin joita teen, mutta sinniteltävä kuitenkin on kaikesta huolimatta. Minua neuvottiin ottamaan tuossa kohteessa jäljellä olevat vuorot ihan rauhallisesti, sillä se nyt joka tapauksessa loppuu osaltani ennen pitkää.