Hartiavoimin

Juuri ennen pääsiäisen lomaa, eli jumalaista neljän päivän putkea ilman töitä päädyin tosiaan tuonne uuteen kohteeseen jälleen. Menin aamulla vahingossa viereiseen rakennukseen soittelemaan ovikelloa ja olipa hyvä ettei kukaan vastannut, sillä olisin nolannut itseni todella pahasti tunkemalla sisään täysin väärään paikkaan. Luoja tietää olisiko tuossa viereissä mestassa edes ollut vartijaa tai saman firman vartijaa, joten olisin nolannut itseäni pahasti menemällä yrittämään sisään tunkeutumista kohteeseen joka ei edes ollut oikea.

Itse kohteessa sitten sinne löydettyäni päädyinkin ehkä erääseen tähän astisen urani kummallisimmista työtehtävistä. Välillä tosiaan sitä miettii tietyissä kohteissa että mitähän helvettiä tietyt työtehtävät on valutettu vartijan harteille, mutta tällä kertaa sitä sai tosiaankin miettiä ja kiroilla oikein olan takaa. Mutta joo, kaikenlaista fyysisesti rankkaa ne firman myyntimiehet näyttävät asiakkailleen myyvän välittämättä sen kummemmin että kuuluuko se myyty työ nimenomaan MITENKÄÄN vartijalle.

Eli joo, taas saatiin tutustua uuteen ja ihanaan monipalvelukonseptiin, jonka teettäminen todellakin vartijalla oli minusta aika helvetin omalaatuista. No, tulipa sitten todellakin rehkittyä aika tavalla sen oppivuoron aikana ihan fyysisestikin. Sellaiseen ei ainakaan näissä tehtävissä kovin usein pääse tutustumaan, mutta minkäs teet jos meinaat leipäsi ainakin toistaiseksi ansaita.

Viime torstain jäljiltä tässä siis vietetään pitkästä aikaa ainakin minusta ihan helvetin ansaittua lomaa. Hommat jatkuvat kuitenkin ensi viikolla yhdellä vuorolla tuolla iltakohteessani (josta kaikki alkoi), paluulla rehkimään tuonne torstaiseen paikkaan ja muutamalla vuorolla eräässä päivärespassa.

Ja paljon muuten oli taas tullut kommentteja blogin eri postauksiin! Kiitos kommenteista ja mietinnöistä tätä elämääni ajatellen. On aina mukavaa kuulla että joku näitä hajotuksia lueskeleekin välillä.

Vaksit telkkariin

Pitkästä aikaa "alaa koskettanut" uutinen täytyy kyllä nyt olla tämä "Suomen vartijat"-realitysarja, joka kuulemma alkaa Fox-kanavalla tässä joskus.

Tarkoituksena on siis seurata vartijoita taikka järjestyksenvalvojia tietyissä erittäin tapahtumarikkaissa kohteissa pitkin vuoroa. No, se on ihan odotettavissa että sarjaan tuskin eksyy parhaimpia paloja respan kahvitauoista tai pölyisimpien paikallisvartiointikohteiden suorastaan uneliaasta arjesta iltamyöhään saakka. Toisaalta se olisi aika jännää jos kerrankin reality-sarjassa joka nyt kuvaa vartiointia ja vartijoita mentäisiin myös siihen hyvin laajaan puoleen alasta, jossa ei oikeasti tapahdu mitään juurikaan koskaan ja arki on lähinnä ajan tappamista. Toisaalta sitten taas jos mentäisiin tällaisiin "asiakaspalvelullisiin kohteisiin" erinäisten aulojen muodossa mitä nyt vaikkapa minäkin teen ja näytettäisiin niitä todella paskamaisia tilanteita missä joku aivan random asiakas syöksyy ovesta sisään ja odottaa maailman kumartuvan eteensä, niin tuskin hirveästi aulaan hinkua olisi. Sellaisten tilanteiden näyttäminen myös loksauttaisi leukoja varmasti ruudun toisella puolella kun huomattaisiin että vartija onkin itseasiassa nykyään jonkinlainen yleismies eikä se turvallisuuspuolen osaaja siellä kohteessa välttämättä ollenkaan. Lisäksi katsojia hämmentäisi varmasti myös täysin vartijalle kuulumattomien tehtävien teettäminen todella hämmentävästi vartijalla, jolla ei nimittäin pitäisi olla mitään tekemistä maksujen vastaanottamisessa, siivoamisessa, talonmiehen tai huoltomiehen tehtävien hoitamisessa tai muussa täysin vartijalle kuulumattomassa hommassa.. että TERVETULOA RESPAAN, TV-KAMERAT!

Vaikuttaisi että tuo sarja tulee olemaan vain yhden maamme vartiointiliikkeen jonkinlainen mainossarja. Toisaalta ymmärrän kyllä mainonnan ja markkinoinnin tärkeyden alalla, mutta jälleen mieleen hiipii kysymyksiä siitä että kun nyt sitten alalle saapuu paljon(?) innokkaita nuoria työskentelemään nähtyään tiukkoja tilanteita jossain telkkarisarjassa, niin kuinka suuri putoaminen tapahtuu henkisesti kun sinut isketään johonkin paikkariin luoja ties minne ja tehtäväsi onkin se kaasun ja telarin käytön sijasta parin oven avaaminen ja sulkeminen päivän aikana.

No, markkinointi usein on ihmiskulttuurissa harhaanjohtavaa, tarkoituksellista ja kaksinaismoralistista. Saapa nähdä että kuinka tämän sarjan kanssa käy, nimittäin pelkään pahasti että moni tulee pettymään aloitettuaan uran vartijana kuvitellen sen jotenkin seuraavan poliisin arkea tai jotain vastaavaa. Toki kyllä tälläkin alalla voi päätyä harvinaisen äkkiä todella vaarallisiin ja rankkoihin tilanteisiin, mutta kannattaa muistaa että koko ala ei todellakaan ole mitään sotaa ja jatkuvaa toimintaelokuvaa kuin vain osaltaan.. jos nyt silloinkaan.

Minua huvitti kyllä tuo eräs lause mainosparressa, sillä se jotenkin kuvasi helvetin hyvin myös meidän arkeamme näissä asiakaspalvelupuolen hommissa:

"Jo pilottijaksossa kävi selväksi, että arvostuksen puute tekee vartijoiden työstä suorastaan vaarallista."

No todellakin! Sen "arvostuksen puutteen" voi sitten muuten tuntea ihan täällä respankin puolella, sillä täällä jos missä oma henki vaarantuu lähinnä itsemurha-ajatusten muodossa päivittäin etenkin siinä vaiheessa kun kaikki on kuulemma sinun syytäsi vaikka et oikeastaan edes tiedä että mitä olet tehnyt väärin. Oma henki vaarantuu myös siinä vaiheessa kun palkkakuitti tipahtaa sinne verkkopankkiin ja huomaatkin että jatkuva juokseminen eri kohteissa ja valtava kohdetuntemus EI OIKEASTAAN paranna liksaasi, vaan siivoojatkin tienaavat enemmän kuin sinä puhumattakaan kadunlakaisijoista ja työttömistä.

Että joo, odotan kyllä innolla että mitä tuostakin sarjasta tulee. Kenties sitten kun aikansa tuo kovien kohteiden näyttäminen sarjassa riittää kansalle, niin siirrytään "SUOMEN VARTIJAT: RESPA-EDITION"-jatkoon, joka taitaa muistuttaa enemmän "matkaoppaat"-sarjaa kuin mitään muuta.

Minne menet?

Juttelin pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa laajemmin elämästäni, kaverisuhteistamme ja vähän muustakin.

Minulla on nykyään aika vähän kiinnostusta ylläpitää sosiaalista elämääni, vaikka tosiasia on että parisen vuotta sitten en rahallisesti olisi pystynyt pitämään sitä yllä samaan tapaan kuin nyt. Kaverien tapaaminen nimittäin usein vaatii rahaa ja vähintäänkin aikaa, jota syö myös parisuhde ja muut menot.

Eräät kaksi kavereistani opiskelee korkeakouluissa. Eivät hekään ole kovin suoraa viivaa urakehityksellisesti tehneet, mutta ovatpa kuitenkin opiskelleet sen verran että heistä akateemisen loppututkinnon omaavaa sakkia on kuitenkin tulossa. Toinen heistä on entinen vartija, joka teki tätä työtä päätoimisesti muutamia vuosia ja aloitti opinnot muistaakseni noin vuosi sitten.

Haluaisin vaikuttaa kavereilleni kiireiseltä ihmiseltä, silloin nimittäin se olisi jotenkin perusteltavissa että miksi olen nykyään aika huono pitämään yhteyttä heihin. Tavallaan kai olenkin aika kiireinen, mutta nykyään myös aivan liian useasti haluton hoitamaan sosiaalisia suhteitani muun kuin parisuhteen osalta. Minulle alkaa taas riittää jo pelkästään sekin että käyn töissä ja kohtaan siellä lyhyesti päivien mittaan ihmisiä. Se on kai osa erakkomaista puoltani, joka ei välttämättä tarvitse koko ajan ihmisiä ympärilleen. 

Toisaalta sitten seurustelukumppaninsa eli sen "naisen" kanssa jatkuvasti pyöriminen hajottaa myös päätä. Ei se ole toisaalta ratkaisu sekään että elämässäsi on vain sinä ja hän jatkuvalla syötöllä- kaksi ihmistä tekee toisensa hulluiksi ennen pitkää ihan missä vaan ideaalisuhteessakin.

No, joka tapauksessa olen taas hakemassa opiskelupaikkaa tänä keväänä. Se nousi aikamoiseksi puheenaiheeksi, varsinkin kun toinen opiskeleva kaverini totesi että "olisi kivaa sun päästä kans opiskelemaan ettei sun tarvitsisi siellä respassa aina istua", joka kyllä kuulosti kaikessa karuudessaan inhorealistiselta, vaikkakin välittävältä lausunnolta. Ei se valetta ollut millään tapaa, mutta minun tunnelmaani taas kertaalleen sen kuuleminen latisti aikalailla.

Vaikka minulla on suunnitelmia taas jälleen senkin varalle että mitä teen jos en pääse noihin paikkoihin sisään, niin jotenkin sen katseleminen miten itse polkee paikallaan ei kovin mukavaa touhua ole. Toisaalta en aio kyllä syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Itsepähän lähdin paluumuuttajaksi takaisin tänne etelään opiskelupaikkakunnaltani muutamisen vuotta sitten erinäisiin hanttihommiin ja sitä kautta vartijaksi. Toisaalta tämä ura vartijana on kestänyt liian kauan, sillä aluksi tarkoitukseni oli vain tehdä tätä niin kauan kunnes löytäisin uuden opiskelupaikan. Se nyt on venynyt ja venynyt aivan kestämättömiin mittasuhteisiin, mutta minkäpä teet kun vaihtoehdot ovat aikalailla rajalliset.

Tunnen keväistä väsymystä monestakin asiasta. Työstä on tullut jälleen suorittamista ja pelkään että jonkinlainen laskukausi voinee olla taas tulossa kaikesta paremmasta kehityksestänikin huolimatta.

Sinne, tänne vai tuonne?

Pitkästä aikaa voin sanoa ettei viikonloppu ollut ollenkaan rentouttava.

Tämä viikko oli ainakin listoilla aika vittumainen kolmen tai jopa neljän eri paikan välillä pomppiminen ennen pääsiäislomia, mutta sunnuntaina iltapäivällä sitten soitettiin että pitäisikin lähteä erääseen vuoroon paikkaamaan jo viikon kestänyttä saikkua. Olin siis ollut tuossa kohteessa jo aiemmin viime viikolla, mutta torstain ja perjantain istuttuani muualla päädyin sitten taas tänne.

Koko viikonlopun kuitenkin pyöri mielessä eräs kohde joka pitäisi olla vuorossa keskiviikkona. Se on sellainen paikka että en ole tehnyt siellä montaakaan vuoroa, mutta jo ne pari vuoroa siellä sylkivät kyllä niin vastoin kasvoja ettei sinne kyllä viitsisi enää uudestaan mennä vähään aikaan. Mieluummin ei ollenkaan enää koskaan.

Viime viikot ovat itseasiassa olleet niin kiireisiä, että toivoisin tämän viikon kuluvan ihan vaan tässä kohteessa ilman mitään pikajuoksullisia kuvioita ympäri kaupunkia ja lähitienoita vuorojen perässä. On ahdistavaa ajatella itseään sellaisissa kohteissa joita ei yhtään haluaisi tehdä, mutta pakko kumminkin on ellei löydy aina jotain korvaavaa tekemistä.

Olotila on kieltämättä viikonlopun jäljiltä aika huono. En ole saanut levättyä paljon yhtään ja päähänkin sattuu siinä määrin että näin jotain ihmeen kuvioita näkökentässäni. Onkohan kyseessä joku sahalaita-ilmiö tai jotain.

Perjantaina tuolla eräässä respassa istuessani oli muuten edessä aika ratkiriemukas tilanne, kun paikalle lävähti taas joku klassinen, elämäänsä kyllästynyt vanha täti valittamaan jostain ongelmistaan. Onneksi kuitenkin tällä kertaa minä en mitenkään voinut olla hänen ongelmiensa ratkaisun välikappaleena, vaan ohjasin hänet lähelle erääseen toiseen paikkaan josta apua EHKÄ löytyi. Sain sitten seurata melkein vierestä kun eräs toinen joutui tuollaisen tädin ongelmia vatvomaan ja seurasin naisen ylimielisen tuohtuneita liikkeitä ja eleitä aina kun hän sai tietää etteivät asiat menneetkään ihan niin kuin hän halusi juuri sillä hetkellä.

Tänään aamulla sitten eräs vittumainen lähetti roikkui kohteen ulko-ovessa, kun yritin avata ovea napin painalluksesta sisältäpäin. Tyyppi kuitenkin roikkui ovessa kiinni ja toisteli että "EIPÄ NÄYTÄ AUKEAVAN", jonka jälkeen päästin tyypin sisälle avaamalla oven hänelle vittuuntunut ilme naamallani. Saman virheen teki joku ulkomaalainen ukkeli aamulla, ja näytti vittuuntuneelta kun roikuttuaan oven kahvassa sen elektroninen lukitus ei auennutkaan.

Hohhoijaa, mitenhän alkaa taas tuntua että työuupumus alkaa raottamaan päätään elämässäni.

Parkkeerausta sieltä jostakin

Matelin töihin tänään aamulla.

Työmatka tänne kestää noin tunnin julkisilla meiltä Helsingin sisällä, joten kunnon istumalakot tuli heitettyä ilmoille ennen kuin piti pistää toimipuku päälle ja jatkaa samoja kekkereitä ihan työn puolesta.

Kun saavuin respaan, niin sen edessä norkoili joukko ihmisiä. Vitutti kieltämättä aikalailla, kun nämä tyypit olivat jääneet siihen kytikselle ilmeisesti odottaen että milloinhan se laiska respavaksi tulisi siihen istumaan. Varmaan täälläkin oletetaan että aulavaksi on töissä kellon ympäri, että jossainhan se vaan on aamullakin piilossa ihmisiä.

Hoidettuani ne kaikki kuusi ihmistä eteenpäin asioillensa, niin sain sitten tietää että joku oli pysäköinyt autonsa väärin kohteen edustalla olevalle parkkipaikalle. Nämä ikuiset sodat parkkipaikoista ovat kuulemma monelle kollegalle aika rasittavia juttuja, mutta itse olen ihmeellisesti välttynyt niiltä kaikkialla muualla paitsi täällä.

Saamani viesti siitä missä auto sijaitsi oli vähintäänkin epäselvä. Päätin etten kyllä lähde tarkistamaan yhtikäs mitään tuollaisilla lähtötiedoilla, vaan annan auton sitten kiltisti olla vaikka keskellä etuovea. Muutenkin on aika vastenmielistä ryhtyä jonkun "juoksupojaksi" ensiksi selvittäen kenen auto on kyseessä ja tämän jälkeen sitten saada vihat päällensä käskyläisenä auton ennemmin tai myöhemmin vittuuntuvalta omistajalta.

Pyysin kesälomani muuten heinäkuulle. Taisin olla samoihin aikoihin lomilla viime vuonna, mutta syy miksi otan yleensä tuon heinäkuun on ihan se että silloin on lämmintä ja kivaa muutenkin lomailla.. jos siis kesä on sitä mallia että aurinkoa ja lämpöä piisaa.

Selailin taas eilen myöskin luppoajalla erilaisia työpaikkoja. Tuntuu että vaikkapa varastoalankin duuneihin voisi olla ihan hyödyllistä käydä joku logistiikka-alan tutkinto amiksessa, vaikka nyt tuntuisikin että seuraavan duunipaikan tulisi vähintään yltää samoille kuukausi- ja tuntiansioille kuin nykyinenkin että vaihtaminen tässä vaiheessa kannattaa ylipäätään.  Sitten myöskin se helpompi merkonomin tutkinto, eli vissiin asiakaspalveluun ja myyntiin yms. keskittyvä voisi olla aika yleishyödyllinen suorittaa, mutta olen kuullut myös kauhujuttuja siitä kuinka tämän käytyään ihminen päätyy useimmiten töihin kaupan kassalle. No, toisaalta ei siinäkään mitään vikaa ole kunhan kauppa jonka tiskillä myyt on joku kiinnostava mesta.

Täytyy tehdä ratkaisuja näiden juttujen suhteen varmaan syksyllä jos AMK-haut eivät nyt sitten taaskaan nappaa. Toisaalta tuntuu että nämäkin alat joille haen nyt tänä keväänä AMK-puolelle ovat niitä joihin ei oikein ennakkoon voi valmistautua, vaan sinne mennään niillä tiedoilla, taidoilla ja valmiuksilla mitä ihmiselle on kertynyt ennen pääsykoetta. Paljon tarkoituksenmukaisempaa oli aikoinaan lukea yliopistonkin erään pääaineen pääsykokeisiin, sillä silloin tiesi mitä odottaa ja mistä kysymykset olivat itse kokeessa. Koin ainakin viime kevään AMK-hakuni pääsykokeet paikoitellen aika surrealistisiksi ja ehkä osittain jopa onnen nojaan kaatuviksi enemmän onnistumisessaan tai epäonnistumisessaan.

Keväisiä heräämisiä

Kylmästä säästä huolimatta kevät on saapunut urbanisoituneiden alkoholistienkin sydämiin.

Eilen nimittäin sain erään vakiorespani vuorossa tiedon että kohteen ulkopuolella istuskeli erään katutason ikkunalaudalla miespuolinen ja naispuolinen juoppo halpoine viinoineen paistattelemassa päivää. Kieltämättä tuon respakohteen ulkopuoli on aika vaihteleva erään paikan läheisyyden johdosta, vaikka itse kohde taitaa olla kuollein mitä olen varmaan koskaan tehnyt.

No, periaatteessahan en voi juridiselta kannalta lähteä poistamaan ketään kohteen ulkopuolelta, vaan poistot tulisivat kylmästi eteen vain jos tyypit harppoisivat sisään. Sitäkin on kuulemma tuossa kohteessa käynyt kerran sadassa vuodessa.

Katselin vähän ikkunoista parivaljakon toimia ja mietin että alkaisivatkohan nuo häiritä kohteen vieraiksi tulevia ihmisiä tai itse kohteen henkilökuntaa. Seurailin noiden kahden tyypin päiväkännien etenemistä ja keskinäistä sössötystä hetken, mutta sitten asiakaspalvelulliset tehtävät itse aulassa kutsuivat minua siinä määrin, että jätin varjostuksen sikseen.

Palattuani katsomaan että vieläkö nuo tyypit istuskelivat kohteen välittömässä läheisyydessä, niin huomasin että parivaljakko oli lähtenyt lätkimään jälkeäänkään jättämättä. Voitakoon siis sanoa että tämä oli ihan hyvin mennyt tilanne, sillä kerran tuossa kohteessa oli kuulemma käynyt niin että joku spurgu oli ruvennut kuseskelemaan ulko-oven välittömään läheisyyteen, mutta vuorossa ollut naispuolinen vartija ei ollut rohjennut ojentaa tuota kävelevää kaatopaikkaa sitten millään tavalla.

Toivoin että olisin saanut jatkaa vielä tuolla vakiorespassani tämänkin päivän vuoron, mutta niinpä siinä sitten taas kävi että iltapäivällä ilmoitettiin minulle kaatuvan huomisen vuoron toisella puolen kaupunkia kohteeseen, jonne on oikeastaan fiksuinta mennä ja tulla lähijunilla.

Tämä kohde ei ole mikään suosikkini myöskään, vaikka täällä ihmiset ovatkin ihan kohtuullisia meitä kohtaan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin melko pitkä vuoro ja erinäiset oheistehtävät, joiden tekeminen on kieltämättä aika vastenmielistä useimmiten. Lisäksi tämän päivän vuoroa varjostaa sekin fakta että avovaimolla olisi ollut opiskeluistaan vapaapäivä, kun normaalisti niitä ei aina arkipäivinä niin hirveästi ilmaannu.

Toivon mukaan myös sää hellittäisi piakkoin, sillä vaikka nyt paistaakin aurinko ja kaikenlaiset menninkäiset kuoriutuvat talviturkeistaan ammattini erinäisiä kollegoita ahdistamaan, niin lämpö voisi kyllä olla paikallaan enemmän kuin mikään muu tällä hetkellä.

Metrovartioinnista

En usein julkaise mielipidekirjoituksia tässä blogissa työni alaan liittyen, mutta kun nyt täällä meillä Helsingissä on ruvennut keskustelu käymään paikallisen metron turvapalveluiden kilpailuttamisesta, niin ajattelin että voisin ihan tavallisen metronkäyttäjän ominaisuudessa ottaa kantaa vallitsevaan tilanteeseen.

Helsingin kaupunki on päättänyt kilpailuttaa metron vartiointipalvelut ja näemmä liputtaa valinnassa muutenkin enemmän omaa liikelaitostaan, eli Palmiaa. Tätä ennen metron vartiointitehtävää on vissiin hoitanut kymmenettä vuotta Securitas.

Totean itse että käytän metroa paljon sekä työmatkoilla että vapaa-aikoina. Koen kuitenkin että etenkin iltaisin metrolla matkustaminen on turvatonta etenkin itäisillä linjoilla ja asemilla, sillä olen todistanut jo alkaneenkin vuoden sisällä metrossa iltaisin ja viikonloppuisin erinäisten sekakäyttäjien, rappioalkoholistien sun muiden ajoittaista riehumista. Sanoisin näin matkustajana että metrossa tapahtuu järjestyshäiriöitä ja väkivaltaa, vaikka usein tuntuu että siellä tappelevat ja mellastavat enimmäkseen keskenään nämä laitapuolenkulkijat itse. Harvoin olen todistanut kenenkään täysin tuntemattoman matkustajan päätyneen väkivallanteon uhriksi, vaikka sitäkin kyllä tapahtuu ainakin uhkauksien tasolla useasti.

Tämä ehdotettu uudistus metrovartioinnin korvaamiseen jonkinlaisella enemmän asiakaspalvelupainotteisella ratkaisulla tuntuu omituiselta korviini. Vaikka olen itsekin vartija ammatiltani, niin minusta tuntuu että on vain hyvä asia että asemilla sekä junissa kiertää järjestyspartioita jatkuvalla syötöllä asianmukaisesti varustettuina ja koulutettuina sellaisia tilanteita ajatellen, joita valitettavasti metroasemilla ja junissa sattuu kyllä koko ajan tasaisin väliajoin. En minä koe junia kiertäviä järjestyksenvalvojia uhkaavina tai jotenkin matkustuskokemustani latistavina tekijöinä ollenkaan. Toisaalta minä en olekaan se Kontulasta ryöminyt sossun elätti juuri sopivasti huumeiden vaikutuksen ja nousuhumalan välimaastossa sille kohtalotoverille kimpaantuneena siellä metrossa jostain amfetamiinipillereistä. Enkä ole myöskään se vahvassa humalassa pitkin metrovaunua täysin tuntemattomille ihmisille rähjäävä nuori mies tai kenties nainen lauantai-iltana metrossa, jota saapuvat järjestyksenvalvojat poistamaan kun ei näytä metromatka ihmismäisesti enää luonnistuvan.

En suoraan sanoen ymmärrä että mikä nykyisessä linjauksessa on vikana häiriötilanteiden hoidon osalta? Helsingin metro on vaativa julkisen liikenteen toimeksianto Securitakselle, jonka kautta kulkee ties kuinka monta tuhatta hyvin erilaisen taustan omaavaa ihmistä päivittäin. Sitä käyttävät kaikkien yhteiskuntaluokkien edustajat tiiviisti koko sen aukioloajan, joten se tarkoittaa että sitä käyttää niin herra liituraitapuku kuin sitten se peräkorttelien puliukkokin. Kyllä järjestyshäiriöitä syntyy väkisinkin tällaisten ihmismäärän kulkiessa metroverkon lävitse päivittäin.

On aika vaikeaa uskoa että tämä uudistus toisi mitään konkreettista turvaa lisää matkustamiselle metrossa käytännön tasolla. Jotenkaan ei tunnu että tässä nyt ihan ymmärretään sitä toimintaympäristöä missä järjestyksenvalvonta ja vartiointi metrossa nykyään pyörii, kun jonkun ihmisen ongelmana näyttää olevan suurimpana metrovartijoiden fyysinen olemus ja heidän "kaupunkitilansa rajoittamispyrkimykset", mitä se sitten ikinä pitääkään sisällään.

Lisäksi ihmetyttää se että miten tietyt ihmiset näyttävät kokevan metrovartioinnin olevan se suurempi uhka ihmisten turvallisuudelle siellä verrattuna kaikenlaiseen muuhun ainekseen joka metroa käyttää ja terrorisoi matkustajia tasaiseen tahtiin varmaan nytkin tätä kirjoittaessani. Kyllä minulle on ainakin aiheuttanut huomattavasti enemmän pelkoa ja inhoa metroon sisään saapunut vahvassa huumausaineen vaikutuksen alaisuudessa erästäkin nuorta tyttöä uhkailemaan saapunut kaveri, joka rupesi riehumaan jonkun tuntemattoman matkustajan kanssa ja sai järjestyksenvalvojat perään sekopäissään.

Toki voihan tässä tämänkin päätöksen taustalla olla enemmänkin taloudelliset syyt, joita nyt pyritään metron automatisoinnin vanavedessä peittelemään erinäisillä tekosyillä. Eli kyseessä ei välttämättä ole se ongelma että metron nykyistä vartiointia hoidetaan mukamas jotenkin väärin, vaan että työttömiksi jääviä junakuskeja ynnä muita täytyy pystyä sijoittamaan uusiin tehtäviin ja periaatteessahan siinä säästetään kyllä jollain tapaa, vaikkakin kenties sitten matkustajien turvallisuuden sun muun ammattitaidon kustannuksella.

Joka tapauksessa on todettava näin henkilökohtaiselta kannalta, että jo nytkin tuntuu itselleni metrossa paikoitellen aika turvattomalta matkustaa nykyisten turvallisuusjärjestelyjenkin alaisuudessa, mutta kauhulla mietin miten tuon uuden järjestelyn alaisuudessa sitten käy.

Ymmärsin toki että Securitas ei kokonaan poistu metrosta, vaan säilyttää ns. "metropartiot" pienemmällä henkilöstömäärällä kiertävinä asemavartioinnin siirtyessä kokonaisuudessaan Palmialle

Mietteitä

Kevään 2013 teema taitaa kyllä olla tämän duunin tiimoilta totaalinen leipääntyminen hommiin.

Olen alkanut kokemaan tämän kiertämisen kohteesta toiseen oikeastaan ihan yhtä rasittavana kuin vain yhdessä paikassa istumisenkin. Joka viikko tulee nykyään uusi kohde, johon sitten ilmaantuu vuoro tai pari jonkin ajan päästä. Olen laskenut että pääsisin nyt noin 16 kohteeseen kokonaisuudessaan näiden muutamien vuosien sisään. Kuvittelin että tällaisella kohteiden osaamisella voisi saada jonkinlaista etua aikaiseksi itselleen lähinnä sillä että erinäiset kohteet osaamalla sairauspoissaolojen paikkaus toisi ylitöitä ja sitten myös monen kohteen osaaminen voisi kenties myös nostaa peruspalkkaa. NO EI TODELLAKAAN.

Se on aika monta kohdetta ja aika monta asiaa muistettavana ja omaksuttavana. Suurin osa kohteistani on kieltämättä respaa, mutta se että pitäisi osata vähintään kahta kieltä, ATK-juttuja kulunvalvonnan ohella sekä muutenkin ymmärtää asioista jotain nettoaa minulle tällä hetkellä vain 10,96€ tunnissa. Nyt kun verotkin nousivat eli toisin sanoen jää entistä vähemmän rahaa käteen, niin olen joutunut pohtimaan toisen työn aloittamista viikonlopuiksi. Olen aika vahvasti alipalkattu tietotaitooni nähden, mutta ymmärrän kyllä että tällä alalla on vielä enemmän alipalkatumpia tehtäviä kuin tämä.

Kieltämättä tunnen itseni aliarvostetuksi ja jonkinlaiseksi oravanpyörässä juoksevaksi, hyväksikäytetyksi idiootiksi. Työnjohto ei ollenkaan enää ajattele että kenties ihan kylmä raha palkankorotuksella voisi olla se jolla motivaatio saataisiin edes jotenkin heräämään tässä hommassa. Ei minua kai ajatellakaan minään työntekijänä jota kannattaisi tukea viihtyvyydellä, vaan pikemminkin väliaikaisena voimavarana, joka kuitenkin tullaan ennen pitkää korvaamaan toisella.

Odotan nyt vain taas jälleen pääsykokeisiin kutsuja. Pitäisi alkaa myös miettiä tuota tulevaa kesälomaa ajankohdan osalta, sillä se toivottavasti jäänee viimeiseksi tämän firman leivissä muutenkin. Vaikeaa kuitenkin on nyt yrittää saada mitään työmotivaatiota aikaiseksi, kun ei oikein satu löytämään pitkästä aikaa mitään positiivista tästä duunista muutenkaan. Kai tässä edelleen elellään palkkapäivät ja lomapäivät mielessä eteenpäin ainoastaan.

Toimeentulo tässä ammatissa muutenkin alkaa taas askarruttamaan, kun seuraa noita erinäisiä kevään palkkaneuvottelujakin. Mikäli päädytään meidän työntekijöiden kannalta nollalinjalle korotusten osalta, niin pakko kyllä todeta että reaaliansiot tulevat osaltani laskemaan vielä entisestään yleisen inflaation vaan noustessa. Myöskin se mikä tässä ammatissa alkaa nyt hiertämään on lähes täydellinen ylitöiden puute, joka näkyy jo viikonloppujenkin kadottua horisontista ihan kylmän rahan menettämisenä. Odotan "innolla" että missä vaiheessa saan käteen enää sen 1400€ kuussa, jonka jälkeen vuokrani osuuden jälkeen elämiseen jää ehkä se noin 700€ kuussa.

Tavallaan nyt alkaa taas katumaan sitä että aikoinaan valitin niin paljon tuosta iltakohteestani. Tienasin iltaa ja viikonloppua tehden jonkin verran enemmän kuin nyt kiertäessäni vain pääsääntöisesti päiväkohteissa ilman mitään lisiä tai muuta. En ole tehnyt viikonloppujakaan nyt taas vähään aikaan ollenkaan, joka ei kyllä kieltämättä helpota elämää yhtään. Toisaalta siellä sitten hajosi pää niihin vittumaisiin asiakkaisiin ja talon omaankin väkeen- vaikka toisaalta niin kyllä käy tässä nykyisessäkin kiertävässä elämäntavassa!

Lomilta allikkoon?

Iltavaksi palasi sitten takaisin duuniin erittäin kylmän sään ja epäselvien olosuhteiden saattelemana jälleen kerran. Jostain syystä sitä on aina ihan helisemässä lyhyidenkin lomien jäljiltä puhumattakaan pitemmistä lomista, sillä minä kyllä kykenen jättämään kaiken työhön liittyvän aika kiitettävästi taakseni nykyään siten että töihin palaaminen on kulttuurishokki.

Eilen viimeisen lomapäivän koittaessa sain pahaa aavistavan puhelun hälytyskeskuksesta, josta joku vuoroesimies tai joku solkkasi vaatimuksia erääseen kohteeseen. Ollessani metrossa tuolloin en saanut taustakohinalta mitään selvää sen puoleen kuin siitäkään että mikä kohde oli kyseessä.

Kuvittelin tuota kohdetta erääksi toiseksi, jossa on 12 tunnin vuorot ja on muutenkin aika väsyttävä kokonaisuus männävuodelta. En siis suostunut kyseiseen kohteeseen menemään, vaan menin erääseen aivan uuteen kohteeseen joka oli määrätty jokin aika sitten oppivuoroksi.

Työpäivän aikana selvisi sitten että tuo sunnuntaina tarjottu kohde oli eräs vakiokohteeni, josta oli sen vartija sitten saikuttanut aulasta. Toki olisin siis voinut sinnekin mennä, mutta kuvittelin sen erääksi aivan toiseksi kohteeksi kokonaisuudessaan tuon esimiehen puheiden perusteella. Olisi ollut aika helvetin noloa marssia sisään siihen toiseen täysin väärään kohteeseen ja luulla että vuoro olisi siellä kun ei tosiaankaan ollut. Lisäksi sinne 12 tunnin kohteeseen olisi pitänyt herätä aamulla tosi aikaisin, joten todellakin oli hyvä etten koskaan sinne lähtenyt.

No, tämä oppivuoro tältä päivältä oli aika helpohko. Huomenna en kyllä mene sinne enää takaisin, vaan menen tuonne paikkaamaan saikkuja kohteeseen joka jäi tältä päivältä väliin. Onnistuin muuten lomien aikana tekemään ne AMK-haut, mutta suoraan sanoen olen aika epävarma kahdesta niistä valinnasta jotka otin. Se kolmas sitten voisi edes jotenkin kiinnostaa, mutta nämä kaksi muuta olivat aika epätoivoisia.

Puhuttaessa omalta kantiltani epätoivoisista hakupaikoista mainittakoon mm. Restonomikoulutus, jonne nyt tuli haettua vaikkei kyllä kaiken sen alan suhteen luettuani kyllä vaikuttanut mitenkään erityisen kivalta tai minulle sopivalta. Aion kuitenkin sinne hakea, vaikkei minua kyllä kiinnosta työskennellä sen puoleen ravintolassa, hotellissa tai muussakaan sellaisessa paikassa. Itseasiassa en tiedä sen puolen töistä yhtikäs mitään, mutta epätoivoisuus se on kai mikä näitä tämänkin vuoden hakuja taas värittää eniten.

Saa tosiaankin nähdä että miten tässä työssä ja elämässä oikein käy. En vaan oikein keksi että mitkä olisivat sellaisia aloja jonne olisi helppoa päästä PK-seudulla ja jotka kiinnostaisivat minua yhtään. Täällä nimittäin kilpailu opiskelupaikoista on kovaa, joten sinänsä on vähän ikävää ruveta hakemaan kohteisiin jotka eivät oikeastaan kiinnosta yhtään, mutta joista alkaa olemaan niin epätoivoinen nykyisen työnsä johdosta että ei mitään rajaa.

Voitakoon kai sanoa, että kuljemme jälleen kohti suurta tuntematonta.

Vessahuumoria

Muutama päivä töitä enää jäljellä, jonka jälkeen ryhdyn sitten viettämään viikon mittaista talvilomaani.

Olen tämän viikon tehnyt taas jälleen yhtä uutta aulakohdetta sekä vanhaa iltakohdettani sekaisin. Torstai ja perjantai ovat sitten tuota aulakohdetta, mutta nämä kaksi kulunutta päivää ovat menneet täällä iltakohteessa.

Eilinen tilanne kyllä taas hyvin muistutti minua siitä miksi noin vuosi sitten pyysin päästä vähän muihinkin kohteisiin, sillä eräs tämän iltakohteen porukoista sai taas fiilikset putoamaan miinuksen puolelle muutamilla kommenteillaan ja käyttäytymisellään. Vaikka täälläkin on ilmapiiri parantunut huomattavasti kuluvien kuukausien aikana, niin näemmä ei sekään yksinään riitä takaamaan sitä että täällä olisi täysin asiallista työskennellä muutenkaan. Onneksi en enää ole täällä iltakohteessa joka päivä vakkarina, vaan teen satunnaisesti vuoroja vain.

Myös iltakohteen asiakkaat ovat aiheuttaneet tavalliseen tapaansa harmia. Ensinnäkin täällä pyörii jatkuvalla syötöllä näitä mummeleita, jotka eivät löydää oikean sukupuolen vessaan ja päätyvät aina ensiksi miesten vessaan kirjaimellisesti ihmettelemään. Tänään sitten tapahtui sellainenkin kivan inhorealistinen sattuma että olin itse tuossa vessassa kun nuo mummot pärähtivät siitä sisään ja alkoivat kovaan ääneen ihmettelemään että "OH HOH, MEPÄ OLLAANKIN NYT MIESTEN VESSASSA".

Mummot koputtelivat vessakoppien oviin ja vaativat kovaan ääneen saada tietää että oliko kopeissa joku. En saata tajuta että miksi he niin tekivät, sillä molemmat tädit olivat kyllä selkeästi jo tajunneet ihan aluksi tulleensa väärään WC-tilaan mutta kuitenkin joku ihmeen voima pakotti heidän ryhtymään ovien koputteluun ja niiden lukkojen kokeiluun.  Minä sitten erään kopin sisuksista huudahdin aika tuohtuneena että "HEI TÄÄ ON MIESTEN VESSA SE NAISTEN VESSA ON TUOSSA IHAN VIERESSÄ! NYT VEKE TÄÄLTÄ KOPUTTELEMASTA".

Aggressiiviseen äänensävyyn tottumattomat tädit sitten kauhealla paniikilla ryntäsivät ulos samantien. Huokasin sitten syvään ja poistuin itsekin pian sen jälkeen. Tiedän että tapani hoitaa tilanne ei ehkä ollut ihan asiakaspalvelun periaatteiden mukaista, mutta sen verran ihmismielen peruspilareita ärsyttävä kokemus se oli että halusin ne tädit sieltä äkkiä pois.

Kieltämättä tuo vanhojen naisihmisten tai oikeastaan ihan ihmisten yleensä päätyminen koko ajan väärään vessaan alkaa kyllä jo tulemaan korvista ulos tässä kohteessa. Jos en löytäisi itse oikeaa vessaa, niin kävisin varmaan kysymässä joltain henkilökuntaan kuuluvalta asiasta enkä ryhtyisi pakonomaisesti etsimään sitä piilotettua naisten vessaa sieltä selkeästi miestenhuoneen puolelta enää siinä vaiheessa.

Muihin aiheisiin mennäkseni, niin olen miettinyt pitkään ja hartaasti sitä että minkälaisen kuvan tämä blogi antaa tästä työstä kaikille lukijoille. Kovinkaan moni postauksia kommentoinut ei ole syyttänyt minua alan tai työtehtävän mustamaalauksesta, joten käsitän asian siten että blogi taitaa antaa erinäisiä vartiointialan tehtäviä sekaisin tekevästä ihmisestä ja siten alasta työtehtävineen ihan realistisen kuvan. Usein minua kuitenkin mietityttää että työnnänkö nyt näitä asioita kirjoittamalla kenties alalta pois sellaista sakkia jotka voisivat olla ihan lupaavia vartijoita paikallisvartiointi- ja aulakohteisiin, mutteivät sitten kuitenkaan rohkene lähteä leikkiin mukaan kun lukevat näitä tarinoita ensitöikseen.

Ehkei tuollaisista asioista kannata välittää, vaikka tuntuu kyllä usein että tämä blogi tarjoaa kyllä aika selkeästi kuvaamalla kaiken sen mitä vartijakortillisena aulavartijana tai paikallisvartijan pestissä tulet saamaan työstä irti niin lyhyellä kuin pitemmälläkin tähtäimellä.

Vaikka tämän alan töiden lopettaminen siintää vielä aika kaukaisena haaveena taivaanrannassa tai kenties jossain sen takana, niin olen kyllä päättänyt että tämä blogi jää näkyviin kaikille lukijoille sitten kun tai ehkä palaan jotain opiskelemaan tai siirryn muihin töihin. Sellaiset haaveet ovat kyllä vielä tunnetasolla todella utopistisia minulla, mutta saahan ja täytyyhän ihmisen haaveilla.

Vahtimestari ?

Onneksi päivät ja etenkin aamut ovat nyt niin valoisia että sillä on ihan suora vaikutus mielialaan kun herää.

Mikään ei nimittäin masentanut ehkä eniten talvisin tässä työssä männävuosina ja yhä nykyäänkin kun istahdat sinne tiskin taakse respassa ja ulkona sinua tuijottaa takaisin kylmä, talvinen aamun maisema. Kenties taivas on vielä ihan musta sydäntalven tilanteesta ja ulkona puhaltaa vielä arktinen tuulikin. Samalla sitten iltapäivällä tai illalla kun lähdet kotiin kohteesta, niin ilma on ihan samanlainen. Ihan kuin päivää ei olisi koskaan ollutkaan, tai siis sitä ei olisi koskaan ollut sinulle kun istuit sisätiloissa koko päivän.

Huh, onneksi kevät alkaa tehdä tuloaan. Kevät on aina mukavaa aikaa.

Työpäivä on edennyt ihan kohtuullisesti, sillä täällä on taas vieraita käynyt paljolti aamupäivän ajan. Erästä kulunvalvontaan liittyvää ohjelmaa en ole saanut tietokoneella avatuksi, vaikka se kyllä toimi viimeksi ihan kivuttomasti täällä ollessani. Hetken aikaa tuon ohjelman kanssa tapeltuani jätin sitten kyseisen ohjelman sikseen, sillä onhan tänään perjantai eikä tarvitse viikonloppunakaan pahemmin työskennellä eli ottaa stressiä mistään. Toisaalta takana oli kahdeksan päivän työputki, joten kyllä tässä taas töitä on firman tai jonkun epämääräisen yhteishyvän vuoksi tehtykin aikansa.

Tänään myöskin minua kutsuttiin sitten "vahtimestariksi" erään tämän asiakasfirman työntekijän toimesta. En oikein tiennyt että pitikö minun itkeä, nauraa vai pitää sitä jonkinlaisena kohteliaisuutena siitä huolimatta että rinnassa luki vartija/väktare.

Oikeastaan minua on kyllä kutsuttu "vahtimestariksi" kerran aiemminkin ja eräässä kohteessa jopa "virastomestariksi". Nuo kerrat ovat huvittaneet minua suuresti, vaikka tottahan se on että ei sitä kyllä enää tiedä että mikä sitä pitäisi kulloisessakin kohteessa olla parhaimman lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Eipä silti, mieluummin minua kutsuttaisiin kyllä ihan vaikkapa sillä oikealla ammattinimikkeellä mikä minulla on. Vahtimestari on vähän harhaanjohtava puhumattakaan virastomestarista, mutta kaipa jotain osa-alueita tässä jaetaan heidän ammattikuntiensa kanssa joissain kohteissa aina välillä. 

Kävin eilen myös pitkästä aikaa salilla. Tein vaan yhtä laitetta, enkä kyllä sitäkään kovin kauaa. Olihan tuo harjoituskerta kieltämättä aika nolo, mutta tulipahan taas rikottua pitkästä aikaa se saliton putki ja jopa mentyä sinne. Huomenna menen sitten kyllä pidemmäksi aikaa ja yritän saada taas kiinni saliohjelmasta.

Muutenkin nyt taas tuntuu että olen työnjohdon silmissä jonkinlainen "saikkupaikkaaja", joka tosiaan lähetetään milloin minnekin mikäli joku vakiotekijä jostain sairastuu. Semmoinen on kieltämättä vähän ikävää, vaikka tykkäänkin kiertää kohteita ja siten omata erilaisia työaikoja sekä paikkoja. Nykyään kuitenkin on tullut ilmi että vuorolistat muuttuvat aika nopealla välillä ihan toiseksi ja nimenomaan siksi että jossain saikkuja paikkaavien varatekijöiden listoissa minun nimeni on ykkösenä. Vieläpä ikävintä on se että paikkaan aina saikkuja nykyään kohteissa jotka ovat tunnetusti aika ikäviä tekijöilleen.

Pian alkavat AMK-haut, joista olen aikaisemmin kirjoitellutkin. Eräs varma valinta on taas päätetty, mutta varmaan pitäisi joku toinenkin keksiä ihan vaan varalle. Lähinnä kai tänä keväänä lähdetään etsimään sellaista opiskelupaikkaa jonne olisi suhteellisen helppoa päästä, vaikka nyt PK-seudun AMK-paikoista puhuttaessa se voikin olla aika suhteellista. Saapa nähdä että minne päädyn hakemaan toissijaisena vaihtoehtonani.

Pääasia kai on kuitenkin nyt näin lyhyellä tähtäimellä se vapaa viikonloppu. Siitä jos mistä aion nyt taas pyrkiä ainakin nauttimaan tämän kaiken sekaannuksen ja epämääräisyyden vanavedessä.