Kylmästä säästä huolimatta kevät on saapunut urbanisoituneiden alkoholistienkin sydämiin.
Eilen nimittäin sain erään vakiorespani vuorossa tiedon että kohteen ulkopuolella istuskeli erään katutason ikkunalaudalla miespuolinen ja naispuolinen juoppo halpoine viinoineen paistattelemassa päivää. Kieltämättä tuon respakohteen ulkopuoli on aika vaihteleva erään paikan läheisyyden johdosta, vaikka itse kohde taitaa olla kuollein mitä olen varmaan koskaan tehnyt.
No, periaatteessahan en voi juridiselta kannalta lähteä poistamaan ketään kohteen ulkopuolelta, vaan poistot tulisivat kylmästi eteen vain jos tyypit harppoisivat sisään. Sitäkin on kuulemma tuossa kohteessa käynyt kerran sadassa vuodessa.
Katselin vähän ikkunoista parivaljakon toimia ja mietin että alkaisivatkohan nuo häiritä kohteen vieraiksi tulevia ihmisiä tai itse kohteen henkilökuntaa. Seurailin noiden kahden tyypin päiväkännien etenemistä ja keskinäistä sössötystä hetken, mutta sitten asiakaspalvelulliset tehtävät itse aulassa kutsuivat minua siinä määrin, että jätin varjostuksen sikseen.
Palattuani katsomaan että vieläkö nuo tyypit istuskelivat kohteen välittömässä läheisyydessä, niin huomasin että parivaljakko oli lähtenyt lätkimään jälkeäänkään jättämättä. Voitakoon siis sanoa että tämä oli ihan hyvin mennyt tilanne, sillä kerran tuossa kohteessa oli kuulemma käynyt niin että joku spurgu oli ruvennut kuseskelemaan ulko-oven välittömään läheisyyteen, mutta vuorossa ollut naispuolinen vartija ei ollut rohjennut ojentaa tuota kävelevää kaatopaikkaa sitten millään tavalla.
Toivoin että olisin saanut jatkaa vielä tuolla vakiorespassani tämänkin päivän vuoron, mutta niinpä siinä sitten taas kävi että iltapäivällä ilmoitettiin minulle kaatuvan huomisen vuoron toisella puolen kaupunkia kohteeseen, jonne on oikeastaan fiksuinta mennä ja tulla lähijunilla.
Tämä kohde ei ole mikään suosikkini myöskään, vaikka täällä ihmiset ovatkin ihan kohtuullisia meitä kohtaan. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin melko pitkä vuoro ja erinäiset oheistehtävät, joiden tekeminen on kieltämättä aika vastenmielistä useimmiten. Lisäksi tämän päivän vuoroa varjostaa sekin fakta että avovaimolla olisi ollut opiskeluistaan vapaapäivä, kun normaalisti niitä ei aina arkipäivinä niin hirveästi ilmaannu.
Toivon mukaan myös sää hellittäisi piakkoin, sillä vaikka nyt paistaakin aurinko ja kaikenlaiset menninkäiset kuoriutuvat talviturkeistaan ammattini erinäisiä kollegoita ahdistamaan, niin lämpö voisi kyllä olla paikallaan enemmän kuin mikään muu tällä hetkellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti