Vessahuumoria

Muutama päivä töitä enää jäljellä, jonka jälkeen ryhdyn sitten viettämään viikon mittaista talvilomaani.

Olen tämän viikon tehnyt taas jälleen yhtä uutta aulakohdetta sekä vanhaa iltakohdettani sekaisin. Torstai ja perjantai ovat sitten tuota aulakohdetta, mutta nämä kaksi kulunutta päivää ovat menneet täällä iltakohteessa.

Eilinen tilanne kyllä taas hyvin muistutti minua siitä miksi noin vuosi sitten pyysin päästä vähän muihinkin kohteisiin, sillä eräs tämän iltakohteen porukoista sai taas fiilikset putoamaan miinuksen puolelle muutamilla kommenteillaan ja käyttäytymisellään. Vaikka täälläkin on ilmapiiri parantunut huomattavasti kuluvien kuukausien aikana, niin näemmä ei sekään yksinään riitä takaamaan sitä että täällä olisi täysin asiallista työskennellä muutenkaan. Onneksi en enää ole täällä iltakohteessa joka päivä vakkarina, vaan teen satunnaisesti vuoroja vain.

Myös iltakohteen asiakkaat ovat aiheuttaneet tavalliseen tapaansa harmia. Ensinnäkin täällä pyörii jatkuvalla syötöllä näitä mummeleita, jotka eivät löydää oikean sukupuolen vessaan ja päätyvät aina ensiksi miesten vessaan kirjaimellisesti ihmettelemään. Tänään sitten tapahtui sellainenkin kivan inhorealistinen sattuma että olin itse tuossa vessassa kun nuo mummot pärähtivät siitä sisään ja alkoivat kovaan ääneen ihmettelemään että "OH HOH, MEPÄ OLLAANKIN NYT MIESTEN VESSASSA".

Mummot koputtelivat vessakoppien oviin ja vaativat kovaan ääneen saada tietää että oliko kopeissa joku. En saata tajuta että miksi he niin tekivät, sillä molemmat tädit olivat kyllä selkeästi jo tajunneet ihan aluksi tulleensa väärään WC-tilaan mutta kuitenkin joku ihmeen voima pakotti heidän ryhtymään ovien koputteluun ja niiden lukkojen kokeiluun.  Minä sitten erään kopin sisuksista huudahdin aika tuohtuneena että "HEI TÄÄ ON MIESTEN VESSA SE NAISTEN VESSA ON TUOSSA IHAN VIERESSÄ! NYT VEKE TÄÄLTÄ KOPUTTELEMASTA".

Aggressiiviseen äänensävyyn tottumattomat tädit sitten kauhealla paniikilla ryntäsivät ulos samantien. Huokasin sitten syvään ja poistuin itsekin pian sen jälkeen. Tiedän että tapani hoitaa tilanne ei ehkä ollut ihan asiakaspalvelun periaatteiden mukaista, mutta sen verran ihmismielen peruspilareita ärsyttävä kokemus se oli että halusin ne tädit sieltä äkkiä pois.

Kieltämättä tuo vanhojen naisihmisten tai oikeastaan ihan ihmisten yleensä päätyminen koko ajan väärään vessaan alkaa kyllä jo tulemaan korvista ulos tässä kohteessa. Jos en löytäisi itse oikeaa vessaa, niin kävisin varmaan kysymässä joltain henkilökuntaan kuuluvalta asiasta enkä ryhtyisi pakonomaisesti etsimään sitä piilotettua naisten vessaa sieltä selkeästi miestenhuoneen puolelta enää siinä vaiheessa.

Muihin aiheisiin mennäkseni, niin olen miettinyt pitkään ja hartaasti sitä että minkälaisen kuvan tämä blogi antaa tästä työstä kaikille lukijoille. Kovinkaan moni postauksia kommentoinut ei ole syyttänyt minua alan tai työtehtävän mustamaalauksesta, joten käsitän asian siten että blogi taitaa antaa erinäisiä vartiointialan tehtäviä sekaisin tekevästä ihmisestä ja siten alasta työtehtävineen ihan realistisen kuvan. Usein minua kuitenkin mietityttää että työnnänkö nyt näitä asioita kirjoittamalla kenties alalta pois sellaista sakkia jotka voisivat olla ihan lupaavia vartijoita paikallisvartiointi- ja aulakohteisiin, mutteivät sitten kuitenkaan rohkene lähteä leikkiin mukaan kun lukevat näitä tarinoita ensitöikseen.

Ehkei tuollaisista asioista kannata välittää, vaikka tuntuu kyllä usein että tämä blogi tarjoaa kyllä aika selkeästi kuvaamalla kaiken sen mitä vartijakortillisena aulavartijana tai paikallisvartijan pestissä tulet saamaan työstä irti niin lyhyellä kuin pitemmälläkin tähtäimellä.

Vaikka tämän alan töiden lopettaminen siintää vielä aika kaukaisena haaveena taivaanrannassa tai kenties jossain sen takana, niin olen kyllä päättänyt että tämä blogi jää näkyviin kaikille lukijoille sitten kun tai ehkä palaan jotain opiskelemaan tai siirryn muihin töihin. Sellaiset haaveet ovat kyllä vielä tunnetasolla todella utopistisia minulla, mutta saahan ja täytyyhän ihmisen haaveilla.