Vappuaatto.
Päivä on aika kylmä ja on luvattu kuulemma kaiken juhlinnan seisauttavia sateita eri puolille maata.
Huominen on jumalainen vapaapäivä tämän kaiken keskellä, vaikka torstaina ja perjantaina pitääkin aika kauniisti mennä sitten töihin kaiken ylenpalttilisen juhlinnan jäljiltä. Tämä kohde jossa olen ollut on melko hiljainen varmaan tänäänkin, paitsi että eilen ovien takana kävi kirjaimellisesti kurkistelemassa pitkään joku hemmo kameransa kanssa.
Vaikea sanoa mitä hän teki täällä kameroineen, mutta ei kuitenkaan uskaltautunut yrittämään sisään. Välillä pelkään että joudun vielä johonkin Youtubeen tästä kun kuitenkin välillä kuulee ja näkee tapauksia joissa alamme edustajia näemmä ihan tahallaan kiusaillaan kameran kanssa ties minkä lapsellisten leikkien kattamiseksi.
Tämän kohteen lomittaminen alkaa myös olemaan onneksi tämän päivän jälkeen ohitse. Vaikka tavallaan olikin kivaa olla samassa paikassa pitkästä aikaa eikä tarvinnut juosta pitkin kaupunkia, niin nyt on kyllä todettava että olisi aika kiva päästä taas kiertämään jonnekin ihan muualle. Täällä nimittäin alkaa pikkuhiljaa tulemaan taas hulluksi osittain tekemättömyyden, kohteen oman väen vakkarinsa haikailun sekä muutaman muunkin seikan johdosta.
Samalla alkaa myös nyt sitten se jo perinteeksi muodostunut laskenta kesälomaan kun kerran kesäkuussa siihen lähdetään. Kuukausi siis tässä olisi noin kutakuinkin töitä, jonka aikana pitäisi suorittaa taas muutamat pääsykokeet, lepäillä ja hoitaa niitä asioita mitä ei muuten kerkeä.
Ai niin, tänään oli muuten palkkapäivä. Asiastahan ei oikeastaan varmaan kannattaisi keskustella nyt ollenkaan viime aikoina käydyn keskustelun ansiosta, mutta tunnollisesti aion kuitenkin ilmoittaa että tämän kuun liksa oli yhteensä noin vähän päälle 1400€ perinteiseen tyyliin. Onneksi nyt ensi kuussa tulee pieni yleiskorotus, joten saa nähdä että mille ansioille sitten ylletään tämän kaiken jälkeen.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
sunnuntai 28. huhtikuuta 2013
Maanantai = voi ei!
Tätä työtä tehtyään sitä huomaa että se maaginen fakta siitä kuinka maanantait ovat aina sisällöllisesti melko traagisia hyvin ansaitun viikonlopun jäljiltä on ihan täysin totta.
Aamu alkoi sillä että jätin sitten alkajaisiksi lompakon kotiin. Onneksi tajusin ostaa kännykällä metrolipun, vaikka jos tarkastaja olisi tullut paikalle, niin olisin varmaan saanut sakon mitätöityä myöhemmin sillä perustein että minulla oli voimassa oleva lippu.
Kun sitten pääsin kohteen pihaportista ja sivuovesta sisään, kovalla tohinalla vaihdoin vaatteita respan takahuoneessa kun tapahtui taas se klassinen juttu että sisään käveli joku Jehu juuri silloin kun minä seisoin keskellä huonetta punaiset bokserit vilkkuen vaihtamassa respan prässihousuja jalkaan. Tyyppi sitten kuittasi välittömästi miehekkäät reiteni nähdessään että "AI SORI, EN MÄ VOINU KUVITELLA ETTÄ TÄÄLLÄ OIS JOKU TÖISSÄ VIELÄ TÄHÄN AIKAAN".
Ai siis että mitä helvettiä? Että se oli muka jotenkin yllätyksellistä että muutenkin aamultaan kiireisessä kohteessa vartija X oli saapunut vuoroon jopa 20 minuuttia aikaisemmin että ehtisi mm. suorittaa sanomalehtien jaon ajoissa ja saada edes duunivaatteet päälle ennen kuin joku säntää ovesta sisään.. ETTÄ NIINPÄ.
Muuten voisin kertoa sen verran että olin viikonloppuna poissa kaupungista parisen päivää. Oli todella terapeuttista lähteä pois betoniviidakosta pakokaasujen seasta ja päätyä maaseudulle vähäksi aikaa. Siellä kieltämättä sai taas mietiskeltyä näitä elämänsä suuntia melkolailla ennen paluuta sunnuntaina kotiin odottelemaan tämän päivän vuoroa.
Täytyypä sanoa että tässä kohteessa jossa olen pian ollut yhteensä seitsemän päivää nyt lomittamassa alkaa kyllä tuntumaan aika raskaalta. Selkeästi täällä nyt haikaillaan jo sen vakkarin perään joka jossain lomillaan on, sillä koko ajan joku kyselee milloin hän tulee takaisin. Saapa nähdä kuuleeko tässä vielä jotain paskaa palautettakin toimistaan sitten jälkeenpäin.
Toivottavasti nämä pari päivää ennen vappua kuluisivat nyt mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopeasti. Sen jälkeen päädyn loppuviikoksi ja varmaan taas aika pitkäksikin aikaa tekemään tuota erästä uudempaa kohdetta, jossa nyt onneksi on jopa työparikin olemassa. Päivät ovat siis helpompia.
Aamu alkoi sillä että jätin sitten alkajaisiksi lompakon kotiin. Onneksi tajusin ostaa kännykällä metrolipun, vaikka jos tarkastaja olisi tullut paikalle, niin olisin varmaan saanut sakon mitätöityä myöhemmin sillä perustein että minulla oli voimassa oleva lippu.
Kun sitten pääsin kohteen pihaportista ja sivuovesta sisään, kovalla tohinalla vaihdoin vaatteita respan takahuoneessa kun tapahtui taas se klassinen juttu että sisään käveli joku Jehu juuri silloin kun minä seisoin keskellä huonetta punaiset bokserit vilkkuen vaihtamassa respan prässihousuja jalkaan. Tyyppi sitten kuittasi välittömästi miehekkäät reiteni nähdessään että "AI SORI, EN MÄ VOINU KUVITELLA ETTÄ TÄÄLLÄ OIS JOKU TÖISSÄ VIELÄ TÄHÄN AIKAAN".
Ai siis että mitä helvettiä? Että se oli muka jotenkin yllätyksellistä että muutenkin aamultaan kiireisessä kohteessa vartija X oli saapunut vuoroon jopa 20 minuuttia aikaisemmin että ehtisi mm. suorittaa sanomalehtien jaon ajoissa ja saada edes duunivaatteet päälle ennen kuin joku säntää ovesta sisään.. ETTÄ NIINPÄ.
Muuten voisin kertoa sen verran että olin viikonloppuna poissa kaupungista parisen päivää. Oli todella terapeuttista lähteä pois betoniviidakosta pakokaasujen seasta ja päätyä maaseudulle vähäksi aikaa. Siellä kieltämättä sai taas mietiskeltyä näitä elämänsä suuntia melkolailla ennen paluuta sunnuntaina kotiin odottelemaan tämän päivän vuoroa.
Täytyypä sanoa että tässä kohteessa jossa olen pian ollut yhteensä seitsemän päivää nyt lomittamassa alkaa kyllä tuntumaan aika raskaalta. Selkeästi täällä nyt haikaillaan jo sen vakkarin perään joka jossain lomillaan on, sillä koko ajan joku kyselee milloin hän tulee takaisin. Saapa nähdä kuuleeko tässä vielä jotain paskaa palautettakin toimistaan sitten jälkeenpäin.
Toivottavasti nämä pari päivää ennen vappua kuluisivat nyt mahdollisimman vähällä vaivalla ja nopeasti. Sen jälkeen päädyn loppuviikoksi ja varmaan taas aika pitkäksikin aikaa tekemään tuota erästä uudempaa kohdetta, jossa nyt onneksi on jopa työparikin olemassa. Päivät ovat siis helpompia.
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Työajoista
No joo, kertoillaan sitten vähän työajoista ja mennään vähän siitä ohitsekin taas kertaalleen.
Viime aikoina olen tehnyt normaaleja päivävuoroja, jotka alkavat siinä noin kello kahdeksalta tai pahimmillaan puoli kahdeksalta ja päättyvät iltapäivästä neljän tai viimeistään viiden aikoihin. Pieniä vaihteluita toki esiintyy.
Iltavuorot alkoivat ja tietty alkavat vieläkin tietyissä kohteissa siinä puolenpäivän aikaan ja päättyvät illalla kahdeksan tai yhdeksän aikoihin.
Noita kahdentoista tunnin vuoroja olen toisinaan tehnyt vain ihan parissa kohteessa, joissa molemmissa vuorot ovat alkaneet aikaisin aamusta ja päättyneet alkuillasta. Itse en oikein ole taipunut moisiin työaikoihin koskaan, sillä olen huomannut että omalle fysiikalle se kahdentoista tunnin työrupeama on aika kova paikka ihan vain muutamankin päivän kestolla.
En tosiaan ole mikään pitkien vuorojen fani, vaikka tällä alalla todella moni tekeekin niitä pitkiä vuoroja ihan normina työkseen. Itse sanoisin että noin yhdeksän tunnin vuoro alkaa olemaan aikalailla sellainen jota nyt itse vielä jaksan istua tai suorittaa lävitse, mutta toki toisinaan saa (tai joutuu?) tehdä niitä 12 tunnin vetojakin yhä edelleen, valitettavasti.
Pariin kertaan minua on yritetty nakittaa kohteisiin vakkariksi, joissa on ollut ihan de factona kahdentoista tunnin vuoroja eräänlaisessa valvomoympäristössä. Olen kyllä niistä pyrkinyt kieltäytymään, vaikka esimerkiksi viime kesäloman jäljiltä tein eräässä hautakammiossa 12 tunnin vuoroja ison liudan ennen kuin sanoin että voisi yrittää jotain vähän vähemmän raskasta. Sitten minulle tulikin niitä remonttivartioinnin keikkoja sekä paluita takaisin iltavuoroihin.
Fakta taitaa kuitenkin olla että tällä alalla löytyy paljon porukkaa joille 12 tunnin pitkät vuorot eivät ole mikään ongelma. Monet varmaan hyväksyvät pitkät vuorot siksi että niistä saa lisiä palkkaan ja kertyviä vapaapäiviä tulee kun tekee vain muutamia vuoroja putkeen pitkinä. Itselläni asiat eivät menneet oikeastaan ihan niin hyvin, sillä silloin kun tein yhteen aikaan näitä pitkiä 12 tunnin vuoroja, niin ne kertyneet vapaapäivät sitten laitettiin siihen kuntoon että olin töissä ne normaaleissa vuoroissa. Toisinaan kertyikin sitten 12 tunnin vuorojen lisäksi 12 päivän työputkia, mutta se nyt on asia erikseen ilmeisesti. Toisaalta ylityörahat sitten kiittivät.
Tosiaan näissä päivävuoroissa on se huono puoli, että lisiä ei kerry ollenkaan ja jos palkkaluokkakin on niitä tavallisimpia niin tuloerot voivat olla huomattavat verrattuna samoilla palkoilla tekeviä kollegoitasi, joilla kuitenkin voi olla ilta, yö- ja viikonloppuvuoroja. Oikeastaan pelkät päivävuorot ratkaisevat kaiken eduksi vasta siinä vaiheessa jos sinulla sattuu olemaan palkkaus tasoilla IV, IVa taikka V. Tällöin voidaan jopa puhua siitä että pelkällä peruspalkalla tulee toimeen, mutta alemmilla palkkaluokilla on tehtävä mielellään ainakin sellaisia vuoroja joista kertyy lisiä mikäli edes jotenkin yrittää pysyä toimeentulon rajamailla.
Tämäkin ammatti taitaa olla sellainen missä lisät näyttelevät kyllä kieltämättä jonkinmoista roolia palkasta. Nykyään teen itse aika vähän iltatöitä enää puhumattakaan viikonloppujen vähyydestä, mutta sanotaan näin että omaa aikaa on nykyisin useimmiten enemmän kuin silloin aivan alkuaikoina illoissa ja viikonlopuissa pyöriessä.
Viime aikoina olen tehnyt normaaleja päivävuoroja, jotka alkavat siinä noin kello kahdeksalta tai pahimmillaan puoli kahdeksalta ja päättyvät iltapäivästä neljän tai viimeistään viiden aikoihin. Pieniä vaihteluita toki esiintyy.
Iltavuorot alkoivat ja tietty alkavat vieläkin tietyissä kohteissa siinä puolenpäivän aikaan ja päättyvät illalla kahdeksan tai yhdeksän aikoihin.
Noita kahdentoista tunnin vuoroja olen toisinaan tehnyt vain ihan parissa kohteessa, joissa molemmissa vuorot ovat alkaneet aikaisin aamusta ja päättyneet alkuillasta. Itse en oikein ole taipunut moisiin työaikoihin koskaan, sillä olen huomannut että omalle fysiikalle se kahdentoista tunnin työrupeama on aika kova paikka ihan vain muutamankin päivän kestolla.
En tosiaan ole mikään pitkien vuorojen fani, vaikka tällä alalla todella moni tekeekin niitä pitkiä vuoroja ihan normina työkseen. Itse sanoisin että noin yhdeksän tunnin vuoro alkaa olemaan aikalailla sellainen jota nyt itse vielä jaksan istua tai suorittaa lävitse, mutta toki toisinaan saa (tai joutuu?) tehdä niitä 12 tunnin vetojakin yhä edelleen, valitettavasti.
Pariin kertaan minua on yritetty nakittaa kohteisiin vakkariksi, joissa on ollut ihan de factona kahdentoista tunnin vuoroja eräänlaisessa valvomoympäristössä. Olen kyllä niistä pyrkinyt kieltäytymään, vaikka esimerkiksi viime kesäloman jäljiltä tein eräässä hautakammiossa 12 tunnin vuoroja ison liudan ennen kuin sanoin että voisi yrittää jotain vähän vähemmän raskasta. Sitten minulle tulikin niitä remonttivartioinnin keikkoja sekä paluita takaisin iltavuoroihin.
Fakta taitaa kuitenkin olla että tällä alalla löytyy paljon porukkaa joille 12 tunnin pitkät vuorot eivät ole mikään ongelma. Monet varmaan hyväksyvät pitkät vuorot siksi että niistä saa lisiä palkkaan ja kertyviä vapaapäiviä tulee kun tekee vain muutamia vuoroja putkeen pitkinä. Itselläni asiat eivät menneet oikeastaan ihan niin hyvin, sillä silloin kun tein yhteen aikaan näitä pitkiä 12 tunnin vuoroja, niin ne kertyneet vapaapäivät sitten laitettiin siihen kuntoon että olin töissä ne normaaleissa vuoroissa. Toisinaan kertyikin sitten 12 tunnin vuorojen lisäksi 12 päivän työputkia, mutta se nyt on asia erikseen ilmeisesti. Toisaalta ylityörahat sitten kiittivät.
Tosiaan näissä päivävuoroissa on se huono puoli, että lisiä ei kerry ollenkaan ja jos palkkaluokkakin on niitä tavallisimpia niin tuloerot voivat olla huomattavat verrattuna samoilla palkoilla tekeviä kollegoitasi, joilla kuitenkin voi olla ilta, yö- ja viikonloppuvuoroja. Oikeastaan pelkät päivävuorot ratkaisevat kaiken eduksi vasta siinä vaiheessa jos sinulla sattuu olemaan palkkaus tasoilla IV, IVa taikka V. Tällöin voidaan jopa puhua siitä että pelkällä peruspalkalla tulee toimeen, mutta alemmilla palkkaluokilla on tehtävä mielellään ainakin sellaisia vuoroja joista kertyy lisiä mikäli edes jotenkin yrittää pysyä toimeentulon rajamailla.
Tämäkin ammatti taitaa olla sellainen missä lisät näyttelevät kyllä kieltämättä jonkinmoista roolia palkasta. Nykyään teen itse aika vähän iltatöitä enää puhumattakaan viikonloppujen vähyydestä, mutta sanotaan näin että omaa aikaa on nykyisin useimmiten enemmän kuin silloin aivan alkuaikoina illoissa ja viikonlopuissa pyöriessä.
torstai 25. huhtikuuta 2013
Pimeä huone:D
No nyt voisi taas sitten kertoilla näitä aika ikävän nihkeitä tilanteita joita olen joutunut kokemaan tällä viikolla.
Juuri äsken kun oli taas vähän hiljaisempi kausi täällä töissä, niin pääsin livahtamaan nopeasti miesten vessaan. Tuo vessa on parinkin lukitun oven takana todella typerästi sijoitettuna ettei sinne vahingossakaan pääse kovin helpolla.
Juoksin sitten vessaan nopeasti hiljaisen välin aikana ja lukitsin oven. Heti oven sulkeuduttua tuohon WC-tilaan koko WC oli ihan pimeä. Iski täydellinen paniikki, nimittäin kyseisessä WC-tilassa on jotenkin aivan typerästi laitettu valot toimimaan liiketunnistimella kun joku harppoo sisään. Nyt kuitenkin oli käynyt niin että a) joko liiketunnistin oli mennyt rikki taikka b) kattolamppu oli palanut.
Hienointa tilanteessa oli sitten se että MISSÄÄN KOKO TILASSA ei ollut perinteistä valojen katkaisijaa seinässä. Hetken tosiaan tajusin olevani täysin pimeässä WC-tilassa aivan yksin enkä nähnyt ympärilleni. Kaivoin onneksi kännykän taskusta ja sen valossa sitten.. noh, yritin toimittaa asioitani. Lopputulos oli ihan menestyksellinen, mutta helvetin typerää nähtävää mikäli joku olisi sinne yhtäkkiä tupsahtanut.
Eli tarinan opetus on se että joissain kohteissa voit olla kirjaimellisesti aika pimennossa mikäli WC: stä palaa lamppu. Itselleni tilanne oli muutaman sekunnin aika epätoivoinen, kun tajusin etten nähnyt ympärilleni ja käsillä kopeloimalla tunnistin mm. hanan, lavuaarin sekä lopulta sen oven kahvan josta pääsi ulos. Sanonpa kuitenkin nyt sen verran, että jos en olisi saanut kännykkää avukseni sinne niin olisin varmaan vahingossa kussut esimerkiksi lavuaariin, joka olisi kyllä näyttänyt aika pahalta vartijan suorittamana toimenpiteenä.
Näitä "vessahuumorin" puolelle meneviä asioita muistellakseni iltakohteessani kävi kerran inva-wc:n asiakkalle, eli tässä tapauksessa varsin kookkaalle naiselle hiukan samanlainen tilanne. Paitsi että kyseessä ei ollut valojen palaminen, niin hän jotenkin onnistui lukitsemana itsensä sinne vessaan ja täydellisessä paniikissa laukaisi WC:n "hälyttimen" josta tuli niin perkeleellinen "VIIU-VIIU-VIIU"-ulina mm. valvomoon ja käytävätiloihin että pää meinasi räjähtää. Toisekseen hän paniikissa siellä vessassa ollessaan lasten rattaiden ja lapsensa kanssa kirjaimellisesti POTKI OVEN AUKI isolla massallaan ja rämisteli sitten ulos. Kun saavuin paikalle, niin oven karmit olivat ottaneet hiukan osumaa, kahva oli vääntynyt toiseen suuntaan. Tuolloin sen kohteen inva-wc oli todella surullisenkuuluisa siitä että sinne nyt onnistui lukkiutumaan mm. amerikkalainen turistipariskunta sekä sitten tämä Jysky ja muistaakseni pari muutakin. Muistan kuitenkin että äärimmäistä urpoilua oli aina luvassa kun inva-WC hälytteli siellä.
Juuri äsken kun oli taas vähän hiljaisempi kausi täällä töissä, niin pääsin livahtamaan nopeasti miesten vessaan. Tuo vessa on parinkin lukitun oven takana todella typerästi sijoitettuna ettei sinne vahingossakaan pääse kovin helpolla.
Juoksin sitten vessaan nopeasti hiljaisen välin aikana ja lukitsin oven. Heti oven sulkeuduttua tuohon WC-tilaan koko WC oli ihan pimeä. Iski täydellinen paniikki, nimittäin kyseisessä WC-tilassa on jotenkin aivan typerästi laitettu valot toimimaan liiketunnistimella kun joku harppoo sisään. Nyt kuitenkin oli käynyt niin että a) joko liiketunnistin oli mennyt rikki taikka b) kattolamppu oli palanut.
Hienointa tilanteessa oli sitten se että MISSÄÄN KOKO TILASSA ei ollut perinteistä valojen katkaisijaa seinässä. Hetken tosiaan tajusin olevani täysin pimeässä WC-tilassa aivan yksin enkä nähnyt ympärilleni. Kaivoin onneksi kännykän taskusta ja sen valossa sitten.. noh, yritin toimittaa asioitani. Lopputulos oli ihan menestyksellinen, mutta helvetin typerää nähtävää mikäli joku olisi sinne yhtäkkiä tupsahtanut.
Eli tarinan opetus on se että joissain kohteissa voit olla kirjaimellisesti aika pimennossa mikäli WC: stä palaa lamppu. Itselleni tilanne oli muutaman sekunnin aika epätoivoinen, kun tajusin etten nähnyt ympärilleni ja käsillä kopeloimalla tunnistin mm. hanan, lavuaarin sekä lopulta sen oven kahvan josta pääsi ulos. Sanonpa kuitenkin nyt sen verran, että jos en olisi saanut kännykkää avukseni sinne niin olisin varmaan vahingossa kussut esimerkiksi lavuaariin, joka olisi kyllä näyttänyt aika pahalta vartijan suorittamana toimenpiteenä.
Näitä "vessahuumorin" puolelle meneviä asioita muistellakseni iltakohteessani kävi kerran inva-wc:n asiakkalle, eli tässä tapauksessa varsin kookkaalle naiselle hiukan samanlainen tilanne. Paitsi että kyseessä ei ollut valojen palaminen, niin hän jotenkin onnistui lukitsemana itsensä sinne vessaan ja täydellisessä paniikissa laukaisi WC:n "hälyttimen" josta tuli niin perkeleellinen "VIIU-VIIU-VIIU"-ulina mm. valvomoon ja käytävätiloihin että pää meinasi räjähtää. Toisekseen hän paniikissa siellä vessassa ollessaan lasten rattaiden ja lapsensa kanssa kirjaimellisesti POTKI OVEN AUKI isolla massallaan ja rämisteli sitten ulos. Kun saavuin paikalle, niin oven karmit olivat ottaneet hiukan osumaa, kahva oli vääntynyt toiseen suuntaan. Tuolloin sen kohteen inva-wc oli todella surullisenkuuluisa siitä että sinne nyt onnistui lukkiutumaan mm. amerikkalainen turistipariskunta sekä sitten tämä Jysky ja muistaakseni pari muutakin. Muistan kuitenkin että äärimmäistä urpoilua oli aina luvassa kun inva-WC hälytteli siellä.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Yrittämistä jaksaa
Todella harmaa ja melkeinpä sateinen aamu. Voisi luulla että taas on syksy, vaikka kuulemma on kevät?
Olin kotona pitkästä aikaa yksin koko eilisen illan. Tuli nukuttua kertynyttä univelkaa pois varmaan jostain seitsemästä illalla kuuteen aamulla. Heräilin aina välillä ja kävin ulkoiluttamassa koiran sekä ruokin sitten sen ja minut siinä välissä. Voisi tosiaan luulla että kun saan olla harvoin yksin kotona, niin pistäisin pystyyn hirveät kaljabileet ja sekoilisin kympillä, mutta nykyään olen niin väsynyt ja univelkaa selkeästi oli alla sen verran että pakko oli nukkua melkein kaikki pois nyt kun oli aikaa.
Olen nyt ollut lomittamassa tässä kohteessa kolmisen päivää, mutta loppuviikko pitäisi vielä jaksaa täällä ja vähän seuraavaakin vielä. Nämä tämä kohteen rutiinit ovat kyllä puuduttaneet minut jo aikalailla, vaikka tämä on vasta kolmas päivä täällä. Jotain vaihteluakin voisi kyllä olla alla, mutta kaipa tuo vakkari täällä on niin kaavoihinsa kangistunut ettei liiemmin välitä että jokainen aamu ja päivä ovat hyvinkin samanlaisia.
Tämä on siitä vain aika ärsyttävä kohde, että täällä ei oikein tuppaa millään ehtimään esimerkiksi vessaan kun aina pitää päivystää tässä aulassa vieraiden tai jonkun muun varalta. Välillä kuitenkin on lähdettävä aulasta erinäisille tehtäville, joka näemmä suututtaa ihmisiä täällä. No, tämähän on tyypillistä kuvittelua että aulavaksi on ensinnäkin a) aina töissä aulassa kellonkin ympäri sekä b) että hänen tulisi varmaan istua vaipat housuissa tiskillä koko vuoron ajan. Onneksi sentään joissain kohteissa tämänkin päälle ymmärretään, muttei nyt välttämättä täällä.
Mietin tänään taas tulevia pääsykokeita. Hain kolmeen eri AMK-paikkaan tällä kertaa, mutta nyt usko on alkanut rapistua siihen malliin että taidan jättää väliin tuon yhden haun eli pääsykokeen kokonaan. Minusta ei nimittäin kyllä restonomia saada sitten millään, enkä ole kyllä kovin vakuuttunut senkään duunin työmahdollisuuksista. Opiskelu sellaiseksi voisi sinällään olla varmaan ihan kivaa, mutta työn saaminen niillä papereilla on kuulemma tunnetusti vaikeaa kaikesta päätellen.
Yritän kai keskittyä tuohon pääasialliseen hakutoiveeseeni, vaikka tosiasia on että sinnekin on vaikeaa päästä lopputuloksen olevan näemmä näissä AMK-paikoissa ainakin minun kokemuksellani enemmän onnesta ja olosuhteista kiinni kuin minkään faktuaalisen tiedonhallinnan varassa. Yliopistolla opiskeltuani tovin opin kuitenkin siihen että pääsykoekirjat ovat se alue josta pääsykoekysymykset tulevat, eivätkä ne pääsykokeet sinällään todellakaan sisällä mitään abstraktia puolta niin kuin esimerkiksi tuossa viime kevään AMK-haussani, jossa oli 80% sellaisia tehtäviä ja tehtävänantoja että niihin piti aikalailla kyetä vastailemaan oman mielensä pohjin.
Vapun suunnitelmat ovat myöskin auki todella pahasti. Eipä silti, olen kyllä taas jälleen sen verran PA että ei tästä kyllä mitään isoa spektaakelia voi oikein syntyäkään. Saa nyt nähdä mitä teen vappuna, sillä vappu on aika turha juhla mikäli ei ole rahaa mennä minnekään minun logiikkani perusteella. Minulle oltiin lisäksi isketty vapun aatoksi vielä yksi ihana työvuorokin päälle, joten sinänsä on vähän vaikeaa kyllä suunnitella mitään.
Kuvaavaa on myös se että olen hävittänyt ylioppilaslakkini. Todella vaikea uskoa että olen moisen megavirheen mennyt tekemään, sillä aikoinaan sen lakin saamiseksi kyllä vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneliäkin. Nyt se on sitten todella symbolisesti hävinnyt jonnekin sivuraiteille ja maailman tuuliin elämässään niin kuin omistajansakin konsanaan.
Olin kotona pitkästä aikaa yksin koko eilisen illan. Tuli nukuttua kertynyttä univelkaa pois varmaan jostain seitsemästä illalla kuuteen aamulla. Heräilin aina välillä ja kävin ulkoiluttamassa koiran sekä ruokin sitten sen ja minut siinä välissä. Voisi tosiaan luulla että kun saan olla harvoin yksin kotona, niin pistäisin pystyyn hirveät kaljabileet ja sekoilisin kympillä, mutta nykyään olen niin väsynyt ja univelkaa selkeästi oli alla sen verran että pakko oli nukkua melkein kaikki pois nyt kun oli aikaa.
Olen nyt ollut lomittamassa tässä kohteessa kolmisen päivää, mutta loppuviikko pitäisi vielä jaksaa täällä ja vähän seuraavaakin vielä. Nämä tämä kohteen rutiinit ovat kyllä puuduttaneet minut jo aikalailla, vaikka tämä on vasta kolmas päivä täällä. Jotain vaihteluakin voisi kyllä olla alla, mutta kaipa tuo vakkari täällä on niin kaavoihinsa kangistunut ettei liiemmin välitä että jokainen aamu ja päivä ovat hyvinkin samanlaisia.
Tämä on siitä vain aika ärsyttävä kohde, että täällä ei oikein tuppaa millään ehtimään esimerkiksi vessaan kun aina pitää päivystää tässä aulassa vieraiden tai jonkun muun varalta. Välillä kuitenkin on lähdettävä aulasta erinäisille tehtäville, joka näemmä suututtaa ihmisiä täällä. No, tämähän on tyypillistä kuvittelua että aulavaksi on ensinnäkin a) aina töissä aulassa kellonkin ympäri sekä b) että hänen tulisi varmaan istua vaipat housuissa tiskillä koko vuoron ajan. Onneksi sentään joissain kohteissa tämänkin päälle ymmärretään, muttei nyt välttämättä täällä.
Mietin tänään taas tulevia pääsykokeita. Hain kolmeen eri AMK-paikkaan tällä kertaa, mutta nyt usko on alkanut rapistua siihen malliin että taidan jättää väliin tuon yhden haun eli pääsykokeen kokonaan. Minusta ei nimittäin kyllä restonomia saada sitten millään, enkä ole kyllä kovin vakuuttunut senkään duunin työmahdollisuuksista. Opiskelu sellaiseksi voisi sinällään olla varmaan ihan kivaa, mutta työn saaminen niillä papereilla on kuulemma tunnetusti vaikeaa kaikesta päätellen.
Yritän kai keskittyä tuohon pääasialliseen hakutoiveeseeni, vaikka tosiasia on että sinnekin on vaikeaa päästä lopputuloksen olevan näemmä näissä AMK-paikoissa ainakin minun kokemuksellani enemmän onnesta ja olosuhteista kiinni kuin minkään faktuaalisen tiedonhallinnan varassa. Yliopistolla opiskeltuani tovin opin kuitenkin siihen että pääsykoekirjat ovat se alue josta pääsykoekysymykset tulevat, eivätkä ne pääsykokeet sinällään todellakaan sisällä mitään abstraktia puolta niin kuin esimerkiksi tuossa viime kevään AMK-haussani, jossa oli 80% sellaisia tehtäviä ja tehtävänantoja että niihin piti aikalailla kyetä vastailemaan oman mielensä pohjin.
Vapun suunnitelmat ovat myöskin auki todella pahasti. Eipä silti, olen kyllä taas jälleen sen verran PA että ei tästä kyllä mitään isoa spektaakelia voi oikein syntyäkään. Saa nyt nähdä mitä teen vappuna, sillä vappu on aika turha juhla mikäli ei ole rahaa mennä minnekään minun logiikkani perusteella. Minulle oltiin lisäksi isketty vapun aatoksi vielä yksi ihana työvuorokin päälle, joten sinänsä on vähän vaikeaa kyllä suunnitella mitään.
Kuvaavaa on myös se että olen hävittänyt ylioppilaslakkini. Todella vaikea uskoa että olen moisen megavirheen mennyt tekemään, sillä aikoinaan sen lakin saamiseksi kyllä vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneliäkin. Nyt se on sitten todella symbolisesti hävinnyt jonnekin sivuraiteille ja maailman tuuliin elämässään niin kuin omistajansakin konsanaan.
tiistai 23. huhtikuuta 2013
Kesää siirretään
Aamu alkoi merkeissä jotka olivat pahanenteiset jo valmiiksi.
Saavuin kohteeseen enkä löytänyt erästä asiakirjaa josta ilmenivät kirjautumistunnukset ja salasanat tietokoneisiin. Kun löysin nuo asiakirjat viittä vaille kun kaikki meinasi mennä persiilleen, niin onnistuin länttäämään erään erittäin ison arkistokansion toisen tietokoneen näppäimistölle joka pyöritti kamerajärjestelmää. Kamerajärjestelmä sekosi.
Sain myös tietää että kesälomani eivät onnistuneetkaan heinäkuulle, vaan minut sijoitettiin viettämään kesälomaa kesäkuuksi. Se on kai tavallaan ihan hyvä juttu, sillä tiedän että kollegat viettävät lomiaan myös viimeistään syyskuussa. Rivien välistä ilmeni myös että tulossa on varmaan taas iso rypäs eri kohteita, sillä jonkun toisen kesälomaa minä varmaan menen sijaistamaan johonkin kohteeseen silloin heinäkuussa. Tuohon erääseen heinäkuun kohteeseen sisältyy myös "mielenkiintoinen" koulutus, joka nyt jää nähtäväksi taasen sitten muutenkin.
Soittelin muutama tunti sitten korjaajan paikalle tuon kamerajärjestelmän osalta, sillä en uskaltanut tehdä sille mitään sen liiallisen tuntemattomuuden osalta itselleni. Vaikka useassakin kohteessa näitä kamerajärjestelmiä on tullut vastaan ja pariin kertaan olen niistä poiminut henkilöitä mm. poliisin pyynnöstä ja kohteen oman porukan pyynnöstä, niin nyt tällä kertaa kyllä tämän kamerajärjestelmän saaminen takaisin toimintakuntoon oli kyllä minulle liian iso homma.
Korjausmies saapui paikalle eikä ollut ollenkaan vihainen tai tympääntynyt, mitä tietenkin onnellani voisi olettaa tapahtuvan. Hän kuitenkin totesi että nyt oli sellainen vika kyseessä ettei ollut hänkään ennen törmännyt moiseen, mutten viitsinyt kyllä millään kertoa että se vika johtui siitä kun länttäsin näppäimistön päälle valtavan arkistokansion. Se olisi ollut noloa.
Saavuin kohteeseen enkä löytänyt erästä asiakirjaa josta ilmenivät kirjautumistunnukset ja salasanat tietokoneisiin. Kun löysin nuo asiakirjat viittä vaille kun kaikki meinasi mennä persiilleen, niin onnistuin länttäämään erään erittäin ison arkistokansion toisen tietokoneen näppäimistölle joka pyöritti kamerajärjestelmää. Kamerajärjestelmä sekosi.
Sain myös tietää että kesälomani eivät onnistuneetkaan heinäkuulle, vaan minut sijoitettiin viettämään kesälomaa kesäkuuksi. Se on kai tavallaan ihan hyvä juttu, sillä tiedän että kollegat viettävät lomiaan myös viimeistään syyskuussa. Rivien välistä ilmeni myös että tulossa on varmaan taas iso rypäs eri kohteita, sillä jonkun toisen kesälomaa minä varmaan menen sijaistamaan johonkin kohteeseen silloin heinäkuussa. Tuohon erääseen heinäkuun kohteeseen sisältyy myös "mielenkiintoinen" koulutus, joka nyt jää nähtäväksi taasen sitten muutenkin.
Soittelin muutama tunti sitten korjaajan paikalle tuon kamerajärjestelmän osalta, sillä en uskaltanut tehdä sille mitään sen liiallisen tuntemattomuuden osalta itselleni. Vaikka useassakin kohteessa näitä kamerajärjestelmiä on tullut vastaan ja pariin kertaan olen niistä poiminut henkilöitä mm. poliisin pyynnöstä ja kohteen oman porukan pyynnöstä, niin nyt tällä kertaa kyllä tämän kamerajärjestelmän saaminen takaisin toimintakuntoon oli kyllä minulle liian iso homma.
Korjausmies saapui paikalle eikä ollut ollenkaan vihainen tai tympääntynyt, mitä tietenkin onnellani voisi olettaa tapahtuvan. Hän kuitenkin totesi että nyt oli sellainen vika kyseessä ettei ollut hänkään ennen törmännyt moiseen, mutten viitsinyt kyllä millään kertoa että se vika johtui siitä kun länttäsin näppäimistön päälle valtavan arkistokansion. Se olisi ollut noloa.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Iltavaksi = valittaja?
Lupasin jo melkein viikko sitten että saavun tekemään tämän maanantain vuoron tänne ylimääräisenä, vaikka se olikin minulle merkitty vapaaksi. Syynä tähän oli ja on tietysti vain raha.
Maanantainen vuoro respassa alkoi aika hiljaisesti, mutta helvetti pääsi valloilleen tasan siinä vaiheessa kun menin kahvimasiinan luo ja kuvittelin juovani sieltä kahvia. Nimittäin tuo kone aivan täysin arvaamatta turautti ulos tahmaisen sokerista kahvilirua hiukan kuppiin ja loput se sitten päästi omituisesti sisuksistaan "yläviistoon" takkini ja paidan hihani ottaessa siitä osumaa.
Hetken mietin että mikä helvetin kahvin muodossa tehty terrori-isku tämä nyt oikein oli. Että kahvi suihkahti koneen sisuksista kovalla paineella yläviistoon tahrien itse koneen, hiukan minun vaatteitani sekä lähitienoota. Tältä varmaan tuntui Bostonin maratonilla tehdyn pommi-iskun aikoihin, paitsi ettei silloin tietenkään lentänyt kahvia ympäriinsä vaan verta sekä suolenpätkiä. Se sokkitila varmasti saatiin kuitenkin upeasti siirrettyä tähänkin kahvin muodossa tehtyyn iskuun huomattavasti vähemmillä henkilövahingoilla. Ryhdyin kuitenkin itse nopeisiin ensiavullisiin toimiin pyyhkien itse konetta ja lattiaa käsipyyhkeellä muutamia kertoja sekä häipyen äkkiä paikalta sen jälkeen muutenkin lisävahinkojen estämiseksi.
Minua muuten pyydettiin ajamaan piiriä. Kieltäydyin ajamasta sitä, sillä sitä ajaakseen pitäisi olla ajokortti. Minullahan ei siis läpyskään ole koskaan ollut varaa eikä varmaan tule olemaankaan näillä palkoilla, mutta olihan se ihan kiva että joku oli taas jossain portaassa päättänyt minua ehdottaa siihen hommaan.
Eräs kollega muuten lopetti duuninsa. Hän oli sikäli huomattava menetys, että taisi olla toinen vartija jonka tapasin silloin kun aloitin nämä duunit. Hän opetti minut tuohon iltakohteeseeni ja hän oli muutenkin aika sympaattinen tyyppi karskista olomuodostaan huolimatta. Jään kaipaamaan häntä lämmöllä, sillä aika moni kollega valitettavasti ei herätä sellaisia mukavuuden tunteita.
Huomasitte muuten varmaan että viime aikoina blogini on saanut vähän kaikenlaista huomiota siihen negatiivisempaan suuntaan. Oikeastaan kesti aika pitkään ennen kuin aloin saamaan sävyltään negatiivista palautetta kirjoitteluistani, mutta selkeästi on olemassa lukijoita tälle blogille jotka eivät kestä tätä tämän blogin sävyä kuin vain tietyn aikaa ja se on totta kai heidän oikeutensa.
Asiakaspalvelu on kuitenkin vaikea taiteenlaji monelle tässä kaupungissa ja varmaan ihan yleisestikin. Kirjoitan todella paljon kohtaamisistani eri ihmisten kanssa tässä työssä ja on todettava että ystävällisyyttä on vaikeaa löytää niin siitä vastapelurista kuin enää itsestäkään kun kaikkeen vastataan töykeästi, törkeästi tai sitten ihan vaan uhkaillaan. Sellaista se vartijan työ kuitenkin on, nimittäin erinäisen aineksen kanssa tekemisissä olemista ei aina niin mukavien juttujen tiimoilta.
En nyt oikeastaan tiedä edes että mikä minua vaivaa eniten tällä hetkellä. Saattaa olla että olen jälleen huomaamattani väsynyt ihan kaikkeen ja se heijastuu tavallista enemmän tähän blogiin sisällöllisesti. En nyt välttämättä jaksa myöskään enää sotia sitä minua kritisoinutta blogistia vastaan, vaan tyydyn toteamaan että kritiikki jota olen saanut asenteestani ja luuloistani on aivan varmasti tosi monelle ihmiselle uskomattoman osuvaa, mutta en kyllä kieltämättä kirjoitakaan tätä blogia oikeastaan miellyttääkseni ketään.
Jospa kuitenkin nyt saataisiin nämä orastavat blogisodat rauhoiteltua ja jatkettaisiin taas aiheesta jossain välissä. Voin kertoa nimittäin sen verran että tämän viikon minun pitäisi olla ehkä jopa yhdessä ja samassa kohteessa niin kuin viime viikolla olin myös tekemässä. Nähtäväksi jää toteutuuko se sitten, sillä aloin tottua siihen että vaatteet sai laittaa omaan kaappiin taikka naulakkoon roikkumaan vuoron jälkeen eikä sulloa niitä taas kassiin seuraavaa päivää odottamaan reissupohjalla.
Maanantainen vuoro respassa alkoi aika hiljaisesti, mutta helvetti pääsi valloilleen tasan siinä vaiheessa kun menin kahvimasiinan luo ja kuvittelin juovani sieltä kahvia. Nimittäin tuo kone aivan täysin arvaamatta turautti ulos tahmaisen sokerista kahvilirua hiukan kuppiin ja loput se sitten päästi omituisesti sisuksistaan "yläviistoon" takkini ja paidan hihani ottaessa siitä osumaa.
Hetken mietin että mikä helvetin kahvin muodossa tehty terrori-isku tämä nyt oikein oli. Että kahvi suihkahti koneen sisuksista kovalla paineella yläviistoon tahrien itse koneen, hiukan minun vaatteitani sekä lähitienoota. Tältä varmaan tuntui Bostonin maratonilla tehdyn pommi-iskun aikoihin, paitsi ettei silloin tietenkään lentänyt kahvia ympäriinsä vaan verta sekä suolenpätkiä. Se sokkitila varmasti saatiin kuitenkin upeasti siirrettyä tähänkin kahvin muodossa tehtyyn iskuun huomattavasti vähemmillä henkilövahingoilla. Ryhdyin kuitenkin itse nopeisiin ensiavullisiin toimiin pyyhkien itse konetta ja lattiaa käsipyyhkeellä muutamia kertoja sekä häipyen äkkiä paikalta sen jälkeen muutenkin lisävahinkojen estämiseksi.
Minua muuten pyydettiin ajamaan piiriä. Kieltäydyin ajamasta sitä, sillä sitä ajaakseen pitäisi olla ajokortti. Minullahan ei siis läpyskään ole koskaan ollut varaa eikä varmaan tule olemaankaan näillä palkoilla, mutta olihan se ihan kiva että joku oli taas jossain portaassa päättänyt minua ehdottaa siihen hommaan.
Eräs kollega muuten lopetti duuninsa. Hän oli sikäli huomattava menetys, että taisi olla toinen vartija jonka tapasin silloin kun aloitin nämä duunit. Hän opetti minut tuohon iltakohteeseeni ja hän oli muutenkin aika sympaattinen tyyppi karskista olomuodostaan huolimatta. Jään kaipaamaan häntä lämmöllä, sillä aika moni kollega valitettavasti ei herätä sellaisia mukavuuden tunteita.
Huomasitte muuten varmaan että viime aikoina blogini on saanut vähän kaikenlaista huomiota siihen negatiivisempaan suuntaan. Oikeastaan kesti aika pitkään ennen kuin aloin saamaan sävyltään negatiivista palautetta kirjoitteluistani, mutta selkeästi on olemassa lukijoita tälle blogille jotka eivät kestä tätä tämän blogin sävyä kuin vain tietyn aikaa ja se on totta kai heidän oikeutensa.
Asiakaspalvelu on kuitenkin vaikea taiteenlaji monelle tässä kaupungissa ja varmaan ihan yleisestikin. Kirjoitan todella paljon kohtaamisistani eri ihmisten kanssa tässä työssä ja on todettava että ystävällisyyttä on vaikeaa löytää niin siitä vastapelurista kuin enää itsestäkään kun kaikkeen vastataan töykeästi, törkeästi tai sitten ihan vaan uhkaillaan. Sellaista se vartijan työ kuitenkin on, nimittäin erinäisen aineksen kanssa tekemisissä olemista ei aina niin mukavien juttujen tiimoilta.
En nyt oikeastaan tiedä edes että mikä minua vaivaa eniten tällä hetkellä. Saattaa olla että olen jälleen huomaamattani väsynyt ihan kaikkeen ja se heijastuu tavallista enemmän tähän blogiin sisällöllisesti. En nyt välttämättä jaksa myöskään enää sotia sitä minua kritisoinutta blogistia vastaan, vaan tyydyn toteamaan että kritiikki jota olen saanut asenteestani ja luuloistani on aivan varmasti tosi monelle ihmiselle uskomattoman osuvaa, mutta en kyllä kieltämättä kirjoitakaan tätä blogia oikeastaan miellyttääkseni ketään.
Jospa kuitenkin nyt saataisiin nämä orastavat blogisodat rauhoiteltua ja jatkettaisiin taas aiheesta jossain välissä. Voin kertoa nimittäin sen verran että tämän viikon minun pitäisi olla ehkä jopa yhdessä ja samassa kohteessa niin kuin viime viikolla olin myös tekemässä. Nähtäväksi jää toteutuuko se sitten, sillä aloin tottua siihen että vaatteet sai laittaa omaan kaappiin taikka naulakkoon roikkumaan vuoron jälkeen eikä sulloa niitä taas kassiin seuraavaa päivää odottamaan reissupohjalla.
perjantai 19. huhtikuuta 2013
Viimeisellä rannalla.. palkkakeskustelun suhteen!
Vaikka näistä vartijoiden palkka-asioista on nyt väännetty tässäkin blogissa ihan maailman tappiin saakka, niin tunnen intoa vielä kerran tarttua tämän alan palkkakysymyksiin ihan omien huomioideni kautta reflektoiden.
Nähdäkseni vartiointiala on suomessa ylikilpailtu palvelualan muoto, jossa tällä hetkellä ja jo pitkään on vallinnut asiakkaan markkinat sen suhteen että minkälaisia palveluita turva-alan yrityksiltä halutaan. Mennyttä on se aika kun vartija oli vain vartijana turvallisuudesta vastaten tietyissä työkohteissa, sillä aivan loogisesti asiakastahot nykyään eivät välttämättä halua enää vartijaa pelkästään toimimaan vaikkapa myymälöissä vahtina erilaisten varkauksien ja näpistyksien yms. järjestyshäiriöiden osalta, vaan halutaan myös sellaista joka tekisi enemmän ja kustannustehokkaammin muutakin asiakkaalle kuin vain vartioisi.
Vartijoiden sekä vartiointiliikkeiden järjestyksenvalvojien määrä on systemaattisesti noussut viime vuosikymmeninä maassamme, joka ei välttämättä tarkoita sitä että yhteiskunta olisi turvattomampi kokonaisuudessaan, vaan että vartijoilla on keksitty ruveta teettämään sellaisia töitä jotka eivät heille oikeastaan ole aiemmin kuuluneet vain siksi koska turva-alan firmojen asiakastahot ovat yhä useammin sitä mieltä että vartijan pitää tehdä kohteessa muutakin palkkansa eteen kuin vain istuskella valmiudessa jossain takaseinällä. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa se että moni ala joilla vartijoita ja järjestyksenvalvojia työskentelee on ulkoistanut omia työntekijöitään pois korvaten omat palvelut sitten halvemmalla vaihtoehdolla johon on löytynyt markkinarakoa vartiointiliikkeille.
Vartiointiliiketoiminta on bisnestä samaan tapaan kuin mikä tahansa muu liiketoimintakin perusperiaatteeltaan kysynnän ja tarjonnan osalta. Se käsittää sen tosiasian että on myytävä sitä mitä asiakas haluaa, mikäli meinaa saada minkäänlaista sopimusta ja rahavirtoja aikaiseksi yritykselleen tilanteessa jossa asiakkaalla on markkinat vaatia. Nykyään turva-alalla tämä sitten tarkoittaa sitä usein että vartija palkataan vaikkapa johonkin aulaan toimimaan jonkinlaisena "yleismiehenä" tai kauppojen puolella vartijaa yritetään hivuttaa keräämään koreja, hoitelemaan pullohuoneita tai joissain paikallisvartiointikohteissa pitäisi hoidella vähän kiinteistönhoidonkin tehtäviä. Jotkut tämän alan firmat ovat tehneet siitä ihan brändin että vartija hoitaa ne omat turvahommansa ja siinä sivussa vaikkapa kiinteistöhuollon tehtäviä, sillä muussa tapauksessa sopimusta ei saataisi asiakasfirman kanssa millään aikaiseksi mikäli pelkkään "valvontaan" tai vastaavaan keskityttäisiin.
Jokainen kohde on hyvin erilainen vartijalle työpaikkana, mutta tosiasia on se että aika usein vartijat tekevät nykypäivänä sellaista työtä joka ei välttämättä liity turvallisuuteen siellä kohteessa juuri mitenkään. Tämä johtuu ihan siitä kylmästä tosiasiasta että asiakasfirma on halunnut ulkoistaa tuon tehtävän jollekin kun oma vastaava on tullut liian kalliiksi ja vartiointiliike on aulapalveluillaan sitten päättänyt iskeä tarjousta pöytään.
Kun mietin omia aulan työtehtäviäni, niin olen hoitanut puhelinvaihdetta, eräänlaisia laskutustehtäviä sekä mm. pessyt kahviautomaattia. Sitten taas paikallisvartioinnin puolella olen toiminut WC:n ovien avaajana kutsuttuna, eräänlaisena opashenkilönä ja avustanut myös kuljetuksillisissa asioissa. Myymäläpuolella sitten olen keräillyt ostoskoreja ja hyllyttänyt koreihin jätettyä tavaraa takaisin hyllyyn sen myymäläseurannan ohella. Nämä kaikki ovat kuuluneet työtehtäviini ihan vain siksi koska asiakastahoilla ei ole enää ollut henkilöitä jotka tuota hommaa tekisivät ja se on ulkoistettu täten vartiointiliikkeille.
Totuus on että vartijakursseilla ei tulla kertomaan puoliakaan siitä mitä tulet tekemään työksesi tällä alalla käytännössä. Vaikka käytkin aluksi vain 40+60h kestävän koulutuksen ja kenties ennen pitkää jonkun alan ammattitutkinnonkin, niin edes lisäkoulutus ei takaa kuin muodollista palkankorotusta tehtäväkirjon kuitenkin ollessa aika laaja.
Tuossa minua kritisoineessa blogissa jonka osoitetta en nyt varmaan aio kyllä julkaistakaan ihmeteltiin että miksi minulla olisi oikeus valittaa sellaisen työn palkkauksesta jossa on vain näin lyhyt koulutus. Kuvittelin kuulemma itsestäni liikoja.
No, jos mietitään vaikka VR:n veturikuskien palkkausta ja ilmeisesti noin muutaman kuukauden koulutusta, niin täytyypä sanoa että aika kumma juttu heidän hommassaan nuo erittäin korkeat palkat vain muutaman kuukauden koulutuksella. No, tiedän kyllä myös tasan tarkkaan miksi vaikkapa kaupan kassallakin on jo paremmat palkat lisineen kuin meillä puhumattakaan vaikkapa varastoalasta, jonne voi myös päästä työskentelemään hyvin minimaalisella koulutuksella palkkauksen ollessa kuitenkin selkeästi parempi kuin nyt vaikkapa meillä.
Syy tiettyjen alojen parempaan palkkaukseen koulutuksen vähyydestä huolimatta ovat nimittäin ihan näiden alojen ammattiliitot ja toimiva edunvalvonta. Vaikka kaupan alakin kuuluu PAM:iin, niin heillekin on neuvoteltu parempia palkkauksia ja lisiä kuin meillä ihan vain siksi koska sen puolen edunvalvonta on kunnossa ja aktiivinen verrattuna omaamme. Vartiointialalla ei ole kunnollista edunvalvontaa ainakaan niin organisoidusti takana että se pystyisi tekemään mitään huomattavaa palkkauksen, työtehtävien sun muun osalta. Toisaalta ymmärrän kyllä että kaikenlaisten ammattijärjestöjen on vähän vaikea toimia parempien työehtojen saavuttamiseksi, kun asiakastahot haluavat palvelun jossa vartija nyt vaikkapa pesee pyykit, tiskaa ja vaihtaa vauvojen vaipat eivätkä mitään teleskooppipatukka ojossa pönöttävää tyyppiä sinne nurkkaan. Nimittäin tosiasia on että markkinat ovat perinteisille turvallisuuspalveluille varmasti heikentyneet ja vaatimuksiltaan muuttuneet, eivätkä alan firmat voi muuta kuin lähteä monipalvelun ja oheistöiden tielle mikäli meinaavat pysyä pystyssä.
Minusta se ei ole kuitenkaan mikään peruste maksaa meille huonoa palkkaa siksi että koulutuksemme on MINIMISSÄÄN lyhyt. Lyhyen tai olemattoman koulutuksen omaavia aloja paremmilla palkkauksilla on muitakin, mutta vartiointiala nyt vaan on jäänyt jalkoihin kenties ihan siitä itsestään johtuvista syistä. Toisaalta vartiointiala ja sen perustehtävät ovat ihan kansainvälisestikin matalapalkka-aloihin kuuluvaa hommaa, että sikäli ymmärrän kyllä mikseivät asiat ole juuri missään vartiointitöissä ympäri maailmaa kovin hyvin.
Tuolle minua kritisoineelle ihmiselle haluaisin ehdottaa ja ehdotinkin kommentissani vartijaksi ryhtymistä ymmärtääkseen sitä sillisalaattia jota ainakin minä ja varmasti moni muukin vartija tai vastaava joutuu tekemään työkseen alalla päivittäin. Minulle tämä työ on lähinnä paljastanut sen suuren illuusion joka monelle tällä alalla työskentelevälle on valjennut myöskin siitä kuinka näennäistä "turvallisuutta" joku asiakasfirma lopulta ostaakaan kun se hommaa vartijan kohteeseen. Ei vartijan ole suinkaan tarkoitus olla vaikkapa paikallisvartijana, vaan hänelle on jo mietitty tasan tarkkaan sellaiset hommat alle joita joku muu kohteessa ei enää tee tai halua tehdä. Vartiointi kohteessa on vain sivuseikka.
Vaikka vihaankin työtäni nykyään, niin teen sen kuitenkin asiallisesti ihan vain siitä kertyvän rahasumman johdosta. Teen myös paljon ylitöitä ja osaan siinä sivussa todella paljon eri tyypin kohteita, joissa vaativuustaso kieltämättä vaihtelee suuresti osattavien asioiden ja lisätyötehtävien osalta.
Tuossa kriittisessä blogissa todettiin myös että olen aivan hakoteillä kun kuvittelen että minun tulisi saada parempaa palkkaa siitä että hoidan työtehtäviäni paremmin kuin monet muut kollegani ja omaan ristiriitaisesta asenteestani huolimatta kuitenkin kykyjä hoitaa tätä työtä hyvin. Kuulemma se että hoidan työni hyvin on ihan perustason vaatimus, josta ei tulisi ketään erikseen palkita. Minä kuitenkin elän aika pitkälti "jokaiselle ansionsa mukaan"-periaatteella, joka sisältää sen tosiasian että jos olisin vartiointiliikkeen pomo, niin varmasti palkitsisin sitä kaveria joka ylitöillä pelastaa aina tiukoista paikoista, ei saikuta ja muutenkin mukisematta lähtee lähes aina tekemään hommiaan kohteesta riippumatta verrattuna nyt vaikkapa sille kaverille jolle pomo antaa paremman palkan vain siksi koska tämä on hyvä nuolemaan sitä per.. siis takamusta!
En mielestäni vaadi mahdottomia, sillä jo noin 1600-1700€ käteen jos jäisi niin sanoisin pärjääväni kohtuullisesti tämän työn tuomalla palkalla siihen vaivaan nähden jota sen rahan saamiseksi käteen sisältyy. Se ei kuitenkaan nykyisin toteudu ja siksi koen ettei minua arvosteta työssäni tarpeeksi ja muunkinlaista potentiaalia omaavana aion ennen pitkää hakeutua pois vartiointialalta. Jatkuvasti näen kuitenkin ympärilläni kollegoita, jotka työskentelevät vähemmän mutta paremmalla palkkauksella sekä työolosuhteilla. Toki tällainen toiminta on ihan yleistä monella muullakin alalla, mutta siihen kiinnitän nyt huomiota lähinnä erääksi syyksi omaan tyytymättömyyteeni alalla.
Vartiointialan yleiseen tilanteeseen tämän postaukseni päättäen voin sanoa, että lopulta kai jokaisen yksilöllisen vartijan tai järjestyksenvalvojan omaksi murheeksi jää se että jääkö tälle alalle tekemään töitä näillä lähtökohdilla vai ei. Mikäli on saapunut vartioimaan ja turvaamaan, niin kannattaa lähteä etsimään useimmiten jotakin muuta kuin perustason perinteistä vartiointia- nimittäin sitä perinteistä vartiointia tämä työ ei tosiaankaan ole ollut enää pitkään aikaan monessa tapauksessa. Jos sen sijaan on valmis olemaan vartijan lisäksi vaikka mikä yleismies jantunen pienellä palkalla, niin sekin on toki sopivaa mikäli näkee sen omalle persoonalleen sopivaksi. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että vartiointiala on nykyisin lähinnä henkilöstönvuokraus-bisnestä hyvin sekavalla työnkuvalla ja vaivaan nähden pienellä palkalla.
Tehköön tätä työtä ken haluaa.
Nähdäkseni vartiointiala on suomessa ylikilpailtu palvelualan muoto, jossa tällä hetkellä ja jo pitkään on vallinnut asiakkaan markkinat sen suhteen että minkälaisia palveluita turva-alan yrityksiltä halutaan. Mennyttä on se aika kun vartija oli vain vartijana turvallisuudesta vastaten tietyissä työkohteissa, sillä aivan loogisesti asiakastahot nykyään eivät välttämättä halua enää vartijaa pelkästään toimimaan vaikkapa myymälöissä vahtina erilaisten varkauksien ja näpistyksien yms. järjestyshäiriöiden osalta, vaan halutaan myös sellaista joka tekisi enemmän ja kustannustehokkaammin muutakin asiakkaalle kuin vain vartioisi.
Vartijoiden sekä vartiointiliikkeiden järjestyksenvalvojien määrä on systemaattisesti noussut viime vuosikymmeninä maassamme, joka ei välttämättä tarkoita sitä että yhteiskunta olisi turvattomampi kokonaisuudessaan, vaan että vartijoilla on keksitty ruveta teettämään sellaisia töitä jotka eivät heille oikeastaan ole aiemmin kuuluneet vain siksi koska turva-alan firmojen asiakastahot ovat yhä useammin sitä mieltä että vartijan pitää tehdä kohteessa muutakin palkkansa eteen kuin vain istuskella valmiudessa jossain takaseinällä. Lisäksi tilanteeseen vaikuttaa se että moni ala joilla vartijoita ja järjestyksenvalvojia työskentelee on ulkoistanut omia työntekijöitään pois korvaten omat palvelut sitten halvemmalla vaihtoehdolla johon on löytynyt markkinarakoa vartiointiliikkeille.
Vartiointiliiketoiminta on bisnestä samaan tapaan kuin mikä tahansa muu liiketoimintakin perusperiaatteeltaan kysynnän ja tarjonnan osalta. Se käsittää sen tosiasian että on myytävä sitä mitä asiakas haluaa, mikäli meinaa saada minkäänlaista sopimusta ja rahavirtoja aikaiseksi yritykselleen tilanteessa jossa asiakkaalla on markkinat vaatia. Nykyään turva-alalla tämä sitten tarkoittaa sitä usein että vartija palkataan vaikkapa johonkin aulaan toimimaan jonkinlaisena "yleismiehenä" tai kauppojen puolella vartijaa yritetään hivuttaa keräämään koreja, hoitelemaan pullohuoneita tai joissain paikallisvartiointikohteissa pitäisi hoidella vähän kiinteistönhoidonkin tehtäviä. Jotkut tämän alan firmat ovat tehneet siitä ihan brändin että vartija hoitaa ne omat turvahommansa ja siinä sivussa vaikkapa kiinteistöhuollon tehtäviä, sillä muussa tapauksessa sopimusta ei saataisi asiakasfirman kanssa millään aikaiseksi mikäli pelkkään "valvontaan" tai vastaavaan keskityttäisiin.
Jokainen kohde on hyvin erilainen vartijalle työpaikkana, mutta tosiasia on se että aika usein vartijat tekevät nykypäivänä sellaista työtä joka ei välttämättä liity turvallisuuteen siellä kohteessa juuri mitenkään. Tämä johtuu ihan siitä kylmästä tosiasiasta että asiakasfirma on halunnut ulkoistaa tuon tehtävän jollekin kun oma vastaava on tullut liian kalliiksi ja vartiointiliike on aulapalveluillaan sitten päättänyt iskeä tarjousta pöytään.
Kun mietin omia aulan työtehtäviäni, niin olen hoitanut puhelinvaihdetta, eräänlaisia laskutustehtäviä sekä mm. pessyt kahviautomaattia. Sitten taas paikallisvartioinnin puolella olen toiminut WC:n ovien avaajana kutsuttuna, eräänlaisena opashenkilönä ja avustanut myös kuljetuksillisissa asioissa. Myymäläpuolella sitten olen keräillyt ostoskoreja ja hyllyttänyt koreihin jätettyä tavaraa takaisin hyllyyn sen myymäläseurannan ohella. Nämä kaikki ovat kuuluneet työtehtäviini ihan vain siksi koska asiakastahoilla ei ole enää ollut henkilöitä jotka tuota hommaa tekisivät ja se on ulkoistettu täten vartiointiliikkeille.
Totuus on että vartijakursseilla ei tulla kertomaan puoliakaan siitä mitä tulet tekemään työksesi tällä alalla käytännössä. Vaikka käytkin aluksi vain 40+60h kestävän koulutuksen ja kenties ennen pitkää jonkun alan ammattitutkinnonkin, niin edes lisäkoulutus ei takaa kuin muodollista palkankorotusta tehtäväkirjon kuitenkin ollessa aika laaja.
Tuossa minua kritisoineessa blogissa jonka osoitetta en nyt varmaan aio kyllä julkaistakaan ihmeteltiin että miksi minulla olisi oikeus valittaa sellaisen työn palkkauksesta jossa on vain näin lyhyt koulutus. Kuvittelin kuulemma itsestäni liikoja.
No, jos mietitään vaikka VR:n veturikuskien palkkausta ja ilmeisesti noin muutaman kuukauden koulutusta, niin täytyypä sanoa että aika kumma juttu heidän hommassaan nuo erittäin korkeat palkat vain muutaman kuukauden koulutuksella. No, tiedän kyllä myös tasan tarkkaan miksi vaikkapa kaupan kassallakin on jo paremmat palkat lisineen kuin meillä puhumattakaan vaikkapa varastoalasta, jonne voi myös päästä työskentelemään hyvin minimaalisella koulutuksella palkkauksen ollessa kuitenkin selkeästi parempi kuin nyt vaikkapa meillä.
Syy tiettyjen alojen parempaan palkkaukseen koulutuksen vähyydestä huolimatta ovat nimittäin ihan näiden alojen ammattiliitot ja toimiva edunvalvonta. Vaikka kaupan alakin kuuluu PAM:iin, niin heillekin on neuvoteltu parempia palkkauksia ja lisiä kuin meillä ihan vain siksi koska sen puolen edunvalvonta on kunnossa ja aktiivinen verrattuna omaamme. Vartiointialalla ei ole kunnollista edunvalvontaa ainakaan niin organisoidusti takana että se pystyisi tekemään mitään huomattavaa palkkauksen, työtehtävien sun muun osalta. Toisaalta ymmärrän kyllä että kaikenlaisten ammattijärjestöjen on vähän vaikea toimia parempien työehtojen saavuttamiseksi, kun asiakastahot haluavat palvelun jossa vartija nyt vaikkapa pesee pyykit, tiskaa ja vaihtaa vauvojen vaipat eivätkä mitään teleskooppipatukka ojossa pönöttävää tyyppiä sinne nurkkaan. Nimittäin tosiasia on että markkinat ovat perinteisille turvallisuuspalveluille varmasti heikentyneet ja vaatimuksiltaan muuttuneet, eivätkä alan firmat voi muuta kuin lähteä monipalvelun ja oheistöiden tielle mikäli meinaavat pysyä pystyssä.
Minusta se ei ole kuitenkaan mikään peruste maksaa meille huonoa palkkaa siksi että koulutuksemme on MINIMISSÄÄN lyhyt. Lyhyen tai olemattoman koulutuksen omaavia aloja paremmilla palkkauksilla on muitakin, mutta vartiointiala nyt vaan on jäänyt jalkoihin kenties ihan siitä itsestään johtuvista syistä. Toisaalta vartiointiala ja sen perustehtävät ovat ihan kansainvälisestikin matalapalkka-aloihin kuuluvaa hommaa, että sikäli ymmärrän kyllä mikseivät asiat ole juuri missään vartiointitöissä ympäri maailmaa kovin hyvin.
Tuolle minua kritisoineelle ihmiselle haluaisin ehdottaa ja ehdotinkin kommentissani vartijaksi ryhtymistä ymmärtääkseen sitä sillisalaattia jota ainakin minä ja varmasti moni muukin vartija tai vastaava joutuu tekemään työkseen alalla päivittäin. Minulle tämä työ on lähinnä paljastanut sen suuren illuusion joka monelle tällä alalla työskentelevälle on valjennut myöskin siitä kuinka näennäistä "turvallisuutta" joku asiakasfirma lopulta ostaakaan kun se hommaa vartijan kohteeseen. Ei vartijan ole suinkaan tarkoitus olla vaikkapa paikallisvartijana, vaan hänelle on jo mietitty tasan tarkkaan sellaiset hommat alle joita joku muu kohteessa ei enää tee tai halua tehdä. Vartiointi kohteessa on vain sivuseikka.
Vaikka vihaankin työtäni nykyään, niin teen sen kuitenkin asiallisesti ihan vain siitä kertyvän rahasumman johdosta. Teen myös paljon ylitöitä ja osaan siinä sivussa todella paljon eri tyypin kohteita, joissa vaativuustaso kieltämättä vaihtelee suuresti osattavien asioiden ja lisätyötehtävien osalta.
Tuossa kriittisessä blogissa todettiin myös että olen aivan hakoteillä kun kuvittelen että minun tulisi saada parempaa palkkaa siitä että hoidan työtehtäviäni paremmin kuin monet muut kollegani ja omaan ristiriitaisesta asenteestani huolimatta kuitenkin kykyjä hoitaa tätä työtä hyvin. Kuulemma se että hoidan työni hyvin on ihan perustason vaatimus, josta ei tulisi ketään erikseen palkita. Minä kuitenkin elän aika pitkälti "jokaiselle ansionsa mukaan"-periaatteella, joka sisältää sen tosiasian että jos olisin vartiointiliikkeen pomo, niin varmasti palkitsisin sitä kaveria joka ylitöillä pelastaa aina tiukoista paikoista, ei saikuta ja muutenkin mukisematta lähtee lähes aina tekemään hommiaan kohteesta riippumatta verrattuna nyt vaikkapa sille kaverille jolle pomo antaa paremman palkan vain siksi koska tämä on hyvä nuolemaan sitä per.. siis takamusta!
En mielestäni vaadi mahdottomia, sillä jo noin 1600-1700€ käteen jos jäisi niin sanoisin pärjääväni kohtuullisesti tämän työn tuomalla palkalla siihen vaivaan nähden jota sen rahan saamiseksi käteen sisältyy. Se ei kuitenkaan nykyisin toteudu ja siksi koen ettei minua arvosteta työssäni tarpeeksi ja muunkinlaista potentiaalia omaavana aion ennen pitkää hakeutua pois vartiointialalta. Jatkuvasti näen kuitenkin ympärilläni kollegoita, jotka työskentelevät vähemmän mutta paremmalla palkkauksella sekä työolosuhteilla. Toki tällainen toiminta on ihan yleistä monella muullakin alalla, mutta siihen kiinnitän nyt huomiota lähinnä erääksi syyksi omaan tyytymättömyyteeni alalla.
Vartiointialan yleiseen tilanteeseen tämän postaukseni päättäen voin sanoa, että lopulta kai jokaisen yksilöllisen vartijan tai järjestyksenvalvojan omaksi murheeksi jää se että jääkö tälle alalle tekemään töitä näillä lähtökohdilla vai ei. Mikäli on saapunut vartioimaan ja turvaamaan, niin kannattaa lähteä etsimään useimmiten jotakin muuta kuin perustason perinteistä vartiointia- nimittäin sitä perinteistä vartiointia tämä työ ei tosiaankaan ole ollut enää pitkään aikaan monessa tapauksessa. Jos sen sijaan on valmis olemaan vartijan lisäksi vaikka mikä yleismies jantunen pienellä palkalla, niin sekin on toki sopivaa mikäli näkee sen omalle persoonalleen sopivaksi. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että vartiointiala on nykyisin lähinnä henkilöstönvuokraus-bisnestä hyvin sekavalla työnkuvalla ja vaivaan nähden pienellä palkalla.
Tehköön tätä työtä ken haluaa.
torstai 18. huhtikuuta 2013
Juurtumisia
On pakko todeta että valitettavasti en ole viime aikoina ehtinyt enkä jaksanut kirjoitella blogia, sillä olen tehnyt nyt tämän viikon aika vahvasti duunia tuossa eräässä kohteessani jossa tosiaan poiketaan vartijan työnkuvasta enemmän kuin tarpeeksi jokapäiväisissä tehtävissä.
Duuni on siis ollut fyysisesti rankempaa kuin normaaliin vuoroon on "normaalisti" tottunut, mutta tuossa kohteessa on meneillään sellainen tilanne että sinne kaivattaisiin vakiovaksia tekemään juuri tuota hommaa eikä kovinkaan moni viitsisi siihen hommaan lähteä. Minua nyt sitten pyydettiin pitkästä aikaa johonkin kohteeseen tuolla tavalla vakionaamaksi, joka on aika kova juttu sikäli että en ole vakkarina pitkään aikaan missään muualla ollutkaan kuin tuolla ihan alkuperäisessä iltakohteessani.
No, olen kyllä päättänyt että voisin suostua tuohon hommaan sillä tämä pahimmillaan joka päivä eri vuoroon menevä elämäntyyli kiertävänä on kyllä aika raskasta. Mutta en ole kuitenkaan valmis tekemään sitä ihan nykyisellä palkalla ja olosuhteilla, johon se siirto sitten varmaan kaatuukin. Saapa nähdä että miten toimin kun nyt sitten jossain vaiheessa ehkä minua kysytään tuonne vakinaiseksi, sillä olen kyllä päättänyt että palkan on noustava mikäli tuohon fyysisesti rankkaan hommaan ryhdytään vakinaiseksi ylipäätään.
Mutta joo, muuten aika normaali viikko ollut yllättävän vähällä asiakaspalvelulla. Mitä nyt eräs sokea ihminen koirineen kieltäytyi siitä että olisin saattanut hänet hissille ja vienyt perille. Sen sijaan hän halusi välttämättä mennä portaita opaskoirineen ja ilmeisesti koki sen jotenkin nöyryyttäväksi että tätä hissiä vaihtoehtona edes tarjottiin.
Huomasin muuten myös että olin saanut erään toisen blogin puolella aikamoista kritiikkiä näistä kieltämättä melkoisen angstisista kirjoitteluistani. Tässä Iltavaksia kritisoineessa blogissa oli muutama asiavirhe, jotka olivat kai näistä touhuistani ihan tarkoituksellisia mukamas osoittamaan että minä olen vain kiittämätön ja täysin turha valittaja, joka ei tällä koulutuksella ja työnkuvalla edes kuuluisi olla mitenkään valittajan asemassa.
Kieltämättä tuon tekstin kirjoittaja oli monessa asiassa oikeassa ihan hauskallakin tavalla niin minun kuin tämän bloginkin suhteen, mutta sitten taas toisaalta hänen asenteensa sen suhteen että kaikki asiat ovat tässä duunissa ja sen luonteessa niin kunnossa vähintäänkin herätti minut ymmärtämään että kyseinen henkilö ei ole tainnut vartiointialalla hirveämmin viihtyä etenkään niissä kaikkein huonoimmin palkatuissa ja kenties vaarallisimmissa töissä. Toisaalta en ole minäkään viihtynyt moisissa, mutta ehkäpä taas jonkun tulevaisuuden postauksen voisi pyhittää siihen että ruotisin sitä minkälaista palkkaa jonkun toisen alan lähes täysin kouluttamaton työntekijä voi saada verrattuna meidän alaamme, jossa kyllä kieltämättä usein ollaan töissä lähes yhtä mitättömällä koulutuksella.
Mutta onko se käyty koulutus sitten ainoa mittari palkalle?
Duuni on siis ollut fyysisesti rankempaa kuin normaaliin vuoroon on "normaalisti" tottunut, mutta tuossa kohteessa on meneillään sellainen tilanne että sinne kaivattaisiin vakiovaksia tekemään juuri tuota hommaa eikä kovinkaan moni viitsisi siihen hommaan lähteä. Minua nyt sitten pyydettiin pitkästä aikaa johonkin kohteeseen tuolla tavalla vakionaamaksi, joka on aika kova juttu sikäli että en ole vakkarina pitkään aikaan missään muualla ollutkaan kuin tuolla ihan alkuperäisessä iltakohteessani.
No, olen kyllä päättänyt että voisin suostua tuohon hommaan sillä tämä pahimmillaan joka päivä eri vuoroon menevä elämäntyyli kiertävänä on kyllä aika raskasta. Mutta en ole kuitenkaan valmis tekemään sitä ihan nykyisellä palkalla ja olosuhteilla, johon se siirto sitten varmaan kaatuukin. Saapa nähdä että miten toimin kun nyt sitten jossain vaiheessa ehkä minua kysytään tuonne vakinaiseksi, sillä olen kyllä päättänyt että palkan on noustava mikäli tuohon fyysisesti rankkaan hommaan ryhdytään vakinaiseksi ylipäätään.
Mutta joo, muuten aika normaali viikko ollut yllättävän vähällä asiakaspalvelulla. Mitä nyt eräs sokea ihminen koirineen kieltäytyi siitä että olisin saattanut hänet hissille ja vienyt perille. Sen sijaan hän halusi välttämättä mennä portaita opaskoirineen ja ilmeisesti koki sen jotenkin nöyryyttäväksi että tätä hissiä vaihtoehtona edes tarjottiin.
Huomasin muuten myös että olin saanut erään toisen blogin puolella aikamoista kritiikkiä näistä kieltämättä melkoisen angstisista kirjoitteluistani. Tässä Iltavaksia kritisoineessa blogissa oli muutama asiavirhe, jotka olivat kai näistä touhuistani ihan tarkoituksellisia mukamas osoittamaan että minä olen vain kiittämätön ja täysin turha valittaja, joka ei tällä koulutuksella ja työnkuvalla edes kuuluisi olla mitenkään valittajan asemassa.
Kieltämättä tuon tekstin kirjoittaja oli monessa asiassa oikeassa ihan hauskallakin tavalla niin minun kuin tämän bloginkin suhteen, mutta sitten taas toisaalta hänen asenteensa sen suhteen että kaikki asiat ovat tässä duunissa ja sen luonteessa niin kunnossa vähintäänkin herätti minut ymmärtämään että kyseinen henkilö ei ole tainnut vartiointialalla hirveämmin viihtyä etenkään niissä kaikkein huonoimmin palkatuissa ja kenties vaarallisimmissa töissä. Toisaalta en ole minäkään viihtynyt moisissa, mutta ehkäpä taas jonkun tulevaisuuden postauksen voisi pyhittää siihen että ruotisin sitä minkälaista palkkaa jonkun toisen alan lähes täysin kouluttamaton työntekijä voi saada verrattuna meidän alaamme, jossa kyllä kieltämättä usein ollaan töissä lähes yhtä mitättömällä koulutuksella.
Mutta onko se käyty koulutus sitten ainoa mittari palkalle?
torstai 11. huhtikuuta 2013
Viimeinenkin työpäivä
No nyt on ollaan saavutettu taas häntäpää tämän kerran melkein parin viikon työputkesta.
Huomaan kyllä että kun tekee taas tällaisia työputkia pitkästä aikaa, niin hermot ovat kyllä aika kireällä niin kotosalla kuin sen ulkopuolellakin. Olinkin jo unohtanut sen tunteen kun tekee melkein parin viikon työputken yhdellä vapaapäivällä ja siinä sivussa sitten ärtyy postiluukun kolahduksestakin.
Eilen tuli myös hiukan nollailtua tilannettaan pitkästä aikaa. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä nyt aamulla on pää aikalailla kipeä ja muutenkin vähän hidastava tämä olo.
Kohteessa on ollut aika kiireistä sadan eri vieraan rampatessa sisään ja ulos ihan aamusta saakka. Sekaannuksilta, väärinkäsityksiltä ja epäselvyyksiltä ei ole vältytty tämänkään työpäivän aikana.
Ensiksi tilailtiin takseja eräälle vierailijaporukalle jo tuntia ennen valmiiksi, mutta kun taksiin nousemisen ajankohta saapui niin vieraat olivatkin jo lähteneet omille teilleen vaikka käskivät ensiksi tilata taksin nimiinsä. Asiaa selviteltiin sitten onneksi tällä kertaa ihan mukavan taksikuskin kanssa parempiin päin.
Aamulla myös tiloihin saapui uusi huoltomies, joka kertoi että oli vain saapunut sijaistamaan vakinaista huoltomiestä joka täällä joskus kiertelee. Hauskinta tässä tyypissä oli kuitenkin se miten häntä kiinnosti välittömästi sisään saavuttuaan enemmän aulassa oleva kahviautomaatti ja sen tarjonta verrattuna vaikkapa siihen että olisi kysynyt miten voisi hoitaa kenties jonkun kohteessa rikki menneen homman tai vastaavaa.
Mieleeni jäikin "mielenkiintoinen" keskustelu hänen kanssaan.
Huoltomies: "Terve, voinkos mä ottaa tota kahvia tuolta?"
Iltavaksi: "Ole hyvä vaan"
- Kaataa kahvia automaatista kuppiin -
Huoltomies: "Mites toi maito tähän tota?"
Iltavaksi: "Ai että kuinka?"
Huoltomies: "Että saisko tähän maitoa?"
Iltavaksi: "Jos painat sitä nappia siinä koneessa kohdasta missä lukee maito, niin saat kahviisi maitoa"
- Huoltomies miettii hetken ilmeisesti yllättyneenä etten käynyt hakemassa tyypille maitoa jostain jääkaapista ja tarjoillut sitä esiliina päällä hemmolle -
Huomaan kyllä että kun tekee taas tällaisia työputkia pitkästä aikaa, niin hermot ovat kyllä aika kireällä niin kotosalla kuin sen ulkopuolellakin. Olinkin jo unohtanut sen tunteen kun tekee melkein parin viikon työputken yhdellä vapaapäivällä ja siinä sivussa sitten ärtyy postiluukun kolahduksestakin.
Eilen tuli myös hiukan nollailtua tilannettaan pitkästä aikaa. Ei ehkä olisi pitänyt, sillä nyt aamulla on pää aikalailla kipeä ja muutenkin vähän hidastava tämä olo.
Kohteessa on ollut aika kiireistä sadan eri vieraan rampatessa sisään ja ulos ihan aamusta saakka. Sekaannuksilta, väärinkäsityksiltä ja epäselvyyksiltä ei ole vältytty tämänkään työpäivän aikana.
Ensiksi tilailtiin takseja eräälle vierailijaporukalle jo tuntia ennen valmiiksi, mutta kun taksiin nousemisen ajankohta saapui niin vieraat olivatkin jo lähteneet omille teilleen vaikka käskivät ensiksi tilata taksin nimiinsä. Asiaa selviteltiin sitten onneksi tällä kertaa ihan mukavan taksikuskin kanssa parempiin päin.
Aamulla myös tiloihin saapui uusi huoltomies, joka kertoi että oli vain saapunut sijaistamaan vakinaista huoltomiestä joka täällä joskus kiertelee. Hauskinta tässä tyypissä oli kuitenkin se miten häntä kiinnosti välittömästi sisään saavuttuaan enemmän aulassa oleva kahviautomaatti ja sen tarjonta verrattuna vaikkapa siihen että olisi kysynyt miten voisi hoitaa kenties jonkun kohteessa rikki menneen homman tai vastaavaa.
Mieleeni jäikin "mielenkiintoinen" keskustelu hänen kanssaan.
Huoltomies: "Terve, voinkos mä ottaa tota kahvia tuolta?"
Iltavaksi: "Ole hyvä vaan"
- Kaataa kahvia automaatista kuppiin -
Huoltomies: "Mites toi maito tähän tota?"
Iltavaksi: "Ai että kuinka?"
Huoltomies: "Että saisko tähän maitoa?"
Iltavaksi: "Jos painat sitä nappia siinä koneessa kohdasta missä lukee maito, niin saat kahviisi maitoa"
- Huoltomies miettii hetken ilmeisesti yllättyneenä etten käynyt hakemassa tyypille maitoa jostain jääkaapista ja tarjoillut sitä esiliina päällä hemmolle -
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Palkka-itkuilua
Taas on aika heittää ilmoille kunnon katsaus näihin palkka-asioihin tällä alalla ja vielä vähän omaan palkkakehitykseeni.
Tällä hetkellä vedetään TES-tasolla III kahden vuoden ikälisillä tätä hommaa. Tuntipalkka on huikeat 10,98€ tunnissa ja kuukausipalkan pitäisi olla se 1775€. Pian kun noita yleiskorotuksia taas tulee, niin tuntipalkka nousee 1.5.2013 jälkeen 11,17€ tunnilta ja kuukausipalkka 1809€ kuukaudessa.
Realiteetti tällä hetkellä on että lähinnä vain ja ainoastaan tienaan peruspalkan päälle ylitöillä. Kun aloitin nämä työt, niin minulla riitti iltoja sekä viikonloppuja siinä määrin tuolloin että pärjäsin omasta mielestäni huomattavasti paremmin kuin nyt. Sain käteen täyttä iltaa ja viikonloppuja sisältävistä vuorolistoista sen noin 1600-1700€ satunnaisilla ylitöillä mutta pääasiassa ihan vaan vuorolistan mukaisella toiminnalla.
NYKYÄÄN teen enimmäkseen 8-16 välille sijoittuvia vuoroja, joista lisiä ei putoa. Toisaalta iltalisät ovat aika merkityksettömät tällä alalla, jolloin niistäkin on palkallisesti hyötyä vain jos niitä tekee paljon eli koko ajan. Ylitöitä on tarjolla näin "päivätyöläisenä" kuitenkin nykyään melko vähän, vaikka juuri nytkin kyllä suoritan tässä yli viikon työputkea pitkästä aikaa yhdellä vapaapäivällä väkisinkin ylitöinä meneväksi.
Laskin että olen pyörinyt näinä kolmena vuotena kuudessatoista eri kohteessa. Lennän nykyään ympäri kaupunkia ja välillä vähän sen ylikin melkein päivittäin ties minne tekemään useimmiten niitä vuoroja joita kohteen vakiovaksit eivät sairasteluidensa tai motivaation puutteensa vuoksi halua tai pysty tekemään.
Tunnen itseni alipalkatuksi, sillä vaikka minulla ei olekaan mitään turvallisuusalan tutkintoa osoittamassa esimiesportaalle että "mua niinku kiinnostaa tää homma", niin olen kuitenkin mielestäni työmääräni ja ihan kyllä laadunkin osalta oikeutettu parempaan palkkaan. Minä en nimittäin saikuta juuri koskaan (vaikka mieli tekisikin) ja osaan kyllä jo sen verran kohteitakin tässä, että on aika erikoista että tämän parempaa liksaa ei voida antaa edes hyvän suorituskyvyn perusteella.
Toisekseen minua on alkanut ottamaan päähän saikuttavat kollegat, joilla saattaa olla paremmat palkat kuin minulla mutta siitäkin huolimatta vähemmän motivaatiota nousta aamuisin sängystä (tai mistälie) tekemään näitä hommia.
Poden nyt taas aikamoista väsymystä näissä hommissa, sillä viikko on ollut pitkä vaikkakaan asiakaspalveluun ei ole hajonnut samaan tapaan kuin joskus aiemmin. Tuntuu kuitenkin äärimmäisen hyväksikäytetyltä jatkuvalla syötöllä, sillä vapaapäivät listoilla täytetään kyllä sitten sillä yhdellä ylityövuorolla kyllä aika tehokkaasti aina muutenkin.
Olen alkanut tajuamaan myöskin sen että on olemassa kohtuullisen vähän koulutuksen vaativia MUITAKIN TÖITÄ, jossa ansiot ovat paremmat kuin tässä vartiointibisneksessä, joka on suurimmaksi osaksi lähinnä jonkinlaista henkilöstövuokraus-bisnestä ties millä ihmeellisillä työtehtävillä siivitettynä henkilölle, jonka pitäisi huolehtia kuulemma ensisijaisesti turvallisuudesta kohteessa.
Ihan taas näin kertauksena voitakoon todeta että tällä hetkellä käteen jää noin 1400-1500€ kuussa viimeisimpien palkkakuittien oltua lähinnä sitä noin 1400€ ja vähän päälle reaalipoliittisesti käteen jäävänä osana. Se on aika helvetin vähän rahaa kun asuu maamme kalleimmassa kaupungissa. Voinkin sanoa että kuukausittain muihin kuluihin jää käteen oman vuokraosuuteni jälkeen noin 700-800€, kun iltatöiden aikoihin sain kuitenkin omiin menoihin sen tonnin käteen jäämään vuokran maksamisen jälkeen.
Että joo, helppoa ei ole vartijana yrittää tulla toimeen PK-seudulla. Siksipä harkinnassa onkin tosiaan opiskelut taikka ammatin vaihtaminen johonkin fiksumpaan hommaan.
Tällä hetkellä vedetään TES-tasolla III kahden vuoden ikälisillä tätä hommaa. Tuntipalkka on huikeat 10,98€ tunnissa ja kuukausipalkan pitäisi olla se 1775€. Pian kun noita yleiskorotuksia taas tulee, niin tuntipalkka nousee 1.5.2013 jälkeen 11,17€ tunnilta ja kuukausipalkka 1809€ kuukaudessa.
Realiteetti tällä hetkellä on että lähinnä vain ja ainoastaan tienaan peruspalkan päälle ylitöillä. Kun aloitin nämä työt, niin minulla riitti iltoja sekä viikonloppuja siinä määrin tuolloin että pärjäsin omasta mielestäni huomattavasti paremmin kuin nyt. Sain käteen täyttä iltaa ja viikonloppuja sisältävistä vuorolistoista sen noin 1600-1700€ satunnaisilla ylitöillä mutta pääasiassa ihan vaan vuorolistan mukaisella toiminnalla.
NYKYÄÄN teen enimmäkseen 8-16 välille sijoittuvia vuoroja, joista lisiä ei putoa. Toisaalta iltalisät ovat aika merkityksettömät tällä alalla, jolloin niistäkin on palkallisesti hyötyä vain jos niitä tekee paljon eli koko ajan. Ylitöitä on tarjolla näin "päivätyöläisenä" kuitenkin nykyään melko vähän, vaikka juuri nytkin kyllä suoritan tässä yli viikon työputkea pitkästä aikaa yhdellä vapaapäivällä väkisinkin ylitöinä meneväksi.
Laskin että olen pyörinyt näinä kolmena vuotena kuudessatoista eri kohteessa. Lennän nykyään ympäri kaupunkia ja välillä vähän sen ylikin melkein päivittäin ties minne tekemään useimmiten niitä vuoroja joita kohteen vakiovaksit eivät sairasteluidensa tai motivaation puutteensa vuoksi halua tai pysty tekemään.
Tunnen itseni alipalkatuksi, sillä vaikka minulla ei olekaan mitään turvallisuusalan tutkintoa osoittamassa esimiesportaalle että "mua niinku kiinnostaa tää homma", niin olen kuitenkin mielestäni työmääräni ja ihan kyllä laadunkin osalta oikeutettu parempaan palkkaan. Minä en nimittäin saikuta juuri koskaan (vaikka mieli tekisikin) ja osaan kyllä jo sen verran kohteitakin tässä, että on aika erikoista että tämän parempaa liksaa ei voida antaa edes hyvän suorituskyvyn perusteella.
Toisekseen minua on alkanut ottamaan päähän saikuttavat kollegat, joilla saattaa olla paremmat palkat kuin minulla mutta siitäkin huolimatta vähemmän motivaatiota nousta aamuisin sängystä (tai mistälie) tekemään näitä hommia.
Poden nyt taas aikamoista väsymystä näissä hommissa, sillä viikko on ollut pitkä vaikkakaan asiakaspalveluun ei ole hajonnut samaan tapaan kuin joskus aiemmin. Tuntuu kuitenkin äärimmäisen hyväksikäytetyltä jatkuvalla syötöllä, sillä vapaapäivät listoilla täytetään kyllä sitten sillä yhdellä ylityövuorolla kyllä aika tehokkaasti aina muutenkin.
Olen alkanut tajuamaan myöskin sen että on olemassa kohtuullisen vähän koulutuksen vaativia MUITAKIN TÖITÄ, jossa ansiot ovat paremmat kuin tässä vartiointibisneksessä, joka on suurimmaksi osaksi lähinnä jonkinlaista henkilöstövuokraus-bisnestä ties millä ihmeellisillä työtehtävillä siivitettynä henkilölle, jonka pitäisi huolehtia kuulemma ensisijaisesti turvallisuudesta kohteessa.
Ihan taas näin kertauksena voitakoon todeta että tällä hetkellä käteen jää noin 1400-1500€ kuussa viimeisimpien palkkakuittien oltua lähinnä sitä noin 1400€ ja vähän päälle reaalipoliittisesti käteen jäävänä osana. Se on aika helvetin vähän rahaa kun asuu maamme kalleimmassa kaupungissa. Voinkin sanoa että kuukausittain muihin kuluihin jää käteen oman vuokraosuuteni jälkeen noin 700-800€, kun iltatöiden aikoihin sain kuitenkin omiin menoihin sen tonnin käteen jäämään vuokran maksamisen jälkeen.
Että joo, helppoa ei ole vartijana yrittää tulla toimeen PK-seudulla. Siksipä harkinnassa onkin tosiaan opiskelut taikka ammatin vaihtaminen johonkin fiksumpaan hommaan.
"Te teette ihan tärkeää työtä, MUTTA.."
Eilen kävin heittämässä yhden pitkän iltavuoron ja tänään nyt sitten taas majailen täällä eräässä respassa.
Juttelin eilen erään henkilön kanssa, jolta paistoi kyllä tietynlainen asenteellisuus tätä edustamaani ammattikuntaa kohtaan kaunopuheista huolimatta. Hän oli sellainen henkilö, joka oli jäänyt henkisesti vielä näihin vuosikymmen sitten tapahtuneisiin "graffittisodan" aikaisiin kuvioihin kaikenlaisine FPS-Securityineen ja siellä vaikuttaneiden henkilöiden tekemisiin.
Vaikka tämä yksityinen turvallisuusala ei minua sinällään historiallisesti kiinnostakaan, niin myönnän kyllä että olen lukenut noista ajoista artikkeleita sen minkä olen kerennyt liittyen juuri Helsingin kaupungin "Stop töhryille"-kampanjaan ja sen vaiheisiin sekä toteutukseen.
Keskustelustamme tämän henkilön kanssa sain kuitenkin sellaisen käsityksen pohjimmiltaan että vaikka hänestä teimmekin "tärkeää työtä" termiä sen kummemmin avaamatta, niin kuitenkin ilmeisesti jokaisessa vartijassa tai järjestyksenvalvojassa ilmeisesti asui pieni tai suuri väkivaltainen hullu valmiina pahoinpitelemään ihmisiä tarrojen liimaamisesta tai seinille töhertelystä.
Ymmärsin kyllä tältä mieheltä ettei ammattikuntamme voinut olla oikeasti mikään vakavasti otettava duuni hänen mielestään korulauseista huolimatta. Olen kohdannut kieltämättä itsekin tietynlaisissa ihmisissä epäröintiä ammattikuntaani kohtaan, mutta en suoraan sanottuna tiedä että mistä se tietynlainen asenteellisuus näissä "tietynlaisissa ihmisissä" sitten ammattiamme kohtaan kumpuaa. Uskoisin ja väittäisin että ihmisten jotka tätä työtä eivät päivääkään ole tehneet on helpointa arvostella työtämme ja nähdä meidät jonkinlaisina väkivaltaisina hulluina tai yleisesti ottaen "pahojen puolella" täysin unohtaen että se ihmisaines minkä kanssa usein ammatissamme päädytään tekemisiin on toisinaan yhteiskunnasta syrjäytyneiden, väkivaltaisten huumeriippuvaisten tai muuten vaan enemmän tai vähemmän arvaamattomien ihmisten kanssa tekemisissä olemista.
Minusta tuo graffitti-juttukaan ei ole niin yksinkertainen kun annetaan ymmärtää, vaikka en kiistäkään etteikö kaiken kuuleman ja lukeman perusteella ylilyöntejä ole tapahtunut myös vartiointiliikkeiden toimesta. Fakta kuitenkin on että noissakin tapauksissa töhrityiksi on päätynyt HSL:n, VR:n ja monen muun tahon omaisuutta, joka ihan loogisesti päätyi aikoinaan ja vielä nykyäänkin taho X palkkaamaan turvallisuusalan firmoja suojelemaan kalustoaan ja ennaltaehkäisemään omaisuutensa vahingoittamista, jota se graffittien maalaus tuollaisiin paikkoihin rikollisena toimintana edelleenkin on. Ei se minusta poista mitään näiltä tekijöiltä, vaan tuntuu että he jäädessään kiinni töhrimisistään ovat ihan loogisesti korvausvelvollisia tekosistaan, eikä siitä asiasta päästä mihinkään että teko on ollut tahallinen ja siellä on tiedetty varsin hyvin mitä on lähdetty tekemään.
No mutta joo, nyt yhteiskunnallisesta paatoksesta rikoksiin ja rangaistuksiin liittyen voisi siirtyä taas ihan käytännön uutisten pariin mitä olen viime aikoina alaamme sivuten seuraillut. Kävi nimittäin nyt sitten niin, että Palmia voitti Helsingin Metron vartiointisopimuksen ilmeisesti kokonaan. Tämä tarkoittaa että Palmia ryhtyy vastaamaan metron turvallisuudesta vissiinkin lokakuusta 2013 alkaen. Vastavetona tämä myös tarkoittaa että sopparia kymmenen vuotta aikaisemmin hoitanut Securitas päätyy metropuolensa osalta YT-neuvottelujen kautta todennäköisimmin useampaankin irtisanomiseen. Itseasiassa koko metron toimeksiannon lakkauttaminen on aika paha juttu kyseisen firman työntekijöille, mutta kai ihan odotettavissa kun Helsingin kaupunki nyt kerran haluaa luottaa vain omiin konsepteihinsa vartioinnin toteuttamiseksi.
Minusta tuo touhu kuulostaa ainakin tässä vaiheessa aika epärealistiselta ja täysin toimintaympäristön eli metron laiminlyömiseltä. Kuten olen ennenkin tästä asiasta kirjoitellut, niin tuntuu kyllä että siellä kaivattaisiin vartiointiliikettä joka kykenisi hoitamaan noita haastavia julkisen liikenteen toimeksiantoja ihan sillä kokemuksella joka sillä jo siitä on.
Juttelin eilen erään henkilön kanssa, jolta paistoi kyllä tietynlainen asenteellisuus tätä edustamaani ammattikuntaa kohtaan kaunopuheista huolimatta. Hän oli sellainen henkilö, joka oli jäänyt henkisesti vielä näihin vuosikymmen sitten tapahtuneisiin "graffittisodan" aikaisiin kuvioihin kaikenlaisine FPS-Securityineen ja siellä vaikuttaneiden henkilöiden tekemisiin.
Vaikka tämä yksityinen turvallisuusala ei minua sinällään historiallisesti kiinnostakaan, niin myönnän kyllä että olen lukenut noista ajoista artikkeleita sen minkä olen kerennyt liittyen juuri Helsingin kaupungin "Stop töhryille"-kampanjaan ja sen vaiheisiin sekä toteutukseen.
Keskustelustamme tämän henkilön kanssa sain kuitenkin sellaisen käsityksen pohjimmiltaan että vaikka hänestä teimmekin "tärkeää työtä" termiä sen kummemmin avaamatta, niin kuitenkin ilmeisesti jokaisessa vartijassa tai järjestyksenvalvojassa ilmeisesti asui pieni tai suuri väkivaltainen hullu valmiina pahoinpitelemään ihmisiä tarrojen liimaamisesta tai seinille töhertelystä.
Ymmärsin kyllä tältä mieheltä ettei ammattikuntamme voinut olla oikeasti mikään vakavasti otettava duuni hänen mielestään korulauseista huolimatta. Olen kohdannut kieltämättä itsekin tietynlaisissa ihmisissä epäröintiä ammattikuntaani kohtaan, mutta en suoraan sanottuna tiedä että mistä se tietynlainen asenteellisuus näissä "tietynlaisissa ihmisissä" sitten ammattiamme kohtaan kumpuaa. Uskoisin ja väittäisin että ihmisten jotka tätä työtä eivät päivääkään ole tehneet on helpointa arvostella työtämme ja nähdä meidät jonkinlaisina väkivaltaisina hulluina tai yleisesti ottaen "pahojen puolella" täysin unohtaen että se ihmisaines minkä kanssa usein ammatissamme päädytään tekemisiin on toisinaan yhteiskunnasta syrjäytyneiden, väkivaltaisten huumeriippuvaisten tai muuten vaan enemmän tai vähemmän arvaamattomien ihmisten kanssa tekemisissä olemista.
Minusta tuo graffitti-juttukaan ei ole niin yksinkertainen kun annetaan ymmärtää, vaikka en kiistäkään etteikö kaiken kuuleman ja lukeman perusteella ylilyöntejä ole tapahtunut myös vartiointiliikkeiden toimesta. Fakta kuitenkin on että noissakin tapauksissa töhrityiksi on päätynyt HSL:n, VR:n ja monen muun tahon omaisuutta, joka ihan loogisesti päätyi aikoinaan ja vielä nykyäänkin taho X palkkaamaan turvallisuusalan firmoja suojelemaan kalustoaan ja ennaltaehkäisemään omaisuutensa vahingoittamista, jota se graffittien maalaus tuollaisiin paikkoihin rikollisena toimintana edelleenkin on. Ei se minusta poista mitään näiltä tekijöiltä, vaan tuntuu että he jäädessään kiinni töhrimisistään ovat ihan loogisesti korvausvelvollisia tekosistaan, eikä siitä asiasta päästä mihinkään että teko on ollut tahallinen ja siellä on tiedetty varsin hyvin mitä on lähdetty tekemään.
No mutta joo, nyt yhteiskunnallisesta paatoksesta rikoksiin ja rangaistuksiin liittyen voisi siirtyä taas ihan käytännön uutisten pariin mitä olen viime aikoina alaamme sivuten seuraillut. Kävi nimittäin nyt sitten niin, että Palmia voitti Helsingin Metron vartiointisopimuksen ilmeisesti kokonaan. Tämä tarkoittaa että Palmia ryhtyy vastaamaan metron turvallisuudesta vissiinkin lokakuusta 2013 alkaen. Vastavetona tämä myös tarkoittaa että sopparia kymmenen vuotta aikaisemmin hoitanut Securitas päätyy metropuolensa osalta YT-neuvottelujen kautta todennäköisimmin useampaankin irtisanomiseen. Itseasiassa koko metron toimeksiannon lakkauttaminen on aika paha juttu kyseisen firman työntekijöille, mutta kai ihan odotettavissa kun Helsingin kaupunki nyt kerran haluaa luottaa vain omiin konsepteihinsa vartioinnin toteuttamiseksi.
Minusta tuo touhu kuulostaa ainakin tässä vaiheessa aika epärealistiselta ja täysin toimintaympäristön eli metron laiminlyömiseltä. Kuten olen ennenkin tästä asiasta kirjoitellut, niin tuntuu kyllä että siellä kaivattaisiin vartiointiliikettä joka kykenisi hoitamaan noita haastavia julkisen liikenteen toimeksiantoja ihan sillä kokemuksella joka sillä jo siitä on.
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Päivärespaa ja paatosta, osa 100
Maanantai.
Metrossa on ruuhkaa satojen työmatkalaisten ahtautuessa metallisiin ja sähköisiin putkiloihin, jotka kuljettavat heidät raiteiden päällä uusiin työpäiviin. En tee itse poikkeusta, vaan matkustan sullottuna ahtaaseen metrovaunuun kymmenien muiden ihmisten puristaessa minua ruuhkassa toisiaan vasten hillittömästi odottaen sen oman pääteaseman saapumista horisonttiin.
Tuossa tuumasin taas tänne respaan laahustaessani aamulla että tästä on kyllä tulossa taas aika pitkä työputki, sillä olen ollut töissä viime viikon tiistaista lähtien yhdellä vapaapäivällä varustettuna eilen. Tälle viikolle on lupailtu taas vaikka mitä ja ensimmäinen vuoroton päivä listassa olisi vissiin keskiviikko, mutta jotenkin tuntuu että siihenkin kyllä taas jotain keksitään. Toisaalta ihan hyvä että ylitöitä voisi olla tiedossa, sillä krooninen rahapula vaivaa minua nyt keväällä vielä entistä enemmän.
Olen nyt tehnyt tätä respaa melkein kolmisen viikkoa siten että jokaisella viikolla olen lojunut täällä aina pari päivää ja sitten mennyt taas paikkaamaan johonkin toiseen kohteeseen. Kieltämättä järkyttävää kiertämistähän tämä on, mutta salaa kiitän onneani ettei tarvinnut tänään mennä suunnitellusti tuonne erääseen toiseen kohteeseen, jonne kyllä joudun aika tiuhasti viikon päästä ja jossa olen jo ollutkin muutamaan kertaan hajoamassa.
Mietin usein kun kuulen jonkun ihmisen tehneen näitä töitä useita vuosia tai kymmeniäkin vuosia, että miten joku jaksaa tällaista koiranhommaa päivästä toiseen. No, vaikuttaisi että toiset tyytyvät vähään tai heillä ei ole muuta mahdollisuutta tai halua kuin tyytyä vähään. Kolmanneksi ryhmäksi laskisin sitten ne vartiointialan työntekijät, joille tämä on todellakin vain "työ" itsessään ilman mitään korkeampaa moraalista velvoitetta. Niille ihmisille usein elämä täyttyy jollain muulla sisällöllä kuten harrastuksilla tai vastaavanlaisella tämän leipätyön ollessa todellakin vain tapa saada laskut maksettua. Neljänneksi ryhmäksi toki voisi sitten laskea sen äärimmäisen häviävän pienen porukan, jolle tämä on jonkinlainen kutsumukseen viittaava ammatti siivitettynä urasuunnitelmilla ja myös useasti karisevilla unelmilla tämän työn todellisuuden sitten iskiessä ennen pitkää vasten kasvoja.
Itse kuulun niihin ihmisiin joiden mielestä elämässä vietetään aikaa töissä ja työpaikalla kuitenkin niin paljon, että siellä pitäisi sitten viihtyäkin sen verran vakuuttavasti jotta niitä töitä jaksaisi tehdä. Siksi olen itse joutunut aikamoiseen pinteeseen henkisesti tämän työn kanssa, sillä en ole viihtynyt näissä töissä oikeastaan enää pitkään aikaan. En ole ihminen joka ottaisi tämän työn vain "työnä", vaan etsin tästä työstä sellaisia onnistumisen tunteita ja kokemuksia joita se ei voi ainakaan kovin usein edes tarjota. Minulle on ollut tärkeää että työssä viihtyisi ja palkka se työmäärä edes jotenkin kohtaisivat. Siitä on kuitenkin tässä työssä turha haikailla.
Mietin nykyään jatkuvasti tapoja lopettaa nämä työt ja jatkaa joko opiskelemaan tai uuteen työhön. Tarkoituksenani olisi lopettaa nämä työt kesälomani jälkeen joskus alkusyksystä, mutta saapa nyt taas nähdä että mitä voin saada työkseni näillä lähtökohdilla. Ymmärrän aivan hyvin nimittäin että vaikka vartiointiala onkin matalapalkka-aloihin lukeutuvaa toimintaa, niin tämä homma ei suinkaan ole matalapalkka-alojen pahnan pohjimmaista palkan ja työn fyysisen rasittavuuden korrelaatiossa. Kauhulla mietin juuri siivoojia ja oikeastaan ihan mitä vaan duunia josta maksetaan se 8-9€ tunnilta.
Metrossa on ruuhkaa satojen työmatkalaisten ahtautuessa metallisiin ja sähköisiin putkiloihin, jotka kuljettavat heidät raiteiden päällä uusiin työpäiviin. En tee itse poikkeusta, vaan matkustan sullottuna ahtaaseen metrovaunuun kymmenien muiden ihmisten puristaessa minua ruuhkassa toisiaan vasten hillittömästi odottaen sen oman pääteaseman saapumista horisonttiin.
Tuossa tuumasin taas tänne respaan laahustaessani aamulla että tästä on kyllä tulossa taas aika pitkä työputki, sillä olen ollut töissä viime viikon tiistaista lähtien yhdellä vapaapäivällä varustettuna eilen. Tälle viikolle on lupailtu taas vaikka mitä ja ensimmäinen vuoroton päivä listassa olisi vissiin keskiviikko, mutta jotenkin tuntuu että siihenkin kyllä taas jotain keksitään. Toisaalta ihan hyvä että ylitöitä voisi olla tiedossa, sillä krooninen rahapula vaivaa minua nyt keväällä vielä entistä enemmän.
Olen nyt tehnyt tätä respaa melkein kolmisen viikkoa siten että jokaisella viikolla olen lojunut täällä aina pari päivää ja sitten mennyt taas paikkaamaan johonkin toiseen kohteeseen. Kieltämättä järkyttävää kiertämistähän tämä on, mutta salaa kiitän onneani ettei tarvinnut tänään mennä suunnitellusti tuonne erääseen toiseen kohteeseen, jonne kyllä joudun aika tiuhasti viikon päästä ja jossa olen jo ollutkin muutamaan kertaan hajoamassa.
Mietin usein kun kuulen jonkun ihmisen tehneen näitä töitä useita vuosia tai kymmeniäkin vuosia, että miten joku jaksaa tällaista koiranhommaa päivästä toiseen. No, vaikuttaisi että toiset tyytyvät vähään tai heillä ei ole muuta mahdollisuutta tai halua kuin tyytyä vähään. Kolmanneksi ryhmäksi laskisin sitten ne vartiointialan työntekijät, joille tämä on todellakin vain "työ" itsessään ilman mitään korkeampaa moraalista velvoitetta. Niille ihmisille usein elämä täyttyy jollain muulla sisällöllä kuten harrastuksilla tai vastaavanlaisella tämän leipätyön ollessa todellakin vain tapa saada laskut maksettua. Neljänneksi ryhmäksi toki voisi sitten laskea sen äärimmäisen häviävän pienen porukan, jolle tämä on jonkinlainen kutsumukseen viittaava ammatti siivitettynä urasuunnitelmilla ja myös useasti karisevilla unelmilla tämän työn todellisuuden sitten iskiessä ennen pitkää vasten kasvoja.
Itse kuulun niihin ihmisiin joiden mielestä elämässä vietetään aikaa töissä ja työpaikalla kuitenkin niin paljon, että siellä pitäisi sitten viihtyäkin sen verran vakuuttavasti jotta niitä töitä jaksaisi tehdä. Siksi olen itse joutunut aikamoiseen pinteeseen henkisesti tämän työn kanssa, sillä en ole viihtynyt näissä töissä oikeastaan enää pitkään aikaan. En ole ihminen joka ottaisi tämän työn vain "työnä", vaan etsin tästä työstä sellaisia onnistumisen tunteita ja kokemuksia joita se ei voi ainakaan kovin usein edes tarjota. Minulle on ollut tärkeää että työssä viihtyisi ja palkka se työmäärä edes jotenkin kohtaisivat. Siitä on kuitenkin tässä työssä turha haikailla.
Mietin nykyään jatkuvasti tapoja lopettaa nämä työt ja jatkaa joko opiskelemaan tai uuteen työhön. Tarkoituksenani olisi lopettaa nämä työt kesälomani jälkeen joskus alkusyksystä, mutta saapa nyt taas nähdä että mitä voin saada työkseni näillä lähtökohdilla. Ymmärrän aivan hyvin nimittäin että vaikka vartiointiala onkin matalapalkka-aloihin lukeutuvaa toimintaa, niin tämä homma ei suinkaan ole matalapalkka-alojen pahnan pohjimmaista palkan ja työn fyysisen rasittavuuden korrelaatiossa. Kauhulla mietin juuri siivoojia ja oikeastaan ihan mitä vaan duunia josta maksetaan se 8-9€ tunnilta.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Samaa näköä
Tätä kirjoittaessani vuoro alkaa kääntymään jo mukavasti illan puolelle täällä iltakohteessa.
Pitkästä aikaa kohdille osui viikonlopun vuoro iltakohteessa, joka nyt sinänsä on tyhjää parempi kaiken tämän napinan jälkeen huonosta toimeentulosta kaiken keskellä. Paljon on taas kiinteistökierroksia tehty ja tossuja kuluteltu ainaisen respassa istuskelun sijaan, vaikka kyllähän se tämäkin tyhjän etsiminen on vähintään yhtä kuluttavaa ihmisten tarkkailua ja erinäisten lukitusten sun muun tarkistamista kuin se respatyökin.
Iltakohde on ollut aika rauhallinen tänään eikä minua ole taaskaan vaivattu turhanpäiväisellä asiakaspalvelulla. Olen selvitellyt kiinteistön hälytysjärjestelmiin liittyviä juttuja, joista en kieltämättä tiedä ihan hirveästi siitä huolimatta että tämä on vakkarikohteeni ihan alkuajoilta saakka.
Eilen erään firman aulassa istuskellessani minua tuli jututtamaan eräs nainen kyseistä firmasta ja hän tiedusteli että olenko ollut joskus töissä eräässä paikassa. Totesin aika jyrkästi etten ole siellä ollut koskaan töissä, mutta nainen totesi että "sitten täytyy kyllä olla kyseessä suorastaan kävelevä kaksois-olento", joka oli lausuntona aika helvetin pelottava.
Eli tuon lausunnon mukaan jossain paikassa oli kuulemma töissä joku ihan samannäköinen aulavaksi kuin minä. Lähinnä pelottavinta tuossa oli sen käsittäminen että kaikki aulavaksit joko muuttuvat asiakkailleen samannäköisiksi (ja tekeviksi!) ennen pitkää puhumattakaan siitä että joku ihminen voisi olla tämän naisen mukaan mukamas niin paljon samaa näköä omaava kuin minä. HELVETIN PELOTTAVAA.
Ehkä taas voisi mainita että tänään mainittavin juttu ainakin nyt näin vuoron loppupuolella oli varmaan se kun seurailin hetken erään kaljun nuoren miehen tekosia keskellä kulkuväylää. Tyyppi näytti siltä että hän kanniskeli mukanaan puolityhjää kossupulloa, mutta kun lähestyin häntä lopulta vähän tarkemmin katsoen niin kyseessä olikin joku vitamiinijuoma. Totesin myös lähempää tyyppiä tarkasteltuani että kyseessä ei tosiaan ollut mikään juoppo, nisti tai muuten vaan humalassa ollut veikkonen.
No, olisi kai toisaalta ihan hyvin voinut olla.
Pitkästä aikaa kohdille osui viikonlopun vuoro iltakohteessa, joka nyt sinänsä on tyhjää parempi kaiken tämän napinan jälkeen huonosta toimeentulosta kaiken keskellä. Paljon on taas kiinteistökierroksia tehty ja tossuja kuluteltu ainaisen respassa istuskelun sijaan, vaikka kyllähän se tämäkin tyhjän etsiminen on vähintään yhtä kuluttavaa ihmisten tarkkailua ja erinäisten lukitusten sun muun tarkistamista kuin se respatyökin.
Iltakohde on ollut aika rauhallinen tänään eikä minua ole taaskaan vaivattu turhanpäiväisellä asiakaspalvelulla. Olen selvitellyt kiinteistön hälytysjärjestelmiin liittyviä juttuja, joista en kieltämättä tiedä ihan hirveästi siitä huolimatta että tämä on vakkarikohteeni ihan alkuajoilta saakka.
Eilen erään firman aulassa istuskellessani minua tuli jututtamaan eräs nainen kyseistä firmasta ja hän tiedusteli että olenko ollut joskus töissä eräässä paikassa. Totesin aika jyrkästi etten ole siellä ollut koskaan töissä, mutta nainen totesi että "sitten täytyy kyllä olla kyseessä suorastaan kävelevä kaksois-olento", joka oli lausuntona aika helvetin pelottava.
Eli tuon lausunnon mukaan jossain paikassa oli kuulemma töissä joku ihan samannäköinen aulavaksi kuin minä. Lähinnä pelottavinta tuossa oli sen käsittäminen että kaikki aulavaksit joko muuttuvat asiakkailleen samannäköisiksi (ja tekeviksi!) ennen pitkää puhumattakaan siitä että joku ihminen voisi olla tämän naisen mukaan mukamas niin paljon samaa näköä omaava kuin minä. HELVETIN PELOTTAVAA.
Ehkä taas voisi mainita että tänään mainittavin juttu ainakin nyt näin vuoron loppupuolella oli varmaan se kun seurailin hetken erään kaljun nuoren miehen tekosia keskellä kulkuväylää. Tyyppi näytti siltä että hän kanniskeli mukanaan puolityhjää kossupulloa, mutta kun lähestyin häntä lopulta vähän tarkemmin katsoen niin kyseessä olikin joku vitamiinijuoma. Totesin myös lähempää tyyppiä tarkasteltuani että kyseessä ei tosiaan ollut mikään juoppo, nisti tai muuten vaan humalassa ollut veikkonen.
No, olisi kai toisaalta ihan hyvin voinut olla.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Viikon loppuvaiheita
Vaikka kevät on alkanut suorastaan mukavasti ainakin säiden osalta, niin tunnen itseni jotenkin äärimmäisen väsyneeksi taas jälleen. En ole tuntenut tällaista väsymystä pitkään aikaan, mutta kuvittelisin sen johtuvan taas aika monestakin nimenomaan kevääseen liittyvästä asiasta.
Keväthän on perinteisesti sitä aikaa kun ihminen valmistuu opinnoistaan ainakin useimmiten ja luontokin siinä samalla uudistuu uuteen kukoistukseen. Monelle kevät symboloi elämässä eteenpäin kulkemista ja jonkun tietyn saavutetun edun toteutumista.
Saavuin pitkästä aikaa tänne erääseen respaani, jota olen tehnyt ihan vartijan urani alkuajoista saakka. Tämä on helppo kohde eikä sisällä juurikaan vittumaisia elementtejä, mutta tänään on todettava että se henkinen väsymys jota olen taas ruvennut potemaan tosiaankin näkyy minussa ulospäin apaattisuutena. Onneksi täällä on tänään niin hiljaista että ei tarvitse näytellä kiinnostunutta, mutta myönnän kyllä että se on vähän outoa että nyt näin keväisin on alkanut taas masentamaan elämän yleinen paikallaan junnaaminen sekä tämä työ.
Työstä puheenollen minua pyydettiin pitkästä aikaa tekemään huomisen lauantain vuoro tuolla iltakohteessani. Juuri kun pääsin ilmoittamaan että tuskinpa minua siellä pahemmin ENÄÄ näkyy, niin heti oltiin tunkemassa sinne sitten takaisin. No, ei kannata varmaan nuolaista ennen kuin tipahtaa etenkään näissä hommissa.
Sinänsä kyllä huvitti että joku ei halunnut tai voinut tehdä tuota lauantaita, mutta sunnuntaivuoro samassa paikassa näemmä kuitenkin kyllä kelpasi hänelle kun siitä saa tuplapalkan. Lauantaista ei saa kuin sen kahden euron lisän per työtunti, mutta kaipa se nyt on minun tehtävä kun moista tarjottiin.
En ole oikein tehnyt mitään suunnitelmia kesälomallekaan vielä, vaikka onhan siihekin vielä aikaa useampi kuukausi. Toisaalta sitten taas en haluakaan lyödä mitään vielä lukkoon, sillä asioilla on tapana muuttua elämässäni ihan viime hetkillä aina muutenkin.
Jos nyt halutaan heittää tähän loppuun vielä se pakollinen "mitä vuorossa tapahtui"-kertomus, niin voin kertoa että tänne paikalle pärähti yksi ukko sillä aikaa kun olin hakemassa kahvia eli poistuin respasta noin 30 sekunniksi. Sillä aikaa kuitenkin tämä sisään saapunut äijä oli ehtinyt pysäytellä muutamia täysin tuntemattomia ja asioihin mitenkään liittymättömiä ihmisiä saadakseen asiaansa hoidettua. Hauskinta tapauksessa oli ehkä se että kun saavuin sitten tiskin taakse, niin tyyppi ei mitenkään reagoinut minuun vaan selitteli asiaansa yhä noille vain hänen ohitseen kulkeville ihmisille. Tämäkin heppu vaikutti taas sellaiselta klassiselta "MINÄ JA MINUN ASIANI OVAT MAAILMAN TÄRKEIMPIÄ"-persoonallisuudelta, joka kyllä on varsin yleisesti kohdattu ihmistyyppi näissä aulahommissa.
Keväthän on perinteisesti sitä aikaa kun ihminen valmistuu opinnoistaan ainakin useimmiten ja luontokin siinä samalla uudistuu uuteen kukoistukseen. Monelle kevät symboloi elämässä eteenpäin kulkemista ja jonkun tietyn saavutetun edun toteutumista.
Saavuin pitkästä aikaa tänne erääseen respaani, jota olen tehnyt ihan vartijan urani alkuajoista saakka. Tämä on helppo kohde eikä sisällä juurikaan vittumaisia elementtejä, mutta tänään on todettava että se henkinen väsymys jota olen taas ruvennut potemaan tosiaankin näkyy minussa ulospäin apaattisuutena. Onneksi täällä on tänään niin hiljaista että ei tarvitse näytellä kiinnostunutta, mutta myönnän kyllä että se on vähän outoa että nyt näin keväisin on alkanut taas masentamaan elämän yleinen paikallaan junnaaminen sekä tämä työ.
Työstä puheenollen minua pyydettiin pitkästä aikaa tekemään huomisen lauantain vuoro tuolla iltakohteessani. Juuri kun pääsin ilmoittamaan että tuskinpa minua siellä pahemmin ENÄÄ näkyy, niin heti oltiin tunkemassa sinne sitten takaisin. No, ei kannata varmaan nuolaista ennen kuin tipahtaa etenkään näissä hommissa.
Sinänsä kyllä huvitti että joku ei halunnut tai voinut tehdä tuota lauantaita, mutta sunnuntaivuoro samassa paikassa näemmä kuitenkin kyllä kelpasi hänelle kun siitä saa tuplapalkan. Lauantaista ei saa kuin sen kahden euron lisän per työtunti, mutta kaipa se nyt on minun tehtävä kun moista tarjottiin.
En ole oikein tehnyt mitään suunnitelmia kesälomallekaan vielä, vaikka onhan siihekin vielä aikaa useampi kuukausi. Toisaalta sitten taas en haluakaan lyödä mitään vielä lukkoon, sillä asioilla on tapana muuttua elämässäni ihan viime hetkillä aina muutenkin.
Jos nyt halutaan heittää tähän loppuun vielä se pakollinen "mitä vuorossa tapahtui"-kertomus, niin voin kertoa että tänne paikalle pärähti yksi ukko sillä aikaa kun olin hakemassa kahvia eli poistuin respasta noin 30 sekunniksi. Sillä aikaa kuitenkin tämä sisään saapunut äijä oli ehtinyt pysäytellä muutamia täysin tuntemattomia ja asioihin mitenkään liittymättömiä ihmisiä saadakseen asiaansa hoidettua. Hauskinta tapauksessa oli ehkä se että kun saavuin sitten tiskin taakse, niin tyyppi ei mitenkään reagoinut minuun vaan selitteli asiaansa yhä noille vain hänen ohitseen kulkeville ihmisille. Tämäkin heppu vaikutti taas sellaiselta klassiselta "MINÄ JA MINUN ASIANI OVAT MAAILMAN TÄRKEIMPIÄ"-persoonallisuudelta, joka kyllä on varsin yleisesti kohdattu ihmistyyppi näissä aulahommissa.
torstai 4. huhtikuuta 2013
Ikuisten paikkausten mies
Yksi iltavuoro takana ja eilen sitten väänsin taas toisessa kohteessa epämääräisiä muuttomiehen hommia.
Tänään sitten lähtikin taas tämä saikkujen paikkaus mukavasti käyntiin, kun sain tietää eilen iltapäivällä että eräs vakiokohde on taas ilman vaksia kun saikut olivat paukkuneet. Päädyin nyt siis taas tänne erääseen respaan juomaan kahvia, palvelemaan asiakkaita ja surffaamaan netissä seuraavat kahdeksan tuntia. Päivän kohokohdat ovat olleet vaatenaulakon henkarien järjestämistä, vesiautomaatin vesisäiliön vaihtamista ja kanniskelua sekä erään paikalle eksyneen mummon opastamista ulos kohteesta.
Viime aikoina olen onneksi välttynyt suuresti kaikelta asiakaspalvelulta näissä hommissa. Iltakohteeni vuorokin sujui ilman ongelmitta(!), joka on jo aikamoinen saavutus. Sen samaisen kohteen tiimoilta muuten tulin nyt vihdoinkin siihen tulokseen että se taitaa olla ilta- ja viikonloppuvuoroineen aikalailla minun osaltani ohitse, eikä "iltavaksi" ole enää illoissa kiinni ollut samaan tapaan enää pitkään aikaan. Tämän asian tajuttuani heitinkin tuolta kohteen valvomosta vesipulloni roskiin ja kahvikuppikin lähti nyt melkein kolmen vuoden kiertolaiselämän jälkeen takaisin kodin astiakaappiin. Onhan se tämäkin nyt sitten toki jonkinlainen välietapin saavutus, kun kohde josta alunperin tämän koko sirkuksen aloitin jäi nyt sitten pois kokonaan tai lähes kokonaan itseltäni.
Eilen kolahti muuten myös postilaatikosta veroehdotukseni. Tänä vuonna saan jopa noin 130€ veropalautuksen, jota ei ole tapahtunut sitten vuoden 2010. Pelkään kuitenkin että tuskin tänä vuonna tulen yltämään edes tuohon noin 26 000 €:n vuosituloihin varsinkin nyt kun viikonloput katosivat, iltavuorot katosivat ja ylitöitä tehdään aika satunnaisesti enää. Edes alan TES:iin tulevat yleiskorotukset tuskin nostavat vuosiansiota niin paljon että päästään tuohon enää, sillä minusta jo tuo 26 000 on ihan kohtuullisesti vartijan tuloja yhdelle ihmiselle tahkottavaksi.
Loppuviikon pitäisikin olla aika helppoa toimintaa. Se on ihan hyvä että pehmeää laskua oli nyt ilmassa tämän pääsiäisen jälkeisen työviikon tiimoilta, sillä ensi viikko on varmasti aika epämääräistä toimintaa muutaman vuoron epäselvyyden osalta.
Uudessa vuorolistassa- mikäli se nyt pitää kutinsa tulee olemaan myös onneksi vain muutama kohde jonka väliä siirryn viikon välein. Se on aika epätavallista, sillä nykyään seilaan melkein päivittäin eri kohteissa ja paikkaan saikkuja sekä erinäisiä vapaapäiviä ihan työkseni.
Tänään sitten lähtikin taas tämä saikkujen paikkaus mukavasti käyntiin, kun sain tietää eilen iltapäivällä että eräs vakiokohde on taas ilman vaksia kun saikut olivat paukkuneet. Päädyin nyt siis taas tänne erääseen respaan juomaan kahvia, palvelemaan asiakkaita ja surffaamaan netissä seuraavat kahdeksan tuntia. Päivän kohokohdat ovat olleet vaatenaulakon henkarien järjestämistä, vesiautomaatin vesisäiliön vaihtamista ja kanniskelua sekä erään paikalle eksyneen mummon opastamista ulos kohteesta.
Viime aikoina olen onneksi välttynyt suuresti kaikelta asiakaspalvelulta näissä hommissa. Iltakohteeni vuorokin sujui ilman ongelmitta(!), joka on jo aikamoinen saavutus. Sen samaisen kohteen tiimoilta muuten tulin nyt vihdoinkin siihen tulokseen että se taitaa olla ilta- ja viikonloppuvuoroineen aikalailla minun osaltani ohitse, eikä "iltavaksi" ole enää illoissa kiinni ollut samaan tapaan enää pitkään aikaan. Tämän asian tajuttuani heitinkin tuolta kohteen valvomosta vesipulloni roskiin ja kahvikuppikin lähti nyt melkein kolmen vuoden kiertolaiselämän jälkeen takaisin kodin astiakaappiin. Onhan se tämäkin nyt sitten toki jonkinlainen välietapin saavutus, kun kohde josta alunperin tämän koko sirkuksen aloitin jäi nyt sitten pois kokonaan tai lähes kokonaan itseltäni.
Eilen kolahti muuten myös postilaatikosta veroehdotukseni. Tänä vuonna saan jopa noin 130€ veropalautuksen, jota ei ole tapahtunut sitten vuoden 2010. Pelkään kuitenkin että tuskin tänä vuonna tulen yltämään edes tuohon noin 26 000 €:n vuosituloihin varsinkin nyt kun viikonloput katosivat, iltavuorot katosivat ja ylitöitä tehdään aika satunnaisesti enää. Edes alan TES:iin tulevat yleiskorotukset tuskin nostavat vuosiansiota niin paljon että päästään tuohon enää, sillä minusta jo tuo 26 000 on ihan kohtuullisesti vartijan tuloja yhdelle ihmiselle tahkottavaksi.
Loppuviikon pitäisikin olla aika helppoa toimintaa. Se on ihan hyvä että pehmeää laskua oli nyt ilmassa tämän pääsiäisen jälkeisen työviikon tiimoilta, sillä ensi viikko on varmasti aika epämääräistä toimintaa muutaman vuoron epäselvyyden osalta.
Uudessa vuorolistassa- mikäli se nyt pitää kutinsa tulee olemaan myös onneksi vain muutama kohde jonka väliä siirryn viikon välein. Se on aika epätavallista, sillä nykyään seilaan melkein päivittäin eri kohteissa ja paikkaan saikkuja sekä erinäisiä vapaapäiviä ihan työkseni.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Töihin takaisin mä meen
Pääsiäislomat sitten tulivat ja menivät.
Jälleen uusi työviikko edessä.
Tuossa oli eräs blogiin kommentoinut kysynyt että mitä jouduin tekemään tuolla eräässä uudessa kohteessa, jonka teetättäminen vartijalla oli minusta vähän kyseenalaista. No, voin vastata että touhu muistutti muuttomiehen hommia, joka on kyllä helvetin omituinen juttu kaataa vartijoiden niskaan. Toisaalta firman myyntimiehethän myyvät sitten ihan nykyään vaikka hiustenleikkuuta palveluna vartijoilla teetettäväksi mikäli tarvetta tulee, sillä kyllä minäkin olen kaikkea aika omituista jo tähänkin mennessä joutunut vartijan kyltti rinnassa tekemään.
Ihan hirveän hyvillä fiiliksillä tämä viikko ei oikeastaan ala, sillä kuten todettu huomiselle tulee aikainen herätys tuonne mestaan missä olin torstainakin ja siellä pitäisi sitten alkaa hommien pyöriä enemmän tai vähemmän rutiinilla. Ongelmana vaan on että minua ei pätkääkään kiinnosta se mesta ja muutenkin työmotivaatio on taas ennätyksellisen alhaalla.
Lasken nyt vain päiviä kesälomaani, sillä viimeistään sen jälkeen pitäisi alkaa keksiä jotain uutta ja mullistavaa tekemistä elämälleen. Olen onneksi nyt keksinyt sellaisen alan pienen selvittelyn jälkeen joka tosiaan voisi kiinnostaa, mutta eri asia on että miten sille päätyisi töihin mahdollisimman sutjakkaasti kaiken tämän jälkeen. Oikeastaan helpointa olisi jos päätyisi työttömäksi mikäli AMK-haut eivät taaskaan natsaa, mutta sekin on kyllä sitten helpommin sanottu kuin tehty ajatellen sitä että miten päätyisi työttömäksi ilman karenssia sun muuta.
No joo, sen voisi kai nyt läväyttää ilmoille että ammattitutkinnoista kiinnostusta löytyisi. Ajattelen vakavissani tuota varastoalaa ja sen tutkinnon suorittamista, mutta samalla myös asiakaspalveluun liittyvää merkonomin tutkintoa. Enemmän kuitenkin kiinnostaisi tuo varaston homma, sillä voin tosiaan kuvitella että sellainen suoranainen asiakaspalvelu ei välttämättä luonnistuisi enää kovinkaan helposti näiden vartijana vietettyjen asiakaspalvelukokemuksien jäljiltä.
Jälleen uusi työviikko edessä.
Tuossa oli eräs blogiin kommentoinut kysynyt että mitä jouduin tekemään tuolla eräässä uudessa kohteessa, jonka teetättäminen vartijalla oli minusta vähän kyseenalaista. No, voin vastata että touhu muistutti muuttomiehen hommia, joka on kyllä helvetin omituinen juttu kaataa vartijoiden niskaan. Toisaalta firman myyntimiehethän myyvät sitten ihan nykyään vaikka hiustenleikkuuta palveluna vartijoilla teetettäväksi mikäli tarvetta tulee, sillä kyllä minäkin olen kaikkea aika omituista jo tähänkin mennessä joutunut vartijan kyltti rinnassa tekemään.
Ihan hirveän hyvillä fiiliksillä tämä viikko ei oikeastaan ala, sillä kuten todettu huomiselle tulee aikainen herätys tuonne mestaan missä olin torstainakin ja siellä pitäisi sitten alkaa hommien pyöriä enemmän tai vähemmän rutiinilla. Ongelmana vaan on että minua ei pätkääkään kiinnosta se mesta ja muutenkin työmotivaatio on taas ennätyksellisen alhaalla.
Lasken nyt vain päiviä kesälomaani, sillä viimeistään sen jälkeen pitäisi alkaa keksiä jotain uutta ja mullistavaa tekemistä elämälleen. Olen onneksi nyt keksinyt sellaisen alan pienen selvittelyn jälkeen joka tosiaan voisi kiinnostaa, mutta eri asia on että miten sille päätyisi töihin mahdollisimman sutjakkaasti kaiken tämän jälkeen. Oikeastaan helpointa olisi jos päätyisi työttömäksi mikäli AMK-haut eivät taaskaan natsaa, mutta sekin on kyllä sitten helpommin sanottu kuin tehty ajatellen sitä että miten päätyisi työttömäksi ilman karenssia sun muuta.
No joo, sen voisi kai nyt läväyttää ilmoille että ammattitutkinnoista kiinnostusta löytyisi. Ajattelen vakavissani tuota varastoalaa ja sen tutkinnon suorittamista, mutta samalla myös asiakaspalveluun liittyvää merkonomin tutkintoa. Enemmän kuitenkin kiinnostaisi tuo varaston homma, sillä voin tosiaan kuvitella että sellainen suoranainen asiakaspalvelu ei välttämättä luonnistuisi enää kovinkaan helposti näiden vartijana vietettyjen asiakaspalvelukokemuksien jäljiltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)