Vaikka kevät on alkanut suorastaan mukavasti ainakin säiden osalta, niin tunnen itseni jotenkin äärimmäisen väsyneeksi taas jälleen. En ole tuntenut tällaista väsymystä pitkään aikaan, mutta kuvittelisin sen johtuvan taas aika monestakin nimenomaan kevääseen liittyvästä asiasta.
Keväthän on perinteisesti sitä aikaa kun ihminen valmistuu opinnoistaan ainakin useimmiten ja luontokin siinä samalla uudistuu uuteen kukoistukseen. Monelle kevät symboloi elämässä eteenpäin kulkemista ja jonkun tietyn saavutetun edun toteutumista.
Saavuin pitkästä aikaa tänne erääseen respaani, jota olen tehnyt ihan vartijan urani alkuajoista saakka. Tämä on helppo kohde eikä sisällä juurikaan vittumaisia elementtejä, mutta tänään on todettava että se henkinen väsymys jota olen taas ruvennut potemaan tosiaankin näkyy minussa ulospäin apaattisuutena. Onneksi täällä on tänään niin hiljaista että ei tarvitse näytellä kiinnostunutta, mutta myönnän kyllä että se on vähän outoa että nyt näin keväisin on alkanut taas masentamaan elämän yleinen paikallaan junnaaminen sekä tämä työ.
Työstä puheenollen minua pyydettiin pitkästä aikaa tekemään huomisen lauantain vuoro tuolla iltakohteessani. Juuri kun pääsin ilmoittamaan että tuskinpa minua siellä pahemmin ENÄÄ näkyy, niin heti oltiin tunkemassa sinne sitten takaisin. No, ei kannata varmaan nuolaista ennen kuin tipahtaa etenkään näissä hommissa.
Sinänsä kyllä huvitti että joku ei halunnut tai voinut tehdä tuota lauantaita, mutta sunnuntaivuoro samassa paikassa näemmä kuitenkin kyllä kelpasi hänelle kun siitä saa tuplapalkan. Lauantaista ei saa kuin sen kahden euron lisän per työtunti, mutta kaipa se nyt on minun tehtävä kun moista tarjottiin.
En ole oikein tehnyt mitään suunnitelmia kesälomallekaan vielä, vaikka onhan siihekin vielä aikaa useampi kuukausi. Toisaalta sitten taas en haluakaan lyödä mitään vielä lukkoon, sillä asioilla on tapana muuttua elämässäni ihan viime hetkillä aina muutenkin.
Jos nyt halutaan heittää tähän loppuun vielä se pakollinen "mitä vuorossa tapahtui"-kertomus, niin voin kertoa että tänne paikalle pärähti yksi ukko sillä aikaa kun olin hakemassa kahvia eli poistuin respasta noin 30 sekunniksi. Sillä aikaa kuitenkin tämä sisään saapunut äijä oli ehtinyt pysäytellä muutamia täysin tuntemattomia ja asioihin mitenkään liittymättömiä ihmisiä saadakseen asiaansa hoidettua. Hauskinta tapauksessa oli ehkä se että kun saavuin sitten tiskin taakse, niin tyyppi ei mitenkään reagoinut minuun vaan selitteli asiaansa yhä noille vain hänen ohitseen kulkeville ihmisille. Tämäkin heppu vaikutti taas sellaiselta klassiselta "MINÄ JA MINUN ASIANI OVAT MAAILMAN TÄRKEIMPIÄ"-persoonallisuudelta, joka kyllä on varsin yleisesti kohdattu ihmistyyppi näissä aulahommissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti