Kuukausi numeroina ja vähän muuta

NO JES! Älkää hätäilkö, vaan uskokaa että on taas jälleen aika puhua ihan vähän vaan palkasta.

Tänään oli nimittäin sitten palkkapäivä numero kaksi meillä täällä.

Kuukauden käteen jäänyt liksa jatkoi samaa mallia kuin aina ennenkin, eli on ollut ihan helvetin vaikeaa päästä edes siihen 1500 € käteen jäävään summaan. Tämän kuun liksa oli siis tarkalleen muistaakseni 1423,07€ verojen jälkeen veroprosentin ollessa 16%.

Eihän tässäkään sikäli vielä mitään kun nykyään tietää aina että mitä tuleman pitää, mutta eilen kyllä suoraan sanoen meinasi tukka räjähtää päästä kun huomasin että eräs tuttava oli juuri saanut käteensä ansiosidonnaista päivärahaa about saman verran kun minä saan käteen näistä välillä täysin hautausmaata ja välillä hullujenhuonetta muistuttavista töistäni. Siltikin se ajatus että joku vetää saman summan työttömänä kyllä vähän puistatti, mutta tämä tuttava onkin opettaja tätä nykyä.

Duunipaikalla toivon mukaan on tänään aika hiljaista, sillä tämä on minun viimeinen vuoroni tässä kohteessa vähään aikaan näin pitempiä aikoja. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä että tulen tänne takaisin erillisinä päivinä vielä ensi viikolla, mutta suuremmalti osin tämä kykkiminen on nyt sitten osaltani ohitse.

No, uuden työpaikan haku jatkuu kuumeisena kaiketi? En ole kyllä löytänyt mitään ihan hirveän mahtavaa työpaikkaa jota hakea, mutta täytyy myös myöntää että olen aika avoin kokeilemaan ihan mitä vaan kunhan palkka olisi melkein sama kun tällä hetkellä.

Jaksamisen testaamista

Toiseksi viimeinen vuoro tässä kohteessa.

Hiljaista ja rauhallista. Muutama vierailijakin on käynyt erinäisen huoltohenkilöstön ohella.

Olen hiljalleen luodannut erinäisiä työvaihtoehtoja sillä seurauksella että varastotyötä löytyikin jo jossain muodossa. Palkka olisi karvaa vaille 11€, mutta kyseessä olisi keikkaluontoista hommaa välitysfirman kautta. Työsuhde olisi siis äärimmäisen epävarma, mutta ainakin se voisi tuoda mukanaan uuden alun ja erilaisen työn. Työttämänä vetkutteleminen tämän ja tuollaisen jälkeen voisi ehkä olla vähäksi aikaa suoranainen siunaus.

Olen kuitenkin aika epävarma siitä miten tätä asiaa pitäisi hoidella. Veri vetäisi tekemään jonkinlaista kakkosduunia eli firaabelihommia tämän huonopalkkaisen päätyön ohella, mutta sitten toisaalta taas samalla pitäisi kuitenkin vaihtaa töitä kokonaan parhaimman lopputuloksen saamiseksi.

Erehdyin kyllä tutustumaan vielä muutamiin tämän "oman"(?) alan työmahdollisuuksiin ihan vaan työkkärin ja alan firmojen kotisivujen kautta. Sinänsä kyllä helvetin kieroutunutta että alaa näinkin pahasti inhoava ja sen arkirealismiin kyllästynyt juippi mukamas haluaisi vielä työskennellä vartiointiliikkeille, mutta kaipa noihin tuli tutustuttua ihan vaan yleisesti. Fakta taitaa kuitenkin olla että firman vaihtoa lähtisin tekemään vain jos palkkaluokka olisi sitten IV eli "nelonen" ja hommat siihen nähden kohtuulliset.

Nyt kun tämä kohde osaltani loppuu ja iltakohteessakin on käyty kääntymässä viikonlopun verran, niin onkin aika palata jälleen tuonne oheistöiden kehtoon. Se mikä tekee tuosta paikasta varsin ikävän on ihan se että kyseisessä mestassa pitää tehdä kaikenlaista fyysistä, täysin tämän alan töihin liittymätöntä tauhkaa ja kohteen omat porukatkaan eivät todellakaan ole mitenkään kivaa sakkia. En kyllä tiedä että kuinka kauan tuolla jaksan vääntää sen sorttista hommaa tällä palkalla, sillä nykyään tuntuu että kaikkein parhain vaihtoehto olisi ihan jatkaa kohteita kiertelevänä heittopussina. Olen nimittäin huomannut etten tahdo enää jaksaa olla yhdessä ja samassa kohteessa kuin maksimissaan sen kaksi viikkoa putkeen, jota tapahtuu kyllä harvoin etenkin nykyään. Tämä viiden viikon istumalakko täällä nykyisessäkin paikassa on kyllä saanut minut todella tylsistyneeksi kun mitään tekemistä ei oikeastaan ole ollut.

Tuo oheistöiden kyllästämä kohde minne olen menossa vakionaamaksi on kuitenkin aika inha mesta ollut jo silloin kun olin siellä pitkiä aikoja viimeksikin. Ongelmalliseksi sen tekee ehkä todella vihamieliset kohteen omat porukat sekä sitten fyysisesti raskaat oheistyöt. Pelkään että tuo kohde saattaa hyvinkin olla se minun viimeinen naulani arkkuun ennen poistumista alalta.

Aika paljon "vain hyvää" saa kuulua kyllä arkirutiineihin siellä että tätä enää jaksaa.

Mitäs pienistä

Iltavaksin reviiri on muutaman päivän päästä päättymässä tämän kohteen osalta. Yhden toivon mukaan vapaapäiväksi luettavan suorituksen jälkeen onkin sitten taas aika sonnustautua kantelemaan ihan VK-välineistöä myöhäiskesän iltoihin palatessani alkuperäiselle lähteelle, eli "iltakohteeseen" railakkaan viikonlopun viettoon. 

Täällä kohteessa on nyt jatkunut sama kuollut ilmapiiri. Sinänsä vähän harmi että tämä nyt pian loppuu, sillä aloin tottumaan tähän mestaan ja vieläpä siihen ettei täällä ihan niitä kaikkein pahimpia urpoja ollutkaan sitten töissä. Suurin osa on ollut minua kohtaan ihan mukavia, joka on kyllä ihan oikeasti äärimmäinen harvinaisuus ammattikuntani huomioonottaen.

Ehkä konkreettisin työtehtävä tälle päivälle oli kun kohteen taka-oven edustalta oli kuulemma viikonlopun aikana löytynyt kyseisen kohteen osoitteella varustetut kulkuavaimet. Avaimet olivat siis lojuneet keskellä katua, mutta onneksi kukaan ei ollut yrittänyt niillä sisään tänne. Myöhemmin selvisi että avaimet olivat erään jätekuskin vierailuja varten luovutetut, mutta tämä kaveri oli sitten päättänyt heittää ne ainakin toivon mukaan keskelle vilkkaasti liikennöityä katua ja ihan varmuuden vuoksi laittaa siihen vielä osoitetarran kiinni. Noilla avaimilla olisi päässyt harhailemaan kohteen autotalliin tiettyinä vuorokauden aikoina, mutta onneksi tosiaan kukaan ei ollut yrittänyt. Sinänsä sekin on jo minusta kyllä ihme sinänsä, mutta parempi näin ehdottomasti kaiken kannalta. 

Toisaalta saa nyt nähdä että milloin huolimaton jätekuski päätyy saapumaan tänne respaan ihmettelemään kadonneita avaimiaan. Valpas aulavartija voikin sitten ojentaa nuo avaimet hänelle hiukan kenties tyyppiä toruen ja muistuttaen että taloudellinen katastrofi olisi voinut olla todella lähellä mikäli ne olisivat joutuneet vääriin käsiin.

Muuten niin olen hengaillut kaverieni kanssa viikonlopun ja etsinyt melko aktiivisesti uusia töitä netin kautta. Mitään kovinkaan lupaavaa ei ole oikeastaan tarttunut haaviin, sillä kaikissa minua kiinnostavissa paikoissa tarvittaisiin ajokorttia taikka sitten pitäisi olla valmiiksi työtön sen kyseisen duunin saadakseen. Meno on siis ollut melko absurdia. 

Varastotöitä on ollut tarjolla kyllä, mutta suurin osa on ollut vuokrapaikkoja. Kiinnostaisi lähinnä tietää että mikä palkkaus noissa hommissa on, sillä vuokratyöpaikoissa harvemmin on kuitenkaan mitenkään kohtuullisia liksoja näissä logistiikka-alan töissä ymmärtääkseni. Sinänsä kyllä todella paskaa että paikkailmoituksissa ei kerrota palkoista mitään, joka on minulle ainakin aika ensisijainen syy siihen miksi olen tässä ylipäätään työpaikkaa vaihtamassa. En kyllä jaksa uskoa että saisin vuokratyöläisenä jollain varastolla paljoa tätä palkkaa parempaa hommaa ja tuskin edes vakituisesti, joten kieltämättä uuden duunin etsiminen on kyllä ehkä haastavinta nyt tässä elämänvaiheessa kuin koskaan ennen on ollut.

Kuitenkin tässäpä sitä nyt sitten punnitaan se pelkällä YO-tutkinnolla työelämässä pinnistävän ihmisen kekseliäisyys, kestävyys ja muutoksenhalu. Juuri tänään olikin juttua jossain iltapäivälehdessä että pelkällä YO-tutkinnolla vääntävät ihmiset ovat kuulemma työllistyneet "hyvin", joka tarkoittaa ainakin jutun esimerkin mukaan kuulemma sitä että joku satunnainen naisihminen on viihtynyt kaupan kassalla ihan kohtuullisen hyvin ilman jatkokoulutusta.

No, ristiretki jatkukoon.. vai sanotaanko että räpiköinti jatkukoon?

Verkko kiristyy

Jees vaan taas kertaalleen!

Aiemmassa postauksessa kerroinkin iloisesti siitä kuinka eräs kulkukortti oli mystisesti kadonnut ohitse kuittauslistojen täällä kohteessa. Yleensähän tällaiset tilanteet aiheuttavat todella infernaalista päänvaivaa monellekin osapuolelle ja etenkin yleensä sille vartijalle, sillä hänpä sitä joutuu selvittämään että minne kortti on kadonnut ja miksi.

Soittelin aamulla muutamaankin eri paikkaan jonne epäilin kortin kadoneen. Vesiperän jos toisenkin vedin niissä hukkasoitoissa, kunnes tajusimme sitten yhteistuumin ruveta jäljittämään sitä missä korttia oli käytetty ennen sen katoamisen huomaamista.

Vääntämisen ja kääntämisen jälkeen selvisi että ihan yksinkertaisesti kortti oli lähtenyt vapaapäivänäni vuoron vetäneen kollegan taskuun. Koska en tiennyt kollegan puhelinnumeroa, niin soitin asiasta sitten firmamme hälytyskeskukseen ja yritin sitä kautta saada tietää sopivaa puhelinnumeroa tälle tyypille jolla avain oli.

Hälytyskeskus yhdisti minut yllättävän mutkattomasti sitten eteenpäin. PAITSI että kun puhelu yhdistyi, niin toisesta päästä vastasi naisääni äärimmäisen vittuuntuneena. Aluksi tämä nainen todellakin sätti minua kun kysein sanotaanko nyt vaikkapa "Ilmarin" nimeä ja tajusinkin sitten melkein samantien että todellakin minut oli yhdistetty väärin. Pahintahan tässä oli selkeästikin se että tämä vanha vittuuntunut mummo selkeästi toisti koko ajan että tämä oli varmaan miljoonas kerta kun hänen numeroonsa soitellaan kysellen "Ilmaria".

Pahoittelin vuolaasti tätä erehdystäni. Toisaalta aika helvetin hauskaa että tyyppi jolle pitäisi yhdistää vartiointiliikkeen hälytyskeskuksesta meneekin jollekin äärimmäisen pottuuntuneelle vanhalle akalle, joka todellakin antaa kuulla kunniansa jokaiselle joka erehtyy soittamaan tiedustellen tätä "Ilmaria".  Pahinta tässä kai on se että kyseinen numero on siis ilmeisesti YHÄ hälytyskeskuksen listoilla ilmoitettuna tämän vartijan numeroksi, vaikka tosiaan näin ei ole ymmärtääkseni ollut enää pitkään aikaan.

Hetki kyllä meni sen puhelun alussa kuitenkin tajuta se että kyseessä ei tosiaankaan ollut se miespuolinen kollega, vaan sanotaanko että tuon naisen rääkyvä ääni ja äärimmäisen hyökkäävä asenne saivat kyllä minut aseettomaksi puhelimen toisessa päässä aivan kauttaaltaan.

Lopulta sain kyllä tämän oikean kollegan sitten kiinnikin. Se oli ihan lyhyt soitto vailla mitään dramatiikkaa, eikä mieleen tullut kyllä huomauttaa että firmalla on ehkä hieman harhaanjohtavaa informaatiota puhelinnumerosi osalta.

Muihin uutisiin mentäessä olen tässä taas seesteisen päivän ratoksi naputellut muutaman yleisluontoisen työhakemuksen muutamaankin eri paikkaan. Saa nähdä kuinka hauilla käy pitemmän päälle, mutta onpahan tässä nyt taas ainakin yritetty poistua yksityisten turvallisuuspalvelujen muodostamasta oravanpyörästä kertaan jos toiseenkin.

Hukassa ja kiinni

Tässä kohteessa jossa olen nyt homehtunut melkein kuukauden päivät on nyt sitten taas päästy äärirajoille kaiken muun tähdellisen tekemisen loputtua.

Kohteessa on takapihalla iso lastauslaiturin ovi jonka kautta päivittäin tuodaan mitä erilaisimpia tavaroita eri puolille rakennusta. Tämä ovi lähtee näille ulkopuolisille auki vain jos minä sen oven avaan heille, jota tapahtuu päivittäin aika paljonkin. Talon oma väki kulkee omilla avaimilla tuosta portista.

Viimeisen parin viikon aikana tuo lastausovi on nyt sitten jäänyt ammolleen aika kiitettävästi päivän aikana kun olen ensiksi päästänyt tavaroiden toimittajat sisään rullakoineen, laatikoineen sun muine kantamuksineen. Olen jättänyt oven auki ihan tarkoituksella siksi etten aina tiedä että kuinka pitkään heillä menee noiden tavaroiden toimittamisessa, mutta ilmeisesti osa on sitten päässyt luikahtamaan harvinaisen nopeasti asioilleen kun toisilla menee helposti parisenkymmentäkin minuuttia siirrellessä tavaraa autosta tuon portin toiselle puolelle.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että monet tahot kohteessa ovat tyytymättömiä siihen kun tuo ovi jää aina auki. Minulle on asiasta huomauteltu muutamankin ihmisen johdosta kuukauden ajan ja olen yrittänyt selvittää että miksi pidän sitä auki noin kymmenenkin minuuttia yhteen pötköön tarvittaessa. Eilen kuitenkin melkein vuoron loppumetreillä kun tuo ovi oli taas jäänyt auki niin asiakastaho oli ilmeisesti sitten päättänyt ihan omaksi  kiusakseni soittaa firman piirivartijan paikalle sulkemaan tuon oven. Katselin kameroista kun paikalle kaarsi firman piiriauto ja sisältä hyppäsi solakka nuori kollega ensiksi pällistelemään ovea ja lyhyen kierroksen jälkeen hän sitten sulki taas oven ja lähti matkoihinsa.

Olen todella turhautunut tuohon oveen ja sen ympärillä pyörivään älyttömään kyttäämiseen. Muutamakin tämän muuten ihan kohtuullisen kohteen ihmisistä on asian tiimoilta minulle kuittaillut, mutta nyt kyllä päätin että homman on muututtava harvinaisen natsimaiseksi että saadaan se toimimaan kunnolla ja minä vältän loput motkotukset.

Toisekseen tänään tai oikeastaan jo eilen selvisi että eräs kulkuavain talon sisällä on kadonnut. Se on kuitattu respasta muttei kuitenkaan palautettu, joten sen metsästäminen ulkopuolisilta tahoilta tulee olemaan todella jännää. Olen joutunut aiemminkin tällaisten sotkujen keskipisteeseen eri kohteissa, jolloin lopputulos on aina ollut melkoisen seikkailun takana.

Eilen myös paikalla kävi eräs kunnon hoipertelija taasen, joka tällä kertaa oli vanhemman mummon hahmossa liikkeellä. Ensiksi hän sivuutti täysin koko rakennuksen ulkoa, mutta palasi teitään takaisin. Kun hän pääsi sisään aulaan, niin hän ei mitenkään huomioinut (onneksi?) minua, vaan ryhtyi heti kyselemään yhdeltä talon työntekijältä että pääsisikö tänne vessaan. Tällaisten kassialmojen suhteen en kyllä tee enää koskaan poikkeusta sen yhden kerran jälkeen, kun erehdyin erään varsin stereotyyppisen heppulin päästämään asioimaan erään kohteen WC-tiloissa. Onneksi kuitenkin tämä mummo lähti samantien ulos kun talon oma väki ilmoitti ettei tänne nyt ihan noin vaan vessaan tultaisi.

Muuten niin eilen alkoi taas tämä työperäinen vitutus jotenkin kasvamaan. Se ei olekaan saanut minusta hirveää yliotetta pitkään aikaan, sillä tämä heinäkuu on melkeinpä ollut kesäloman jatko-osaa kokonaisuudessaan muutenkin. Toisaalta taas on kyllä huomattu että tämä työ voi olla ihan tasan yhtä tylsää silloin kun istut takamuksellasi sen yhdeksän tuntia päivässä kuin että tekisit ihan ensimmäisestä tunnista viimeiseen jotain rankempaa hommaa.

Tätä kohdetta on nyt sitten jäljellä kaiketi ainakin parisen viikkoa, mutta sitten tarkoitus olisi siirtyä muutaman iltavuoron jälkeen takaisin tekemään tuota "oheistöiden kehtoa", joka saattaa kyllä ruveta olemaan tämän työn viimeisiä saarekkeita niin työtehtävien mielekkyyden kuin kohteessa viihtymisenkin osalta.

Eri maailmoista

Aamulla kuljetin itseäni kohti duunikohdetta ihan metrolla.

Vaunuun tuli sisään joku ilmeinen kollega puoleksi työvaatteisiin ja puoliksi siviilivaatteisiin pukeutuneena. Varusteena hänellä oli mustat reisitaskuhousut aitoon kovien jätkien tyyliin sekä sitten jostain syystä päälle jäänyt varustevyö tyhjällä kaasukotelolla sekä vielä vyöhön kiinnitettynä "vartijan ensiapupakkaus"-nimellä kulkeva ensiapupaketti. Vyöllä kellui myös muutama avain ja maiharit olivat myös tukevasti jalassa.

Tyyppi oli kaikessa Ramboudessaan helvetin irvokas näky. En nyt tiedä että mitä hän oikein yritti sillä asullaan todistaa, mutta kävi kyllä samalla sääliksi sekä vähän ihmetytti että miksei niitä kamppeitaan voisi kuljettaa tasan siten etteivät ne toisi mieleen mitään 40-tuntisen vartijakurssin kolmatta kertaa uudelleen käynyttä herraa vailla mitään käsitystä siitä minkälaista kuvaa itsestään antaa muille ammattinsa puolesta. Eipä siinä sikäli mitään että vaikka duunihousut päällä kulkee ympäriinsä, mutta sitten kun päälle unohtuu vielä puoliksi tyhjä varustevyö (??) sekä varustevyöhön on ihan kiinnitetty "VARTIJAN ENSIAPUPAKKAUS"-nimellä kulkeva vehje niin vähän alkaa kyllä iltavaksinkin suupielet ensiksi taipumaan hymyyn ja sitten sen jälkeen nolonsekaiseen ihmetykseen.

Toki täältä respasta nyt on helppoa sinne kenttäpuolelle tosiaan huudella että "PITÄKÄÄ NE MAILAT JA KAASUT IHAN SIELLÄ LAUKUSSA SEN DUUNIMATKAN AJAN" vaikka kaikki nyt tietääkin että työmatkahan on juuri aina tasan se kohta päivää missä tulee kaikkein eniten näyttää vartijalta itseltään kaikille ulkopuolisille. Mutta noin muuten ihan vaan tiedoksi että teidän touhu on vähän "just joo"-pohjalla.

Kivaa maanantaita vaan!

Yksi tyhmimmistä jutuista mitä vartija voi itselleen vuoron aikana tehdä on avainten unohtaminen valvomoon itsensä ollessa valvomon oven ulkopuolella.

Juuri näin nimittäin pääsi käymään tänään aamulla maanantaisen vuoron alkumetreillä. Olisi pitänyt vissiin saada vähän enemmän pääkopassa valoja päälle ennen kuin laahusti Zombina työpaikalle taas jälleen melko vähän nukutun yön jälkeen. Oli kuitenkin aika noloa toimiasu päällä unohtaa kulkuavaimensa valvomon pöydälle kun meni toimittamaan muutamaakin asiaa sen ulkopuolelle. Siellä sitten urpona koputtelin muutamaankin oveen vuoron alkumetreillä ainoana oljenkortenani saada apua, sillä tämä on sellainen kohde että täällä ei sitten mennä suurinpiirtein yhtikäs minnekään ilman niitä kulkuavaimia.

Tuota klassista asiaa minulle ei tosiaan ole käynytkään kuin kerran ennen, jonka jälkeen päätin etten kovin usein unohtaisi kulkuavaimia minnekään toisaalle. Aina välillä tuo lupaus ei kuitenkaan pidä kuten nyt tänään ja kerran aikaisemminkin muistan iltakohteestani tapauksen jossa hemmetin iso avainnippu jäi valvomon pöydälle ja minä valvomon ulkopuolelle kiireessä. Onneksi kuitenkin kohteen oma työntekijä päästi sitten valvomoon sisälle, mutta muisti kyllä sarkastisesti kuitata siitä miten vartijan ja avaimien kannattaisi USEIMMITEN olla kyllä samassa paikassa. Sen jälkeen rupesinkin sitten käyttämään tuota Keybak-avainhihnaa erityisesti paikallisvartiointikohteissa, joka on muuten ihan hemmetin kätevä vehjes vaikkakin aika kallis sellainen. Kannattaa kuitenkin tutustua tuohon "Keybak"-avainhihnaam, sillä vaikka tämä mainokselta kuulostaakin kokonaisuudessaan niin hemmetin paljon kätevämpi se on ollut kuin sellainen nepparilla suljettava ja avattava staattinen avainkotelo taikka lenkki. Hankkikaa siis kaikki hyvät kollegat sun muut heppulit se KEYBAK ja ÄKKIÄ!

Huomenna pitäisi myös olla vapaapäivä, mutta jäänee taas nähtäväksi että tuleeko se toteutumaan. Tavallaan sitä kai toivoisi ettei toteutuisi, sillä se tietäisi taas hiukan enemmän ylityörahaa ja myöskin hyvää tekosyytä olla lähtemättä avovaimon sukulaisten omistamalle kesämökille raatamaan kesäauringon alle. Toisaalta voinee olla etten ole menossa tekemään ylitöitä, sillä vuorojen perään katselijat varmasti ovat jo miettineet valmiiksi sen että joku mielellään vähemmän firmalle maksava taho voisi hoitaa ylityöt ettei meitä kuukausiliksalla pyörittäviä tarvitsisi vaivata.

Lisäksi aamulla ilmeni myös teknisiä ongelmia erään laitteen kanssa. Se oli toiminut iästään huolimatta aivan hemmetin hyvin nämä ensimmäiset kolme viikkoa täällä kyhjöttämisestä, mutta kun neljäs viikko ja maanantai osui mittariin, niin eikös se perkele jättänyt kokonaan käynnistymättä! Siinä sitten vääntelin, kääntelin ja kirosin kyseisen vehkeen käynnistysvipua aikansa jos toisenkin, kunnes sain sen sitten käynnistymään. Toivon mukaan tuo ei ole merkki siitä että se on menossa kokonaan paskaksi, sillä jos se menee rikki niin loppuajasta täällä tulee kyllä hemmetin vaikeaa.

Toisekseen viime viikon lopulla käväisi taas eräs hapannaama avautumassa tässä respassa. Kävimme tuijotuskilpailun lyhyesti kun hän ei päässyt isään hoitamaan asioitaan joista hän ei edes halunnut mitään kertoa. Keskustelu joka käytiin hänen kanssaan oli aika tyly etenkään kun hän ei suostunut kertomaan että millä asioilla hän olisi ollut liikkeellä, joten on aika vaikeaa neuvoa tai ohjata kyseistä tyyppiä yhtikäs minnekään sellaisilla lähtötiedoilla. Tyyppi kuitenkin poistui rauhallisesti sen jälkeen kun huomasi että mikäli tohti sisään niin piti itse nähdä hiukan vaivaa ottamalla selvää että miten sisään pääsi oikeastaan asioimaan.

P*skuuden paluu?

Vaikka sama hiljainen meno on jatkunutkin, niin hiljalleen on ruvennut myöskin paljastumaan se että vaikka tämäkin kohde on kesäisin hiljainen kuin hautakivi, niin kyllä sen sisässä näytetään siitäkin huolimatta aika taitavasti kyttäävän toisia tarpeen niin vaatiessa.

Olen käyttänyt erästä henkilökunnan kahviautomaattia ihan muutaman kohteen oman henkilön rohkaisemana. Tämä automaatti sisältää siitä hyvin mielenkiintoisen puolen että vääntäessä sen sivussa olevaa avainta saa kahvin täysin ilmaiseksi käyttöönsä. 

Olen tuota konetta aina tauoilla käytellyt suhteellisen ahkeraan kunnes nyt sitten iloisena kahvikuppi kädessä tänä aamuna huomasinkin että koneen avain oli tylysti hävinnyt paikoiltaan ja tilalla oli lappu jossa mumistiin siitä ettei konetta saa käyttää ilmaisavaimella, vaan pitää jumalauta maksaa kahvinsa niin kuin jokainen lainkuuliainen veronmaksaja. Tekisi mieli printata netistä se Clint Eastwoodin naamalla koristeltu "OFFICIAL SEAL OF VITTU MITÄ PASKAA"-lätkä tuohon koneeseen kiinni ihan vaan piruuttani.

Eilen myös koettiin sikäli vammaisia hetkiä, että päästiin oikeastaan tämän kohteen osalta ensimmäiseen kunnon "vierailijasekoiluun" parhaimmasta päästä kun paikalle oli kutsuttu täysin meille mitään ilmoittamattomana ryhmänä kymmenpäinen joukko ulkomaalaisia vieraita. Kokouksen isäntä otti suurimman osan vieraistaan vastaan ja lähti taluttamaan heitä kohti kokoustilaa, mutta huomasin nimilistasta että paikalle saapumattomia oli vielä varmaan sata. Arvasin aivan oikein kun tajusin että taas meidän harteillemme se jää ensinnäkin huolehtia näistä jälkeensä jätetyistä vierailijoista parhaimpamme mukaan sekä sitten myös ohjata heidät perille vaikka respasta ei mielellään ihan noin vaan poistuttaisi.

 Tosiaan yksittäisiä vieraita alkoi pääjoukon lähdettyä tippumaan paikalle tasaisin väliajoin, jonka jälkeen kesti ensinnäkin hetken kun selvitin missä kokoushuoneessa tämä porukka oikein pyöri ja minne nämä aulaan jätetyt oli tarkoitus toimittaa perille. Kävin vielä tiedustelemassa oikean kokoushuoneen sekä kerroksen ennen kuin vein ihmiset paikalle.

Tämä on ihan klassinen probleema näissä aulakohteissa, joissa tapaamisen isäntä vaan unohtaa ne loputkin mahdollisesti paikalle vielä saapuvat vieraansa ja häipyy jonnekin kauas pois. Vaikka aula voikin ohjeistaa vierailijaa aika pitkälle siitä että minne pitää mennä, niin tässä kohteessa kukaan ei kyllä mene vieraana minnekään ilman kulkuavainta.  

Asiasta toiseen vaihdettaessa sain onneksi uuden vuorolistan tässä jokin aika sitten käsiini. Pitkästä aikaa sain jopa kolme vuoroa vanhassa iltakohteessani, joka on kyllä minulle ihan taivaasta tippunutta lahjatavaraa noin niin kuin mielekkyyden osalta. Onneksi sain siis viikonlopun ja yhden vuoron yli sieltä, sillä tämä respassa pelleily on tosiaan alkanut taas hapottamaan ihan hienoisen vähän.. tokikaan ei niin paljoa vielä kuin monissa muissa paikoissa.  

Toisenlaisia näkökulmia

Silmiin osui hyvä artikkeli "alasta", joita nykyään tulee aika vähin määrin postailtua muutenkaan blogiin:

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/3023135/satakiloisen-taltuttamiseen-vartija-kayttaa-puhejudoa

Artikkelissa on muutamakin osuva kohta, jotka tosiaankin taas kertaalleen pitävät omien kokemusteni perusteella täysin paikkansa:

Vartiointipuolella jengi jakautuu kahtia. On niitä, jotka vain tarvitsevat rahaa ja niitä, joilla on joku halu auttaa muita ainakin jollakin tasolla. Halu suojella ihmisiä.

Minäkin näen itseasiassa että meitä ja etenkin lähimpiä kollegoitani on vain kahden eri tyypin väliltä valittavissa. Huomattavan moni on tosiaan jumiutunut syystä tai toisesta näihin hommiin ihan vaan toimeentulon takia, mutta kaipa sitä välillä törmää niihinkin joita tämä ala ja se mitä voi itse sille antaa on se pääasia työskentelyyn tällä alalla ylipäätään.

Pakko kyllä nostaa hattua niille jotka tätä työtä jaksavat tehdä päivästä toiseen tuollaisissakin paikoissa kun nyt vaikkapa Helsingin metroasemilla ja metrojunissa.

Ei kiirettä laisinkaan?

Kolmas viikko samassa kohteessa MA-PE päivävuoroilla.

Vaikka usein tässä blogissa tulee itkettyä palkan pienuutta tehtävien määrään nähden, niin nyt täytyy kyllä todeta että tällä kertaa voidaan kysyä ihan siltä itseltään respapöydän takana että mistä tässä touhussa pitäisi mukamas maksaa yhtikäs mitään kun eihän täällä tehdä yhtikäs mitään?

Pääasiallisesti on siis kulutettu penkkejä sekä istumalihaksia yleensäkin. Välillä tulee käveltyä kohteen sisäpihalla ja huilailtua penkillä istuen, kun täällä sisällä on kuuma kuin bunkkerissa. Ei tässä kuitenkaan nyt voi millään hyvälläkään väittää että hommia olisi kiireen pintaan meneillään tai että hommat olisivat erityisen vaativia.

Sehän tässä duunissa on sinänsä ikävää että kaikki hommat menevät sykleissä ja ovat täysin riippuvaisia kohteesta. Toisaalla voidaan tosiaan vetää lonkkaa se koko vuoro, kun toisaalla sitten rehkitään ihan fyysisesti melkein koko aika. Aika monet kohteet ovat toisaalta jotain siltä väliltä vaativuudeltaan tällä hetkellä rasittavuuden ollessa aika alamaissa kokonaisuudessaan.

Toisaalta käyhän tuossa kaikenlaista hörhöä pyörähtämässä välillä, mutta en nyt laskisi heitä kenties siitä kaikkein pahimmista päästä oleviksi tyypeiksi ainakaan tässä kohteessa.

Aamulla tuli näihin huoltomies-teemoihin palattaessa mieleen taas eräs hissikorjaaja, joka käveli sisään respaan ja heitti vaan että olisi tulossa korjaamaan hissejä ja että sisään pitäisi päästä. Tyyppi oli kovasti kummissaan kun pysäytin hänet sanallisesti ja ryhdyin ensinnäkin tivaamaan ko. työn tilaajaa, yhteyshenkilötä kohteessa sekä vähän sitä että kuka tämä liikkeellä ollut mies oikein oli. Hän näytti aidon hölmistyneeltä ja jotenkin vaikutti jopa loukkaantuneelta kun näitä seikkoja häneltä kyselin, mutta tosiaan sitten alkoi sitä kontaktia löytymään ja oman firman tunnuskorttikin vilahti esille. Kenties joku kollega pitää minua täydellisenä aasina kun en päästänyt selkeissä firman työvaatteissa sisään saapastelevaa kaveria heti peremmälle, mutta kokemuksieni mukaan se että sinulla on firman X haalarit tai työvaate päälläsi ei vielä välttämättä takaa että olet todella ko. firman palveluksessa. Itse olen löytänyt esimerkiksi UFF-vaatemyymälästä kerran vuosia sitten Postin työvaatteita sekä kerran löytyi eräästä roskiksesta ISS:n työpaita ihan ehjänä kenen vaan käytettäväksi. Minulle siis työvaatteisiin pukeutunut heppu ei vielä takaa mitään etenkään jos hän tulee tyhjin käsin peremmälle tai lähtökohdat vaikuttavat puutteellisilta. Minulle siis on aika tärkeää sisään pyrkivästä tyypistä että hän todellakin englanninkielistä ilmaisia käyttäen "seems legit".

Hetken pohdin että jos olisin ostanut ne Postin taikka Itellan kledjut sieltä myymälästä, lyönyt päälle ja mennyt lähimmän viraston sisään selittäen että tulin hakemaan posteja, niin olisinkohan päässyt lävitse tärvelemään ihmisten posteja ilman kenenkään huomaamatta ihan vaan firman X työvaatteissa.

Tähän kategoriaan liittyen kerronpa vielä yhden tarinan: en nyt toisaalta muista että kerroinko tässä blogissa jo viikko tai pari sitten sisään saapuneesta mieshenkilöstä, joka kanssa myöskin ilmaantui respaan selittäen siviilivaatteissa käynninsä syyksi "huoltotyön". Tämä tyyppi oli todella tuohtunut kun kyselin häneltä tosi tarkkaan vierailun syytä ja mikä oudointa hänessä oli vielä se että hän oli kuulemma saapunut tekemään huoltotyötä X, mutta ei kuulemma omannut mukanaan MITÄÄN HENKILÖLLISYYSTODISTUKSIA. No mitä tällaisen tyypin kanssa pitäisi sitten tehdä?

Parasta hänen suustaan taisi olla että "kum tässä on ollut aina se sama kaveri, niin se on kyllä päästänyt mut sisään ja emmä voinu tietää että tässä on joku uusi". Pidin sitten hänelle puhuttelun aiheesta "vartiointialan työntekijöiden vapaat- ja loma-ajat" ihan satunnaisessa järjestyksessä. Seuraavalla viikolla täällä asioidessaan heppu kuitenkin sitten oli jopa varustautunut ajokortilla.

Tämä työvaatteisiin pukeutunut kaveri tänään oli toisaalta sen verran lupsakka tai lähinnä ADHD, että kun hän asioi tiskillä minun kanssani ja olin selvittämässä hänen nimeään ja tarkoitusperiään, niin tyyppi meinasi livetä ovesta sisään lähettimiehen mukana! Siis mitä helvettiä!? Varmaan odotetaan ihan kiltisti siinä tiskillä eikä lähdetä hortoilemaan siten että vartijasetä joutuu huutamaan perään aika ilkeästi että "ODOTATKO HEI IHAN RAUHASSA VIELÄ SIINÄ VIERESSÄ NIIN SELVITELLÄÄN VÄHÄN TÄTÄ ASIAA".

Miten voi olla noin urpo kaveri, että ensinnäkin luulee kaikkien tuntevan hänen naamansa ja tarkoitusperänsä sekä sitten asiaa selvittämään lähtiessään yrittää puikahtaa sisään ilman mitään ennakkovaroitusta.

Vartija vs. huoltomies

Viime päivät ovat olleet aika seesteistä jälleen kerran.

Yhtä viikonlopun odottelemista ja netin selailua erinäisten kiinteistöhälytysten eteenpäin delegoimisen osalta vuorot ovat pitäneet sisällään. Toisaalta täällä nyt on ollut aika rento tunnelma jo sen muutaman viikon mitä olen täällä ollut, mutta tietysti kääntöpuolena on se ettei täällä kyllä ihan hirveästi ehdi aika kulumaan satunnaisia sekolijoita ja eilen sisään rynnännyttä lapsikatrasta lukuunottamatta.

Eli eilen tosiaan sisään pölähti pari nuorta poikaa, jotka ilmeisesti leikkiensä tohinoissa päättivät sitten mennä toisiaan pakoon tänne. Luonnollisesti ensimmäinen ovi mikä avautui tarjosi turvapaikan kesken leikkien, mutta heti kun näin pari nuorta viikaria tuulikaapissa niin menin paikalle ihmettelemään. Vartijasedän saapuminen heidän eteensä aiheutti välittömän pakoreaktion, vaikka he kyllä vähän katselivatkin minua aluksi.

Toisaalta vituttavimpiin asioihin kohteessa on ruvennut kuulumaan eräs huoltomies, jonka toimintaan olen jo aikalailla hajonnut. Mehän olemme aika tiuhaan tekemisissä erinäisten huoltomiesten kanssa lähes kohteessa kuin kohteessa, jolloin sitä tulee kyllä tavattua senkin ammatin edustajia todella tiuhaan nykyisin. Osa näistä huoltomiehistä on todella mukavia ja lupsakoita tyyppejä rennosti aina keskustellen, mutta tämä tyyppi täältä kohteesta vetää kyllä nyt taas pohjamudat jälleen kerran.

Tämä huoltomies on sellainen että jos ilmoittaa hänelle jostakin kiinteistön probleemasta, niin hän hirveän vaivautuneesti ryhtyy hoitamaan asiaa. Eli saan kuvan hänestä sellaisena joka suorastaan loukkaantuu jos viitsiikin mainita että nyt pitäisi käydä katsomassa vaikka jotain tukosta tai muuta. Eikö se ole sinun hommasi hoitaa niitä asioita tässä kiinteistössä? Saan aina sellaisen käsityksen hänet nähdessäni tai puhelimella soittaessani että vähintäänkin pitäisi pahoitella tyypille omaa ja asiansa olemassaoloa. Joudun usein toteamaan hepulle että "no tämmöinen viesti me nyt täältä saatiin teille välitettäväksi" syyksi siihen ylipäätään miksi häntä vaivaan.

Muutenkin tässä työssä on oppinut sen että sinä siellä respapöydän tai valvomon oven toisella puolella olet ensinnäkin usein se jonka täytyy viedä viestiä eteenpäin jostain asiasta, mutta vaikka oletkin vain se viestinviejä niin sinut useammin kuin joka kerta "ammutaan" toimittaessasi vain viestiä eteenpäin. Sinänsä vaan vituttaa tuo huoltomies siinä mielessä, että luulisi toimeksiantojen joita hän saa kuuluvan tosiaankin hänen hoidettavakseen. En minäkään paikallisvartiointikohteissa voi sanoa etten mene tarkistamaan jotain tilaa mitä minua pyydetään tarkistamaan. Ihme juttu kyllä sinänsä ettei kukaan täällä ole tehnyt tyypistä valitusta, mutta ehkä se on siinä että hän ei ole vaan tekemisissä sellaisten kanssa jotka hanakammin niitä tekevät.

Valitettavasti joudun tämän tyypin kanssa tehtailemaan varmasti vielä paljon, mutta asiointi on tosiaan vaikeaa kun tyyppi on usein sitä mieltä että loukattu on kun on ylipäätään töillä vaivattu sillä kertaa. Sinänsä kyllä huvittaisi tietää tuonkin tyypin palkkatasosta vaikka isolla firmalla työskenteleekin, sillä juuri nyt jos kuulisin että huoltomies tienaa enemmän tiuskien, valittaen ja yleisesti duuneistaan laistaen, niin varmasti repisin pelihousuni kirjallisesti täällä blogissa jälleen kerran.

Sisäänpääsyn vaikeus

Eilisen todella hiljaisen päivän päätteeksi respassa kävi taas eräs tällainen "hankalampi asiakas", joka vissiin oli liikkeellä ihan vaan siksi että oli helvetin kuumat ilmat ja elämä nyt vaan taisi vituttaa tavallista enemmän.

Tämä kaveri oli ilmeisesti joku vakionaama, joka käy aina välillä jättämässä jotain kirjallisia viestejä erinäisille tahoille ja sitten vaatii toki klassisen elegantisti päästä kohteen pääjohtaja-ylipäällikön puheille kuin mikäkin kuninkaallinen lakeija.

Arvasin tyypin ilmeistä ja eleistä että tosiaan pitäisi alkaa vääntää asioinnista vähän enemmän tällä kertaa, joka tosiaan osoittautui todeksikin sitten käytännössä. Tyyppi ei oikein ottanut uskoakseen kun kerroin että jos hänellä on jotain kirjallisia viestejä, niin voisi vaikkapa jättää ne siihen respaan ja minä sitten toimittaisin ne eteenpäin. Tyyppi kuitenkin intti vastaan aika lahjakkaasti eri tavoin väittäen että hänen oli henkilökohtaisesti kuulemma päästävä viemään viestit, vaikka moinen tapa ei ole kyllä mitenkään tässä kohteessa käytäntönä.

Tyyppi ei suostunut siihen ratkaisuun että minä toimittaisin hänen "viestinsä" perille suljetussa kirjekuoressa, vaan hänen oli siis itse päästävä ratkaisemaan asioitaan ja toimittamaan viestejään. Tämä tyyppi on kuulemma aikaisemmissa vaiheissaan päästetty sisään asioimaan, mutta on kuitenkin ruvennut pitämään sen kokoluokan älämölöä paikalla, että asiointi on käynyt vähän vaikeaksi. Sinänsä kyllä ihmettelen että miksei kukaan kollega ole lähtenyt kaveria poistamaan sitten vaikka vähän ikävämmillä keinoilla etenkin jos asiakastahon edustaja on sitä pyytänyt. Toisaalta tällaiseen kohteeseen nyt voisi soittaa vaikkapa ihan sen poliisinkin tuollaisia tyyppejä kohtaan, jotka kuulemma alkavat käyttäytymään aggressiivisesti heti kun asiat eivät hoidu heidän haluamallaan tavalla.

No, aikani intin tämän kanssa siitä että minne hän saisi tulla ja minne mennä. Lopulta eräs asiakasfirman tyyppi ilmaantui selän taakse ja sanoi että kun heppu kerran oli tuttu tavoiltaan, niin hän voisi ottaa nuo viestit huomaansa. Tähän heppu jopa suostui, mutta hetken vielä arpoi jotain omiaan ennen kuin sitten saatuaan viestinsä toimitetuksi häipyi matkoihinsa.

Sikäli kyllä ihmettelen että miksi tuon tyypin karkoittamisesta on mukamas tehty niin helvetin vaikeaa? Jos tyyppi menee väkisin sisälle kiinteistöön eikä tottele kiinteistön työntekijöiden poistumiskäskyjä, niin kyllä se vartijakin voidaan aivan hemmetin hyvin pyytää poistamaan äijä muutaminkin perustein mikäli hankalaksi heittäytyy. Päälle kannattaa vielä soittaa poliisi sekoittamaan soppaa.

Niin no joo, oikeastaan eniten tällaisissa tyypeissä ärsyttää se miten he automaattisesti päättävät että vähintäänkin tahon ylipääjohtajan puheille on päästävä mikäli on kohdeltu väärin. Sillä ei ole mitään väliä että onko sellainen mitenkään realistisesti toteutettavissa tai edes mitenkään VITUN JÄRKEVÄÄ ihan sitä kokonaisuutta eli käsiteltävää asiaa ajatellen. En sitten tiedä että onko kyseessä tosiaan sellainen ihminen joka on niin onnettoman urpo että kuvittelee heti menevänsä pääylijohtajien puheille ongelmissaan vai  kuvitteleeko hän tosiaan että hän ja hänen probleemansa nyt ovat vaan luonnollisessa järjestyksessä niin paljon korkeammalla kaikkea muuta ihmiselämää, että heti on päästävä ylimmän johdon puheille aina ja iänkaikkisesti kun asiat eivät mene niin kuin haluaa.

Olen kohdannut tämän ajattelusuunnan ihmisiä todella useasti työtehtävissä, enkä oikeastaan vieläkään ole tottunut siihen kiivaaseen tyyliin miten he maailman napoina yrittävät iskeä kiilaa asioihin. Ymmärrän kyllä että monikin asia etenkin byrokraattinen sellainen ärsyttää sekä vituttaa, mutta kannattaa miettiä ehkä vähän sitä että mihin sitä tarmoaan suuntaa mikäli mielii asioitaan hoitaa.

Työt eivät kai paina

Heinäkuu ja helteet ison betonimöhkäleen ulkopuolella respan katsellessa ulos lasien takaa aamu- ja iltapäivien aurinkoon.

On todettava että tämän vuoden kesäloman jälkeinen aika on ollut kyllä rauhallisempaa kuin viime vuonna. Siinä missä viime kesäloman jälkeen eksyttiin mm. myymälävuoroon ja sekoiltiin jopa 12-tunnin penkinvenytyksien parissa, niin tämä kesänä on ihan vaan istuskeltu puolityhjässä respassa kahvia juoden, keltaisen lehdistön julkaisuja tutkien ja nettiä selaillen.

Helpolla on siis päästy tällä kertaa, vaikka kauhulla odotankin paluutani tuonne ilmeisen tulevaan vakiokohteeseeni elokuussa. Siellä hommat ovat aivan eri maata ja keskittyvät minusta kyllä johonkin ihan muuhun kuin vartiointiin ja turvallisuuteen, mutta minkäs teet kun tällainenkin toimi on nyt sitten vartijoiden niskoille siellä heitetty. Kysymysmerkkejä kyllä kieltämättä herää asian suhteen, mutta minkäs teet.

Vaikka aika hiljaista onkin, niin sain eilen ohjeistuksen ettei erästä sinänsä ihan asiallista naisihmistä saisi enää päästää ollenkaan sisään rakennukseen asioimaan. Toisaalta vaikka hän nyt kuulemma onkin epätoivottu henkilö, niin on pakko todeta että hän on kyllä vuosien varrella tapaamistani epätoivotuista henkilöistä kenties se kaikkein kohteliain ja käytökseltään hillitty verrattuna muihin. Toisaalta on hänet kuitenkin nyt sitten pidettävä loitolla rakennuksen sisätiloista mikäli hän taas paikalle saapuu, mutta en kyllä aio todellakaan suhtautua häneen mitenkään alentavasti niin kuin valitettavasti muutamiin ihan täysiin spurguihin on tietyissä kohteissa joutunut suhtautumaan. Sanoisin siis että tässä tapauksessa käyttäytyminen on luonut käyttäytymistä, joten en näe mitään tarvetta olla häntä kohtaan ilkeä kun on kerran kuitenkin siististi aina totellut täältä respavartijan pyyntöjä, kehotuksia ja käskyjä.

Tällaisina todella hiljaisina viikkoina ja päivinä sitä usein toisinaan miettii sanojaan siitä kuinka palkkaus tällä alalla on kuulemma niin retuperällään. Miksi tällaisesta netin selailusta, kengän kuluttamisesta ja täysin turhasta oleilusta pitäisi maksaa paria tonnia kuussa? No ei todellakaan pitäisi, mutta kyllä toisaalta tyhjäntoimittajia riittää muissakin ammattikunnissa ja usein vielä kovemmilla palkoilla. Joka tapauksessa nyt on kyllä fiilis tasan sellainen etten edes ansaitsisi sitä vähää mitä saan enemmän verrattuna kaikkiin hikisesti ahkeroiviin myymäläpuolen porukoihin tai järjestyksenvalvojiin.

Juuri kesäloman loputtua olen ollut käytännöllisesti katsottuna täysin rahaton ja tulen olemaankin vielä jonkin aikaa ennen seuraavaa palkkapäivääni. Huvittavinta oli ehkä nähdä se ero nyt tämän kesän palkoissa ja lomarahassa, kun olen käytännöllisesti katsottuna lopettanut illat sekä viikonloput kokonaan. Se ei ilmeisesti kuitenkaan estänyt kesäloman aikana suoritettua armotonta tanhuamista ja kulutusjuhlaa, jolla nyt oli tasan sama lopputuloskin nyt sitten kuin viime vuonna. Eli täysin PA:na sitä sitten vaan palailtiin lomilta vaikka minkä teki.

Olen ruvennut katumaan sitä että lähdin noista iltavuoroista 99% pois. Toisaalta siinä iltakohteessa oli tuolloin omat ongelmansa, joiden johdosta en todellakaan ollut kiinnostunut tekemään sitä silloin. Ilmapiiri kuitenkin parani siellä sen jälkeen kun muutama paskamainen työntekijä irtisanoutui, mutta niille asiakkaille sun muille siellä pyöriville hiippareillehan ei mitään vieläkään valitettavasti voi. Uskoisin kuitenkin taas jälleen kestäväni heitä enemmän verrattuna paskamaisiin "talon" omiin tyyppeihin.

Taisin kuitenkin ampua itseäni jalkaan kun nyt miettii. Viikonlopuista nettosi ihan kivasti rahaa ja lopulta pienemmällä vaivalla kuin nykyään päivärespassa kituuttaen sain viettää päiväni. On vaan jotenkin niin naiivia taas myöntää itselleen että haluaisi takaisin vanhaan kohteeseen, josta lähdin niin helvetinmoisen kitinän ja ulinan siivittämänä silloin joskus. Kaipa sitä kuvitteli että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen, mutta eipä se sitä sitten ollutkaan kun alkoi aivan uudenlainen kituuttaminen 1800€:n peruspalkalla ilman minkäänlaisia lisiä tai ylitöitä.

Palautuksia arkeen

No jospa nyt sitten rauhoitetun viikonlopun jäljiltä voisi taas alkaa tähän blogiinkin kirjoittamaan.

Eli olen tässä nyt painanut about yhdeksän tunnin vuoroa kesälomien tuuraajana eräässä kohteessa johon sain oppivuorot ihan vaan vasta viime viikolla. Onneksi kuitenkin nyt on heinäkuu, joten täällä kohteessa on aika hiljaista eikä liikennettä juurikaan ilmene suuntaan taikka toiseen. Voisi kai sanoa että ihan hirveä shokki tämä kesälomani lopetus ei nyt sitten olekaan ollut kunhan alkujärkytyksestä selvittiin.

Toisaalta viime viikolla kyllä käväisi joku tärähtänyt papparainen tässä respassa sekoilemassa. Hän halusi puhua jostain ilmeisen tärkeistä asioistaan (ilmeisesti taas kertaalleen), mutta luonnollisesti en päästänyt pappaa respaa eikä sen lukittua ovea pitemmälle. Tämä vanha mies kuitenkin selitteli tovin jos toisenkin epämääräisiä asioitaan, mutta lopulta sitten tyytyi häipymään kun tarpeeksi monta kertaa jaksoin toistaa ettei sisään olisi ihan oikeastikaan asiaa ennen kuin hänellä olisi se sovittu tapaaminen täällä jonkun kanssa.

Noh, tyyppi sitten luimisteli minua respahuoneen nurkasta aikansa ja sopotti jotain muun muassa siitä kuinka hänellä on "27 miljoonaa neuvostoliiton pankeissa" eli jo ihan netto-omaisuudenkin puolesta sisään olisi ilmeisesti kuulemma pitänyt päästä.

Tyyppi poistui taksiin sitten lopulta ja sain sellaisen kuvan että heppu oli lähtenyt hoitelemaan asioitaan ilmeisesti ne 27 miljoonaa ruplaa takataskussaan vähän kauempaa kuin vaan Helsingin rajojen sisäpuolelta. Ihan kuitenkin kotimainen henkilöhahmo hän oli, mutta veikkaan että vähän kauempaa oli kuitenkin lähtenyt hoitelemaan hommiaan tällä kertaa. Onneksi hän kuitenkin luovutti heti kättelyssä henkilöllisyystodistuksiaan minulle sen verran paljon nähtäville, että otin tiedot ylös nimen osalta mikäli hän eksyy jälleen tänne sekoilemaan jossain vaiheessa.

Muuten niin arki on ollut aika seesteistä eikä voi sanoa että elämäntilanteeni olisi nyt sen parempi kuin ennenkään. Vaikka aika montaa kiinnostaakin aivan varmana se että miten tämän kevään opiskelupaikkojen haeskelussa kävi, niin minun täytyy nyt todeta aivan suoralta kantilta etten sitten lopulta kyennyt menemään niihin pääsykokeisiin joihin minun oli tarkoituskin mennä. Tämä on sinänsä aika mittava takaisku, sillä aiempina vuosina olen kuitenkin aina mennyt aivan kiltisti paikalle vaikka kertoimet olisivatkin olleet minua vastaan. ja pahasti.

En suoraan sanottuna oikein tiedä että mikä minuun meni sen päivän aamuna kun piti herätä aikaisin ja lähteä paarustamaan kohti pääsykoetta. Kaipa aloin kokemaan jonkinlaista "jo ennalta hävittyä taistelua", sillä tuonnekin jonne olin menossa pääsykokeisiin oli ja on aika helvetin vaikeaa päästä sisään. Viime vuosien epäonnistumiset pääsykokeissa aiheuttivat sitten taistelumoraalin laskun ja jäin kotiin sitten istumaan luuserimaisella "en mä kuitenkaan sinne pääse vaikka kuinka yritän"-asenteella.

Eli joo, se sitten niistä tämän vuoden hauista. Nyt en enää tiedä että haenko kenties syksyn hauissa jonnekin AMK-puolelle enää uudelleen vai ryhdynkö vain kylmästi hakemaan sitä uutta duunipaikkaa muodossa tai toisessa... tai vääntämään jotakin niistä ammattitutkinnoista joita olen pähkäillyt jo tovin.

Kehityssuunta ei ole kuitenkaan kovinkaan hyvä. Olen yhä tässä samassa työssä ja hapotus sitä kohtaan nousee välillä kattoon. Lisäksi alan olemaan nyt ainoa työntekijä tästä porukasta jolla on huonompi palkka, mutta kuitenkin samat hommat kuin muilla.

Olen nyt asettanut tavoitteekseni sen että syyskuuhun mennessä mikäli tahti ei ole parantunut, niin jotain lopullista on sitten keksittävä. Vaikka kuulostankin nykyään joltain hallitusohjelmalta tavoitteissani ja takarajojen jatkuvissa muuttamisissa, niin totuus kai kuitenkin piilee siinä että minulla on aika vähän liikkumatilaa sen suhteen että mitä teen.

Lisäksi minun on kai nyt sitten pakko myöskin taipua menemään vakiotekijäksi erääseen jo aiemmin parjattuun kohteeseen. Siellä tosin tuo työnkuva on aikalailla juuri niiden pelättyjen "oheistöiden" sävyttämä ja siksikin fyysisesti raskasta, joten kahteen kertaan pitää miettiä että kuinka pitkään sitä oikein jaksaa tällä nykymenolla.

MITÄ HELVETTIÄ TÄMÄ ON

Tämä on nyt kolmas päivä töissä loman äkillisen loppumisen ansiosta.

Perjantain istuskelin lävitse helpon vuoron eräässä vakiorespassani, jonka jälkeen lauantaina pääsin tekemään erästä varsin puisevaa tilauskeikkaa erääseen kohteeseen jossa olen tehnyt vuosien saatossa erinäisiä tilauksia kerran jos toisenkin.

Tämä keikka sattui lauantaille, mutta tehtävänä oli jälleen kerran perusluontoisesti seilata pitkin muutamaa käytävänväliä ja töllistellä ihmisiä. Tyhjäntoimittamista säesti aivan perkeleellinen kirkkomusiikki sen seitsemän tuntia, jonka aikana kyllä sitä sai aikalailla uppoutua omiin ajatuksiinsa saadakseen ajan kulumaan. Onneksi kuitenkin kohteessa oli todella puhelias kollega, joten kuluihin tuo aika varsinkin vuoron loppua kohden ihan kohtalaisen kivasti asioista kuin asioista jutustellen.

Tämä sama keikka olisi kuulemma jatkunut vielä sunnuntaillekin (tuoden mukanaan helppoa rahaa), mutta työnjohto olikin sitten päättänyt että minulle sitä sunnuntain vuoroa ei ainakaan anneta vaan hätiin oli kutsuttu se kuuluisa "joku muu". Sinänsä aika paska homma että minut oli hälytetty perkele kesälomilta tekemään vuoroja kun kuulemma porukasta oli taas hemmetillistä pulaa, mutta sitä sunnuntain keikkaa ei sitten kuitenkaan minulle annettu samaan paikkaan enää.
Noh, sunnuntai oli sitten aikamoinen hengähdystauko kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta. Fiiliksiä kuitenkin latisti se että maanantaina eli tänään alkaisi uuden kohteen oppivuoro, eli nyt sitten käytyjä kohteita on 18kpl kertynyt vyön alle tämän kahden ja puolen vuoden työuran jälkeen.

Oikeastaan kun tämä 18. kohde nyt sitten iskeytyi olkaimiin, niin se helvetti sitten alkoikin lävähtää silmille. Oltuani oppivuorossa muutaman tunnin minulle ilmoitettiin että "tämä oli tässä" ja olisi välittömästi lähdettävä saikkua paikkaamaan tähän erääseen paskaan respaan jota viimeksi tein yli puoli vuotta sitten silmittömän raivon, masennuksen, vihan ja alakulon partaalla aina vähän päivästä riippuen. Kahvin sentään ehdin juoda tuolla oppivuorossa, mutta kulkuavaimet jäivät saamatta perinteiseen tyyliin.

Tämä kohde kuitenkin on siis ehkä inhokkilistani ykkösenä, enkä ole tänne enää joutunutkaan sen jälkeen kun kohteen henkilökunnan ja minun välilläni menivät sukset ristiin sekä siihen päälle tappouhkauksia latelevat asiakkaat muuten vaan mursivat selkärankani puhelimitse. Vannoin syvään henkeen etten enää palaisi tänne, mutta kyllä se nyt vaan on niin ettei tässä työssä ole enää mitään häpyä.. moraalia tai muutakaan.

Kun pääsin pikakyydillä tänne kohteeseen, niin kauhukseni huomasin että systeemit kohteen sisällä lähinnä PC-laitteiden sun muun osalta olivat lähes täysin muuttuneet. Se olikin tosiaan helvetin kiva homma, kun en ollut saanut niihin mitään koulutusta ja siihen päälle vielä kohteen vakkari jonka olin aikoinaan itse tänne kouluttanut oli lähdössä kotiin sairastamaan jotain enemmän tai vähemmän ikävää tautiaan.

Selvisin alussa aika helvetin huonosti kaikesta ja tässä respassa kokemani pahat muistot nousivat pintaan. Vieläkin tätä kirjoittaessani on vähän vaikeaa uskoa että todella istun taas täällä hajoilemassa. 

Täytyy todeta että tämä vuoden 2013 kesäloma on ollut ehkä kaoottisin vaihe tässä työssä ja firmassa aikoihin. Ensinnäkin kesälomat poltettiin loppupäästä, ensimmäinen oppivuoro taas uuteen kohteeseen katkaistiin ja minut lykättiin ihan kylmiltään tekemään vuoroa täysin muuttuneisiin olosuhteisiin.

Jo eilen havaitsin aikamoista työmotivaation laskua ennen tuon uuden kohteen oppivuoroa, mutta nykyään tuntuu että enää mikään ei päde tai pidä kutiaan asioissa. Olenkin asettanut tavoitteekseni syyskuun, jonka jälkeen nämä hommat on lyötävä naulaan etenkin nykyisellä palkkaluokalla ja tehtävien sisällön huomioonottaen.

Lomat kesken loppua vois?

No huh huh.

Tervetuloa takaisin vartiointialan "kiehtovaan" maailmaan näin kesäloman jälkeen.

Nyt on kyllä taas päällä sellainen tilanne, että täytyypä todeta etten kyllä ole vielä omalle kohdalleni moista saanut aiheutettua.

Kesälomat nimittäin pyörivät oikein hyvin päälle tasan siihen asti kunnes ensimmäisenä lomapäivänä minulle soitettiin ja pyydettiin erääseen kohteeseen tekemään vuoroa kun sinne on kerran niin vaikeaa saada porukkaa tekemään esimerkiksi saikkupaikkauksia. Pyhä lupaus oli kuitenkin rikottu, kun loman ensimmäistä päivää edeltävänä iltana töistä soiteltiin ja pienen väännön jälkeen sitten sain torjuttua nuo yritykset vetää minut duuniin. Jäi kuitenkin aika kuvottava kuva taas siitäkin että kesälomiakaan ei anneta enää pitää suunnitelmien mukaisesti, vaan nyt sitten meinattiin leikata oikein kunnolla taas kerran.

Tässä välissä kerrottakoon että kesäloma tuon jälkeen olikin oikein mahtavaa arjesta sekä todellisuudesta irtaantunutta lomarahojen ja muiden mukavien asioiden tuhlausta. En miettinyt kertaakaan työasioita kunnes sitten toissapäivänä pari päivää ennen virallisen lomani loppumista minua pyydettiin töihin UUDELLEEN. Vaikka sekin oli taas aika paskamaista tuuria, niin huomasin kuitenkin lompakkoni laihtuneen niin pahasti tämän loman aikana että päätin ensinnäkin a) ottaa tämän päivän perjantaille yhden vuoron erääseen vakiorespaani sekä b) lähteä lauantaille tekemään jotakin epämääräistä tilauskeikkaa erääseen kohteeseen jossa olen erinäisiä tilauskeikkoja vetänyt aina välillä kun on tarvittu.