Tämä on nyt kolmas päivä töissä loman äkillisen loppumisen ansiosta.
Perjantain istuskelin lävitse helpon vuoron eräässä vakiorespassani, jonka jälkeen lauantaina pääsin tekemään erästä varsin puisevaa tilauskeikkaa erääseen kohteeseen jossa olen tehnyt vuosien saatossa erinäisiä tilauksia kerran jos toisenkin.
Tämä keikka sattui lauantaille, mutta tehtävänä oli jälleen kerran perusluontoisesti seilata pitkin muutamaa käytävänväliä ja töllistellä ihmisiä. Tyhjäntoimittamista säesti aivan perkeleellinen kirkkomusiikki sen seitsemän tuntia, jonka aikana kyllä sitä sai aikalailla uppoutua omiin ajatuksiinsa saadakseen ajan kulumaan. Onneksi kuitenkin kohteessa oli todella puhelias kollega, joten kuluihin tuo aika varsinkin vuoron loppua kohden ihan kohtalaisen kivasti asioista kuin asioista jutustellen.
Tämä sama keikka olisi kuulemma jatkunut vielä sunnuntaillekin (tuoden mukanaan helppoa rahaa), mutta työnjohto olikin sitten päättänyt että minulle sitä sunnuntain vuoroa ei ainakaan anneta vaan hätiin oli kutsuttu se kuuluisa "joku muu". Sinänsä aika paska homma että minut oli hälytetty perkele kesälomilta tekemään vuoroja kun kuulemma porukasta oli taas hemmetillistä pulaa, mutta sitä sunnuntain keikkaa ei sitten kuitenkaan minulle annettu samaan paikkaan enää.
Noh, sunnuntai oli sitten aikamoinen hengähdystauko kaiken keskellä ja kaikesta huolimatta. Fiiliksiä kuitenkin latisti se että maanantaina eli tänään alkaisi uuden kohteen oppivuoro, eli nyt sitten käytyjä kohteita on 18kpl kertynyt vyön alle tämän kahden ja puolen vuoden työuran jälkeen.
Oikeastaan kun tämä 18. kohde nyt sitten iskeytyi olkaimiin, niin se helvetti sitten alkoikin lävähtää silmille. Oltuani oppivuorossa muutaman tunnin minulle ilmoitettiin että "tämä oli tässä" ja olisi välittömästi lähdettävä saikkua paikkaamaan tähän erääseen paskaan respaan jota viimeksi tein yli puoli vuotta sitten silmittömän raivon, masennuksen, vihan ja alakulon partaalla aina vähän päivästä riippuen. Kahvin sentään ehdin juoda tuolla oppivuorossa, mutta kulkuavaimet jäivät saamatta perinteiseen tyyliin.
Tämä kohde kuitenkin on siis ehkä inhokkilistani ykkösenä, enkä ole tänne enää joutunutkaan sen jälkeen kun kohteen henkilökunnan ja minun välilläni menivät sukset ristiin sekä siihen päälle tappouhkauksia latelevat asiakkaat muuten vaan mursivat selkärankani puhelimitse. Vannoin syvään henkeen etten enää palaisi tänne, mutta kyllä se nyt vaan on niin ettei tässä työssä ole enää mitään häpyä.. moraalia tai muutakaan.
Kun pääsin pikakyydillä tänne kohteeseen, niin kauhukseni huomasin että systeemit kohteen sisällä lähinnä PC-laitteiden sun muun osalta olivat lähes täysin muuttuneet. Se olikin tosiaan helvetin kiva homma, kun en ollut saanut niihin mitään koulutusta ja siihen päälle vielä kohteen vakkari jonka olin aikoinaan itse tänne kouluttanut oli lähdössä kotiin sairastamaan jotain enemmän tai vähemmän ikävää tautiaan.
Selvisin alussa aika helvetin huonosti kaikesta ja tässä respassa kokemani pahat muistot nousivat pintaan. Vieläkin tätä kirjoittaessani on vähän vaikeaa uskoa että todella istun taas täällä hajoilemassa.
Täytyy todeta että tämä vuoden 2013 kesäloma on ollut ehkä kaoottisin vaihe tässä työssä ja firmassa aikoihin. Ensinnäkin kesälomat poltettiin loppupäästä, ensimmäinen oppivuoro taas uuteen kohteeseen katkaistiin ja minut lykättiin ihan kylmiltään tekemään vuoroa täysin muuttuneisiin olosuhteisiin.
Jo eilen havaitsin aikamoista työmotivaation laskua ennen tuon uuden kohteen oppivuoroa, mutta nykyään tuntuu että enää mikään ei päde tai pidä kutiaan asioissa. Olenkin asettanut tavoitteekseni syyskuun, jonka jälkeen nämä hommat on lyötävä naulaan etenkin nykyisellä palkkaluokalla ja tehtävien sisällön huomioonottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti