Hukassa ja kiinni

Tässä kohteessa jossa olen nyt homehtunut melkein kuukauden päivät on nyt sitten taas päästy äärirajoille kaiken muun tähdellisen tekemisen loputtua.

Kohteessa on takapihalla iso lastauslaiturin ovi jonka kautta päivittäin tuodaan mitä erilaisimpia tavaroita eri puolille rakennusta. Tämä ovi lähtee näille ulkopuolisille auki vain jos minä sen oven avaan heille, jota tapahtuu päivittäin aika paljonkin. Talon oma väki kulkee omilla avaimilla tuosta portista.

Viimeisen parin viikon aikana tuo lastausovi on nyt sitten jäänyt ammolleen aika kiitettävästi päivän aikana kun olen ensiksi päästänyt tavaroiden toimittajat sisään rullakoineen, laatikoineen sun muine kantamuksineen. Olen jättänyt oven auki ihan tarkoituksella siksi etten aina tiedä että kuinka pitkään heillä menee noiden tavaroiden toimittamisessa, mutta ilmeisesti osa on sitten päässyt luikahtamaan harvinaisen nopeasti asioilleen kun toisilla menee helposti parisenkymmentäkin minuuttia siirrellessä tavaraa autosta tuon portin toiselle puolelle.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä että monet tahot kohteessa ovat tyytymättömiä siihen kun tuo ovi jää aina auki. Minulle on asiasta huomauteltu muutamankin ihmisen johdosta kuukauden ajan ja olen yrittänyt selvittää että miksi pidän sitä auki noin kymmenenkin minuuttia yhteen pötköön tarvittaessa. Eilen kuitenkin melkein vuoron loppumetreillä kun tuo ovi oli taas jäänyt auki niin asiakastaho oli ilmeisesti sitten päättänyt ihan omaksi  kiusakseni soittaa firman piirivartijan paikalle sulkemaan tuon oven. Katselin kameroista kun paikalle kaarsi firman piiriauto ja sisältä hyppäsi solakka nuori kollega ensiksi pällistelemään ovea ja lyhyen kierroksen jälkeen hän sitten sulki taas oven ja lähti matkoihinsa.

Olen todella turhautunut tuohon oveen ja sen ympärillä pyörivään älyttömään kyttäämiseen. Muutamakin tämän muuten ihan kohtuullisen kohteen ihmisistä on asian tiimoilta minulle kuittaillut, mutta nyt kyllä päätin että homman on muututtava harvinaisen natsimaiseksi että saadaan se toimimaan kunnolla ja minä vältän loput motkotukset.

Toisekseen tänään tai oikeastaan jo eilen selvisi että eräs kulkuavain talon sisällä on kadonnut. Se on kuitattu respasta muttei kuitenkaan palautettu, joten sen metsästäminen ulkopuolisilta tahoilta tulee olemaan todella jännää. Olen joutunut aiemminkin tällaisten sotkujen keskipisteeseen eri kohteissa, jolloin lopputulos on aina ollut melkoisen seikkailun takana.

Eilen myös paikalla kävi eräs kunnon hoipertelija taasen, joka tällä kertaa oli vanhemman mummon hahmossa liikkeellä. Ensiksi hän sivuutti täysin koko rakennuksen ulkoa, mutta palasi teitään takaisin. Kun hän pääsi sisään aulaan, niin hän ei mitenkään huomioinut (onneksi?) minua, vaan ryhtyi heti kyselemään yhdeltä talon työntekijältä että pääsisikö tänne vessaan. Tällaisten kassialmojen suhteen en kyllä tee enää koskaan poikkeusta sen yhden kerran jälkeen, kun erehdyin erään varsin stereotyyppisen heppulin päästämään asioimaan erään kohteen WC-tiloissa. Onneksi kuitenkin tämä mummo lähti samantien ulos kun talon oma väki ilmoitti ettei tänne nyt ihan noin vaan vessaan tultaisi.

Muuten niin eilen alkoi taas tämä työperäinen vitutus jotenkin kasvamaan. Se ei olekaan saanut minusta hirveää yliotetta pitkään aikaan, sillä tämä heinäkuu on melkeinpä ollut kesäloman jatko-osaa kokonaisuudessaan muutenkin. Toisaalta taas on kyllä huomattu että tämä työ voi olla ihan tasan yhtä tylsää silloin kun istut takamuksellasi sen yhdeksän tuntia päivässä kuin että tekisit ihan ensimmäisestä tunnista viimeiseen jotain rankempaa hommaa.

Tätä kohdetta on nyt sitten jäljellä kaiketi ainakin parisen viikkoa, mutta sitten tarkoitus olisi siirtyä muutaman iltavuoron jälkeen takaisin tekemään tuota "oheistöiden kehtoa", joka saattaa kyllä ruveta olemaan tämän työn viimeisiä saarekkeita niin työtehtävien mielekkyyden kuin kohteessa viihtymisenkin osalta.