Jees vaan taas kertaalleen!
Aiemmassa postauksessa kerroinkin iloisesti siitä kuinka eräs kulkukortti oli mystisesti kadonnut ohitse kuittauslistojen täällä kohteessa. Yleensähän tällaiset tilanteet aiheuttavat todella infernaalista päänvaivaa monellekin osapuolelle ja etenkin yleensä sille vartijalle, sillä hänpä sitä joutuu selvittämään että minne kortti on kadonnut ja miksi.
Soittelin aamulla muutamaankin eri paikkaan jonne epäilin kortin kadoneen. Vesiperän jos toisenkin vedin niissä hukkasoitoissa, kunnes tajusimme sitten yhteistuumin ruveta jäljittämään sitä missä korttia oli käytetty ennen sen katoamisen huomaamista.
Vääntämisen ja kääntämisen jälkeen selvisi että ihan yksinkertaisesti kortti oli lähtenyt vapaapäivänäni vuoron vetäneen kollegan taskuun. Koska en tiennyt kollegan puhelinnumeroa, niin soitin asiasta sitten firmamme hälytyskeskukseen ja yritin sitä kautta saada tietää sopivaa puhelinnumeroa tälle tyypille jolla avain oli.
Hälytyskeskus yhdisti minut yllättävän mutkattomasti sitten eteenpäin. PAITSI että kun puhelu yhdistyi, niin toisesta päästä vastasi naisääni äärimmäisen vittuuntuneena. Aluksi tämä nainen todellakin sätti minua kun kysein sanotaanko nyt vaikkapa "Ilmarin" nimeä ja tajusinkin sitten melkein samantien että todellakin minut oli yhdistetty väärin. Pahintahan tässä oli selkeästikin se että tämä vanha vittuuntunut mummo selkeästi toisti koko ajan että tämä oli varmaan miljoonas kerta kun hänen numeroonsa soitellaan kysellen "Ilmaria".
Pahoittelin vuolaasti tätä erehdystäni. Toisaalta aika helvetin hauskaa että tyyppi jolle pitäisi yhdistää vartiointiliikkeen hälytyskeskuksesta meneekin jollekin äärimmäisen pottuuntuneelle vanhalle akalle, joka todellakin antaa kuulla kunniansa jokaiselle joka erehtyy soittamaan tiedustellen tätä "Ilmaria". Pahinta tässä kai on se että kyseinen numero on siis ilmeisesti YHÄ hälytyskeskuksen listoilla ilmoitettuna tämän vartijan numeroksi, vaikka tosiaan näin ei ole ymmärtääkseni ollut enää pitkään aikaan.
Hetki kyllä meni sen puhelun alussa kuitenkin tajuta se että kyseessä ei tosiaankaan ollut se miespuolinen kollega, vaan sanotaanko että tuon naisen rääkyvä ääni ja äärimmäisen hyökkäävä asenne saivat kyllä minut aseettomaksi puhelimen toisessa päässä aivan kauttaaltaan.
Lopulta sain kyllä tämän oikean kollegan sitten kiinnikin. Se oli ihan lyhyt soitto vailla mitään dramatiikkaa, eikä mieleen tullut kyllä huomauttaa että firmalla on ehkä hieman harhaanjohtavaa informaatiota puhelinnumerosi osalta.
Muihin uutisiin mentäessä olen tässä taas seesteisen päivän ratoksi naputellut muutaman yleisluontoisen työhakemuksen muutamaankin eri paikkaan. Saa nähdä kuinka hauilla käy pitemmän päälle, mutta onpahan tässä nyt taas ainakin yritetty poistua yksityisten turvallisuuspalvelujen muodostamasta oravanpyörästä kertaan jos toiseenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti