Sattui sitten niin että vaksillekin tulee uusivuosi.
Viime päivät ovat olleet aika hektisiä ja olen joutunut vetämään varmaan jo kolmannen tai neljännen työvuoroni enemmän tai vähemmän krapulassa peräjälkeen. En ole tästä faktasta mitenkään ylpeä, mutta mm. naisystävänkin kanssa tilanne on nyt vähän sellainen että sen tuoma epävarmuus tekee minutkin henkisesti melko kipeäksi.
Tänään lähdetään onneksi aikaisemmin töistä. Jopa minä saan lähteä muutaman tunnin aiemmin työpäivän jälkeen.
Toissapäivänä sulkukierroksen aikana joku viripää ilmaantui erään naistenvessan oven taakse ja yritti päästä sinne sisään. Yritin huomauttaa tälle naiselle että ovet olivat lukossa ja en avaisi niitä enää- onneksi sentään muualla oli vessoja.
Naisen oli kuitenkin ehdottomasti kaikessa vittumaisuudessaan päästävä vessaan huolimatta siitä että asiakasyritys, jonka tiloja nuo WC:tkin olivat oli jo kiinni. Yritin ohjata naista muihin WC-tiloihin, mutta lopulta sitten minäkin sain jo liikanimen "vitun vessavahti" ja "paha ihminen".
Epäilen että kyseessä taisi olla taas joku avohoitotapaus habituksesta ja selvän, ymmärrettävän puheentuottamisen vaikeudesta päätellen. Hän kuitenkin muistutti minua vielä sanallisesti poistaessani häntä, että kirjoittaa kuulemma lehteen saamastaan kohtelusta. Ei siis ehkä tarvitse ihmetellä jossain hemmetin Metro-lehden tekstiviestipalstalla kohta isot ja pienet kirjaimet ovat sekaisin sekä noita turkasen pahoja vartijoita taas haukutaan siellä "vessaanpääsyn estämisestä".
Olen ollut todella väsynyt näihin vittumaisiin asiakkaisiin. Onneksi suurin osa asiakasliikkeistä hiljenee muutaman viikon kuluttua, jonka jälkeen on pitkän aikaa hiljaista ja muutenkin kävijämäärät putoavat minimiin. Silloin minun hermoni lepäävät.
Paras tapaus toistaiseksi joka kanssa nyt muistuu mieleen tapahtui muutama päivä sitten, kun valtava lastenvaunujen armeija ilmaantui paikalle ja lopulta joku fiksu mamma oli ajanut lastenvaununsa juuri tämän turvavalvomon oven eteen siten, ettei täältä päässyt kunnolla tuon välihuoneen kautta ulos. Runttasin itseni ulos ja siirsin lastenvaunut pois tieltä. Kiitos vaan ajattelemattomille lapsikoneille!
Olen yllättynyt oikeastaan että vaikka tällä hetkellä jo normaalit arkipäivätkin menevät pitkissä, aamuyön puolelle jatkuvissa juhlimisissa, niin jaksan kuitenkin vielä tulla töihin. Toki minua vituttaa alati ja jatkuvasti, mutta en ole vielä krapulan takia itseäni saikulle työntänyt.
Saapa nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Toivoisin että se toisi enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän työhuolia. Saa nähdä miten käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti