Tuuli kääntyy loivasti?

Vuosi vaihtui melko korkeissa promilleissa ja kylmässä säässä. Luntakin sateli alas melkein heti kun vuosi oli vaihtunut.

Minä taas puolestani en saanut lauantaisen neljän tunnin minivuoron jälkeen pitää kolmea päivää vapaana putkeen, vaan maanantai-iltana soiteltiin tekemään päivävuoroa. Tästä häväistyksestä sain tilalle viikonlopun vapaaksi.

Nämä tällaiset vaihtokaupat ovat toisinaan mahdollisia, vaikka tietenkään palkallisesti ne eivät juuri kannata. Viikonloput ovat kohtuullisen rahakkaita vuoroja, mutta ongelma niissä onkin juuri se että ne ovat viikonloppuja, eikä moisia päiviä väärinkäytön osalta katsota kovin hyvällä "rakkaan" naisystäväsi tai vaimosi osalta.

Ja myönnettävähän se on, että on oikeasti aika paskaa olla viikonloput töissä iltaan asti pari kertaa kuukaudessa. On kuitenkin oltava tyytyväinen siihen että tämä viikko itsessään ei ole kovin paha sinänsä, vaikka nyt joudunkin juoksemaan vähän ympäri kaupunkia kolmessa eri kohteessa.

Toisaalta kyllä sekin vituttaa juosta kolmen eri kohteen välillä jo tälläkin viikolla, kun tosi monella (töistään alati alisuoriutuvalla) kollegalla on ollut yksi ja sama kohde jo varmaan tosi pitkään. Oikeastaan minullekin tarjottiin jo nyt taas uutta kohdetta toisella puolella kaupunkia, mutta kerrankin fiksuna päätin olla menemättä sinne, koska se olisi sitten merkinnyt taas yhtä uutta työkohdetta, jonne minut oltaisiin voitu lähettää tiukan paikan tullen.

Tällä alalla- tai sanotaanko että ainakin tässä firmassa tuppaa olemaan sellainen politiikka, että mitä enemmän kohteita rupeat tekemään, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä myös päädyt niitä sitten tekemään kun jollain on saikkua, lomia tai muita kiireitä. On harvinaisen vittumaista juosta ympäri kaupunkia melkein tasan saman rahan perään kun jotkut saavat yhdestä kohteesta kuukausittain. Kannattaa siis taktikoida itsensä vain muutamaan kohteeseen tai mielellään vain yhteen, sillä muussa tapauksessa saat sitten ruveta juoksemaan ympäri kaupunkia pahimmassa tapauksessa tasaisin väliajoin. Sellaiseen työrytmiin tulee kyllä väsymään ennen pitkää, sillä vaikka vaihtelu varmisti virkistää ketä vaan, niin aina se kaipaamasi vaihtelu ei kuitenkaan osu sellaiseksi kun ehkä olisit odottanut.

Itse nyt hiukan yli vuoden tätä työtä tehtyäni en haluaisi juurikaan mitään uusia kohteita, ellei niissä sitten olisi korkeampaa palkkaluokkaa, luonnollisesti. Näin ei kuitenkaan taida käydä, vaikka olenkin ollut halukas siirtymään tekemään enemmän pelkkää päivävuoroa noiden infernaalisten iltavuorojen sijaan. Muutenkin tuo valvomokohteeni on maistunut paskalta viimeiset puoli vuotta, mutta väkisin olen sitä tehnyt kun muuta ei ole juurikaan annettu.

Täytyypä muuten todeta, että tuo viime viikko ja sanotaanko että viime viikot ovat olleet aivan infernaalisen raskaita tuossa kohteessa jossa nyt olen enimmäkseen ollut. Nämä respat kyllä tasapainottavat tuota giganttista paskamyrskyä, jonka silmässä olin yli viikon.

Paras tapahtuma tuolta lyhyeltä lauantaivuorolta taisi olla se, kun viime postauksessa kertomani pahasuinen vanhempi naisihminen taas ilmantui kinastelemaan naistenvessan käyttöoikeudesta kanssani suureen ääneen. Itsekin olin melkoisen kireällä pinnani suhteen ja yritin kovasti säilyttää ystävällisyyteni hänen kinatessaan pääsyä jälleen kerran WC-tiloihin SULKEMISAJAN JÄLKEEN. Tunsin kyllä itseni aikalailla joksikin kusiseksi vessavahdiksi, mutta jos olisin päästänyt tuon naisen touhottamaan WC-tiloihin, niin sulkukierrokseni olisi taas venynyt ja venynyt. Halusin nimittäin oikein helvetin mielelläni kotiin tuolloin uuden vuoden aattona.

Jollain ihmisillä kuitenkin oli vähän vaikeuksia kunnioittaa tiettyjen julkisten palveluiden aukioloaikoja.

Noh, tuo tilanne sitten kärjistyi siihen pisteeseen että pyysin naista poistumaan ylipäätään koko tiloista ja päätin lyödä vielä "minä soitan poliisit"-kortinkin pöytään. Hetken nainen sitten haukkui minua ja kierteli selittämässä "hätäänsä" kotiin lähteville työntekijöille, jonka jälkeen hän ilmoitti tekevänsä valituksen minusta. Tätä ennen hän viime kerralla kertoi kirjoittavansa minusta Helsingin Sanomiin, mutta ainakaan vielä tuota kauan odotettua mielipidekirjoitusta ei ole ilmestynyt.

Nainen onneksi sitten häipyi jonnekin ja minä kalpin tieheni vuoron päätyttyä. Oli kuitenkin ikävää saada nyt sitten tällainen ihmeen piinaaja-nainen tuohon kohteeseen, jonka pelkään todennäköisimmin nyt saapuvan aina paikalle sekoilemaan sopivan tilaisuuden tullen. Todella vittumaista tuuria.. mutta taas jälleen niin minun tuuriani.

Todettakoon vielä se, että totta puhuen jos olisin sinkku niin nuo tuollaiset paskoilla työajoilla varustetut iltavuorotkin varmaan kävisivät rytmiini oikein hyvin. Nyt kun seurustelen, niin myönnettäköön että nuo iltatyöajat kyllä murskaavat haaveita monestakin asiasta ja usein saa kuulla näistä työajoista vaikka minkälaista valitusta. Sitähän sanotaan että tämä yksityinen turvallisuusala on kanssa eräs todella hyvä tapa päätyä poikamieheksi halusi sitä sitten tai ei, mutta olen kyllä sen verran jo tämänkin vuoden aikana nähnyt ja saanut itsekin kokea, että en voi olla kuin samaa mieltä asiasta.

Olen kuitenkin päättänyt että jos tämä vittumainen työ nyt sitten tulee suhteemme väliin (jo kaiken muunkin muodostuneen kuonan ohella), niin sitten se saa tullakin. Tällä hetkellä vittumaiseksi tilanteen tekee myös se, että tämä naisystäväni ei itse käy töissä, mutta kehtaa valittaa omista työajoistani. Huvittavaahan tämä kyllä kieltämättä on, mutta en onneksi ole ensimmäistä kertaa dominoivan naisihmisen kanssa parisuhteessa. Ikävää vaan olisi jos tämäkin suhde nyt sitten tämän työn vuoksi hajoaisi, mutta olen kyllä oppinut että tällaiset koetinkivet suhteessa eivät aina pelkästään tuhoa asioita itsessään, vaan kyllä siellä pitää olla jotain muutakin paskaa välissä.

Onneksi kuitenkin nyt on välillä edes vähän päivävuoroa. Siitä olen ihan tyytyväinen.