Kuukauden saldo lyhykäisyydessään

Okei, lokakuun 2012 palkka oli sitten yhteenlaskettuna verojen ( prosentit 15,5%) jälkeen 1733,01€ eikä yhtään senttiä yli taikka alle.

Tuossa rahassa on nyt sitten mukana taas pari hälytyskorvausta, huomattavia ylitöitä sekä viikonloppu.

Tuolla rahalla kyllä pärjää, mutta kieltämättä aina se voisi olla enemmän ottaen huomioon ylitöidenkin määrän.

Vartija ei ole kovin mielellään duunari

Olen miettinyt usein sitä että miksi vartijoita vihataan niin paljon.

Eräs syy on varmasti se että Vartijat mielletään suuren pahan väkivalta- ja kyttäyskoneiston osaksi, johon kuuluu poliisi, TV-lupien tarkastajat, pysäköinninvalvojat sekä kaikki sellaiset tahot yhteiskunnassa jotka jollain tapaa jotenkin pyrkivät rajoittamaan ihmisten elämää. Kuulumme erittäin vahvasti "systeemin koneistoon", emmekä siksi fyysisen suorittavan työmmekään johdosta voi lukeutua perinteiseen "duunarien" kastiin monestakin syystä.

Vartija on automaattisesti "pahojen puolella" tosi monen mummon, vaarin tai pikkupojan mielestä, mutta etenkin juoppojen ja väkivaltaisten sekakäyttäjä-nistien, jotka varastavat kaupoista tai ryöstävät muita ihmisiä kirkkaassa päivänvalossa.

Vartija tai Järjestyksenvalvoja on se joka rajoittaa sitä skeittaamista tai kieltää sekoilumeiningin. Vartija tai Järjestyksenvalvoja on myös se joka pakottaa sinut ulos metrosta kun olet kahden promillen humalassa vastustanut lipuntarkastajia tai sammunut jonnekin parkkihalliin yöllä. Kolmanneksi pahin virhe on myös se että kaikki tietävät Vartijan tai vastaavan olevan Poliisin kaveri, joka nyt on ihan täysi sika ja turhake koko yhteiskunnassa muutenkin. Täysi anarkia vaan päälle koko Stadiin, niin sitten meillä on kivempaa elää.

Tietysti vartija on tosi monesti ihmisten hampaissa myös tämän koulutustasonsa takia. Parin viikon kurssi ammattiin edes jotenkin pätevöittämiseksi ei ole mikään kovin riemukas juttu, joten siksipä vartijoita on helppo mollata kun ovat niin tyhmiä ettei suurin osa pääse poliisikouluun ja loput ovat vaan niin avuttomia etteivät muihin töihin pääse. Suurin osa vartijoista on kuulemma myös läskejä, joten siksi myös on tärkeää että omaa työn jossa ei tarvitse tehdä mitään.

Syy miksi me lukeudumme oudosti "palvelualoihin", mutta olemme kuitenkin todella monen ihmisen vihan kohteena ammatillisesti on ihan se että me olemme niitä ikäviä rajoittavia tekijöitä tässä yhteiskunnassa. Tosi moni duunari on kova kännäämään ja sekoilemaan vähintään joka lauantai ja perjantai, jolloin tekee mieli rähjätä kännissä ja olla ostamatta matkalippuja, jolloin järkkäri tai vartija puuttuu peliin. Olemme sikäli ihan samassa asemassa kuin poliisi, paitsi että poliisia kumminkin arvostetaan ainakin hitusen verran enemmän kuin meitä.

Eli pähkinänkuoressa emme voi olla "Duunareita", sillä perinteiset Duunarit pitävät meitä osana pahaa systeemin väkivalta&rajoittamiskoneistoa, joka tuntuu kyllä olevan monen muunkin kuin vaan duunarin mielipide asiasta. Olemme siis väliinputoajia emmekä todellakaan minusta kuuluisi mihinkään palvelualojen ammattiliittoon, vaan joku ihan oma pitäisi muodostaa juuri tällaisia erikoisaloja varten.

Parempia aikoja (osa 2)

Tämä blogi ei ole onneksi suinkaan kuollut.

Vartijatkin tarvitsevat vaan lakisääteisen, näinkin pitkään ja intensiivisesti päivitetyn blogin jäljiltä hieman taukoa.

Tosiaan tämän blogin lopettaminen ei ole mikään realiteetti, kunhan olen vain viime aikoina keskittynyt pitämään työasiat ja oman elämän asiat erillään. Sellainen käytäntö on huomattavasti alentanut työperäistä vitutusta, mutta eihän tietenkään voi sanoa ettäkö sekään tekisi ketään autuaaksi.

Tilanteen päivittämisen suhteen minulla ei ole isompaa kerrottavaa kuin se että olen tehnyt viime aikoina enimmäkseen päivävuoroja respoissa ja iltavuoroja hyvin satunnaisesti. Huonona enteenä myös viikonloput ovat kadonneet minulta pois melkein kokonaan, jonka tiimoilta onkin odotettavissa vielä ennen ensimmäisiä ikälisiä aikamoista tulotason laskua vielä ennen Joulua.

Mutta, kuten todettu niin viikonloput ovat kyllä aikalailla nyt sitten finito minun osaltani. Ilmeisesti joku reservisopimuksella palkattu on saanut ne tai sitten vaan puskaradio on saanut tietää etten jaksa enää tehdä töitä tälle firmalle entiseen tahtiin. Tai sitten kolmas vaihtoehto on että asiakaskohteen porukat ovat kyllästyneet minuun ja ovat halunneet joitain muitakin sinne pyörimään.

Kaikenlaisia huhuja on myös kuulunut siitä mitä minulle nyt sitten oikeastaan tulee tapahtumaankaan. Voi olla että uusia paremmalla palkkaluokalla varustettuja kohteita olisi tulossa, mutta toisaalta voineepa olla ettei niitä kuitenkaan tule vaikka kuinka ottaisi sydämestä ja olisi vaikeaa. Kuulemma myös nyt on nousemassa sellainen trendi kattoon että yritettäisiin saada porukoita vakiintumaan "mielellään" vain yhteen kohteeseen, joka on kyllä jo ajatuksena sen verran paska etten taida kyllä lähteä moiseen mukaan sitten millään.

Olen alkanut ymmärtämään että tämä työ ja sen luonne ei valittamisella ja siinä vellomisessa parane. Olenkin pystynyt irrottautumaan siitä paskasta jota tässä työssä saa kestää ja alkanut ymmärtämään että tosi monella palvelualalla tämä meininki töissä nyt vaan on tällaista asiakkaiden kiukunpuuskien sun muiden sietämistä. Siitä on pyrittävä irrottautumaan ja pinnan nyt on vaan kestettävä. Ei saa ottaa mitään henkilökohtaisesti, vaikka se kyllä jaksaa ihmetyttää päivästä toiseen että jos asiakasyrityksen porukoiden mielestä me siellä aulassa olemme niin vittumaisia, niin miksi sitten palkkaatte meidät tänne? Ai niin, mutta mehän tulemme halvemmaksi kun firman oma väki ja ainahan tarvitaan jotakuta siellä työpaikalla jota saa oikein luvan kanssa katsoa nenänvartta pitkin koska eiväthän Vartijat mitään ihmisiä ole.

Parempia aikoja (osa 1)

Tämä blogi on hyvin pitkälti tähän mennessä pyörinyt vain muutaman teeman ympärillä; työperäisen vitutuksen ja siinä rypemisen käsittelyyn. Varmaan kaikille on vähintään joka toisessa postauksessa tullut ilmi se että tämä vartijan duuni ahdistaa, vituttaa ja masentaa sekä maailma on synkkä paikka ilman mitään toivoa kun pitää painaa nolladuunia vartijana.

Viime aikaisten tapahtumien johdosta olen alkanut ymmärtämään hyvinkin pitkälle aivan uudella tavalla näitä syitä ja seurauksia työuupumukseeni sekä kaikkeen siihen ikävään paskaan joka siihen liittyy ja mitä se on tuonut tullessaan. Voikin olla että oman henkilökohtaisen elämän puolella jatkuvasti koetut aaltoilut ovat olleet se syy miksi tämäkin duuni on alkanut näyttämään minulle vain varjoisia puoliaan.

Viime viikko on ollut henkisesti suurten muutosten aikaa niin kotona kuin täällä töissäkin. Työperäinen vitutus on laskenut ja voidaan jopa todeta että jossain määrin ongelmieni syiden ymmärtäminen on myös avartanut minua siinä määrin etteivät työt enää häiriinny oman elämän kommelluksista. Tai siihen on ainakin pyrittävä.

Toki eihän siitä mihinkään päästä että tämä on kaukana unelmaduunista, mutta olosuhteet voisivat olla aina huonomminkin tämän työn osalta. Aivan hirveästi täällä ei tarvitse huhkia leipänsä eteen, eikä toisaalta ole sitäkään ongelmaa etteikö töitä saisi tehdä- toisin kuin muilla aloilla.

Tällä hetkellä sikäli voidaan kertoa positiivisia uutisia, että työt ovat alkaneet maistua minulle aivan uudella tavalla kaikesta huolimatta.. ja varsinkin työn luonteesta huolimatta.

Yhdentoista päivän työputken jäljiltä olin viikonlopun kotona enemmän tai vähemmän rauhoittavissa merkeissä, mutta sitten sunnuntaina puhelin taas pirisi ja minua pyydettiin saapumaan tänne puhelinvaihde-respaan. No, lähdinpä sitten taas maanantaiksi töihin.. eikä vituta yhtään.

Ainoa huolestuttava asia tässä on kai se että en millään kykene pitämään TAL-vapaitani vaikka kuinka yritän. Ne kasautuvat jatkuvalla syötöllä enkä pääse niitä pitämään, sillä olen koko ajan töissä muutenkin.

Kolmanneksi ja viimeiseksi asiaksi tältä erää voidaan sanoa että viime aikoina netin suomenkielisiä vartijablogeja oli pulpahdellut uusia kaksikin kappaletta tämän oman blogini kilpailijoiksi. Ensimmäinen on tämä "Vartijaksi kahdeksassa kuukaudessa", joka kertoo työvoimatoimiston järjestämän vartijakoulutuksen aallokossa kamppailevasta tulevasta vartijasta. Sitten taas toinen minun silmääni hieman abstraktimpi "vartijablogi" on tämä Universal Security, joka ilmeisesti kertoo eri vartijoista vähän eri tehtävissä.

Molemmissa näissä blogeissa on tietty vaan se probleema, että ne ovat nyt lupaavan alun jälkeen melkolailla hiljentyneet. Netissähän on jäljellä todella paljon näitä enemmän tai vähemmän lupaavasti aloitettujen vartijablogien raatoja,  jotka demonstroivat sitä ikiaikaista faktaa että jotain on aina kivaa ja lupaavaa aloittaa, mutta jatkaminen onkin sitten toinen asia. Toisaalta ymmärrän kyllä että kaikki eivät jaksa kirjoittaa niin tiuhaan kuin minä eikä kaikissa ole tällaisen kirjoittajan vikaa, mutta usein tuntuu että olosuhteet ovat aina vaan ja ikuisesti suomenkielisten vartijablogien pitkäaikaista ylläpitoa vastaan.

En tiedä tosiaan että mikähän monen vartijablogin kuivumiseen on sitten syynä. Liekö kiinnostus lopahtaa, vaihdetaan aika tiuhaan työpaikkaa tai ei jakseta vaan kirjoittaa enää mitään aiheesta josta ei löydy mitään konkreettista sanottavaa. Toki eipä suomessa poliisitkaan näytä pitävän montaakaan "epävirallista" blogia työstään poliisin kotisivujen virallisia siloteltuja blogeja lukuunottamatta, että ehkäpä siinäkin pelätään sitä että ylemmät tahot saisivat tietää kentällä tapahtuneista asioista jotka eivät aina ole menneet ihan säännöstön mukaisesti.

Tätä samaa ilmiötähän on käsitelty Jenkkilän asevoimien parissa viime vuosina Irakin ja Afghanistanin tapauksissa, joissa kentällä sotivat rivimiehet ja naiset ovat pitäneet blogia sotaretkistään. Niissä on sitten paljastunut vähän sitä sun tätä sotatantereen arkitodellisuudesta, jonka sensuroimista on perusteltu vaikka millä. Samaa kai voisi sanoa täällä meillä poliisin, armeijan kouluttajien ja ties kenen muun ammattikunnan edustajien blogeista, joissa voi tulla ilmi kaikenlaista arkaluontoista. Toki kirjoittaja tällaisen ammatin edustajana ottaa aina valtavan riskin kirjoittaessaan jostain arkaluontoisista asioista, joten monikaan ei välttämättä halua sitä kontolleen että kertoo tapelleen teleskooppipatukka tanassa eilisiltana kahta sekakäyttäjää vastaan, josta nyt sitten joutuu käräjöimään syystä X. 

Itse voin kertoa että pyrin pitämään tarinat melko yleisluontoisina, eikä se ole mitenkään vaikeaa tämän kokoluokan kaupungissa. Monet kohteet joista puhun ovat aika geneerisiä ja voisivat olla vartiointifirman kuin vartiointifirman alla. En siis paljasta juurikaan paljon mitään yksityiskohtia ja parempihan se niin onkin, mutta tietty blogista tihkuu aika paljon informaatiota alamme epäkohdista ja siitä mitä se vartijan työ konkreettisesti kentällä usein on.

Yhdestoista hetki

Olen ollut tämän viikon perjantaihin mennessä yksitoista päivää putkeen töissä.

Tässä on nyt tehty viikonloput, arkipäivät, iltakohteet, puhelivaihdekohteet ja vaikka mitkä kohteet. Nyt sitten päädyin erääseen vakiokohteeseeni respaan istuskelemaan, sillä sen varsin usein saikuttava vakionaama on jälleen yllätyksellisesti saikuttanut.

Elämässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista hyvää ja huonoa viime aikoina. Yllättäen en voi kuitenkaan vakuuttaa ettäkö moinen olisi hirveästi työtahtia haitannut. Olen itseasiassa alkanut ymmärtämään tätä työtä, sen vaatimuksia sekä oman elämäni todella kiemuraisia kuvioita enemmän suhteessa työuupumukseeni.

Ehkä kaikki ei olekaan työn itsensä syytä? Oma henkilökohtainen elämäni on ollut jo pitkään parisuhteenkin osalta yhtä vuoristorataa ja hirmumyrskyä, joten ehkäpä jo siinä on tarpeeksi palasia kokoamaan sen ongelmavyyhdin joksi nimitän tätä työuupumustani. Monet asiat ovat viime aikoina alkaneet näyttämään minulle uudenlaisia puoliaan sekä merkityksiään, joten nyt jos milloin on aika todellakin ryhtyä miettimään sitä miten asiat tulisi tehdä paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Toisaalta eihän tästä työstä saa paratiisia edes kovilla huumeilla, mutta tietynlainen asennemuutos voisi olla paikallaan.

Työasioissa voi olla että vaihdan kohteita nyt entistä vaativampaan suuntaan tulevaisuudessa. Tämä on työnjohdolta aika uskalias päätös, mutta voineepa olla että tämä työtahti ja suorastaan työnarkomanian puitteet täyttävä omistautuminen "firman" asioille alkaa nyt valjeta ihmisille johtotahoillakin. En vielä tiedä että mitä tulee tapahtumaan, mutta veikkaan että tuonnempana sen tiedämme.

Pitkää pinnaa sekä vähän karenssia

En suoraan sanottuna enää muista että milloin nukuin viimeksi oikein kunnolla. Silmäpussini ovat varmaan kohta Atlantin kokoiset, sillä niin kauan siitä tuntuu olevan kun viimeksi sain oikein kunnolla nukuttua.

Laahustin tänne respaan aamulla ja heti aamun alkajaisiksi paikalle pyrähti näitä tämän kohteen omia työntekijöitä, joka ilmoitti että nyt oli sitten avainkortti kadonnut kokonaan jossain vaiheessa eilen. Hajottavinta täällä puhelinvaihde-respassani on tosiaan tämä tyyli miten joka päivä joku pässi on ilmaantumassa tänne kertomaan että a) avainkortti jäi himaan tai viimeöisen hoidon taskuun taikka b) että se on kokonaan kadonnut.

Osa ongelmista tässä kohteessa tuntuu tosiaan aivan suoranaisesti liittyvän siihen miten huolimattomia nämä ihmiset oikein ovat. Miten voi unohtaa avainkorttinsa päivästä päivään aina kotiin joka kerta? Sehän on tärkein esine joka pitää muistaa ottaa työpaikalle itsensä ohella. Ei se siltikään näytä juolahtavan näiden henkilöiden mieleen missään vaiheessa.

En minä ainakaan kehtaisi kahteen kertaan peräkkäin samana viikkona hukata avainkorttiani ja sitten mennä respaan anteeksipyytelevästi hakemaan varakorttia. Tuntuu että tämä on ihan yleismaailmallinen ilmiö siinä mielessä, että minun teoriani mukaan tiettyjen tahojen tai firmojen "toimihenkilöys" sanahirviönä muuttaa ihmisen niin kuin virkamiehenkin omassa pienessä maailmassaan eläväksi urpoksi, joka on vakuuttunut siitä että aina jos joku menee pieleen niin touhukas palvelusväki kyllä hoitaa asiat kuntoon. Ällöttäviä ihmistyyppejä kyllä nuo ovat, jotka luottavat että "aina joku hoitaa".

Tuli muuten mieleen kun nyt viime päivinä mediassa on kohuttu siitä kuinka Kokoomus on ehdottanut ensimmäistä sairauslomapäivää karenssipäiväksi ilman palkkaa, että täällä vartiointialallahan työehtosopimuksen mukaan ensimmäinen sairauspäivä on aina karenssipäivä ilman sairausajan palkkaa alle kaksi vuotta kestäneissä työsuhteissa. Minä olen siis elänyt nyt tällä Kokoomuksen linjalla ihan tahtomattani viimeiset yli puolitoista vuotta ja voin rehellisesti sanoa että vittumaistahan se on. En toki ole ollut juuri tämän seikan takia kovinkaan usein sairaana juuri sen palkkamenetyksen takia, mutta voin sanoa että pahimman luokan kiristykseltähän tuo käytännössä vaikuttaa. Eipä silti, kuten olette varmaan tekstistä huomanneetkin niin olen ollut aika useasti kipeänä töissä, joka ei nyt kovin fiksulta vaikuta etenkään jos istuu jonkun yrityksen tai tahon aulapalveluissa.

Toisaalta tuntuu että tässä työssä sitten sen kahden vuoden jälkeen se saikuttaminen oikein urakalla alkaa. Kyllä tuntuu että tälläkin alalla saikutetaan aika railakkaasti, jonka ymmärrän aivan hyvin työn epämotivoivan luonteen perusteella. Oikeastaan omat ylityöni koostuvat aika suuresti juuri erinäisten kohteiden sairauslomien paikkauksista, sillä tämänkin kokoisessa vartiointitoimistossa sitä saikuttajaa on ihan viikottain liikkeellä ilman sen kummempia tunnontuskia. Itse saan siis pienen bonuksen todella kapeaan leipääni aina näistä saikuttelujen paikkaamisista, joka on myös tuonut sivuilmiönä sen että olen melko pienessä palvelusajassa saanut koluta lävitse vähän kohteita kuin kohteita.

Unettomuutta sivuten:

Hesarissa oli lyhyt uutinen tästä tänään:

Unettomuus vaivaa yli miljoonaa suomalaista


"Lääkeyhtiö Leiraksen teettämän tutkimuksen mukaan stressi on unettomuuden yleisin syy, toiseksi yleisin on masennus ja kolmanneksi vastoinkäymiset."

Palveluintoa asenteella :)

Tämä päivä on ollut periaatteessa melko hiljainen, vaikkakin taas välillä on saanut ihmetellä sitä että miksi minä vartijana teen työtä jolla ei ole mitään tekemistä kyseisen kohteen turvallisuuden ylläpitämisen kanssa. Tämä on nyt kuitenkin sitä kuuluisaa monipalvelua, johon jokainen vartija ja varmaan järjestyksenvalvojakin saa tottua alalla. Toki tämä homma kyllä oikein kulminoituu näissä respoissa.

Oikeastaan voisi sanoa taas jälleen näin kertauksena että alalta ei löydy yhtäkään yritystä, jotka eivät myisi vartiointipalvelujaan myös siten että vartija päätyy tekemään kohteissa kaikenlaista todella ihmeellistä yleisluontoista settiä sen vartioinnin päälle tai toisinaan jopa kokonaan korvaten sen varsinaisen vartioinnin. Ei kukaan enää halua ukkoa tai akkaa univormussa seisoskelemaan kohteeseen tyhjänpanttina, vaan monet yritykset ovat huomanneet että tulee halvemmaksi ulkoistaa vaikkapa firman omat vastaanottovirkailijat ja korvata heidät vartijoilla. Samaan tapaan firmojen tai tahojen omia porukoita jotka toimivat tukitehtävissä voidaan ulkoistaa vartiointiliikkeille tekemään nyt vaikkapa talonmiehen hommia puhumattakaan siitä ihmisarvoa alentavasta toiminnasta mitä tapahtuu myymälävartiointien puolella. Vartiointiliikkeet ovat muuntautuneet "monipalveluyrityksiksi" ihan sen takia että perinteinen vartiointi ei enää oikeastaan myy, vaan asiakas haluaa paljon kaikenlaisia oheispalveluja jotka on hyvä teetättää vartijoilla.

Tuntuu että eräs alan suurimmista harhakuvitelmista uusien tulokkaiden osalta on se että vartija vaan vartioi eikä muuta tee. Sitten siitä vasta riemu repeää kun käsketään jakamaan postia, hiekottamaan pihaa, jvaihtamaan lamppuja, laittamaan päälle saunoja, availemaan ovia ja pahimmissa tapauksissa keräilemään ostoskoreja, kattamaan kahvipöytä ja vaikka mitä muuta. Taitaa teleskooppipatukkakurssit kaasusumuttimineen unohtua kauas taakse, kun huomaakin olevansa kohteessa kuin kohteessa jonkinlainen epämääräinen yleismies Jantunen, jonka vartiointi ei oikeastaan olekaan se päätehtävä.

Eräs tuttavani oli kanssa aloittanut vartijan työt tässä taannoin. Hän on eräällä kilpailevalla yrityksellä töissä ja toimii samanlaisissa tehtävissä kuin minä tällä hetkellä, eli aulapalveluissa. Hän nyt toisaalta ei ole ainakaan vielä joutunut läheskään samanlaisiin hommiin kun minä, mutta mielenkiinnolla odotan että tuleeko hän pitämään tästä työstä ollenkaan nimenomaan sillä pitemmällä tähtäimellä. Oikeastaan hänen tämän hetken uravalinnasta taitaa olla kiittäminen minua hyvin kyseenalaisesti, sillä minä hänelle kaikenlaista kerroin näistä tämän alan hommista ennen päätöstään.

Yleisluontoisena seikkana hän kommentoi että näytän kuulemma aika väsyneeltä kun häntä näin tässä työpäivän lomassa. Se on kieltämättä totta, sillä viimekin yö meni taas vähän niin ja näin tuon nukkumapuolen kanssa. Sinänsä voisin kiittää Jumaliani että pääsen tänään täältä ihmisten aikoihin kotiin, vaikka pitäähän tämä asiakaspalvelu kuitenkin minut kieltämättä hereillä.

Huomenna olisi vielä tätä respaa jäljellä, jonka jälkeen siirryn tuonne iltakohteeseeni viikonlopuksi. Uskoisin sen olevan aika rauhallinen paikka tälläkin kertaa, joten voisi jopa todeta että taidan mennä sinne lepäämään viikonlopuksi tämän kaiken arjen keskeltä.

"Kahdeksasta neljään"-ihmisiä

Taas todettiin tämänkin päivän jäljiltä että näemmä kaikella on tarkoituksensa.

Kävi ilmi että en ole ollut näemmä tuolla puhelinvaihde-respassani ihan vaan sattumalta, vaan minua on ajateltu sinne siirrettäväksi ihan pysyvästi joksikin aikaa kun sen edellinen tekijä on näemmä keksinyt itselleen parempaa tekemistä.

Sinänsä tämä on aika mullistava uutinen, sillä olen halunnut tehdä respaa juuri työaikojen johdosta ihan siitä lähtien kun tämän työn aloitin. Toki ensimmäinen vuosi kului enimmäkseen tuolla iltakohteessa tylsistyessä, ja niin on oikeastaan tapahtunutkin vielä tämän toisen työvuoteni aikanakin. Toki olen saanut istua respassa kyllä ihan tarpeeksi aina tasaisin väliajoin muutenkin, mutta kyseessä ei ole koskaan ollut mikään erityisen pysyvä järjestely.

Tämä käänne on todellakin aika mullistava, sillä nyt sitten olisi luvassa niitä kauan kaivattuja normaaleja työaikoja vaikkakin kyseinen kohde on sitten muuten profiililtaan aikalailla vittumainen kuten aiemmista teksteistäni voidaan todeta. Olen kuitenkin ymmärtänyt että niin tässä työssä kuin ehkäpä ylipäätään koko elämässä muutenkaan kaikkea ei voi saada, joten voinee nyt olla että vaihdan tässä sen edes jotenkin takuuvarman 1700€:n kuukausipalkan ainakin normaaleihin työaikoihin. Toisaalta myös tuossa respakohteessa kaikesta ikävyydestään huolimatta vuorot kuluvat, sillä puhelinvaihteen hoitaminen ja muutenkin yleinen sekoilu vie tunteja kellosta pois ihan kiitettävästi. Parempi kai niin päin verrattuna siihen että muumioituisin hiljalleen tuolla iltakohteessani kuoliaaksi?

Kieltämättä minua on aina houkuttanut tuo 8-16 työaika, sillä se nyt minusta vaan  on omalle arvomaailmalleni sekä elimistölle mukavuutta aiheuttava. Toki sitten se mitä tulen menettämään ovat iltalisät sekä ehkä vähän peruspalkastakin, sillä iltakohteessani vuorot päättyvät illalla ja ovat muutenkin hiukan pitempiä. Toisaalta en usko että tuossa respassa hirveästi istutaan takalisto penkissä jokainen pyhäpäivä, juhlapäivä, Joulu, Juhannus sekä Uusi Vuosi niin kuin iltakohteessani, joka oli kyllä viime vuoden lopulla aika vittumaista koettavaa päivästä toiseen. Voidaan siis sanoa että vaikka niistä saikin rahaa, niin ei se rahasumma kuitenkaan koskaan korvaa sitä menetettyä aikaa. Voidaan siis sanoa että tuossa respassa pääsee varmaan työaikojen osalta kaikkein helpoimmalla vaihtoehdoistani etenkin kun suunnittelen tämän vartijan työn hautaamista elämästäni vuodenvaihteen jälkeen, joten miksei yrittäisi tehdä tästä enemmän tai vähemmän loppuajasta itselleen mahdollisimman helppoa?

Mutta olivat asiat nyt sitten miten vaan, niin nyt on sitten todellakin aikamoisen vahva rautaisannos aulapalvelua luvassa. Toivottavasti siihen päälle saisin vielä muutamia viikonloppuja tuolta iltakohteestani, niin toimeentulo olisi edes jotenkin turvattu.

Juuri kun muuten pääsin sanomaan että ylityöt tuntuvat loppuneen, niin lähden huomenna nyt sitten heittämään respavuoroa tuonne paikkaan kun joku on taas saikuttanut.

Asiakaspalveluhelvetti

Eilen täällä puhelinvaihde-kohteessa meinasin kyllä taas revetä.

Normaalipituisen vuoron aikana sitä monen vartijan pelkäämää asiakaspalvelua kyllä tuli joka tuutista siinä määrin, että kotiin päästyäni oli pakko ottaa pari tasoittavaa päivän päätteeksi.

Vuoron aikana sain taas puhelimitse pariinkin kertaan päätyä erinäisten naisihmisten haukuttavaksi kun en nyt voinut millään siksi henkilöksi muuttua jota he tavoittelivat. Sitten paikalle pörähti eräs itsepintainen ulkomaalaistaustainen mies, jonka asioita selvittäessä meni varmaan kaksi tuntia sekä lopuksi piti myöskin vahtia ettei tuo sama tyyppi hiiltynyt eräälle asiakaspalvelijalle kun hän siellä asioi.

Kolmas juttu oli sitten se että päädyin todella loogisesti erään tapahtuman jäljiltä laskuttamaan erästä miestä sellaisella kaupankin kassalta löytyvällä korttimaksupäätteellä. Ei se kovin vaikeaa ollut käyttää, mutta yhteen seikkaan se sitten tyssäsi. Joka tapauksessa tässä respassa olen huomannut että joka vuoro jolloin ilmaannun tänne niin ensinnäkin asiakaspalvelua ihan perinteisessä mielessä on luvassa ja paljon sekä se on sisällöltään aika irvokasta. Sitä usein miettii että miksi täällä edes toimitaan jonain vartijana, kun toimistoassistentin duuniahan tämäkin enimmäkseen näyttää olevan.

Kieltämättä kyllä päivät kuluvat nopeammin tällä tapaa. Täytyy vaan toki sanoa että nyt tuntuu aikamoisen alipalkatulta vääntää näitä hommia satanen lasissa.

Nyt taidan kuitenkin leikata tämän postauksen sisällöllisesti tähän. En jaksa kirjoittaa enempää.

Palaillaan asioihin noin sadan tunnin univelkojen maksun jälkeen.