torstai 4. lokakuuta 2012

Pitkää pinnaa sekä vähän karenssia

En suoraan sanottuna enää muista että milloin nukuin viimeksi oikein kunnolla. Silmäpussini ovat varmaan kohta Atlantin kokoiset, sillä niin kauan siitä tuntuu olevan kun viimeksi sain oikein kunnolla nukuttua.

Laahustin tänne respaan aamulla ja heti aamun alkajaisiksi paikalle pyrähti näitä tämän kohteen omia työntekijöitä, joka ilmoitti että nyt oli sitten avainkortti kadonnut kokonaan jossain vaiheessa eilen. Hajottavinta täällä puhelinvaihde-respassani on tosiaan tämä tyyli miten joka päivä joku pässi on ilmaantumassa tänne kertomaan että a) avainkortti jäi himaan tai viimeöisen hoidon taskuun taikka b) että se on kokonaan kadonnut.

Osa ongelmista tässä kohteessa tuntuu tosiaan aivan suoranaisesti liittyvän siihen miten huolimattomia nämä ihmiset oikein ovat. Miten voi unohtaa avainkorttinsa päivästä päivään aina kotiin joka kerta? Sehän on tärkein esine joka pitää muistaa ottaa työpaikalle itsensä ohella. Ei se siltikään näytä juolahtavan näiden henkilöiden mieleen missään vaiheessa.

En minä ainakaan kehtaisi kahteen kertaan peräkkäin samana viikkona hukata avainkorttiani ja sitten mennä respaan anteeksipyytelevästi hakemaan varakorttia. Tuntuu että tämä on ihan yleismaailmallinen ilmiö siinä mielessä, että minun teoriani mukaan tiettyjen tahojen tai firmojen "toimihenkilöys" sanahirviönä muuttaa ihmisen niin kuin virkamiehenkin omassa pienessä maailmassaan eläväksi urpoksi, joka on vakuuttunut siitä että aina jos joku menee pieleen niin touhukas palvelusväki kyllä hoitaa asiat kuntoon. Ällöttäviä ihmistyyppejä kyllä nuo ovat, jotka luottavat että "aina joku hoitaa".

Tuli muuten mieleen kun nyt viime päivinä mediassa on kohuttu siitä kuinka Kokoomus on ehdottanut ensimmäistä sairauslomapäivää karenssipäiväksi ilman palkkaa, että täällä vartiointialallahan työehtosopimuksen mukaan ensimmäinen sairauspäivä on aina karenssipäivä ilman sairausajan palkkaa alle kaksi vuotta kestäneissä työsuhteissa. Minä olen siis elänyt nyt tällä Kokoomuksen linjalla ihan tahtomattani viimeiset yli puolitoista vuotta ja voin rehellisesti sanoa että vittumaistahan se on. En toki ole ollut juuri tämän seikan takia kovinkaan usein sairaana juuri sen palkkamenetyksen takia, mutta voin sanoa että pahimman luokan kiristykseltähän tuo käytännössä vaikuttaa. Eipä silti, kuten olette varmaan tekstistä huomanneetkin niin olen ollut aika useasti kipeänä töissä, joka ei nyt kovin fiksulta vaikuta etenkään jos istuu jonkun yrityksen tai tahon aulapalveluissa.

Toisaalta tuntuu että tässä työssä sitten sen kahden vuoden jälkeen se saikuttaminen oikein urakalla alkaa. Kyllä tuntuu että tälläkin alalla saikutetaan aika railakkaasti, jonka ymmärrän aivan hyvin työn epämotivoivan luonteen perusteella. Oikeastaan omat ylityöni koostuvat aika suuresti juuri erinäisten kohteiden sairauslomien paikkauksista, sillä tämänkin kokoisessa vartiointitoimistossa sitä saikuttajaa on ihan viikottain liikkeellä ilman sen kummempia tunnontuskia. Itse saan siis pienen bonuksen todella kapeaan leipääni aina näistä saikuttelujen paikkaamisista, joka on myös tuonut sivuilmiönä sen että olen melko pienessä palvelusajassa saanut koluta lävitse vähän kohteita kuin kohteita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti