Parempia aikoja (osa 1)

Tämä blogi on hyvin pitkälti tähän mennessä pyörinyt vain muutaman teeman ympärillä; työperäisen vitutuksen ja siinä rypemisen käsittelyyn. Varmaan kaikille on vähintään joka toisessa postauksessa tullut ilmi se että tämä vartijan duuni ahdistaa, vituttaa ja masentaa sekä maailma on synkkä paikka ilman mitään toivoa kun pitää painaa nolladuunia vartijana.

Viime aikaisten tapahtumien johdosta olen alkanut ymmärtämään hyvinkin pitkälle aivan uudella tavalla näitä syitä ja seurauksia työuupumukseeni sekä kaikkeen siihen ikävään paskaan joka siihen liittyy ja mitä se on tuonut tullessaan. Voikin olla että oman henkilökohtaisen elämän puolella jatkuvasti koetut aaltoilut ovat olleet se syy miksi tämäkin duuni on alkanut näyttämään minulle vain varjoisia puoliaan.

Viime viikko on ollut henkisesti suurten muutosten aikaa niin kotona kuin täällä töissäkin. Työperäinen vitutus on laskenut ja voidaan jopa todeta että jossain määrin ongelmieni syiden ymmärtäminen on myös avartanut minua siinä määrin etteivät työt enää häiriinny oman elämän kommelluksista. Tai siihen on ainakin pyrittävä.

Toki eihän siitä mihinkään päästä että tämä on kaukana unelmaduunista, mutta olosuhteet voisivat olla aina huonomminkin tämän työn osalta. Aivan hirveästi täällä ei tarvitse huhkia leipänsä eteen, eikä toisaalta ole sitäkään ongelmaa etteikö töitä saisi tehdä- toisin kuin muilla aloilla.

Tällä hetkellä sikäli voidaan kertoa positiivisia uutisia, että työt ovat alkaneet maistua minulle aivan uudella tavalla kaikesta huolimatta.. ja varsinkin työn luonteesta huolimatta.

Yhdentoista päivän työputken jäljiltä olin viikonlopun kotona enemmän tai vähemmän rauhoittavissa merkeissä, mutta sitten sunnuntaina puhelin taas pirisi ja minua pyydettiin saapumaan tänne puhelinvaihde-respaan. No, lähdinpä sitten taas maanantaiksi töihin.. eikä vituta yhtään.

Ainoa huolestuttava asia tässä on kai se että en millään kykene pitämään TAL-vapaitani vaikka kuinka yritän. Ne kasautuvat jatkuvalla syötöllä enkä pääse niitä pitämään, sillä olen koko ajan töissä muutenkin.

Kolmanneksi ja viimeiseksi asiaksi tältä erää voidaan sanoa että viime aikoina netin suomenkielisiä vartijablogeja oli pulpahdellut uusia kaksikin kappaletta tämän oman blogini kilpailijoiksi. Ensimmäinen on tämä "Vartijaksi kahdeksassa kuukaudessa", joka kertoo työvoimatoimiston järjestämän vartijakoulutuksen aallokossa kamppailevasta tulevasta vartijasta. Sitten taas toinen minun silmääni hieman abstraktimpi "vartijablogi" on tämä Universal Security, joka ilmeisesti kertoo eri vartijoista vähän eri tehtävissä.

Molemmissa näissä blogeissa on tietty vaan se probleema, että ne ovat nyt lupaavan alun jälkeen melkolailla hiljentyneet. Netissähän on jäljellä todella paljon näitä enemmän tai vähemmän lupaavasti aloitettujen vartijablogien raatoja,  jotka demonstroivat sitä ikiaikaista faktaa että jotain on aina kivaa ja lupaavaa aloittaa, mutta jatkaminen onkin sitten toinen asia. Toisaalta ymmärrän kyllä että kaikki eivät jaksa kirjoittaa niin tiuhaan kuin minä eikä kaikissa ole tällaisen kirjoittajan vikaa, mutta usein tuntuu että olosuhteet ovat aina vaan ja ikuisesti suomenkielisten vartijablogien pitkäaikaista ylläpitoa vastaan.

En tiedä tosiaan että mikähän monen vartijablogin kuivumiseen on sitten syynä. Liekö kiinnostus lopahtaa, vaihdetaan aika tiuhaan työpaikkaa tai ei jakseta vaan kirjoittaa enää mitään aiheesta josta ei löydy mitään konkreettista sanottavaa. Toki eipä suomessa poliisitkaan näytä pitävän montaakaan "epävirallista" blogia työstään poliisin kotisivujen virallisia siloteltuja blogeja lukuunottamatta, että ehkäpä siinäkin pelätään sitä että ylemmät tahot saisivat tietää kentällä tapahtuneista asioista jotka eivät aina ole menneet ihan säännöstön mukaisesti.

Tätä samaa ilmiötähän on käsitelty Jenkkilän asevoimien parissa viime vuosina Irakin ja Afghanistanin tapauksissa, joissa kentällä sotivat rivimiehet ja naiset ovat pitäneet blogia sotaretkistään. Niissä on sitten paljastunut vähän sitä sun tätä sotatantereen arkitodellisuudesta, jonka sensuroimista on perusteltu vaikka millä. Samaa kai voisi sanoa täällä meillä poliisin, armeijan kouluttajien ja ties kenen muun ammattikunnan edustajien blogeista, joissa voi tulla ilmi kaikenlaista arkaluontoista. Toki kirjoittaja tällaisen ammatin edustajana ottaa aina valtavan riskin kirjoittaessaan jostain arkaluontoisista asioista, joten monikaan ei välttämättä halua sitä kontolleen että kertoo tapelleen teleskooppipatukka tanassa eilisiltana kahta sekakäyttäjää vastaan, josta nyt sitten joutuu käräjöimään syystä X. 

Itse voin kertoa että pyrin pitämään tarinat melko yleisluontoisina, eikä se ole mitenkään vaikeaa tämän kokoluokan kaupungissa. Monet kohteet joista puhun ovat aika geneerisiä ja voisivat olla vartiointifirman kuin vartiointifirman alla. En siis paljasta juurikaan paljon mitään yksityiskohtia ja parempihan se niin onkin, mutta tietty blogista tihkuu aika paljon informaatiota alamme epäkohdista ja siitä mitä se vartijan työ konkreettisesti kentällä usein on.