Tavallisen seesteinen arkiaamu respassa.
Puhelinvaihderespassa.
Vaikka vuosi onkin vaihtunut, niin ei se ole kyllä työn luonnetta muuttanut sitten millään. Vuoden 2013 toisena maanantaina aula on melko hiljainen, mutta sitten kun sitä kävijää tähän tiskille saapuu, niin heillä on samat ongelmat kerrottavanaan kuin viimekin vuonna:
"Moi, tota multa hukkui/jäi kotiin toi mun kulkukortti"
Ette tiedäkään kuinka yleistä on että etenkin maanantai-aamuisin respaan laahustaa suuri määrä porukkaa noutamaan varakortteja tai muita lätkiä itselleen kun oma kortti on kadonnut jonnekin hornan kuuseen. Se on sikäli aika helvetin vakava turvallisuusriski jos ihminen eli työntekijä kadottaa kulkukorttinsa työpaikalleen, vaikka on se aina typerää nyt unohtaa tuokin laitos ihan vaan kotiinsakin.
Tuollaisen kortin kadottaminen on vaan se isompi synti. Jos joku paha rikollinen tai muuten vaan vittumainen ihminen saisi sen käsiinsä ja äkkäisi vielä että minne sillä pääsee sisälle, niin ellei sitä ja sen kulkuoikeuksia kuoleteta hyvin äkkiä, niin se tarkoittaa että sillä pääsee sisään toisen ja toisten ihmisen työpaikoille tihutöitä tekemään tai ihan vaan varastelemaan kaikkea irti lähtevää.
Yllättävän rauhallisesti kuitenkin kaikki aina suhtautuvat näihin korttiensa kadottamiseen. Siis etenkin KADOTTAMISEEN PERKELE! Olen väsynyt kaikenlaisiin "ylempiin toimihenkilöihin" jotka eivät juuri hetkauta sen suhteen että näitä kortteja näyttää katoilevan ties millä eväsretkillä, känniseikkailuilla tai muilla epämääräisillä matkoilla tasaiseen tahtiin. Tekisi varmaan ihan helvetin hyvää että jonkun kadottama kulkukortti lätkineen päätyisi jonkun gangsteriporukan huomaan ja sillä sitten keikattaisiin koko saamarin konttori. Kenties sitten ihmiset oppisivat pitämään paremmin huolta avaimistaan sun muusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti