Ennen kuin lähdetään juttelemaan seuraavassa postauksessa VK-välineistä sun muusta siihen liittyvästä, on kai taas aika tehdä tuikitavallinen postaus siitä miten homma on taas toiminut töiden osalta parin päivän tiimoilta.
Kävipä sitten niin että maanantaina respan työvuoron päätteeksi alkoi oksettamaan. Metrossa sitten itse oksennus jo tulikin, jonka jälkeen vietin koko loppuillan oksennellen iloisesti ainakin viitisen kertaa vatsahapoille asti kotonani. Kävi siis selväksi että nyt taisi sitten olla todennäköistä se saikuttaminen todella pitkästä aikaa, sillä voin kertoa rehellisesti että olen saikuttanut tämän yli kahden vuoden työsuhteen aikana kolme päivää yhteensä joista yhden päivän jouduin ottamaan että pääsin kerran hoitelemaan pankki-asioitani kun aikaa ei taas millään meinannut irrota. Niinä kahtena muuna päivänä sitten olin ihan vaan flunssassa aikoinaan.
Mutta kuten todettu, niin saikuttamiseksihan se meni kun oksennusta alkoi tulemaan ulos ja illalla nousi vielä 38 asteen kuumekin. Avovaimo kärsi samasta taudista tasan samaan aikaan, joten veikkaan että häneltähän tämä kai oli lähtöisinkin.
Sain pari päivää saikkua ja kuumeen sain Paratabseilla alemmas. Nyt sitten vielä eilen aamun alkajaisiksi onnistuin leikkaamaan melko syvän ja ikävän haavan käteeni hedelmäveitsellä, mutta pakkohan sitä oli silti mennä duuniin täksi päiväksi.
Nyt sitten ollaan istuttu täällä respassa muutamisen tuntia tässä vaiheessa. Eräs työkohteen oma työntekijä tuossa jotain alkoi naputtamaan eräästä asiasta heti minun naamani nähtyäni, mutta mumisin hänelle aika kylmästi etten oikein osannut ottaa asiaan kantaa kun en ole ollut täällä töissä kahteen päivään. Töihin palaaminen oli siis aikalailla melko kylmää kyytiä jälleen, eikä kyllä esimiesportaassakaan hirveästi hyväksyen nyökytelty saikuttelulleni, mutta minkäs teet kun sairastut?
Sinänsä kyllä hyvä että tänne respaan voi tulla duuniin käsi paketissakin tai ainakin sormi paketissa. Jossain myymälässä ei olisi oikein käytännöllistä seisoskella sormi paskana ja vieläpä jos tulisi sellainen tilanne päälle että joutuisi fyysiseen konfrontaatioon, niin siinäpä sitten oltaisiinkin.
On kai pakko vielä todeta tähän loppuun että ainoa tapa miten tässä duunissa jaksaa enää nykyään mitenkään pitää yllä edes jonkinlaista kiinnostusta työhönsä on se että saa kiertää eri kohteissa. Minä taidan valitettavasti olla sitä tyyppiä joka kyllästyy hyvin nopeasti kohteisiin, vaikka en ole kyllä varma että johtuuko se siitä että kohteet ovat täynnä melko tympeää porukkaa ja tympeitä työtehtäviä vaiko siitä etten enää oikein viihdy missään kovin pitkiä aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti