Eilistäkään päivää ei päästy niin pitkälle etteikö tänne olisi joku varsin käärmeissään ollut tyyppi soittanut muutamaankin kertaan ja haistatellut minulle kun ei päässyt lävitse oikeille henkilöille tarpeeksi ajoissa.
Yritin ottaa huumorilla nuo jutut jälleen kerran pitkästä aikaa, mutta tottahan se on ettei se tunnu mitenkään hirveän kivalta saada haistatteluja nykyään jopa puhelimitse osakseen lähes joka päivä vaikka kuinka itse pysyisi asiallisena. Muistelisin että edes silloin ei tuntunut kovinkaan pahalta kun toistaiseksi ainoaksi jääneellä myymälävartiointi-vuorollani hakiessani Spurgulta kaljatölkin pois sain kuulla hiljaista haistattelua häneltä tämän toimenpiteen johdosta samaan tapaan kuin nytkin. Eli silloin tuo suora palaute ei tuntunut yhtä pahalta kuin nykyään, kun anonyymisti saa ottaa vastaan tällaista palautetta vailla sen kummempaa syytä koko ajan ilman että asialle voi tehdä oikeastaan yhtikäs mitään.
Eilen toisaalta minulle tarjottiin jopa täällä kohteessa kahvia. Se jos mikä on jo jotakin! Tämä on ollut niin kalsea paikka, että enpä tosiaan olisi voinut kuvitellakaan että joku täällä olisi niin symppis että tarjoaisi kahvia ja pikkuleipiä tällaiselle alhaiselle respavartijalle, mutta niinpä onneksi kävi. Vähän sentään pisteet tätäkin mestaa kohtaan nousivat loppua kohden.
Toinen iloinen uutinen on tietty se että tänään on viimeinen vuoroni kai taas vähään aikaan ja toivottavasti pitkään aikaan tässä kohteessa. En ole jaksanut tehdä tätä kohdetta kovinkaan pitkissä pätkissä, vaan parin päivän työvuorojen jälkeen hengähdystaukoja on todellakin tarvittu. Olen myös aika hermona kun tänne respaan saapuu tämän firman omia työntekijöitä etsimään jotakin, sillä tiedän että nämä ovat olleet niitä samoja tyyppejä jotka ovat niitä perättömiä valituksiaan minusta oikein kirjallisena tehneet viime vuoden loppupuolella. On siis aika vaikea ottaa mitenkään rennosti, kun kohta varmaan lävähtää taas eteen joku valituslappu siitä että täällä ei ole hymyilty tarpeeksi tai ei olla istuttu suorassa ja tarpeeksi arvokkaasti vierailijoiden saapuessa paikalle. Myös puhekielen käyttäminen on eräiden näkökantojen mukaan äärimmäisen tuomittavaa täällä , vaikka tietyissä respoissa olen saanut ihan kiltin rakentavaa palautetta kirjakielen sekä teitittelyn käytöstä lähestymismuodoissa.
Olen aloittanut myös saliharjoittelun uudelleen. Eilen oli neljäs päivä putkeen kun jaksoin käydä salilla näin kevättä kohden, sillä minulla oli vuoden lopussa aika pitkä useamman kuukauden paussi kun en käynyt siellä ollenkaan. Pyrin nyt siihen että jos jaksaisin käydä salilla vaikka kolme tai neljä kertaa viikossa edes sen 30-45 minuutin verran, niin sillä saisi jo ainakin jonkin verran kuntoa nostettua. Ei se puolisen tuntia tai hiukan ylitse mikään kova tavoite tosiaan olisi, mutta se on viitseliäisyydestä kiinni nyt enemmän kuin mistään muusta näillä uusilla "harrasteystävällisillä" työajoilla. Toisaalta muistelisin että joskus lukioiässä kun treenasin tosissani niin saatoin huhkia salilla yli tunninkin, mutta nykyään se on jo kova saavutus mikäli löydän aikaa ja jaksan lähteä sinne siksi noin puoleksi tunniksi melkein joka päivä.
Olen pysynyt myös aika onnistuneesti erossa epäterveellisestä ruoasta sekä alkoholista viime aikoina. Vaikka molempia tekee mieli tasaisin väliajoin, niin tulisi kuitenkin kai muistaa että molemmat lihottavat aika äkkiä ja muutenkin niiden nauttiminen murtaa hyvin käyntiin lähteneen treeniputken aika äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti