Vähän olen taas pitänyt taukoa tämän blogin kirjoittamisesta ehkä eniten juuri siksi että lievä hapotus työn muuttumattomuutta kohtaan on alkanut heräillä näin tammikuun loppupuolella.
Kävin heittämässä yhden vuoron opissa tuonne uuteen respaan, joka nyt sinänsä kyllä paljastui ihan kohtuulliseksi paikaksi ainakin näin ensialkuun. Huomenna minulla pitäisi olla siellä ensimmäistä kertaa oma soolovuorokin, joten kaipa siitä huomisesta sitten tulee yllätyksien päivä tavalla tai toisella. Ikävintä kai tuossa respassa oli ja on kuitenkin se että siellä aulassa oli tällä kertaa todella kylmä, joten sinänsä toivon että siellä on saatu ainakin lämmitysasiat skulaamaan sitten viime kerran.
Tänään teen täällä iltakohteessani vuoroa ja huomisen respavuoron jälkeen päädyn taas takaisin tänne iltakohteeseen istumaan kakkua. Sinänsä vähän ikävä juttu että oikeastaan tämän viikonlopun piti olla vapaata minulle, mutta otinkin sitten tämän viikonlopun sitten tilalle kun viime viikon olin erään läheisen synttärien takia loman tarpeessa.
Viime kuun eli tämän kuun palkka taisi olla jotain noin 1632€ puhtaana käteen ikälisillä, joten eivätpä nekään nyt ihan hirveästi kyllä ole palkkaa nostaneet. Kaipa kuitenkin tuolla rahalla pärjää vielä, mutta sitten kun palkka alkaa seilaamaan siihen 1400-1500€ kieppeille, niin aletaan kyllä väkisinkin taas miettimään sitä kuuluisaa työssäkäynnin mielekkyyttä.
Olin muuten opettamassa erästä uutta kollegaa pariinkin otteeseen viime aikoina erääseen kohteeseeni. Hänet nyt sitten siirrettiin sinne minun tilalleni, sillä minä en ainakaan ole siitä jo muutamia kertoja tässä blogissa mainitusta kohteesta KOSKAAN hirveästi tykännyt. Toivon hänelle jaksamisia siinä paikassa, sillä kyllä minusta tuntuu että ihan jokainen sitä mestaa tehnyt kyllä masentuu ja hajoaa ennen pitkää muutenkin.
Täällä iltakohteessa on taas se aika vuodesta että tietyt asiakasyritykset ovat kiinni, joten ei täällä hirveästi muuta tekemistä ole vuoroilla kun kuljeskella ympäriinsä rinta rottingilla muka jämptiltä näyttäen sekä muistaen lukita ovet illalla lähtiessään. On kuitenkin todella pelottavaa tehdä sulkukierroksia täällä nyt taas iltaisin, kun muistuu hyvin mieleen minkälaista kummituslinnaa tämä paikka muistutti silloin kun minä tätä uraani aloittelin ja yksinään täällä vuoroja tein silloin alussa. Pariinkin kertaan juuri talvella keskellä iltaa säpsähdin pariin kertaan kun kuvittelin että eräät patsaat ja mallinuket muka heräsivät varjoissa eloon tai katselivat minun touhujani. Lisäksi välillä kuulin ääniä ja taskulamppu oli kyllä tiuhaan päällä kun sulkemisaikojen jälkeen ovien lukituksia varmistelin.
Toisinaan on kyllä pelottavaa työskennellä kohteessa jossa jäät täysin yksin tyhjään isoon kompleksiin illaksi ja kun joku narahtaa tai muuten vaan päästää äänen pimeässä, niin ei siinä kyllä ole kauhuelokuvien fiilikset kovinkaan kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti