Juttelin pitkästä aikaa erään ystäväni kanssa laajemmin elämästäni, kaverisuhteistamme ja vähän muustakin.
Minulla on nykyään aika vähän kiinnostusta ylläpitää sosiaalista elämääni, vaikka tosiasia on että parisen vuotta sitten en rahallisesti olisi pystynyt pitämään sitä yllä samaan tapaan kuin nyt. Kaverien tapaaminen nimittäin usein vaatii rahaa ja vähintäänkin aikaa, jota syö myös parisuhde ja muut menot.
Eräät kaksi kavereistani opiskelee korkeakouluissa. Eivät hekään ole kovin suoraa viivaa urakehityksellisesti tehneet, mutta ovatpa kuitenkin opiskelleet sen verran että heistä akateemisen loppututkinnon omaavaa sakkia on kuitenkin tulossa. Toinen heistä on entinen vartija, joka teki tätä työtä päätoimisesti muutamia vuosia ja aloitti opinnot muistaakseni noin vuosi sitten.
Haluaisin vaikuttaa kavereilleni kiireiseltä ihmiseltä, silloin nimittäin se olisi jotenkin perusteltavissa että miksi olen nykyään aika huono pitämään yhteyttä heihin. Tavallaan kai olenkin aika kiireinen, mutta nykyään myös aivan liian useasti haluton hoitamaan sosiaalisia suhteitani muun kuin parisuhteen osalta. Minulle alkaa taas riittää jo pelkästään sekin että käyn töissä ja kohtaan siellä lyhyesti päivien mittaan ihmisiä. Se on kai osa erakkomaista puoltani, joka ei välttämättä tarvitse koko ajan ihmisiä ympärilleen.
Toisaalta sitten seurustelukumppaninsa eli sen "naisen" kanssa jatkuvasti pyöriminen hajottaa myös päätä. Ei se ole toisaalta ratkaisu sekään että elämässäsi on vain sinä ja hän jatkuvalla syötöllä- kaksi ihmistä tekee toisensa hulluiksi ennen pitkää ihan missä vaan ideaalisuhteessakin.
No, joka tapauksessa olen taas hakemassa opiskelupaikkaa tänä keväänä. Se nousi aikamoiseksi puheenaiheeksi, varsinkin kun toinen opiskeleva kaverini totesi että "olisi kivaa sun päästä kans opiskelemaan ettei sun tarvitsisi siellä respassa aina istua", joka kyllä kuulosti kaikessa karuudessaan inhorealistiselta, vaikkakin välittävältä lausunnolta. Ei se valetta ollut millään tapaa, mutta minun tunnelmaani taas kertaalleen sen kuuleminen latisti aikalailla.
Vaikka minulla on suunnitelmia taas jälleen senkin varalle että mitä teen jos en pääse noihin paikkoihin sisään, niin jotenkin sen katseleminen miten itse polkee paikallaan ei kovin mukavaa touhua ole. Toisaalta en aio kyllä syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Itsepähän lähdin paluumuuttajaksi takaisin tänne etelään opiskelupaikkakunnaltani muutamisen vuotta sitten erinäisiin hanttihommiin ja sitä kautta vartijaksi. Toisaalta tämä ura vartijana on kestänyt liian kauan, sillä aluksi tarkoitukseni oli vain tehdä tätä niin kauan kunnes löytäisin uuden opiskelupaikan. Se nyt on venynyt ja venynyt aivan kestämättömiin mittasuhteisiin, mutta minkäpä teet kun vaihtoehdot ovat aikalailla rajalliset.
Tunnen keväistä väsymystä monestakin asiasta. Työstä on tullut jälleen suorittamista ja pelkään että jonkinlainen laskukausi voinee olla taas tulossa kaikesta paremmasta kehityksestänikin huolimatta.
Moro! Tekstejä lukiessasi koen syvää ymmärtämisen "FEEL" tunnetta perskuta rallaa. Tsemppiä! Vaikka tsemppi kliseen lausuminen ei asiaa autakkaan niin se on sanottuna anyway.
VastaaPoistaMuista, että älä anna kavereiden mielipiteiden tai uraputki visio ajattelun vaikuttaa sinuun tai lamaannuttaa sinua. Olen huomannut, että monella korkeakoulu-opiskelijalla egoa löytyy esittää että heillä olisi asiat kuin ruusuna ja työkin on niin ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista vaikka tilanne onkin tosiasiassa aivan toinen, eikä se ruoho niin herkkua ole aina uraputkessakaan jossakin korkealla ellei sitten ole aivan omalla alallaan. Jokaisen ihmisen onnellisuus lähtee kuitenkin itsestä sisältä ja rahan tai materian kautta se ei ole saavutettavissa vaikka yhteiskunta tälläistä nykyään propaganda ihannoi joka tuutista.
En tiedä kiinnostuksen kohteistasi tai kuinka hyvä koulupää sinulla on, mutta kehoitan löytämään alan jossa viihtyy kavereiden mielipiteistä välittämättä, ja jos se on vartija niin sitten se on se ja ilolla eteenpäin. Googlaa sellainen ohjelma kuin mol avo. Ihan varteenotettavan suuntaa antava ammatinvalinta testi tuokin. Suosittelen chekkaamaan myös ammattikoulupohjaisia linjoja jos ei lukupäätä ole siunaantunut. Itsekkin amikseen menossa uutta ammattia opiskelemaan ja ikää jo 30-vuoden hujakoilla.
Jaksamisia!
Ps. Ollessani itsekkin vartijan kursseilla päässäni kuului ääni joka sanoi: " mitä helv.. minä teen tälläisillä kursseilla, no joo ehkä tämä on hyvä osa-aikaiseksi tai sensellaiseksi mutta kuin salaman iskusta silloin tajusin enhän voikkaan tästä uraani rakentaa."
..Myöhään se minäkin ryökäle, mutta ei ole koskaan liian myöhäistä arvon toveri!
Voin kertoa sen verran että olen itse periaatteessa "entinen" korkeakoulussa opiskellut ja sen kesken jättänyt. Syy miksi päädyin vartijaksi oli ihan se että tarvitsi tehdä jotain ja silloin melkein kolme vuotta sitten tämän vaksin homman piti itselleni paikata muutama tyhjä kohta lompakossa ja tarjota tekemistä ennen seuraavaa opintopaikkojen hakua.
VastaaPoistaUskoisin että minulla on sitä lukupäätä, mutta täällä pääkaupunkiseuduilla on vaikeaa päästä opiskelupaikkoihin jotka minua kiinnostaisivat. Siksipä olen joutunut miettimään muitakin vaihtoehtoja kuin vain AMK-paikkoja tai yliopistoja. Oikeastaan minusta on hyvä että olen löytänyt kiinnostavia ammattitutkintojakin jo mietinnäksi asti.
Voin sanoa myös että tämä duuni ei ole kiinnostanut minua todellakaan enää pariin vuoteen, mutta yhä sitä joudun hampaat irvessä tekemään kaikenlaisten olosuhteiden vallitessa. Toivoisin että tänä syksynä viimeistään nämä hommat voisivat jäädä taakse, mutta siihen vaikuttavat taas niin monet asiat että mitään varmaa ei voine sanoa.
Kiitos kuitenkin kommenteistasi.
- Iltavaksi