Viikon numero 35 kiirastuli

Kuten totesin aiemmassakin postauksessani, niin kieltämättä tämä viikko on kyllä ollut töissä yhtä helvettiä.

Kaikki mahdollinen on mennyt pieleen, asiakkaat ovat olleet entistä vittumaisempia ja sitten vielä päälle töissä on muutenkin vituttanut aivan tarpeeksi.

Olen ollut hermoromahduksen partaalla ja muutenkin huonosti menneet työpäivät ovat vaatineet veronsa kotonakin, sillä jatkuvan vittuilun kuuntelu melkein viitisen päivää putkeen ei ole mitään kivaa hommaa koskaan ollutkaan. Kotonakin on sitten ratkottu erimielisyyksiä riidellen.

Tänään perjantaina jouduin nyt sitten erääseen tosi simppeliin kohteesen jossa olen käynyt katsomassa paikat lävitse jokin aika sitten. En ole ollut täällä kuitenkaan tekemässä vuoroja koskaan ennen, joka tarkoittaa sitten sitä että minulla ei ollut tänne avainta. Se että pääsin lopulta tänne sisään oli todella vittumaisen operaation takana, eikä kohteen yhteyshenkilö sitten suostunut antamaan minulle omaa avainta tänne vaikka pyysin. Tämän kohteen vara-avain oli jossain helvetin perkeleessä taasen, joten tosiaan tapani mukaan minä jäin nuolemaan näppejäni ja vitutus alkoi taas näkymään naamasta muutenkin.

Olen todella väsynyt ollut tämän koko viikon ja nukkunut suurinpiirtein vuorojen jälkeen lopun päivää. Täytyy sanoa että pitkästä aikaa ei ole vituttanut yhtä paljon kuin nyt, mutta se nyt varmaan johtuu siitä että tätä kaikkea on täytynyt sietää melkein viikko putkeen.

Nyt siis ei oikein mene kovinkaan hyvin. Työpaikan vaihtaminen siintää mielessä hyvin vahvasti, mutta saapa nähdä että milloin voin sen toteuttaa. Toki juuri nyt ihan mikä vaan vaihtoehto tuntuu paremmalta kuin tämä koiran virka täällä palkoista huolimatta.

Ai niin, kuukauden saldo palkallisesti oli muuten vähän yli 1600€, joka olikin jo huomattavasti parempi luku sen normaalin noin 1400€ sijaan. Tuossa summassa näkyi jo ihan kivasti yksi tehty viikonloppu ja hieman ylitöitä, joten voidaan todeta että ei tässä nyt ihan oikeasti kovin paljoa tarvita että minut pidetään onnellisena näinkin vaatimattomissa töissä. Eli tuolla summalla nyt on menty jo huomattavasti paremmin verrattuna aiempaan, mutta suoraan sanoen se että saan EDES 1600€ käteen on nykyään aika harvinaista herkkua.

Nuutunutta menoa

Kesän viimeiset kuukaudet ovat jälleen käsillä, mutta iltavaksin työ ei ole juurikaan muuttunut.

Viime aikoina on jälleen seilattu kohteiden väliä ja aika paljolti oltu tuolla uudessa vakkarikohteessa säätämässä vaikka mitä ihmeellistä. Asiat eivät siellä ole oikeastaan menneet ollenkaan kovinkaan hyvin, vaan eilinen päivä oli niin täydellinen katastrofi että vieläkin näin keskiviikon vuoron alkutunteina vituttaa niin ankarasti että pää meinaa hajota.

En nyt aio mennä yksityiskohtiin, mutta palaute ja se suoranainen "kiitos" asiakkaalta olivat taas jälleen kerran todella törkeää kohtelua siinä määrin että kiitän kyllä onneani että muutkin kohteet työllistävät minua sen "uuden" ohella, jossa minun pitäisi vakkarina olla. Toisekseen erään työkaverin ja johtoportaan välillä oli ollut myös pientä välirikkoa jota pääsin valitettavasti seuraamaan eilen myöskin aitiopaikalta. Sen seuraaminen oli aika ikävää vaikka asia josta kiisteltiin oli minustakin tärkeä. Lopputulos kuitenkin oli aika negatiivinen ja taas jälleen omiaan vaurioittamaan omaakin työssä jaksamista.

Viime aikoina on jälleen ruvennut oksettamaan tämä touhu tavallista enemmän. Tänään aamulla pitkästä aikaa vitutti mennä töihin, sillä kuten totesinkin niin eiliset katastrofit kiiluivat mielessä vielä aika tehokkaasti. Olen ollut kyllä jälleen uusien töiden metsästyksessä, mutta olen saanut lähetettyä vasta yhden hakemuksen kilpailevan firman leipiin.. eli samalla toimenkuvalla mentäisiin.

Tällä hetkellä fiilikset ovat aika apeat ja "vittu mitä paskaa"-tyylillä mennään valitettavasti. Asiakkaat ovat olleet samaa laitaa, mutta juuri nyt en kyllä jaksa vetää mitään humoristista virkettä heidän seikkailuistaan.

Luin myös että telkkarissa alkaa pian pyörimään vartijoista kertova reality-sarja tyhjentävästi nimellä Suomen Vartijat. Tutustuttuani hieman ohjelman kotisivuihin huomasin että kyseessä taitaa olla kunnon mainospätkä alalle niiden kaikkein vauhdikkaimpien hommien siivittämänä. Toki uskon kyllä että mediaseksikkäintä ei suinkaan olisi näyttää asiakaspalveluun hajoavia respan tyyppejä taikka paikallisvartiointia sen kaikkein tylsimmässä muodossaan. On kuitenkin huomautettava että aika moni joka sitten varmasti tuon sarjan nähtyään alalle pyrkii tulee yllättymään siitä minkälaista tämä homma ainakin minun maailmassani enimmäkseen on.

Mielenkiinnolla kuitenkin odotan että minkälaista kuvaa tuo sarja nyt sitten oikein tulee antamaan alastamme, sillä aivan selvä rekrytointitaustahan tuollakin pätkällä periaatteessa on.

Vakkari kai ei ehkä sittenkään

Viime päivät ovat sujuneet rauhallisen seesteisesti vesisateiden ja kesän viimeisten lämminten päivien katveessa iltavaksinkin osalta.

Töissä olen vetänyt muutamia vuoroja tuolla uudessa "vakiokohteessa", mutta onneksi välillä minua on myös pompoteltu ympäriinsä muihinkin kohteisiin. Tuo uusi vakkarikohde on kyllä todella ärsyttävä paikka ja välillä ne työtehtävät siellä ovat aika raskaitakin, mutta onneksi sentään viime viikkojen aikana mitään kovin fyysistä ei ole vielä tarvinnut tehdä.

Huomenna on taiteiden yö, mutta vaikka iltakohteessa olenkin tänään niin huomenna on normaali päivävuoro tiedossa. Tavallaan kai olisin ihan mielelläni voinut heittää tuon yövuoron muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta uskonpa valitettavasti ettei onnetar suosinut tänä vuonna. Toisaalta varmaan ihan hyvä, sillä tämä vuosi ei voisi sujua välttämättä niin hyvin liikkeellä olevan populan huomioonottaen.

Sain postissa eilen myös kutsun kertausharjoituksiin! Kotiutumisesta on aikaa noin viitisen vuotta, mutta nyt vasta sitten minua muistettiin tällaisella käskyllä saapua VAPAAEHTOISESTI paikalle harjoittamaan jaloa jalkaväkisotilaan ammattia näiden kuvioiden sijasta muutamaksi päiväksi. Valitettavasti en taida voida lähteä, sillä tuo on vapaaehtoinen harjoitus eivätkä korvaukset ole aivan kohdillaan siinä siitä mitä esimerkiksi menettäisit ansiotulojen osalta työpalkasta kun riehut metsässä ase kädessä virallisesti paikalle käskettynä. Vapaaehtoisuus ei toisi siis samoja ansioturvan etuja ja toisekseen posti oli kierrättänyt tuota kirjetta aika pitkään, sillä se oli päivätty kesäkuulle ja vasta eilen ilmaantui postilaatikkoon.

Kävin asepalvelukseni ns. "itärajalla", joten täältä maamme kruunusta eli Helsingistä sinne matkaaminen olisi aikamoinen koetus jo sinänsä tätä nykyä. Vaikka sodan leikkiminen voisikin olla ihan hauskaa pitkästä aikaa ihan autenttisessa ympäristössä, niin toisaalta en kyllä tiedä että missä fyysisessä kunnossakaan enää nykyisin olen verrattuna nuorempaan minääni. Taidanpa todeta että olen sotani sotinut tämän asian osalta, mutta houkutus olisi kyllä voinut olla ehkä suuri päätyä sinne leikkimään puskiin maalit naamassa sotaa ihan vapaaehtoisvoimin. Toisaalta aselajini huomioonottaen välillä saattaisi vituttaa ja hajottaa niin kuin aikoinaan varusmiehenäkin useasti teki, joten en olisi kyllä yhtään varma että kultaisiko aika muistot sitten siinä vaiheessa kun siellä korvessa taas värjöteltäisiin kylmissään ja märkinä omaa lämmintä sänkyä ja sen jakavaa osapuolta ikävöiden.

Vielä ikävämpää voisi olla sitten se kun tapaisi jonkun vanhan samasta aliupseerikurssilta tai yksikössä palvelleen, jonka kanssa väistämättä tulisi sitten se kysymys ennen pitkää mieleen että "mitä sä muuten nykyisin hommailet?", "ööh.. oon vartija".

"No mutta sähän silloin opiskelit jossain yliopistossa.."

"No mutta kun öh...tota joo.."

War is hell, kuulkaapas.

Luvassa jälleen: LISÄÄ YLITÖITÄ

Syksyn sateet jatkuvat kadunkulmia ja niitä pitkin kiemurtelevia ihmismassoja piiskaten. Eilen olin kävelyllä kaupungilla myöhään illalla ja kuuntelin kun jostain kaukaa kantautui hälytysajoneuvojen ääniä sekä jonkun konsertin melua kilometrien päähän sieltä missä sitä parhaillaan pidettiin.

Eilen pyydettiin myöskin tekemään lauantaiksi iltakohteeseen ylitöitä kun kuulemma "ei ollut taas muitakaan" vapaana. Mentiin siis taas jälleen siitä mistä aita oli matalin eli soitettiin minulle. Lähdin kyllä tekemään lauantaita ihan mielelläni vaikka se henk-koht puolella vähän rikkoikin suunnitelmia viikonlopun viettämisen osalta.

Toisaalta ylityölisät, lauantaityölisä ja vielä hälytyskorvaus päälle eivät kuulostaneet kovinkaan pahoilta. Ihan mielellänihän minä tänne lähden.. vissiin.

Viime viikolta taisi unohtua kerrata tapaus ilmeisen ulkomaalaisesta miehestä joka täällä iltakohteessa ilmaantui hurjasti viittilöiden luokseni ja huutaen "TOILET TOILET!", joka paljasti hänet selkeästi helpostusta etsiväksi turistiksi. Yritin selittää että vessoihin ei noin vaan pääse, vaan on oltava asiakas jossain niistä yrityksistä ynnä muista tahoista joita kohteessa sijaitsee. Ilmeisesti englanninkielinen ohjeistukseni ei mennyt perille sitten kumminkaan, vaan hän turhautuneena kääntyi pois ja ryhtyi sitten taas paikkoja kierreltyään huutelemaan toiletin perään sekä kyselemään ihmisiltä raivokkaasti sen olinpaikkaa.

Tavallaan kyllä vituttaa itseäänkin että pitää tällaisena vessapoliisina toimia kaiken muun kukkuraksi. Ei huvittaisi yhtään evätä ihmisiltä perustarpeitaan ja siten vaikuttaa "perusvittumaiselta vartijalta", mutta tämä tyyppi kävi jotenkin kyllä niin vahvasti ärsyttämään tyylillään etten viitsinyt vain olla kohtelias ja viittoa häntä käyttämään jotakin lähintä vessaa. Muutenkin olen ottanut sen kannan nykyisin työssäni että jos heti alkajaisiksi olla töykeitä ja epäystävällisiä, niin ihan yhtä töykeä ja epäystävällinen olen minäkin takaisin puolestani. Täällä PK-seudulla tuntuu muutenkin olevan aivan liikaa sellaista sakkia liikkeellä jotka vaativat "kaikki heti mulle nyt"-asenteella luomakunnan polvistumista eteensä vailla mitään velvollisuuksia olla itse myöskin ystävällinen takaisin.

No joo, asioiden vatvomisesta sikseen palattakoon arkeen täällä.

Erään alueen yläkerrassa oli vieläkin jäljellä ämpäreitä täynnä katosta valunutta sadevettä. Vein ämpärit pois ja tyhjensin niljakkaat vedet pois ämpäreistä. Olipahan jotain tekemistä vähäksi aikaa, mutta sitten alkoikin taas satamaan ja tajusin että jollakulla on todennäköisesti edessään samaa settiä ämpäreiden tyhjentämisessä vielä tätä menoa.

Vuotoja ja epävarmuutta

Syksyn alku on aina siitä helppoa aikaa ainakin minulle, että heti kun alkaa sataa tavallista enemmän ja ilmat ovat muutenkin synkkiä niin tiedän että milloin voin julistaa syksyn alkaneeksi.

Täällä iltakohteessa alkoi tänään sitten keväisin ja syksyisin ilmaantuva katosta vuotavan veden paikallistamis- ja tukkimisralli. Aamusta alkaen huoltomiehiä pyöri ympäriinsä koko kiinteistöä ja minä sitten kiertelin erinäisiä kiinteistötiloja ämpärin ja taskulampun avulla varustevyö kolisten etsien mahdollisia vuotokohtia. Muutama uusi vuotokohta tuli paikallistettua tippuvan veden ääniä kuulostellen todella hiljaisissa osissa rakennusta. Iskin aina ämpärin alle löydettyäni yhden kohdan ja jatkoin sitten katon rajojen luotaamista Maglite-lampulla.

Nämä sadeilmat kyllä masentavat aikalailla. On ikäväksi taas todettava että syksy on tulossa ja sen jäljiltä PITKÄ talvi kenties kaikin tavoin epävarmempana kuin ennen. Mielessä pyörii koko ajan hokema "tarttis tehdä jotain", mutta eivätpä nuo talousuutiset ole antaneet mitään sellaista merkkiä ettäkö tällä hetkellä olisi hirveän turvallista vaihdella työpaikkaa etenkään kun niitä ei juurikaan ole tarjolla. Eräs kollega totesi minulle toissapäivänä että pitäisi kaikesta vartiointialan paskasta huolimatta olla ihan vaan tyytyväinen että on edes työpaikka, mutta kovin laihalta se palkkaorjuuskin välillä tuntuu.

Muutama postaus sitten ihmiset kyselivät että mitä haluaisin tehdä työkseni tai opiskella tämän vartiointityön tilalla. Voin nyt kertoa että minulla on todella paljon erinäisiä kiinnostuksen kohteita niin ammattipuolella kuin korkeakouluopintojenkin saralla, mutta raa'asti on todettava että kaikki sellainen minua useimmiten kiinnostaa minne on vaikea päästä ja jonne en oikein helpolla pääse sisään ilman kamalaa vaivaa. Yritin esimerkiksi vuonna 2010 Tampereen yliopistoon lukemaan valtiotieteitä, mutta päädyin varasijalle sellaisilla lukemilla ettei sisään pääsemisestä ollut sitten tietoakaan. Turvallisuusalakin kai hieman kiinnostaisi sinänsä, mutta sen alan tutkinnot ovat ainakin ammattipuolella niin epävarmoja työllistäjiä etten uskalla niihinkään hakeutua. Viime kesänä eli 2012 hain AMK-puolella myös lukemaan erästä kiinnostavaa alaa, mutta vaikka haastattelut ja motivaatio linjalle toivat hyvät pisteet, niin erään osion reputtaminen täysin sulki ovet sieltä. Nyt sitten keväällä 2013 suunnitelmat olivat jälleen suuret ja hain kolmeenkin eri paikkaan opiskelemaan, mutta kun sitten tulikin valintakoepäivien aamut niin en saanut itseäni sängystä ylös liian monen epäonnistuneen vuoden jäljiltä. Motivaationi loppui yllättäen kesken ja mielessäni pyöri vain viime vuotiset epäonnistumiset siinä määrin etten sitten kyennyt menemään minnekään paikalle sen koomin.

Olen ollut kiinnostunut jo pitkään varastotöistä ja logistiikan perustutkinnosta, Merkonomien töistä ja muutamasta muustakin. Matemaattiset ja luonnontieteelliset alat eivät aivan kauheasti kiinnosta, mutta ymmärrän myös että täällä PK-seudulla ihan minne vaan opiskelemaan hakeutuminen on vaikeaa.

Edelleen tilanteeni on aikamoista palloilua eri vaihtoehtojen välillä, vaikka sanoisin että tämä ura vartijana on jo sinänsä todella uuvuttava ollut pitkäänkin. Nyt kuitenkin haluaisin vaihtaa alaa mahdollisimman pian, mutta milloin ja miten se tapahtuu on täysin pimeyden peitossa kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään tämän työn realiteetit, mutta tiettyinä päivinä asiat töihin liittyen kyllä kieltämättä painavat mieltä.

Iltavuorojen pahaenteinen kutsu

Kävipä sitten taas niin että maanantaina aloittaessani uuden "vakkarikohteen" riveissä päättyi päivä kuitenkin käskyyn saapua iltavuoroon tuonne iltakohteeseen. Sen vakkari oli saikulla, joten kaksi päivää sain nyt sitten tänne iltaan vuoroja aikaiseksi.

Olen ihan tyytyväinen että tuo uusi vakkarikohde jäi nyt taakse näinkin äkkiä. Olen ollut siellä kyllä todella paljon jo nytkin, mutta sitten taas ongelmaksi on muodostunut se että siellä se tekeminen vuoron aikana on ikävää ja henkilökunta tympeää. En tiedä että miten jaksan siellä vähintään joulukuuhun ja ehkä ylikin, sillä kohteena se on todella vastenmielinen ja aistin myös että meitä vartijoita siellä pidetään aikamoisina koiraan verrattavina otuksina, joiden pitää hoitaa heille täysin sopimattomat työt mielellään ilo kasvoilla ja kauniisti kiittäen!

Noh, eipä toisaalta täällä "illoissakaan" nyt ole kovin mairittelevasti asiat edenneet. Vaikka täällä onkin paljon tuttuja naamoja sekä ehkä jollain tapaa ystävällismielistäkin sakkia, niin tänään kuitenkin sitten eräs hiljainen ja tyyppi täällä tuli luokseni ja kyseli että oliko minulla häntä kohtaan jotakin henkilökohtaista kun en kuulemma tervehdi häntä tai huomioi päivän aikana mitenkään. Täytyy todeta etten ole kyllä ajatellut koko asiaa välillä, sillä tämä heppu joka eräässä asiakaskohteessa siellä pyörii on aina ollut todella hiljainen ja syrjäänvetäytyvä persoonallisuudeltaan. Vastasin hänelle etten tiennyt oikein että mistä hän edes puhui.

Tosiasia on etten tietenkään huomioi ihmistä joka on niin passiivinen koko ajan muutenkin, mutta ehkä tosiaan olen aamuisin jättänyt hänet huomiotta avauskierrosten aikana MELKEIN kaikkia muita tervehtien. Joka tapauksessa tuo äkkinäinen palaute oli ihan omiaan taas pilaamaan koko loppuvuoron minulle. Olen äärimmäisen herkkä kaikenlaiselle kritiikille tässä ammatissa, mutta vielä eniten kyllä harmitti se kuinka tämä tyyppi jota olen nähnyt kolmen vuoden ajan alkaa vasta nyt sitten osoittamaan mieltään aivan sattumaltaan kokemistaan vääryyksistä.

Toisaalta voineepa olla että hänkin on jonkinlainen hullu tai muuten vaan mieleltään järkkynyt. Eilen pistin merkille muutamassakin paikassa että täällä Helsingissä tuo asiakaspalvelu on kyllä todella vaikea taitolaji kaikilla tavoilla. Avovaimoni kanssa jouduimme ongelmiin mm. bussissa siitä kun hän kysyi paperisia aikatauluja kuljettajalta eikä niitä ollut, mutta kuski alkoi tivaamaan välittömästi että millä meinasimme bussimatkan maksaa. Molemmat vilauttivat kuukausikorttejaan kuskille, mutta sävy miten bussimies ensiksi ilmoitti aikatauluista ja sitten tivasi että KUKA MAKSAA TEIDÄN MATKAN sai kyllä taas veret kiehumaan. Hiukan samanlainen fiilis jäi viikonloppuna suoritetun pienen risteilyn ajoilta, jossa myöskin eräs naisihminen aukoi minulle päätään eräästä vähäpätöisestä asiasta. Kukaan ei ollut siellä humalassa, mutta tämä nainen jonka piti olla siellä töissä oli kyllä töykeydellään ihan omaa luokkaansa.

Ennalta määrittelemättömäksi ajaksi

Nukuin eilen hemmetin huonosti PK-seutua piiskanneen ukkosmyrskyn ja samalla ilmaantuneen saderintaman yhteisvaikutuksesta johtuen. Välillä tuntui että koko myrsky oli asuintalomme päällä kauhealla ryminällä sekä välähtelyllä.

Olen nyt ryhtynyt taas kertaalleen tämän työuran aikana hakemaan uusia töitä tuossa jo jokin aika sitten, mutta suoraan sanoen työkkärin sivut tai erilaisten itseään kiinnostavien työnantajien rekrytointipalvelujen sisällöt eivät ole oikein vakuuttaneet. Toisten alan firmojen leivissä lisää vartijan työtä kyllä löytyisi, mutta tiedän jo paremmin ja ehkä jopa tarpeeksi voidakseni sanoa ettei tämän touhun vaihtamista kannata juurikaan harkita toiseen samanmoiseen eri kuteissa ellei ole aivan pakko.

Palkka ei kohtaa odotuksiani monissakaan tarjolla olevissa työpaikoissa. Nykyinenkin palkka vartijana on kieltämättä pieni, mutta on se silti edes karvan verran parempi kuin lähtöpalkka monissa muissa firmoissa tai töissä joita olen lävitse selaillut.

Minulle jankataan myös koko ajan siitä kuinka opiskella pitäisi. Kyseinen homma ei tule olemaan niin yksinkertaista täällä PK-seudulla, nimittäin kaikkiin korkeakoulupaikkoihin on kova kilpailu ja oppisopimuspaikkoihin tarvittaisiin sen alan työpaikka opiskelun aloittamiseksi. Olen kyllä tutkiskellut vaihtoehtoja ryhtyä opiskelemaan merkonomiksi töihin ohella taikka sitten varastomieheksi puolestaan, mutta varastomiesten hommia ei kyllä ole juurikaan osunut fiksuin ehdoin eteen kunnollisella palkalla sen puoleen kuin mitään fiksuja työpaikkoja joissa suorittaa merkonominkaan tutkintoa.

Tulevaisuus näyttää aika synkältä, sillä kiinnostavia työpaikkoja ei ole ja opiskelemaan ei helpolla pääse. Joudun kai varustautumaan siihen että tätä työtä nyt jatketaan tasan niin pitkään kunnes jotain oikeasti mullistavaa löytyy, mutta se mullistava uusi ja mahtava duuni antaa kyllä selkeästi odottaa itseään.

Ennen olin kovin masentunut ja ahdistunut työstäni. En ollut oppinut hyväksymään tosiasioita työstäni, suhteestani työhön ja vapaa-ajan elämääni sinällään. Nykyisin en mielestäni kärsi enää samalla tavalla tämän työn mukanaan tuomista asioista niin henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla. Olen oppinut hyväksymään tämän työn tosiasiana sinällään, mutta en tietenkään edelleenkään näe että tämä olisi minulle jokin unelma-ammatti tai kutsumustyö hamaan loppuun saakka.

Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava: en ole erityisen koulutettu ihminen. Lähes kouluttautumattomat ihmiset eivät helpolla uusiin (kunnollisesti palkattuihin) työpaikkoihin vaihtele, joten sinällään on aika nöyränä otettava se vastaan mikä milloinkin annetaan. Totta kai uutta työtä tulisi etsiä tällaisessa tilanteessa, mutta tosiasia on että kaikki minua kiinnostavat alat tai tahot jonne olisi ehkä ennen ollut edes pieni teoreettinen mahdollisuus päästä töihin, eivät palkkaa joko kokonaan taikka sitten palkka on huonompi kuin tämän hetkinen tästä työstäni.

Ei työpaikan vaihtaminen todellakaan ole niin helppoa kuin kuvitellaan. Huonolla palkalla kulkevia "paskaduuneja" on oikeasti paljon tarjolla vartiointitöiden ohella, mutta tunnen kyllä ihan ytimissäni sen että tämä kolmen vuoden työ tässä firmassa on jo asettanut minut tarpeeksi riittävään asemaan siinä mielessä etten ole kovin helposti loikkaamassa toiseen ilman huomattavaa liksan korottamista.. jota tuskin tulee tapahtumaan.

Mielestäni olen nyt tämän postauksen myötä työuupumukseni käsitellyt ja nykyisen tilanteeni jo jokin aika sitten hyväksynyt. Kieltämättä vartijan työ ei ole todellakaan minua varten enkä halua sen jatkuvan osaltani yhtään sen pitempään kuin on pakko, mutta tosiasia on että jollain on elettävä ja jatkuvasti kasvavat laskupinot maksettava. Jos opiskelemaan mielii, niin siihen täytyy sitten jotenkin vaan keskittyä täysin mielin ja valita ala joka todellakin motivoi ja kiinnostaa.

Ylitöitä ja asiaa

Tiistaina alkoi näyttää aivan sopuisalta kunnes puoliltapäivin sain sitten puhelun. Joku oli sairastunut toisesta kohteesta, joten minut soiteltiin paikalle tuonne missä olen lojunut nyt kesäkuun lopusta saakka. Kiljaisin aikalailla riemusta että minua vielä muistetaan ylipäätään soitella töihin nykyisellään, sillä välillä on näyttänyt aika synkältä tuo lisärahan hankinta.

Tämä ylityö tuli kyllä nyt tarpeeseen näin pienenäkin määränä, mutta olisihan sitä toisaalta mielellään lojunut kotona muutaman päivän ihan vaan tekemättä juuri mitään keskellä viikkoa.

Täällä kohteessa ei ole ollut mitään aivan kamalan urpoa meneillään viime aikoina, mutta viime maanantain vuorossa juuri ennen vapaapäivää täällä kävi eräs kaksikko aivan normaaleja siviilihenkilöitä, joiden saapuminen sisään kohteeseen kyllä huvitti. Jätän nyt kertomatta että keitä he olivat, mutta toteanpa vain että vaikeaa oli heidän ensinnäkin tajuta että tänne ei vaan kävellä sisään ja toisekseen he eivät olleet huomaavinaan että respassa todellakin istui aulavaksi kyttäämässä heidän liikkeitään.

Olen viime päivinä lueskellut ajan kuluksi kaikenlaisia rikosuutisia ja etenkin niistä saatuja rangaistuksia. Vaikka maamme oikeusjärjestelmän järjettömyydestä voisi kirjoittaa teoksen jos toisenkin kritiikkimielessä, niin pakko on kyllä kauhistella sitä miten vähällä ja millä perustein rangaistuksia tässä maassa etenkin väkivaltarikoksista langetetaan. Sikäli minusta ainakin tuntuu täällä PK-seudulla asustellessa että yhteiskunta on muuttunut paljon väkivaltaisemmaksi sen oikeusjärjestelmän kuitenkin ollessa edelleen vain pehmeiden arvojen varassa toimiva elin.

Monet kollegat kohtaavat väkivaltaa paljon enemmän tässä ammatissa kuin minä, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että minunkin kantiltani katsottuna aina löytyy mahdollisuuksia haluamattaan joutua väkivallan uhriksi. Yhteiskunta on kuitenkin edelleen väkivaltaan minusta ainakin oikeustasolla varsin leppeästi suhtautuva, sillä tuomiot väkivaltarikoksista ovat edelleen tekoihin ja niissä aiheutettuihin vammoihin suhteutettuna varsin pienet useimmiten.

Usein ihmetyttää se miten ulkomaailma pitää maatamme jotenkin edelläkävijänä tai hyvänä esimerkkinä onnistuneesta yhteiskunnasta. Minusta maailmassamme on paremmin toimivia yhteiskuntia kuin suomi, mutta aivan varmasti myös huonommin toimivia. Hyvinvointiyhteiskunta ja "lintukoto" joka maamme on joskus hetkittäin voinut olla on minusta kuitenkin nykyään enää vain historiallinen jäänne, sillä monikin yhteiskunnallinen muutosprosessi on minusta koventanut tahtia maassamme monessakin asiassa verrattuna menneisiin vuosikymmeniin. Tätä ei ehkä haluta kovin laajasti myöntää, mutta se kyllä minusta vain siltä tuntuu.

Eroa meistä ja muista

Luin ammattiliitto PAM:n kotisivuilta artikkelin kiinteistöpalvelualan tilanteesta. Siinä kerrottiin sanankääntein jos toisinkin siitä kuinka alan palkkaus on työtehtäviin ja arvostukseen nähden todella alhainen. Eniten jutussa kumminkin ehkä huvitti se miten tietyt kohdat siinä sopivat aivan täydellisesti myös meidän työmme epäkohtien tarkasteluun.

Tässä otteita artikkelista:

"- Työn tekemisen malli on muuttunut. Kiinteistöpalvelualalla pitää nykyään hallita kapea-alaisesti laaja osaamisalue eli tietää monesta asiasta vähän, PAMin sopimusasiantuntija Reijo Mattila kuvaa." 

"- Alan arvostus on edelleen alhainen. Tästä ajattelumallista on päästävä eroon ja nähtävä, että koulutus on hyvin tärkeää alan arvostuksen kannalta." 

"Koulutuksessa painotetaan aiempaa enemmän esimerkiksi uutta teknologiaa, asiakaspalvelutaitoja sekä ympäristötehokkuutta." 

Sanoisin omalta henkilökohtaiselta näkökantiltani että jos artikkelissa korvattaisiin tuo KIPA-ala vartiointialalla, niin juttu olisi edelleen sisällöltään aika korrekti esitellessään työnkuvan epäkohtia ja haastavuuksia etenkin paikallisvartioinnissa, jossa minulle on tullut vastaan nimenomaan useasti tätä peräänkuulutettua "kapea-alaisesti laajan osaamisalueen hallitsemista".

Tuossa jutussa oli muuten selkeästi ilmaistu parannusehdotus kanssa noiden koulutuslisien käytöstä. Tuolla alalla nimittäin maksetaan koulutuslisää sen mukaan minkä tason tutkinnon on suorittanut, mikä voisi motivoida porukkaa tällä alalla käymään tutkintoja ja siten nostamaan myös "paperilla" vartiointitehtävissä työskentelevien koulutustasoa.

Ei ollenkaan huonoja parannuksia nuo sinänsä, mutta kannattaa muistaa että KIPA-ala ei suinkaan ole ainoa missä painitaan huonon arvostuksen, huonon palkkauksen ja laajan tehtäväkentän pyhässä kolminaisuudessa. Olen myös tietoinen että toisinaan vartija saattaa päätyä tekemään KIPA-hommia tavalla tai toisella, joten sinänsä tämä raja on entistä häilyvämpi.

Hiljenemään päin

Lauantaisen ja sunnuntaisen vuoron osalta täällä "illoissa" on ollut onneksi paljon rauhallisempaa.
Eilisen lauantain en tehnyt paljon mitään muuta kuin ohjailin ihmisiä oikeisiin paikkoihin kun he siitä kyselivät sekä käyskentelin pitkin kohdetta useampaankin kertaan kun ei muuta tekemistä ollut. Ulkona paistoi helakasti aurinko ja ihmiset ilakoivat iltavaksin tuijottaessa ulos valvomon ikkunasta heidän onnellista eloaan asteluvun mittarissa ja varmaan vähän promilleissakin noustessa tunnelman tason ohella.

Annoin sunnuntaisessa vuorossa ensiapua eräälle pienelle tytölle, joka oli loukannut jalkansa sekä muutaman varpaansa eräässä asiakasyrityksessä. Sain tehtyä tytölle laastarista ja sidetaitoksesta ihan kohtuullisen paketin, jolla sitten isä ja vielä toinen tytär pääsivät jatkamaan matkaansa kotiin tai kenties terveysasemalle. En tiedä että miten tuo haaveri oli päässyt tapahtumaan, mutta kerrankin voin sanoa että tunsin pitkästä aikaa tehneeni merkitysellistä työtä auttaessani tytön haavan sitomisessa keskellä käytävää. Tytön isä oli myös todella kiitollinen ja pääsin hiomaan ensiaputaitojani pitkästä aikaa, sillä melko harvoin kuitenkin olen päätynyt näihin toimiin kumminkaan ammatissani. Toisinaan kuitenkin on joutunut soittelemaan ambulansseja, hakemaan ja laittamaan paikoilleen kylmäpakkauksia sekä ylipäätään hoitamaan jotain ensiapua tarvitsevaa tehtävää vuoron aikana.

Kumma kyllä tällä kertaa paikalle ei osunut yhtäkään Youtube-kuvaajaa, jotka olisivat voineet ottaa minusta harhaanjohtavaa videokuvaa ja mainita että "VARTIJA REPII IRTI PIKKUTYTÖN VARPAITA!!111"-otsikolla. Niinhän se taitaa olla tässäkin ammatissa että kukaan ei huomaa sitä kun teet työtäsi onnistuneesti ja PR-myönteisesti, mutta annapa olla sitten kun väärä hetki koittaa.. Siihen ottavat sitten osaa kaikki tiedotusvälineet ja vähän päälle.

Illat töissä

Viitisen viikkoa ehdin valittaa toimettomuuttani respassa, mutta nyt aloittaessani taas pienen iltavuoroputken tämä kaikki sai jälleen melko villejä piirteitä etenkin eilisen jäljiltä.

Työtehtäviä oli runsaasti eilisen iltavuoron tekijälle, nimittäin sain taas ruveta selvittelemään mm. sitä miksi joukko vammaisia lapsia oli saanut itsensä lukittua tämän kohteen surullisiin ja samalla kuuluisiin vessoihin. Toisekseen todistin nuoren teinipojan temppuilua alaspäin kulkevassa liukuportaassa, joka päättyi siihen että poika satutti polvensa täysin omaa tyhmyyttään portaissa väkisin ylöspäin kulkiessa ja loput hänen mukanaan olleista pikkuviikareista lopettivat aikeensa sitten siinä vaiheessa kun vartija-setä eli minä saavuin paikalle. Tuolle pojalle totesin aika kylmästi (näin jälkeenpäin ajatellen) että olisi kannattanut vielä lyödä päänsäkin siinä samassa rytäkässä, niin oltaisiin voitu soitella vielä ambulanssiakin iltapäivän ratoksi paikalle.

Jos nyt joku ymmärtäjä ihmettelee ja samalla kauhistelee että miksei vartija mennyt silittämään poikaa päästä ja tarjonnut hänelle laastaria polveen omasta henkilökohtaisesta ensiapupakkauksestaan, niin voin kertoa ettei sitä todellakaan tule tapahtumaan niin kauan kun tuollainen urpoilu eli omaa tyhmyyttään aiheutettu sekoilu sitoo turhaan resursseja muutenkin vilkkaassa kohteessa.

Eräs asiakas oli ottanut käyttöönsä erään tämän kohteen rullatuoleista, josta hän oli kuitenkin katsonut tarpeelliseksi irrottaa sen "tukijalat" ja jättää tuolin jalat lojumaan keskelle lattiaa. Kyttäsin tyyppiä rullatuoleineen jonkin aikaa ja kun hän sitten poistui, niin ystävällisesti ilmoitin että rullatuolin tukijalat voisi kyllä laittaa takaisin kun on tuolia kerran käyttänyt. Tyyppi laittoi sitten jalat takaisin tuoliin ja häipyi, mutta meinasi ilmeisesti että vaivihkaa ottaisi ja lähtisi tuolin "tukijalat" irrotettuina ja jättäisi ne lojumaan nurkkaan.

Sain myös toimia taas jälleen kerran palautteen vastaanottavana osapuolena noista vessoista, sillä kovaääninen vanhempi naisihminen sitten esitti asiaan taas tähän tyyliin: "KÄLÄ KÄLÄ KÄLÄ KÄLÄ"... Iltavaksin ilmoittaessa lopuksi että "kiitos palautteestanne, viemme kehitysehdotuksenne eteenpäin".

No juu, mainittavaa kai olisi myös se että kohteessa kävi myös eilen eräs ihan oikea kriminaali pyörähtämässä. Jätän kertomatta että kuka oli kyseessä ja mistä tiedän hänen olevan pahaa laatua oleva paha setä, mutta voin todeta että hänen ilmaantumisensa paikalle kyllä kruunasi kakun. Jostain syystä tyyppi ei kyllä alkanut keuhkoamaan yhtään siitä että vartija seisoi tavallista hanakammin erään kohteen edustalla, vaikka odotin tyypin räjähtävän jossain vaiheessa "PERKELE SAATANA VARTIAT SEURAAAHH MUAAHH!!!111"-tasoisella ulosannilla. Tämä tyyppi vain keskittyi lähinnä kinaamaan mukanaan olevan naisen kanssa, mutta myönnän kyllä että kyllähän siinä varuillaan KERRANKIN oltiin.

Eli kaikki ei tosiaan ole sitä yhtä ja ihanaa pullamössöä respan ulkopuolella, kuten voidaan tämänkin päivän toimintakertomuksesta päätellä. Tämä lauantai- ja huominen sunnuntai kuitenkin pitäisi nyt vielä jaksaa täällä pitkästä aikaa vääntään.