Hiljenemään päin

Lauantaisen ja sunnuntaisen vuoron osalta täällä "illoissa" on ollut onneksi paljon rauhallisempaa.
Eilisen lauantain en tehnyt paljon mitään muuta kuin ohjailin ihmisiä oikeisiin paikkoihin kun he siitä kyselivät sekä käyskentelin pitkin kohdetta useampaankin kertaan kun ei muuta tekemistä ollut. Ulkona paistoi helakasti aurinko ja ihmiset ilakoivat iltavaksin tuijottaessa ulos valvomon ikkunasta heidän onnellista eloaan asteluvun mittarissa ja varmaan vähän promilleissakin noustessa tunnelman tason ohella.

Annoin sunnuntaisessa vuorossa ensiapua eräälle pienelle tytölle, joka oli loukannut jalkansa sekä muutaman varpaansa eräässä asiakasyrityksessä. Sain tehtyä tytölle laastarista ja sidetaitoksesta ihan kohtuullisen paketin, jolla sitten isä ja vielä toinen tytär pääsivät jatkamaan matkaansa kotiin tai kenties terveysasemalle. En tiedä että miten tuo haaveri oli päässyt tapahtumaan, mutta kerrankin voin sanoa että tunsin pitkästä aikaa tehneeni merkitysellistä työtä auttaessani tytön haavan sitomisessa keskellä käytävää. Tytön isä oli myös todella kiitollinen ja pääsin hiomaan ensiaputaitojani pitkästä aikaa, sillä melko harvoin kuitenkin olen päätynyt näihin toimiin kumminkaan ammatissani. Toisinaan kuitenkin on joutunut soittelemaan ambulansseja, hakemaan ja laittamaan paikoilleen kylmäpakkauksia sekä ylipäätään hoitamaan jotain ensiapua tarvitsevaa tehtävää vuoron aikana.

Kumma kyllä tällä kertaa paikalle ei osunut yhtäkään Youtube-kuvaajaa, jotka olisivat voineet ottaa minusta harhaanjohtavaa videokuvaa ja mainita että "VARTIJA REPII IRTI PIKKUTYTÖN VARPAITA!!111"-otsikolla. Niinhän se taitaa olla tässäkin ammatissa että kukaan ei huomaa sitä kun teet työtäsi onnistuneesti ja PR-myönteisesti, mutta annapa olla sitten kun väärä hetki koittaa.. Siihen ottavat sitten osaa kaikki tiedotusvälineet ja vähän päälle.