Viime päivät ovat sujuneet rauhallisen seesteisesti vesisateiden ja kesän viimeisten lämminten päivien katveessa iltavaksinkin osalta.
Töissä olen vetänyt muutamia vuoroja tuolla uudessa "vakiokohteessa", mutta onneksi välillä minua on myös pompoteltu ympäriinsä muihinkin kohteisiin. Tuo uusi vakkarikohde on kyllä todella ärsyttävä paikka ja välillä ne työtehtävät siellä ovat aika raskaitakin, mutta onneksi sentään viime viikkojen aikana mitään kovin fyysistä ei ole vielä tarvinnut tehdä.
Huomenna on taiteiden yö, mutta vaikka iltakohteessa olenkin tänään niin huomenna on normaali päivävuoro tiedossa. Tavallaan kai olisin ihan mielelläni voinut heittää tuon yövuoron muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta uskonpa valitettavasti ettei onnetar suosinut tänä vuonna. Toisaalta varmaan ihan hyvä, sillä tämä vuosi ei voisi sujua välttämättä niin hyvin liikkeellä olevan populan huomioonottaen.
Sain postissa eilen myös kutsun kertausharjoituksiin! Kotiutumisesta on aikaa noin viitisen vuotta, mutta nyt vasta sitten minua muistettiin tällaisella käskyllä saapua VAPAAEHTOISESTI paikalle harjoittamaan jaloa jalkaväkisotilaan ammattia näiden kuvioiden sijasta muutamaksi päiväksi. Valitettavasti en taida voida lähteä, sillä tuo on vapaaehtoinen harjoitus eivätkä korvaukset ole aivan kohdillaan siinä siitä mitä esimerkiksi menettäisit ansiotulojen osalta työpalkasta kun riehut metsässä ase kädessä virallisesti paikalle käskettynä. Vapaaehtoisuus ei toisi siis samoja ansioturvan etuja ja toisekseen posti oli kierrättänyt tuota kirjetta aika pitkään, sillä se oli päivätty kesäkuulle ja vasta eilen ilmaantui postilaatikkoon.
Kävin asepalvelukseni ns. "itärajalla", joten täältä maamme kruunusta eli Helsingistä sinne matkaaminen olisi aikamoinen koetus jo sinänsä tätä nykyä. Vaikka sodan leikkiminen voisikin olla ihan hauskaa pitkästä aikaa ihan autenttisessa ympäristössä, niin toisaalta en kyllä tiedä että missä fyysisessä kunnossakaan enää nykyisin olen verrattuna nuorempaan minääni. Taidanpa todeta että olen sotani sotinut tämän asian osalta, mutta houkutus olisi kyllä voinut olla ehkä suuri päätyä sinne leikkimään puskiin maalit naamassa sotaa ihan vapaaehtoisvoimin. Toisaalta aselajini huomioonottaen välillä saattaisi vituttaa ja hajottaa niin kuin aikoinaan varusmiehenäkin useasti teki, joten en olisi kyllä yhtään varma että kultaisiko aika muistot sitten siinä vaiheessa kun siellä korvessa taas värjöteltäisiin kylmissään ja märkinä omaa lämmintä sänkyä ja sen jakavaa osapuolta ikävöiden.
Vielä ikävämpää voisi olla sitten se kun tapaisi jonkun vanhan samasta aliupseerikurssilta tai yksikössä palvelleen, jonka kanssa väistämättä tulisi sitten se kysymys ennen pitkää mieleen että "mitä sä muuten nykyisin hommailet?", "ööh.. oon vartija".
"No mutta sähän silloin opiskelit jossain yliopistossa.."
"No mutta kun öh...tota joo.."
War is hell, kuulkaapas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti