Kuin tervaa joisi

Puikoissa taas. Tällä kertaa liikkeellä jopa 2€:n suuruisella lisäyksellä tuntipalkan päälle.

Urpoja asiakkaita on kyllä taasen ruvennut esiintymään. Kaikenlaista epämääräistä kyselijää ja neuvottavaa ilmaantuu horisonttiin koko ajan. Monella tuntuu olevan jonkinlaista epäselvyyttä siitä missä he ovat ja minne he ovat menossa. Eräs nainen tänä aamuna ilmoitti että hänen pitäisi kuulemma päästä eräästä asiakasyrityksen tilasta sulavasti lävitse toisen seinän takana olevan täysin erillisen asiakasyrityksen tiloihin ihan vaan siksi kun halusi ostaa jonkun kirjan tai vastaavan.

Eilen paikalle saapui jälleen kerran nainen, joka kyseli että missä osoite X sijaitsi. Hän ei kuulemma tiennyt liikkeen nimeä mihin oli menossa- ainoastaan sen osoitteen. Teki mieli huutaa kurkku suorana että "KATO V*TTU GOOGLESTA" varsin lapselliseen, vaikkakin henkisesti melko tyydyttävään tapaan. Varmaan Google Maps olisi myös auttanut tätä henkilöä enemmän kuin joku vartija aivan toisessa suunnassa ja instanssissa missä hän nyt silloin edes oli.

Oli toki eilen muutama etäisesti työtehtävää muistuttava juttukin. Ensiksi jalkapallohuligaanin ulkonäöllä varustettu käsivarret vahvasti tatuoitu kalju mies pienen poikansa kanssa norkoili penkeillä ja kävellessäni heitä kohti kuulin miehen supattavan pojalleen jotain siitä kuinka vartija saapui paikalle. Menin kulman taakse ja kuuntelin heidän juttujaan hetkisen. Ilmeisesti vartijan parveilu heidän vierestään oli jokseenkin kuumottavaa ja havaitsin tuon kaljun tapittavan minua muutenkin melko jäätävästi. Suoraan sanottuna juuri tuollaiset hämärät, riidanhaastajilta näyttävät keskenään supattelevat tyypit ovat syy miksi haluaisin kantaa edes kaasusumutinta työtehtävässäni, mutta ymmärrän kyllä toisaalta senkin että tämä paikka nyt ei ole koskaan ollut mikään voimankäyttötilanteiden tyyssija- jolloin moisen mukanaan kantaminen voisi lisätä riskiä käyttää sitä melko vähäpätöisissäkin jutuissa.

Toisekseen minut kutsuttiin erään asiakastahon toimesta saapumaan heidän toimitiloihinsa seuraamaan erästä todella omituisesti käyttäytyvää nuorta miestä. Olin törmännyt tähän mieheen aikaisemmin muutamia hetkiä aiemmin sellaisessa tilanteessa jossa hän yritti liputta sisään erääseen paikkaan. Tyyppi vaikutti hämärältä; koko ajan säpsähteli ja teki äkkinäisiä liikkeitä itsekseen sekä pälyili ympärilleen.

Hän oli sitten onnistunut pääsemään tämän ilmaisen asiakastahon tiloihin äskeisestä välikohtauksesta huolimatta. Paikalla ollut asiakastahon edustaja epäili tyypin olevan huumeissa, mutta koska liike oli avoinna enää niin vähän aikaa, niin päätimme antaa hänen olla rauhassa kunhan ei vaan ryhtyisi aiheuttamaan hämminkiä.

Tuo tyyppi jatkoi omituista käytöstään koko siellä olonsa aikana. Hän pälyili ympärilleen, kiersi kehää ja sai jonkinlaisia sätkyjä heti kun joku meni hänen lähelleen. Erityisen kuumottavaksi hän koki vartijan läsnäolon, sillä seurasin hänen tekemisiään epäsuorasti pienen matkan päästä koko ajan. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut väkivaltaiselta- varsin sekavalta kuitenkin. Onneksi tyyppi päätyi häipymään hetken kuluttua muutenkin.

Nykyään olen kuitenkin eniten väsynyt suoraan sanottuna tyhmiä kyseleviin asiakkaisiin, että mikäli kysymys on todella urpo niin tyydyn vain olemaan hiljaa ja lähtemään pois paikalta. Kieltämättä tämä ei hirveästi tuo esille asiakaspalveluasennettani, mutta sanotaan näin että eipä sitä enää juuri nykyään ole jäljelläkään, sillä vastavuoroista kunnioitusta meitä kohtaan ei myöskään asiakastahoilta usein löydy.

Puhetta oli myös siitä että me emme ole saaneet edes sitä luvattua 0,5% korotusta palkkoihimme. Jokainen alan yritys taktikoi tuon lisän vähän eri tarkoituksiin, mutta tiedän ainakin yhden firman joka korotti työläistensä palkkoja tuolla summalla. Meillä tuo ei ilmeisesti nyt sitten tullut yhtikäs mihinkään.

Minua ainakin motivoisi edes hiukan enemmän vaikka edes tuo 0,5%:n korotus palkkaan. Tässä työssä kun nimittäin ei juuri ole muuta odotettavaa kuin mahdollisen uuden työkohteen saanti, palkkapäivät sekä tietenkin lomat. Kyllä ihan mikroskooppisen pieni palkankorotus motivoisi ainakin ajatuksen tasolla.

Hermolepoa

Kieltämättä nämä vapaat viikonloput ovat kyllä todella rentouttavia. Nyt kun niitä on taas ollut, niin on kyllä kieltämättä huomannut todellakin sen kuinka henkinen jaksaminen on ollut parempaa päin ja muutenkin aikaa on riittänyt kaikenlaiselle.

Tietenkään tässä työssä kun kahta et voi saada, niin tilannehan on nopeasti sitten se että vaikka vapaa-aikaa olisikin, niin viikonlopuista kertyvät lisät ja vähän suuremmat palkat eivät sitten olekaan enää sinun heiniäsi.

Mutta joo, neljän päivän tauon jälkeen palasin eilen töihin. Tuntui surrealistiselta olla neljä päivää putkeen pois töistä, sillä työ hapotti jo taas kertaalleen niin rankasti että oikein sattui. Töihin saapumisen jälkeen sitten koin sen kuuluisan pienimuotoisen henkisen hajoamisen tänne valvomon lattialle ja sen jälkeen keräsin itseni. Nyt istun sitten taas tässä.

Tämän viikon ongelmat ovat olleet enemmän käytännön tasoa; uutta työvuorolistaa ei ole tullut postissa, työnjohto on ollut tavalliseen tapaansa varsin hiljainen (joka on kai ihan hyväkin) sekä olen tainnut sairastua vissiin kurkkukipuun.

Itse työtehtävät eivät myöskään ole juuri muuksi muuttuneet. Olen lopettanut turhan tarinoinnin jokaisesta pikkuasiasta ja käänteestä pitkin päivää raportteihin, sillä en jaksa enää koreilla verbaalisesti raportteihin niin kuin joskus ennen. Keskityn nyt vaan jaksamaan päivän kerrallaan, vaikka pimeä ja synkkä talvikin on tulossa.

Fuusioitumisista

Enpä ole tämän blogin puolella pahemmin mutustellut tätä suurinta alan uutista, eli monipalvelufirmojen G4S:n ja ISS:n yhdistymistä G4S:n suorittaman yrityskaupan johdosta.

Kyseessähän on tosiaan aika kova juttu, sillä nyt nämä monikansalliset ja maailmanlaajuiset firmat todellakin pistävät jossain vaiheessa hynttyyt yhteen.

Se mitä se taas minusta tulee enteilemään eniten on varmaan se että tosi moni potentiaalinen asiakasfirma alkaa keskittää näitä palveluidensa hankintoja yhdelle firmalle, sillä jos yhdeltä firmalta saa siivoukset, vartioinnit ja mahdollisesti vielä ruokailupalvelutkin samaan syssyyn, niin miksi sitten ostaa samoja palveluita parilta eri firmalta? Tämä nyt sitten vaan luo aikamoisen varjon sellaisten vartiointiliikkeiden ylle joilla tällaisia monipalvelukonsepteja ei ole vielä sisällytetty hintaan. Uskon että sellaiset firmat tippuvat auttamattomasti pois markkinoilta, jotka eivät ole valmiita ainakaan täällä PK-seudulla olemaan juuri monipalveluyrityksiä ja tarjoamaan sen yhden vartijan tai vastaavanlaisen tekemään mahdollisimman monta hommaa.

Tulevaisuus näyttää siis aika moninaiselta. Kenties ennen pitkää vartijan pitää olla oman ammattinsa ohella talonmies, siivooja sekä muutama muukin, sillä muuten hänen ammattitaidolleen ei sinänsä ole kysyntää.

Taidamme elää samalla melko mielenkiintoisia ja pelottavia aikoja.

Muistakaa tämä: kielletty ajosuunta!

Olen alkanut miettimään hyvin vahvasti sitä minkälaisen viestin annan työstäni sekä vielä enemmän itsestäni tämän blogin kautta.

Aika usein nimittäin tuntuu että tämä työ ei todellakaan ole a) minua varten sekä b) sen arvoista moneltakaan kantilta katsottuna. Minun omaan arvomaailmaani ei kuitenkaan sovi jutella tällaisessakaan blogissa asioista sellaisina minkälaisina ne voisivat olla jonkun alan firman rekrytointijulisteissa tai isompien pomojen mainoslauseissa- vaan vain ja ainoastaan sellaisina minkälaisina minä ne näen.

Jos minulta nyt kysyttäisiin että minkälaisen ihmisen "alaa" tämä olisi ja kannattaako tänne tulla- vastaisin varmaan että kaikki se hohto jota tässä työssä voisi edes olla on hetkessä koettu ja aika äkkiä monikin ihminen tähän kyllästyy. Saatat kyllästyä tähän nopeammin kuin uskotkaan, sillä niin juuri kävi minulle.

Ehdotan tätä kesätyöpaikaksi sekä työksi heille jotka tekevät tätä vähän ja osa-aikaisesti. Kunhan ihmisellä on jotain fiksumpaa pääasiallisena tekemisenmuotonaan ennen tätä, niin kaikki on varmasti hyvin. Sitten kun tätä kuitenkin rupeaa tekemään joka päivä työnään, niin huomaat kyllä itsesi melko väsyneeksi joko liiasta työstä tai liian vähäisestä työstä.

Eräs alalla ollut tyyppi kirjoitti osuvasti eräällä palstalla siitä kuinka hyvin pieni prosentti tämän alan työntekijöistä on tässä todella sydämellä mukana. Suurin osa on täällä vain aikansa ja lähtee pois. Pyrin itsekin tähän niin pian kuin mahdollista.

Vaihtelu virkistää

Tänään menin sitten kolmanteen työkohteeseeni päivävuoroon aulaan.

Tämä on ihan kivaa vaihtelua, sillä pitkät iltavuorot ja myöhäiset "epäihmisten työajat" alkavat kyrsiä aikalaillakin. Toki näissä virastotyöajoissa on sitten vaan se, että vaikka pääsetkin kotiin ihan ihmisten aikoihin ja vapaa-aikaa jää ihan mukavasti, niin näiden respojen tekeminen on toisinaan älyttömän tylsää. Mikäli kyseessä on tällainen lähinnä asiakasfirman sisäisten yhteistyökumppanien tapaamiseen tarkoitettu työkohde, niin työtahti ei ole kovin nopeaa vaan asiakkaita voi käydä keskimäärin yksi tai kaksi muutaman tunnin välein. Toisinaan käy yksi tai kaksi asiakasta päivässä.

Toki näissä kohteissa on se hyvä puoli että vaikka tännekin satunnaisesti urpoa porukkaa eksyy, niin nykyään kumminkin tässä kohteessa sisään pääsee vain asiakasyrityksen omat henkilöstöt sekä sitten kutsutut vieraat, jotka eivät tosiaan aiheuta hämminkiä. Tämä on siis aikalailla vastaanottoapulaisen hommaa.. vai pitäisikö sanoa "vastaanottovirkailijan".

Parasta näissä kohteissa on tietysti se että ilmaista kahvia (Capuccinoa, Lattea, Latte Macchiattoa yms.) erilaisilla variaatioilla kyllä löytyy. Toisaalta työtunnit nyt kuluvat kenties ihan yhtä verkkaisesti, mutta pääsee sentään edes jotenkin hyvissä ajoin pois paikalta.

Yleisesti ottaen niin nämä hommat ovat myös sitten kai sitä tavaraa jota "true vartijat" kavahtavat, sillä nämä nyt sitten eivät luo sitä kovaa ja varmaa turvallisuutta patukka vyölenkissä ja käsirautakotelo toisella puolella. Onhan se toki totta että nämä reception-hommat ovat monestikin uusien monipalvelukonseptien luomia markkinarakoja, joihin on saatu sitten ympättyä porukkaa vartijan vaatteet päällä ihan noin muuten vaan.

Itse tälle alalle siirtyessä en ollut aivan varma että minkälaiseen työtehtäviin minut laitettaisiin. Varauduin periaatteessa kaikkeen ja siksi kävin noita voimankäytön lisäkoulutuksiakin siinä sivussa. Päädyin kuitenkin tekemään muutaman respan ohella tuota "pääasiallista" kohdettani pukuhommissa, enkä koskaan haalaripuolelle ole vielä päätynytkään.

Kieltämättä nämä jutut ovat hyvää vaihtelua sille ainaiselle valvomossa istuskelulle. En myöskään itse katso että vaikkapa joku järjestyksenvalvonta tai vastaava olisi niin merkityksellistä duunia minulle, ettäkö haluaisin ehdottomasti sitä tehdä paljon vaarallisempana kuin näitä valvomoita ja respoja. Samaa palkkaa ja huonompaakin nimittäin irtoaa vaikkapa myymälävartioinnista- joka sekin on aika hektistä ja vaarallista hommaa tietyissä kohteissa. Uskoisin että siinä hommassa minua sitten taas vaivaisi se kuuluisa liian hektinen työ varsinkin palkka huomioiden.

Että joo.. 10,43€ tunnilta lisineen enimmäkseen persiillään istuen on juuri ja juuri se palkka työtehtävineen jonka katsoisin vaivan arvoiseksi. Toisaalta sitten taas tällainen "istut 8h enimmäkseen selaten nettiä"-työmuoto passivoi ihmistä aikalailla, eikä se ainakaan virkistä sellaisia ihmisiä jotka ovat jo valmiiksi perimmäisiltää laiskoja tai helposti kaikkeen tympääntyviä.

Toisaalta kun miettii monia työkavereitani- useat heistä tekevät tätä työtä jo muutaman vuoden kokemuksella. Eräskin nuori nainen oli akateemisista taustoistaan huolimatta seitsemättä vuotta tekemässä näitä töitä, enkä tiedä että oliko hän tyytyväinen vai vain pitkäaikaisesti syyn tai toisen johdosta umpikujassa. Itse en haluaisi enää niin pitkän ajan jälkeen olla näissä työtehtävissä, sillä olen jo nyt tuntenut tämän vuoden sisällä hyvin rankkaa "boreout"-ilmiötä töissäni siinä määrin, että on kai pieni ihme että jaksaisi vielä vuodelle 2012 asti jatkaa tätä(kin) työsuhdetta.

Kieltämättä töissä hapottaa. Jatkuvasti.

Urpojen maihinnousu

Juuri kun pääsi eilen kiittämään sitä että ne alkuaikojen kävijämäärien mukanaan tuomat hyvin pitkälle uusavuttomat, kaikesta valittavat ja selkeästi koko ajan hukassa olevat asiakkaat olivat loppuneet.

Tänään olen sitten taas kiltisti käynyt ohjaamassa naisia pois miesten WC-tiloista, käynyt ihmettelemässä sitä miksi naisihmiset haluavat Inva-WC:n puolelle, vaikka selkeästi heidän pitäisi varmaan mennä naisten WC-tiloihin. Naisten WC-tiloja ei kuitenkaan monikaan löydä- sitten ollaan myös vielä kaiken päälle ilkeitä ja vittumaisella äänensävyllä kuittaillaan päivänselvistä asioista.

Eli joo, kieltämättä nyt tuntuu taas aikamoiselta paskaduunilta tämä homma "taas vaihteeksi". Olen ottanut jo tavaksi olla sanomatta enää tyhmiä kyseleville asiakkaille yhtikäs mitään jonkun todella nolon tilanteen jäljiltä, vaan olen mulkaissut väsyneesti ja porhaltanut takaisin tänne valvomoon turhautumaan. Olen päättänyt että asiakkaamme saavat aivan rauhassa olla oikeassa ylväässä yksinäisyydessään, enkä missään nimessä edes jaksaisi lähteä mihinkään väittelyihin heidän kanssaan. Muutama kerta turistien kanssa kuseen jouduttuani tämä sai riittää.

Mutta, kyllä kai se on todettava että tässäkin sitä taas huomataan miten palvelualoilla työskentelevä ihminen kyllä varmasti huomaa ihmisten yleisen kiittämättömyyden melko tiuhaan työtehtävissään. Yllättävää on ehkä ollut se että nämä kiittämättömät asiakkaat eivät suinkaan ole olleet nuoria, vaan jo hyvän matkaa keski-iän ohittanutta sakkia, jonka perusperiaatteisiin näemmä kuuluu ihan muuten vaan aina oikeassa oleminen. Oikeastaan pakko todeta että nuoret ovat käyttäytyneet ihan kohtuullisen hyvin- eikä vartijana oleminen ole sekään tuonut mitään lisäturbulenssia välillemme.

Sanomattakin selvää kuitenki että tänään kohdatut paskat persoonallisuudet vituttavat. Enkä muuten tasan ole ainoa joka näin ajattelee, mutta sanotaan näin että oma henkinen "kilpeni" ei suinkaan ole vielä päässyt kehittymään niin kattavaksi ettäkö kestäisin nämä kaikki sekoilut ihan mukisematta.

Mutta joo, ikävästi tuntuu siltä että duuni on nyt taas näin vaihteeksi haastavaa.

Onneksi on kuitenkin vapaa viikonloppu! Palkkapussi ei ehkä kiitä, mutta ainakin henkinen jaksaminen sitäkin enemmän.

Paskaduunien ja vartijan uran korrelaatiosuhteista

Synkimpinä hetkinä mietin usein että teenkö sanan perinteisessä mielessä "paskaduunia".

Aika monella internetin anonyymillä keskustelupalstalla nimimerkit toisensa jälkeen toteavat omien vartijauriensa jälkeen tehneensä joko jossain määrin tai kokonaisuudessaan alipalkattua paskaduunia. Niin minäkin toisinaan ajattelen, vaikka tosiasia taitaakin olla että tätäkin huonompaa duunia kyllä löytyy jos vaan lähtee hakemaan.

Monien itseäni vähän vanhempien ihmisten mielestä tällainen duuni ei olisi voinut sopia parempaan rakoon omaa elämäntilannettani ajatellen. Minua usein onnitellaan siitä että vaikka tämä ei ehkä mikään loistoduuni olekaa, niin olosuhteet ja lähtökohdat huomioonottaen asiat tosiaan voisivat olla pahemminkin. Olen näissä arvioissa jossain määrin aivan samaa mieltäkin, vaikka välillä tuntuukin että juuri tämän työkohteen seesteisyys ja suoranainen tylsän uuttuva ilmapiiri tekevät tästä kyllä ainakin itselleni paskaduunin aina tasaisin väliajoin.

No toki voidaan katsoa tätä duunia paskaduunina palkankin osalta. Toki on olemassa aloja joissa on tätäkin huonommat palkat- vaikka itse hyväksynkin nykyisen palkkatasoni korreloiden sitä sillä koulutuksen määrällä, jota tähän ammattiin päätymiseen tarvitaan. Ainoa asia mikä minua eniten palkkausjärjestelmässä vartiointialan osalta kismittää on juuri tuo että palkka maksetaan kahdessa erässä, johon olen kieltämättä tottunut vaikkakaan en kovin onnistuneesti.

Olen tavannut monia kollegoita jotka tosiaan ainakin melko iloisin mielin väittävät pitävänsä näistä töistä. Itse usein mietin tällaisia persoonia kohdatessani että heidän täytyy olla kyllä jossain määrin perusluonteeltaan laiskoja ihmisiä, joille laaja vapaa-aika työssä ja vieläpä siitä palkan kuittaaminen täytyy olla eräitä elämän huippuhetkiä. Tuntuu myös usein että tällaiset työkaverit ovat suhteellisen aloitteettomia yksilöitä, jotka ovat muutenkin antaneet itsensä elämän aallokoissa heittopusseiksi ilman sen kummempaa tarkoitusta tai päämäärääkään.

Eräs näissä hommissa ollut henkilö puki sanoiksi eräänä päivänä hänen kanssaan jutellessaan samoja asioita mitä minäkin olen tällä alalla huomioinut; sen että vaikka useimmiten matalapalkka-alana tännekään nyt ei ihan maisteritason porukkaa hakeudu, niin usein sitäkään vähää tietotaitoa tai muuta hyödyllistä jota joku vartijakandidaatti voisi omata ei hyödynnetä usein lainkaan.

Omakin tilanteeni on se että halusin aikoinaan tehdä paljon laajemmin aulakohteita, mutta mahdollisuuksia siihen tarjotaan etenkin nykyään hyvin vähän. Kielitaitoani ei juurikaan ole hyödynnetty- eikä se sen puoleen näissä tehtävissä mitenkään tule eduksi muutenkaan.

Totta kai jokainen selväjärkinen ihminen turhautuu.. ehkä jopa katkeroituu. Se varmaan selittää sen miksi luonnollinen poistuma tällä alalla on niin suurta. Uskon kuitenkin että pienellä pelisilmällä ja lähtökohtien tarkastelulla monikin kohde saisi oikeanlaisensa tekijän, eikä niin päin että supliikkimiehet istuisivat kellareiden komeroissa peräseiniä vartioiden ja sitten muskelimiehet tuijottelisivat yrityksien asiakkaita vastaanotossa kivikasvoisina päivästä toiseen.

On ikävää tajuta tällaisia asioita ja siksi joka päivä tunnen halua lähteä näistä töistä. Tietyt taloudelliset seikat elämässäni kuitenkin estävät asian vielä toistaiseksi, mutta ennen pitkää minun on lähdettävä näistä töistä jotta kykenen saamaan tai ainakin yrittämään sellaisia työtehtäviä itselleni jossa mahdollisimman paljon pystyisin olemaan taitojeni avulla esillä.

Kieltämättä tähän loppuun on siis vielä todettava, että vaikka vapaa-aikaa tässä työtehtävässä onkin hyvin paljon, niin aivan samanlaisia piirteitä näissä tehtävissä ei ole tullut vastaan kuin perinteisemmissä paskaduuneiksi määriteltävissä töissä. Toki koen että tässä työssä on piirteitä siitäkin asiasta, mutta ehkäpä kokonaisuudessaan en laskisi tätä vielä paskaduunin puolelle, vaikka kieltämättä varmasti todella moni entinen ja nykyinen kollegakin moisen tekisi silmääkään räpäyttämättä.

Hälytyskorvauksella eteenpäin

Niinhän siinä sitten kävi että töihin mentiin että paukahti.

Ihmettelin omituista päivän vapaata keskellä viikkoa kun kumminkin huomenna perjantaina olisi vielä pitänyt mennä töihin ennen viikonloppua. Noh, tämähän ei luonnollisestikaan toteutunut millään tapaa, vaan kävikin niin että eilen enemmän tai vähemmän pyydettiin töihin täksi päiväksi.

Parasta ei suinkaan tässä ollut se että pääsi töihin, vaan se että näin lyhyellä aikavälillä ilmoitetusta lisävuorosta kuuluu maksaa hälytyskorvaus. Toisin sanoen tämä meinaa tuplapalkkaa, joka on tosiaan aika kaunis asia näinkin pitkien vuorojen tiimoilta.

Ennen kuin viime tai edellistä työehtosopimusta viilattiin, niin tämä hälytyskorvaus oli kuulemma vain muutaman euron lisä tuntipalkkaan. Sillä ei välttämättä kovin moni lähtenyt töihin, mutta nyt tämä hälytyskorvauksen kuittaaminen tuplapalkkana vuorolta tosiaan saa ihmisen kuin ihmisen liikkeelle. Ainakin useimmiten.

Itse olen näitä hälykorvausvuoroja tehnyt aika tiuhaan tahtiin. Niitä tulee lähes jokaisessa periodissa ainakin minulle tämän ollessa nyt toinen kerta tähän listaan. Tällainen peli on oikeastaan ollut ihan normaalia aivan alusta asti, enkä ehkä osaa edes kuvitellakaan että millä rahoilla mm. piirikuskit ovat liikkeellä heidän pitkillä vuoroillaan ja siihen päälle vielä mahdollisilla hälykorvauksilla.

Huono puoli tässä asiassa toki on vaan sitten se että parempaa on olla suunnittelematta mitään kovin varmaa ja lukkoonlyötyä koskaan mihinkään väliin. Se hiertää ja on hiertänyt parisuhdetta ja muitakin sosiaalisia kontakteja useampaankin kertaan, mutta minkäs teet kun näillä paskapalkoilla on pakko lähteä mikäli mielii jotakin aikaiseksi saada.

Luonnollinen alasajo

En ole suoraan sanottuna jaksanut taas kirjoitella vähään aikaan.

Ei siltikään hätää, sillä ei täällä nyt mitään niin mullistavaa ole tapahtunutkaan ettäkö omia postauksia asioista kannattaisi tehdä.

Lomiin sain varmistuksen. Lämmittää mieltä kyllä suurelti juuri nyt tietää että seuraavan kuun lopulla ei tarvitse viikkoon tulla töihin, vaan saa olla tästä kaikesta todellakin rauhassa.

Asiakkaat ovat jossain määrin rauhottuneet alun suunnattomasta sekamelskasta. Tuntuisi nyt siltä että ne kaikkein kiukkuisimmat tapaukset eivät todellakaan ole enää liikkeellä, vaan työkohteen seesteinen rauhallisuus on palannut normaaliksi työtahdiksi. Toivottavasti tämä jatkuisi ainakin vuoden loppuun.

Töistä noin yleensä ottaen on kai todettava, että jonkun verran vapaatakin tässä näyttää kertyvän. Pelkään vain sen tosin näkyvän palkkapussissa, mutta toisaalta pakko myös todeta että koskaan ennen ei tämä työ ole taas vaihteeksi hapottanut yhtä rankasti kuin nyt. Moni asia sen kuuluisan "työn luonteen" osalta on jälleen ottanut päähän ja rankasti, eikä nyt vuoden loppua kohden mentäessä hirveästi näyttäisi tahti sen suhteen muuttuvan muutenkaan.

Tuntuu usein siltä että kaikkea eivät ole nähneet hekään kollegoista, jotka kuulemma pitävät työstään tällä alalla ja näkevät sen merkityksellisenä. Itse en ole tehnyt tätä työtä kuin sen yhdeksän kuukautta ja jo nyt tuntuu että tämä toimettomuus on kenties se mikä syö miestä eniten. Toisaalta tiedostan myös sen että liika toiminta syö miestä vähintään yhtä nopeasti- ellei jopa nopeamminkin. Kaikkeen tällä alalla väsyy ennen pitkää oli se työtehtävä mikä tahansa variaatio näistä.

Osasin kyllä odottaakin henkistä loppuunpalamista tämän työn äärellä. En ollut viljellyt erityisen ruusuista kuvaa tästä ammatista muutenkaan ennen kuin näihin töihin menin, mutta sanotaan näin että odotin tämän työn olevan paljon aktiivisempaa jopa näissä hiljaisemmissakin kohteissa kuin mitä se nyt sitten lopulta olikaan. Lisäksi tämän työkohteen henkilökunnan välillä esiintyvät jännitteet luovat tänne myös huonoa ilmapiiriä, joka valitettavasti kyllä vaikuttaa minuunkin melko tappavasti mielialojen suhteen.

Joku viisas kai neuvoisi tässä vaiheessa laittamaan pelin poikki ja unohtamaan koko homman. Itse pyrin pikemminkin tässä vaiheessa etääntymään tämän työn todellisuudesta ja jollain tapaa ihan vaan unohtamaan että duunissa nyt voi olla näinkin tylsää, puuduttavaa, virikkeetöntä ja muutenkin paskamaista päivästä toiseen.

Sinne sun tänne

Kävi sitten niin että minulla ei ole kuulemma talvilomamahdollisuutta tällä kertaa. Viime kesästä on kuitenkin jäljellä kuusi päivää lomaa, joita en ole kuulemma pitänyt. Esimies totesi että voin pitää kyseiset lomat kai suurinpiirtein tai tarkalleen samaan ajankohtaan, mutta ei tietenkäään voi olla varma.

Tosiaan olin töissä koko viime kesän. Nyt voisi olla ihan hyvä hetki nauttia niidenkin säistä johtuneiden hikisten päivien huumasta näin jälkeenpäin.

Henkilökohtaisessa elämässä menee muuten taas niin kuin vuoristoradalla. Olinkin jo unohtanut minkälaista parisuhteet voivat parhaimmillaan tai pahimmillaan olla. Henkisesti ja fyysisesti varsin verottavaa ensinnäkin töissä vaan odottaa että päivä loppuisi ja sitten vapaalla ollessa tuntee että nyt menee kaikki taas aivan päin jotain.

Tyyntä myrskyn silmässä

Ilmat ovat tosiaan kylmenneet aikalailla ja säätiedotuksetkin lupailivat ensilunta ehkä jo seuraavalle viikolle. Forecan sääennusteen mukaan lunta olisi tulossa jo kai seuraavalla viikolla, mutta totisesti toivon ettei niin tule käymään.

Töissä on ollut jotenkin parin ensimmäisen viikon kaaoksen jäljiltä hiljaisempaa. Tämä on ihan hyvä juttu tässä vaiheessa, sillä pelkäsin jo laajasti sitä että tällainen rumba vai käyttäisinkö termiä sirkus jatkuisi useamman kuukauden.

Itse olen edelleen aika mietintäkannalla tuon talviloman kanssa. Tarvitsisin kyllä lomaa, mutta onko se nyt sitten viisampaa säästää ne lomat vielä kesälle mikäli mahdollista, vai polttaako ne nyt sitten loppuun tässä vaiheessa. Kyllähän loma nyt tosiaan kelpaisi, mutta en tiedä että tarkalleen milloin.

Voinee myös olla että pidän hiukan taukoa tämän blogin kirjoittelusta, sillä juuri nyt pienen "virtapiikin" jälkeen tilanne on ainakin täällä normalisoitunut jonkun verran. Jäädään siis odottelemaan niitä tarkempia aikoja.

Puikoissa taas

No en voi sanoa ettäkö maanantai olisi ollut mitenkään erityisen tyhjentävä vapaapäivä.

Juoksin ympäri kaupunkia erinäisillä asioilla ja muutenkin syksyn myötä satoi koko ajan minne vaan meninkin.

Tänään töissä sitten taas mikään ei ole ollut sen kummempaa- onneksi kuitenkin rauhallisempaa. Ärsyttäviä asiakkaita kyllä taas löytyi vaikka millä mitalla, mutta en sitten tiedä että onko siinäkään enää mitään uutta. Ottaa vaan päähän tietynlaisten vanhempien naishenkilöiden käyttäytyminen täällä.

Lisäksi tuli kyselyitä siitä että milloin huvittaisi pitää talvilomiaan. Itselleni on kai toistaisen työsuhteen aikana kertynyt lomaa noin kymmenisen päivää, mutta pahinta tulee olemaan sen päättäminen että milloin noita lomiaan oikein pitelisi. Oikeastaan en edes ole varma että tulenko pitämään lomaa ollenkaan tänä talvena, vai mennäänkö suosiolla sitten vähän pitemmillä kesälomilla.

Kovin tuntuu kyllä tämäkin vuodenaika kylmältä ja pimeältä.

Sunnuntaityötä

Eilen oli taas mukavan terapeuttinen ilta naisystäväni kanssa. Kieltämättä se teki tästä työpäivästä vaivan arvoisen kun sai vaan olla toisen kanssa eikä tarvinnut sen kummemmin miettiä mennyttä tai tulevaa.

Muutenkin alkavat fiilikset olemaan aikalailla voiton puolella, kun miettii että tänään on sen seitsemän päivän työviikon viimeinen työpäivä. Palkinnoksi tuplapalkka ja huominen vapaapäivä. Jee.

En kuitenkaan enää tiedä että ovatko nämä tällaiset viikot vaivan arvoisia. Uskoisin että tällainen työtahti alkaa kyllä painaa ikäisiänikin ihmisiä, eikä tämä ole suinkaan ensimmäinen kerta kun olen seitsemän päivää viikosta töissä. Tein tällaisia vuoroja aivan työuran alussa, mutta kuten sanottu niin eipä silloin tarvinnut hirveästi elämästään noin niin kuin sosiaaliselta kannalta huolehtiakaan. Toisaalta eipä tällaisista työputkista aivan hirvittäviä summia kyllä makseta, mutta kyllä siitä ihan kohtuullinen korvaus rahallisesti tulee- harmi vaan että kaikenlainen vapaa-aika putoaa lähes nollaan ja noin yhdeksää tuntia päivittäin töissä haahuilevana sitä kyllä miettii että onko se lopultakaan sen arvoista.

Kovaa vauhtia?

Lauantaipäivä töissä.

Yleinen konsensus työpaikalla taitaa olla se että työn vaativuustaso on noussut. Se on tietysti vähän ikävää kun on tottunut rauhalliseen, lähes uneliaaseen tahtiin tässä työkohteessa. Ei kuitenkaan sovi väittää etteikö tässä olisi nyt hyvätkin puolensa, sillä työvuorot kuluvat nyt paljon nopeammin kun on koko ajan jotain tekemistä. Tulen kuitenkin varmasti huokaisemaan helpotuksesta sitten kun tämä kaikki on ohitse.

Siltikin nämä tämänkertaiset asiakkaat vituttavat ehkä eniten. Olen ollut melko turhautunut töissä tämän koko viikon, mutta nyt näyttäisi että tahti on hiljenemään päin. Toisekseen lämpöä tuo sekin tieto että seuraavalla viikolla olen ainakin teoriassa vain neljä päivää töissä ja saan avonaisen viikonlopun palkinnoksi. Ehkä.

On vaikea suhtautua edelleen siihen että työni on nyt viimeiset yhdeksän kuukautta olleet hiljaista sakkaa kaikkien kohteiden osalta. Nyt kuitenkin pärähti käyntiin sellainen aika että töitä yhtäkkiä onkin taas vaikka muille jaettavaksi asti. Tulee olemaan pelottavaa katsella tämän tahdin mahdollista nopeutumista ja sitä missä psyko-fyysis-sosiaalisen kokonaisuuteni osalta olenkaan oman kunnon tiimoilta vuodenvaihteen jälkeen.