Lauantaipäivä töissä.
Yleinen konsensus työpaikalla taitaa olla se että työn vaativuustaso on noussut. Se on tietysti vähän ikävää kun on tottunut rauhalliseen, lähes uneliaaseen tahtiin tässä työkohteessa. Ei kuitenkaan sovi väittää etteikö tässä olisi nyt hyvätkin puolensa, sillä työvuorot kuluvat nyt paljon nopeammin kun on koko ajan jotain tekemistä. Tulen kuitenkin varmasti huokaisemaan helpotuksesta sitten kun tämä kaikki on ohitse.
Siltikin nämä tämänkertaiset asiakkaat vituttavat ehkä eniten. Olen ollut melko turhautunut töissä tämän koko viikon, mutta nyt näyttäisi että tahti on hiljenemään päin. Toisekseen lämpöä tuo sekin tieto että seuraavalla viikolla olen ainakin teoriassa vain neljä päivää töissä ja saan avonaisen viikonlopun palkinnoksi. Ehkä.
On vaikea suhtautua edelleen siihen että työni on nyt viimeiset yhdeksän kuukautta olleet hiljaista sakkaa kaikkien kohteiden osalta. Nyt kuitenkin pärähti käyntiin sellainen aika että töitä yhtäkkiä onkin taas vaikka muille jaettavaksi asti. Tulee olemaan pelottavaa katsella tämän tahdin mahdollista nopeutumista ja sitä missä psyko-fyysis-sosiaalisen kokonaisuuteni osalta olenkaan oman kunnon tiimoilta vuodenvaihteen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti