Kieltämättä nämä vapaat viikonloput ovat kyllä todella rentouttavia. Nyt kun niitä on taas ollut, niin on kyllä kieltämättä huomannut todellakin sen kuinka henkinen jaksaminen on ollut parempaa päin ja muutenkin aikaa on riittänyt kaikenlaiselle.
Tietenkään tässä työssä kun kahta et voi saada, niin tilannehan on nopeasti sitten se että vaikka vapaa-aikaa olisikin, niin viikonlopuista kertyvät lisät ja vähän suuremmat palkat eivät sitten olekaan enää sinun heiniäsi.
Mutta joo, neljän päivän tauon jälkeen palasin eilen töihin. Tuntui surrealistiselta olla neljä päivää putkeen pois töistä, sillä työ hapotti jo taas kertaalleen niin rankasti että oikein sattui. Töihin saapumisen jälkeen sitten koin sen kuuluisan pienimuotoisen henkisen hajoamisen tänne valvomon lattialle ja sen jälkeen keräsin itseni. Nyt istun sitten taas tässä.
Tämän viikon ongelmat ovat olleet enemmän käytännön tasoa; uutta työvuorolistaa ei ole tullut postissa, työnjohto on ollut tavalliseen tapaansa varsin hiljainen (joka on kai ihan hyväkin) sekä olen tainnut sairastua vissiin kurkkukipuun.
Itse työtehtävät eivät myöskään ole juuri muuksi muuttuneet. Olen lopettanut turhan tarinoinnin jokaisesta pikkuasiasta ja käänteestä pitkin päivää raportteihin, sillä en jaksa enää koreilla verbaalisesti raportteihin niin kuin joskus ennen. Keskityn nyt vaan jaksamaan päivän kerrallaan, vaikka pimeä ja synkkä talvikin on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti