En ole suoraan sanottuna jaksanut taas kirjoitella vähään aikaan.
Ei siltikään hätää, sillä ei täällä nyt mitään niin mullistavaa ole tapahtunutkaan ettäkö omia postauksia asioista kannattaisi tehdä.
Lomiin sain varmistuksen. Lämmittää mieltä kyllä suurelti juuri nyt tietää että seuraavan kuun lopulla ei tarvitse viikkoon tulla töihin, vaan saa olla tästä kaikesta todellakin rauhassa.
Asiakkaat ovat jossain määrin rauhottuneet alun suunnattomasta sekamelskasta. Tuntuisi nyt siltä että ne kaikkein kiukkuisimmat tapaukset eivät todellakaan ole enää liikkeellä, vaan työkohteen seesteinen rauhallisuus on palannut normaaliksi työtahdiksi. Toivottavasti tämä jatkuisi ainakin vuoden loppuun.
Töistä noin yleensä ottaen on kai todettava, että jonkun verran vapaatakin tässä näyttää kertyvän. Pelkään vain sen tosin näkyvän palkkapussissa, mutta toisaalta pakko myös todeta että koskaan ennen ei tämä työ ole taas vaihteeksi hapottanut yhtä rankasti kuin nyt. Moni asia sen kuuluisan "työn luonteen" osalta on jälleen ottanut päähän ja rankasti, eikä nyt vuoden loppua kohden mentäessä hirveästi näyttäisi tahti sen suhteen muuttuvan muutenkaan.
Tuntuu usein siltä että kaikkea eivät ole nähneet hekään kollegoista, jotka kuulemma pitävät työstään tällä alalla ja näkevät sen merkityksellisenä. Itse en ole tehnyt tätä työtä kuin sen yhdeksän kuukautta ja jo nyt tuntuu että tämä toimettomuus on kenties se mikä syö miestä eniten. Toisaalta tiedostan myös sen että liika toiminta syö miestä vähintään yhtä nopeasti- ellei jopa nopeamminkin. Kaikkeen tällä alalla väsyy ennen pitkää oli se työtehtävä mikä tahansa variaatio näistä.
Osasin kyllä odottaakin henkistä loppuunpalamista tämän työn äärellä. En ollut viljellyt erityisen ruusuista kuvaa tästä ammatista muutenkaan ennen kuin näihin töihin menin, mutta sanotaan näin että odotin tämän työn olevan paljon aktiivisempaa jopa näissä hiljaisemmissakin kohteissa kuin mitä se nyt sitten lopulta olikaan. Lisäksi tämän työkohteen henkilökunnan välillä esiintyvät jännitteet luovat tänne myös huonoa ilmapiiriä, joka valitettavasti kyllä vaikuttaa minuunkin melko tappavasti mielialojen suhteen.
Joku viisas kai neuvoisi tässä vaiheessa laittamaan pelin poikki ja unohtamaan koko homman. Itse pyrin pikemminkin tässä vaiheessa etääntymään tämän työn todellisuudesta ja jollain tapaa ihan vaan unohtamaan että duunissa nyt voi olla näinkin tylsää, puuduttavaa, virikkeetöntä ja muutenkin paskamaista päivästä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti