Pidin taas muutaman päivän kirjoitustauon ja opetin sillä aikaa vakiorespaani erään uusvanhan kesätyöntekijän. Onneksi kyseinen tyyppi oli jopa istunut pitkään aiemmissa elämänvaihessaan respassa, joten tämä ei nyt sitten ollut hirveän paha keikka noin niin kuin perehdytysmielessä.
Kolme työpäivää olisi myös nyt jäljellä ennen suuren ja mahtavan kesäloman alkua. Tänään minulle nyt sitten maksettiin lomarahat vielä palkan päälle, että sinänsä kyllä kelpaa hymyillä. Toisaalta taas ajateltuna kun ainoat hymyn aiheet tässä työssä ovat palkkapäivät, niin eipä se enää mistään kovin mielekkäästä työstä tai pikemminkin moisen tekemisestä mitään kerro.
Istun nyt siis nämä kolme päivää täällä iltakohteessani. Tylsää tulee varmaan olemaan, mutta se nyt toisaalta on ihan hyvä juttu ottaen huomioon sen että vain ja ainoastaan lomaa ollaan tässä viettämässä. Tärkeää on myös huomioida sitten se, että tälle blogille tulee myös stoppi nyt lomani ajaksi, sillä en näe todellakaan mitään syytä kirjoittaa tätä heinäkuussa ollessani lomalla. Kaiken järjen mukaan siis blogia tullaan päivittämään vasta heinäkuun lopulla tai viimeistään elokuun alussa.
Huomasin tänään työvuoroon tullessani että edellisen vuoron vaksi oli takavarikoinut kohteesta jonkun haisevan Alepan muovikassin, jonka sisältä löytyi hieltä haisevia vaatteita sekä kourallinen tyhjiä viina- ja sekä olutpulloja. Sinänsä kunnioitettavaa että kollega oli noukkinut nämä ylipäätään talteen, mutta vielä siihen päälle oli katsonut moiset noukkimisen arvoiseksi talteen ylipäätään eikä suoraan heittänyt roskiin.
No joo, nähtäväksi jää saapuvatko nämä spurgut hakemaan tavaroitaan tässä joskus takaisin.
Olen myös aktivoitunut käymään jälleen salilla ilmojen ollessa vain lähinnä järkyttävää vesisadetta. Olen saanut taas siis liikuntaputken käyntiin, enkä ole kaljoitellut juuri ollenkaan paitsi muutaman saunan yhteydessä juhannuksena.
Todetaan siis että työperäinen ahdistus ja uupumus ei ehkä nyt ole kaikista kovimmillaan, mutta ehkä se taas tulee olemaan ennen pitkää kunhan töihin palataan. Olen kuitenkin nyt jo työasioiden osalta aikalailla lepotilassa, joten toivottavasti mitään kovin maailmoja mullistavaa ei tapahdu ennen lomaa nyt sitten kumminkaan.
Päivitellään nyt vielä tilannetta viikonlopun aikana.
perjantai 29. kesäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Respan viimeiset kärsimykset
Jälleen kerran informaatiokatkos valtasi työnteon siinä mielessä, että harppoessani maanantai-aamuna respakohteeseeni ei luvattua oppivuorolaista koskaan paikalle saapunutkaan.
Sain tietää että hän kuulemma saapuu huomiseksi, antaen tasan yhden päivän oppivuoron kuitenkin kohtuullisen hektiseen aulaan. Toivottavasti tuo yksi kahdeksan tunnin vuoro riittää hänelle, sillä en minä voi häntä ainakaan enää auttaa sitten kunhan keskiviikosta lähtien hänen pitäisi alkaa suoriutumaan täällä kaikesta itsekseen.
Respakohteessa koettiin myös tänään jälleen äärimmäisen vitutuksen tunnelmia, kun erään tätäkin respaa asiointipaikkanaan käyttävän firman edustaja saapui tiskille ja ilmoitti hävittäneensä jonkun supertärkeän talletuslokeron KAIKKI avaimet sekä oman kulkukorttinsa. Olin niin väsynyt että totesin naisen olevan melkolaisessa liemessä moisen tempun jäljiltä, mutta asiaa ruvettiin kuitenkin sitten hiljalleen selvittelemään ties minkä ja kenenkä suosiollisella avustuksella.
Näiden hukattujen avainten tiimoilta päädyttiin siis tilanteeseen jossa lopulta soiteltiin kahdelle lomalla olevalle ihmiselle, hätisteltiin huoltomiehiä ympäriinsä sekä sitten vielä muuten vaan sekoiltiin niin rankasti että minua rupesi vituttamaan. Toisekseen eräs aikalailla jo työuupumuksen kynnyksellä riutuva akka jota tämänkin kohteen yhteyshenkilöksemme kutsutaan tiuskaisi minulle pariin kertaan aika rankasti.
Missään vaiheessa kukaan ei muistanut läksyttää sitä urpoa joka ne avaimet oli alunperin hävittänytkin. Oikeastaan oli aivan vitun uskomatonta että joku idiootti tuolla suuruusluokalla oli edes moiset avainmäärät saanut harteilleen. Eipä olisi suoraan sanottuna kiinnostanut hevonkaan vittua setviä tuollaisia ihan täydestä huolimattomuudesta johtuvia toisten ihmisten aiheuttamia ongelmia.
On tosiaan helvetin hyvä että se kesäloma alkaa pikkuhiljaa koittamaan. En suoraan sanottuna kykene enää sanomaan ettäkö kohtaisin kovinkaan montaa työpäivää joista kykenisin enää nauttimaan, vaan totta puhuen nyt tämä työ on kyllä jo niin paskaisen kusista ihan joka vitun päivä että ei näitä töitä kestä enää kun parin päivän putkissa muutenkaan.
Tekisi mieli riipaista tänään vitutuskännit, mutta antaa asian olla kun on kai muutakin tähdellistä tekemistä.
Huomenna sitten toivotaan että se oppivuoro tulee olemaan astetta asiallisempi, vaikka sekin tuntuu jo nykyään olevan aikalailla luksusta yrittää enää saada edes työpäiviään kulumaan asiallisesta tässä ammatissa.
Sain tietää että hän kuulemma saapuu huomiseksi, antaen tasan yhden päivän oppivuoron kuitenkin kohtuullisen hektiseen aulaan. Toivottavasti tuo yksi kahdeksan tunnin vuoro riittää hänelle, sillä en minä voi häntä ainakaan enää auttaa sitten kunhan keskiviikosta lähtien hänen pitäisi alkaa suoriutumaan täällä kaikesta itsekseen.
Respakohteessa koettiin myös tänään jälleen äärimmäisen vitutuksen tunnelmia, kun erään tätäkin respaa asiointipaikkanaan käyttävän firman edustaja saapui tiskille ja ilmoitti hävittäneensä jonkun supertärkeän talletuslokeron KAIKKI avaimet sekä oman kulkukorttinsa. Olin niin väsynyt että totesin naisen olevan melkolaisessa liemessä moisen tempun jäljiltä, mutta asiaa ruvettiin kuitenkin sitten hiljalleen selvittelemään ties minkä ja kenenkä suosiollisella avustuksella.
Näiden hukattujen avainten tiimoilta päädyttiin siis tilanteeseen jossa lopulta soiteltiin kahdelle lomalla olevalle ihmiselle, hätisteltiin huoltomiehiä ympäriinsä sekä sitten vielä muuten vaan sekoiltiin niin rankasti että minua rupesi vituttamaan. Toisekseen eräs aikalailla jo työuupumuksen kynnyksellä riutuva akka jota tämänkin kohteen yhteyshenkilöksemme kutsutaan tiuskaisi minulle pariin kertaan aika rankasti.
Missään vaiheessa kukaan ei muistanut läksyttää sitä urpoa joka ne avaimet oli alunperin hävittänytkin. Oikeastaan oli aivan vitun uskomatonta että joku idiootti tuolla suuruusluokalla oli edes moiset avainmäärät saanut harteilleen. Eipä olisi suoraan sanottuna kiinnostanut hevonkaan vittua setviä tuollaisia ihan täydestä huolimattomuudesta johtuvia toisten ihmisten aiheuttamia ongelmia.
On tosiaan helvetin hyvä että se kesäloma alkaa pikkuhiljaa koittamaan. En suoraan sanottuna kykene enää sanomaan ettäkö kohtaisin kovinkaan montaa työpäivää joista kykenisin enää nauttimaan, vaan totta puhuen nyt tämä työ on kyllä jo niin paskaisen kusista ihan joka vitun päivä että ei näitä töitä kestä enää kun parin päivän putkissa muutenkaan.
Tekisi mieli riipaista tänään vitutuskännit, mutta antaa asian olla kun on kai muutakin tähdellistä tekemistä.
Huomenna sitten toivotaan että se oppivuoro tulee olemaan astetta asiallisempi, vaikka sekin tuntuu jo nykyään olevan aikalailla luksusta yrittää enää saada edes työpäiviään kulumaan asiallisesta tässä ammatissa.
torstai 21. kesäkuuta 2012
Lähtölaskenta
No okei, viisi päivää kokonaisuudessaan jäljellä ennen kesälomaa. Näistä päivistä kaksi respassa sekä kolme päivää iltavuoroa kuun viimeisenä viikonloppuna.
Tänään kuitenkin päästään nauttimaan työnteosta aina tuonne seitsemään asti illalla, sillä vaikka tässä kohteessa osa asiakasfirmoista meneekin kiinni jo puoleltapäivin, niin siltikin täällä päivystetään toivottomassa vitutuksessa aina sinne iltaan saakka. Päätimme kuitenkin lähteä vaimokkeen kanssa sitten samantien töiden jälkeen viettämään juhannusta maaseudulle, joten ainakin nämä Helsingin meiningit unohtuvat hetkeksi.
Sinänsä kyllä vituttaa olla täällä töissä tappiin asti, sillä tämä sama kuvio toistui viime joulun aatonaattona, kun istuskeltiin täällä erään asiakasyrityksen toimesta loppuun saakka ja paikalla kävi jopa yksi asiakas. Silloin vitutus oli melkein armottomampi kuin nyt, mutta ei se kyllä poista sitä että tämäkin vituttaa aikalailla tyhjänpanttina seisomisena.
Useimmiten nämä vartiointialan työt sisältävät todella vääriä työaikoja jos mietitään sitä kuinka omaa sosiaalista elämäänsä pitäisi hoidella. Helvetillistä tämä on tosiaan parisuhteessa eläville niin kuin varmasti pienten lastenkin isille ja äideille, jotka kuitenkin todella paskalla palkalla vetelevät sanoinkuvaamattoman vittumaisia työvuoroja ja päätyvät vittumaisten asiakkaiden kanssa mitä erilaisimpiin kohtaamisiin.
Niin, edut ja työajat ovat kyllä todella uskomattoman paskoja tällä alalla. Ennen pitkää nämä kaikki edellä mainitut seikat alkavat kyllä kyrsimään, ellet sitten ole joku iki-sinkku vain vartiointialasta elävä hitusen työnarkomaani ihme-otus.
No mutta joo, pitemmittä puheitta keskitytään nyt sitten tähän päämäärättömään haahuiluun sekä netin selailuun seuraavat kuutisen tuntia, niin eiköhän sitten olla taas jossain määrin ihan helvetin valmiita hyppimään seinille..
Hauskaa juhannusta kaikille lukijoilleni täältä hikisten monitoreiden ja koneellisen ilmastoinnin värittämästä vartiovalvomosta!
Tänään kuitenkin päästään nauttimaan työnteosta aina tuonne seitsemään asti illalla, sillä vaikka tässä kohteessa osa asiakasfirmoista meneekin kiinni jo puoleltapäivin, niin siltikin täällä päivystetään toivottomassa vitutuksessa aina sinne iltaan saakka. Päätimme kuitenkin lähteä vaimokkeen kanssa sitten samantien töiden jälkeen viettämään juhannusta maaseudulle, joten ainakin nämä Helsingin meiningit unohtuvat hetkeksi.
Sinänsä kyllä vituttaa olla täällä töissä tappiin asti, sillä tämä sama kuvio toistui viime joulun aatonaattona, kun istuskeltiin täällä erään asiakasyrityksen toimesta loppuun saakka ja paikalla kävi jopa yksi asiakas. Silloin vitutus oli melkein armottomampi kuin nyt, mutta ei se kyllä poista sitä että tämäkin vituttaa aikalailla tyhjänpanttina seisomisena.
Useimmiten nämä vartiointialan työt sisältävät todella vääriä työaikoja jos mietitään sitä kuinka omaa sosiaalista elämäänsä pitäisi hoidella. Helvetillistä tämä on tosiaan parisuhteessa eläville niin kuin varmasti pienten lastenkin isille ja äideille, jotka kuitenkin todella paskalla palkalla vetelevät sanoinkuvaamattoman vittumaisia työvuoroja ja päätyvät vittumaisten asiakkaiden kanssa mitä erilaisimpiin kohtaamisiin.
Niin, edut ja työajat ovat kyllä todella uskomattoman paskoja tällä alalla. Ennen pitkää nämä kaikki edellä mainitut seikat alkavat kyllä kyrsimään, ellet sitten ole joku iki-sinkku vain vartiointialasta elävä hitusen työnarkomaani ihme-otus.
No mutta joo, pitemmittä puheitta keskitytään nyt sitten tähän päämäärättömään haahuiluun sekä netin selailuun seuraavat kuutisen tuntia, niin eiköhän sitten olla taas jossain määrin ihan helvetin valmiita hyppimään seinille..
Hauskaa juhannusta kaikille lukijoilleni täältä hikisten monitoreiden ja koneellisen ilmastoinnin värittämästä vartiovalvomosta!
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Pärinöissä ja tärinöissä.
Sulkukierroksia kesäilloissa. Avauskierroksia kesäaamuissa.
Päivät ovat useimmiten täysin samanlaisia eikä enää noin viikon päästä juurikaan muista että mitä sitä tuli tehtyä viime viikolla. Pääasiallisesti sellaiset asiakkaat vituttavat jotka ovat täysin avuttomia- tänäänkin eräs vanhempi täti kysyi minulta että "miksi tuossa on tuollaiset varoituskyltit.. tarkoittaako se ettei sinne saa mennä?"
Olen turvautunut energiajuomiin kahvin sijasta hereillä pysyäkseni, sillä tyhmyyksissäni olen ostanut niin pahaa kahvia tänne töihin ettei sitä oikein meinaa saada enää kurkusta alas. Toisaalta en ole ihan niin köyhä matalapalkka-alan työntekijänäkään etteikö minulla olisi varaa ns. "kunnon kahviin", mutta olen kumminkin ostanut tuota melko halpaa kahvia ihan vaan sen takia että sen kitkerä maku pitää minut hereillä toivottavasti ainakin korkean kofeiinipitoisuutensa ansiosta.
Eilen menin päästämään kahta vanhempaa naisihmistä inva-WC:n puolelle erään asiakasyrityksen porukan pyynnöstä. Arvasin heti nämä kaksi muijaa kohdattuani että todennäköisimmin toinen heistä ei varmastikaan pääsisi sieltä huussista ulos, sillä pärstäkerroin nyt vaan jotenkin varoitti minua asioiden kääntyvän juuri siten heidän kanssaan. Poistuin tilanteesta ehkäpä kymmeneksi minuutiksi, kun kyseisen WC-tilan joku hälytys pärähti soimaan ja saavuttuani paikalle siellä oven takana se toinen sitten lonksutti ovea ja yritti käskyttää sitä toista avaamaan. Murahdin sitten siihen että toinen näistä naisista siirtyisi pois alta, mutta juuri sillä samalla hetkellä tämä sisälle lukittautunut pääsi ulos. Huokaisten lähdin pois koko tilanteen jälkiselvittelystä.
Haluan nyt painottaa että asiakaspalveluasenteeni alkaa olemaan ainakin tämän kohteen osalta melkolailla lopuillaan. En tahdo jaksaa enää näitä tällaisia avuttomia urpoja, vaikka totta puhuen ihan yhtä urpoja ne asiakkaat ovat muissakin kohteissa joissa olen pyörinyt urani alusta alkaen. On kuitenkin hiukan parempi siirtyä taas vaihteeksi respan puolelle, sillä täällä paikkaripuolella ainakin asiakkaista ilmenee sellainen aito avuttomuus useammankin asian osalta joilta kohdin heitä yritetään auttaa. Ei tässä kukaan jaksa olla mikään lastenhoitaja isoille aikuisille ihmisille koko aikaa.. ainakaan enää.
Tässä kohteessa on vielä tämän viikon jälkeen jäljellä kolme vuoroa ennen kesälomaa. Respaa on kaksi vuoroa tulossa ensi viikolle, jolloin ainakin pääsee ihmisten ajoissa kotiin. Enimmäkseen kuitenkin iltavuoroa painetaan loppuun saakka.
Helpottavana asianhaarana voitakoon kuitenkin todeta, että heinäkuussa jolloin lomailen ei tarvitse tulla töihin ollenkaan. Julkisilla kulkuneuvoilla voisi nimittäin olla aika kusista matkustaa nyt kun täällä Helsingissä kaavaillaan jotain ihmeen uudistusta ja remontointia mm. metrolinjoihin, joita käyttävänä ihmisenä jo työmatkatkin nousisivat aivan uudenlaisiin paskan sfääreihin mikäli niitä joutuisi heinäkuussa käyttämään.
Loppukaneettina myöskin todettakoon, että minulla on risteillyt jo monta päivää mielessäni vain kylmä huurteinen olut sekä sen mukanaan tuoma vittuuntuneen keskushermoston lamauttava vaikutus. Tällä hetkellä unelmoin kaljanjuonnista kuumana kesäpäivänä enemmän kuin mistään muusta, sillä tämä työ ja ylipäätään työasiat ovat vaivanneet minua jo niin pitkään että tilanteen nollaaminen on jälleen kerran paikallaan.
Valitettavasti.
Päivät ovat useimmiten täysin samanlaisia eikä enää noin viikon päästä juurikaan muista että mitä sitä tuli tehtyä viime viikolla. Pääasiallisesti sellaiset asiakkaat vituttavat jotka ovat täysin avuttomia- tänäänkin eräs vanhempi täti kysyi minulta että "miksi tuossa on tuollaiset varoituskyltit.. tarkoittaako se ettei sinne saa mennä?"
Olen turvautunut energiajuomiin kahvin sijasta hereillä pysyäkseni, sillä tyhmyyksissäni olen ostanut niin pahaa kahvia tänne töihin ettei sitä oikein meinaa saada enää kurkusta alas. Toisaalta en ole ihan niin köyhä matalapalkka-alan työntekijänäkään etteikö minulla olisi varaa ns. "kunnon kahviin", mutta olen kumminkin ostanut tuota melko halpaa kahvia ihan vaan sen takia että sen kitkerä maku pitää minut hereillä toivottavasti ainakin korkean kofeiinipitoisuutensa ansiosta.
Eilen menin päästämään kahta vanhempaa naisihmistä inva-WC:n puolelle erään asiakasyrityksen porukan pyynnöstä. Arvasin heti nämä kaksi muijaa kohdattuani että todennäköisimmin toinen heistä ei varmastikaan pääsisi sieltä huussista ulos, sillä pärstäkerroin nyt vaan jotenkin varoitti minua asioiden kääntyvän juuri siten heidän kanssaan. Poistuin tilanteesta ehkäpä kymmeneksi minuutiksi, kun kyseisen WC-tilan joku hälytys pärähti soimaan ja saavuttuani paikalle siellä oven takana se toinen sitten lonksutti ovea ja yritti käskyttää sitä toista avaamaan. Murahdin sitten siihen että toinen näistä naisista siirtyisi pois alta, mutta juuri sillä samalla hetkellä tämä sisälle lukittautunut pääsi ulos. Huokaisten lähdin pois koko tilanteen jälkiselvittelystä.
Haluan nyt painottaa että asiakaspalveluasenteeni alkaa olemaan ainakin tämän kohteen osalta melkolailla lopuillaan. En tahdo jaksaa enää näitä tällaisia avuttomia urpoja, vaikka totta puhuen ihan yhtä urpoja ne asiakkaat ovat muissakin kohteissa joissa olen pyörinyt urani alusta alkaen. On kuitenkin hiukan parempi siirtyä taas vaihteeksi respan puolelle, sillä täällä paikkaripuolella ainakin asiakkaista ilmenee sellainen aito avuttomuus useammankin asian osalta joilta kohdin heitä yritetään auttaa. Ei tässä kukaan jaksa olla mikään lastenhoitaja isoille aikuisille ihmisille koko aikaa.. ainakaan enää.
Tässä kohteessa on vielä tämän viikon jälkeen jäljellä kolme vuoroa ennen kesälomaa. Respaa on kaksi vuoroa tulossa ensi viikolle, jolloin ainakin pääsee ihmisten ajoissa kotiin. Enimmäkseen kuitenkin iltavuoroa painetaan loppuun saakka.
Helpottavana asianhaarana voitakoon kuitenkin todeta, että heinäkuussa jolloin lomailen ei tarvitse tulla töihin ollenkaan. Julkisilla kulkuneuvoilla voisi nimittäin olla aika kusista matkustaa nyt kun täällä Helsingissä kaavaillaan jotain ihmeen uudistusta ja remontointia mm. metrolinjoihin, joita käyttävänä ihmisenä jo työmatkatkin nousisivat aivan uudenlaisiin paskan sfääreihin mikäli niitä joutuisi heinäkuussa käyttämään.
Loppukaneettina myöskin todettakoon, että minulla on risteillyt jo monta päivää mielessäni vain kylmä huurteinen olut sekä sen mukanaan tuoma vittuuntuneen keskushermoston lamauttava vaikutus. Tällä hetkellä unelmoin kaljanjuonnista kuumana kesäpäivänä enemmän kuin mistään muusta, sillä tämä työ ja ylipäätään työasiat ovat vaivanneet minua jo niin pitkään että tilanteen nollaaminen on jälleen kerran paikallaan.
Valitettavasti.
tiistai 19. kesäkuuta 2012
Kolme päivää
Yhden päivän pituisen palautumisajan jälkeen palattiin sitten taas tekemään iltavuoroa melko väsyneissä tunnelmissa. Oikeastaan en viitsi nyt edes mainita erästä sekoilua tässä jonka ansiosta meinasin joutua tekemään respavuoroa maanantaille. Onneksi en kuitenkaan joutunut, koska tilanne oli niin epäselvä.
Toisaalta alkaa kyllä olemaan aikalailla ikävä niitä ns. "päivävuoroja" respassa. Virastotyöaika on kyllä kaunis asia sinänsä, sillä nyt taas pitkän iltavuoroputken tehtyään sitä alkaa huomaamaan erinäisiä hajoamisen merkkejä omassa mielentilassaan jatkuvasti. Nukun muutenkin taas melko kehnosti, joten pitkät iltavuorot siihen vielä päälle eivät ole kovin hyvä juttu muutenkaan.
Juhannukseen on myöskin nyt sitten ne maagiset kolmisen päivää. Aikamoista kidutusta olla töissä nämä päivät, mutta minkäs teet kun ne kolme päivää on istuttava tässä samassa paikassa vaikka taivaalta putoaisi vanhoja akkoja sekä märkiä rättejä.
Olen jälleen päätynyt siihen oravanpyörään, jossa riudun töissä ja odotan vain kotiin pääsemistä. Itse työaika on mekaanista suorittamista eikä työssä viihtymisestä voi todellakaan puhua. Toisekseen tuntuu että melkeinpä kaikissa asiakasyrityksissä joissa olen töissä, niin satun olemaan sen henkilöstölle jonkinlainen ihmeellinen altavastaaja joka asiaan. Vituttaa että suurin osa ihmisistä näyttää näkevän vain ja ainoastaan työasuni, eikä sen alla pyristelevää ihmistä. Tämä työ aika pitkälti määrittää sinut ihmisenäkin näille asiakasyritysten (useimmiten) pelleille, jotka kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kun sinä vain siksi että eivät ole vartijoita.
Toisaalta alkaa kyllä olemaan aikalailla ikävä niitä ns. "päivävuoroja" respassa. Virastotyöaika on kyllä kaunis asia sinänsä, sillä nyt taas pitkän iltavuoroputken tehtyään sitä alkaa huomaamaan erinäisiä hajoamisen merkkejä omassa mielentilassaan jatkuvasti. Nukun muutenkin taas melko kehnosti, joten pitkät iltavuorot siihen vielä päälle eivät ole kovin hyvä juttu muutenkaan.
Juhannukseen on myöskin nyt sitten ne maagiset kolmisen päivää. Aikamoista kidutusta olla töissä nämä päivät, mutta minkäs teet kun ne kolme päivää on istuttava tässä samassa paikassa vaikka taivaalta putoaisi vanhoja akkoja sekä märkiä rättejä.
Olen jälleen päätynyt siihen oravanpyörään, jossa riudun töissä ja odotan vain kotiin pääsemistä. Itse työaika on mekaanista suorittamista eikä työssä viihtymisestä voi todellakaan puhua. Toisekseen tuntuu että melkeinpä kaikissa asiakasyrityksissä joissa olen töissä, niin satun olemaan sen henkilöstölle jonkinlainen ihmeellinen altavastaaja joka asiaan. Vituttaa että suurin osa ihmisistä näyttää näkevän vain ja ainoastaan työasuni, eikä sen alla pyristelevää ihmistä. Tämä työ aika pitkälti määrittää sinut ihmisenäkin näille asiakasyritysten (useimmiten) pelleille, jotka kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kun sinä vain siksi että eivät ole vartijoita.
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Meiningin huonompi puoli
Oli synkkä ja myrskyinen ilta.
Meno on ollut viime päivinä todella unettavaa, eikä pahemmin ole tullut tehtyä mitään fiksua töissä. Netin selaaminen ja vasta muutaman viikon päästä alkavan kesäloman sisällön suunnittelu lähinnä päässäni on kyllä kieltämättä vienyt enimmän aikani.
Vittumaisia puolia on kuitenkin työssä jälleen riittänyt, tosin tällä kertaa asiakasyritysten työntekijätahoilta enemmän kuin muualta. Juuri äsken eräs nenäkkään vittumainen asiakasyrityksen muija vittuili minulle siitä kai jotenkin hauskasti kuinka myöhään tässä kohteessa minun pitää olla paikalla useimmiten. Kieltämättä kun en muutenkaan koko tyypistä hirveästi pidä, niin tuollaiset mustanpuhuvat vittuilut kyllä riipaisevat hänen suustaan aika rankasti.
No joo, kieltämättä tyypillä on omanlaisena huumorintaju ja tylsistymiseni jo niin terminaalivaiheessa, että kai vielä muutama viikko sitten olisi pitänyt vaan ihan kylmästi suuttua niin maan perkeleen tulisesti- nyt kuitenkin olen lauha kuin viikon Bob Marley'tä kuunnellut jalopeura.
Ulkona sataa helvetisti, joten kai tästäkin on nyt sitten kiittäminen sisätöiden ominaisuudessa ammatinvalintaansa. On se kuitenkin aika puuduttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin istua yli kahdeksatta tuntia päivässä enimmäkseen selaten nettiä ja kävellen ympäriinsä. En yhtään ihmettele miksi näistä muutaman asiakasyrityksen tyypeistäkin on tullut tällaisia täysin ilman tunneälyä eläviä vitun mulkkuja, joita kelpaisi mielellään työnnellä alas kielekkeiltä pahimpina hetkinään heidän asennettaan seurattuaan mm. minua ja niin toisiaankin kohtaan.
Oikeastaan näiden asiakasyritysten porukoiden kanssa toimeentulo on kanssa eräs tärkeä aspekti tätä työtä, sillä jos vakionaamaksi jäät johonkin kohteeseen, niin opit kyllä kantapään kautta että ketkä siellä ovat ne hyvät ja ketkä huonot ihmiset persoonallisuuksiltaankin. Harmillista on tosiaan se että jos kohde on paska ja ihmiset siellä samalla paskoja, niin se heijastuu myös välittömästi sinuun ja työhösi.
Meno on ollut viime päivinä todella unettavaa, eikä pahemmin ole tullut tehtyä mitään fiksua töissä. Netin selaaminen ja vasta muutaman viikon päästä alkavan kesäloman sisällön suunnittelu lähinnä päässäni on kyllä kieltämättä vienyt enimmän aikani.
Vittumaisia puolia on kuitenkin työssä jälleen riittänyt, tosin tällä kertaa asiakasyritysten työntekijätahoilta enemmän kuin muualta. Juuri äsken eräs nenäkkään vittumainen asiakasyrityksen muija vittuili minulle siitä kai jotenkin hauskasti kuinka myöhään tässä kohteessa minun pitää olla paikalla useimmiten. Kieltämättä kun en muutenkaan koko tyypistä hirveästi pidä, niin tuollaiset mustanpuhuvat vittuilut kyllä riipaisevat hänen suustaan aika rankasti.
No joo, kieltämättä tyypillä on omanlaisena huumorintaju ja tylsistymiseni jo niin terminaalivaiheessa, että kai vielä muutama viikko sitten olisi pitänyt vaan ihan kylmästi suuttua niin maan perkeleen tulisesti- nyt kuitenkin olen lauha kuin viikon Bob Marley'tä kuunnellut jalopeura.
Ulkona sataa helvetisti, joten kai tästäkin on nyt sitten kiittäminen sisätöiden ominaisuudessa ammatinvalintaansa. On se kuitenkin aika puuduttavaa niin henkisesti kuin fyysisestikin istua yli kahdeksatta tuntia päivässä enimmäkseen selaten nettiä ja kävellen ympäriinsä. En yhtään ihmettele miksi näistä muutaman asiakasyrityksen tyypeistäkin on tullut tällaisia täysin ilman tunneälyä eläviä vitun mulkkuja, joita kelpaisi mielellään työnnellä alas kielekkeiltä pahimpina hetkinään heidän asennettaan seurattuaan mm. minua ja niin toisiaankin kohtaan.
Oikeastaan näiden asiakasyritysten porukoiden kanssa toimeentulo on kanssa eräs tärkeä aspekti tätä työtä, sillä jos vakionaamaksi jäät johonkin kohteeseen, niin opit kyllä kantapään kautta että ketkä siellä ovat ne hyvät ja ketkä huonot ihmiset persoonallisuuksiltaankin. Harmillista on tosiaan se että jos kohde on paska ja ihmiset siellä samalla paskoja, niin se heijastuu myös välittömästi sinuun ja työhösi.
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Tuulet puhaltaa
Kesä täydessä käynnissä.
Asiakasvirrat ovat aikalailla minimaalisia ja koostuvat jälleen vanhoista ihmisistä. Yllättävän vähän nämä kuitenkin tällä kertaa vittuilevat, vaikkakaan monikaan naisasiakas ei edelleenkään löydä vessaa oikeasta paikasta ja saa olla alati juoksemassa ohjaamaan heitä ties minne.
Alkuviikosta kohteeseen lensi sisälle pieni lintukin, jota sitten kolmen ihmisen voimin yritettiin ensin saada kiinni ja tämän jälkeen luovuttaa takaisin ulkoilmaan. Yllättävän kivuttomasti meni sekin tilanne kyllä lopulta.
Aikalailla hiljaistahan täällä kohteessa nyt on. Eilisen olin vapaalla ja tämän viikonlopun sitten vietän täällä koneellisen ilmastoinnin ihmemaassa odottaen että kello kuluu taas tappiin ja pois pääsee. Järkyttävää kyllä työskennellä toinen kesä puoliksi tällaisessa kohteessa, jossa koneellinen ilmastointi ja bunkkerimainen fiilis muutenkin peittää upean vihreän kesän tunteet ihan kokonaan.
Olen yrittänyt lukea täällä kirjoja sekä muuten vaan selailla nettiä ajan kuluttamiseksi kohteessa. Tuntuu vaan jotenkin niin syylliseltä kun ei ole oikein mitään tekemistä ja kuluttaa sitten aikaansa vaan istumalla ja lukemalla netistä erinäisiä juttuja sekä juomalla kahvia oikein urakalla. Täytyy myöntää että muutamana tämän viikon päivänä olen jälleen meinannut melkein nukahtaa tähän valvomon tuoliinkin.
Sanotaan nyt sitten vaikka näin että vitutukseni sekä työhön leipääntymiseni taitaa olla jo siinä määrin terminaalivaiheessa, että mikään nyt ei liiemmin vituta vaikka kesälomaankin on aikaa vielä parisen viikkoa. Minulle oltiin myös isketty juuri sille viimeiselle viikonlopulle tänne iltakohteeseen vuorot ennen lomaa oikein sopivasti.
No joo, sitä huomaa kyllä tavallaan kuinka tällainen niin henkisesti kuin fyysisestikin epäaktiivinen työ passivoi työympäristössä tekijäänsä. Oikeastaan jos oikein yksinkertaistaa tämänkin kohteen juttuja, niin yhtä helvetin samaa sulku- ja avauskierroksen tekoahan tämä on kesät sekä talvet. Mikään ei tule muuttumaan vaikka miten haluaisi, sillä työn olosuhteet sekä "luonne" sinänsä nyt vaan on mitä on täälläkin.
Nykyään mietin usein että milloin aloin tarkalleen väsymään tähän työhön. Siihen ei kai oikeastaan mennyt vuottakaan, vaikka fiilikset tätä työtä kohtaan olivat ns. "ihan valmiit" jo kun se ensimmäinen vuosi tuossa viime joulun tienoilla tuli täyteen.
Aloin kärsiä jo tuolloin ns. "boreoutista", eli vastakkaisesta reaktiosta burnouttiin liian vähäisestä ja henkis-fyysisesti epäaktiivisesta työstä johtuen. Oikeastaan nämä tämän alikuormituksen eli boreoutin oireet ovat hyvin samanlaiset burnoutin kanssa, joista päällimmäisenä kärsin eniten unihäiriöistä etenkin nyt kesäisin sekä myös jonkinlaisesta masennuksesta tämän työn tuntuessa koko ajan enemmän ja enemmän loputtomalta tahkoamiselta. Töihin meneminen tuntuu nykyään todella vastenmieliseltä useimmiten, eikä tulevaisuuskaan tällä alalla nyt mitenkään kovin ruusuiselta vaikuta.
Tässä työssä ei voi edetä mihinkään eikä työntekijän omia yksilöllisiä taitoja juurikaan hyödynnetä mihinkään muutenkaan. Kaikenlaisten alan tutkintojenkaan käymiset eivät takaa mitään varmaa muuta kun pitkien päivien lusimisen melko minimaalisella palkalla.
Käyn lävitse näitä samoja kysymyksiä jatkuvasti päässäni, enkä ole kovin iloinen siitä että olen jäänyt tälle alalle nyt sitten seuraamaan omaa spiraalinmuotoista laskusuhdannettani työmotivaation osalta. Minun ei tokikaan pitänyt alunperinkään jäädä tekemään tätä loppuiäkseni, mutta totta puhuen työskentelyni vartiointiliikkeen laskuun on jatkuvasti pidentynyt aina tavoite-aikataulusta, enkä nytkään tiedä että milloin tarkalleen voin aloittaa laaja-mittaiset uuden työpaikan haut.
Pelkään että henkinen pahoinvointini tulee lisääntymään kuukausien kuluessa. Minua pelottaa vuodenvaihde, sillä sen jälkeen taas muutama kaverini on valmistunut opiskeluistaan ja kenties muutama vaihtaa jälleen työpaikkaakin tarvittaessa. Minä kuitenkin pelkään yhä edelleen seilaavani tässä työssä ilman nähtävää poispääsyä, sillä tältä alalta on vaikea lähteä etsiskelemään täysin uutta työpaikkaa omalla työhistoriallani opiskeluhaluista huolimatta. Aion sen kuitenkin ennen pitkää toteuttaa, vaikka myönnän että tämän ns. "via dolorosan" seuraaminen vartijana työskenneltäessä on ollut todella vaikeaa niin itselleni kuin läheisillenikin.
Asiakasvirrat ovat aikalailla minimaalisia ja koostuvat jälleen vanhoista ihmisistä. Yllättävän vähän nämä kuitenkin tällä kertaa vittuilevat, vaikkakaan monikaan naisasiakas ei edelleenkään löydä vessaa oikeasta paikasta ja saa olla alati juoksemassa ohjaamaan heitä ties minne.
Alkuviikosta kohteeseen lensi sisälle pieni lintukin, jota sitten kolmen ihmisen voimin yritettiin ensin saada kiinni ja tämän jälkeen luovuttaa takaisin ulkoilmaan. Yllättävän kivuttomasti meni sekin tilanne kyllä lopulta.
Aikalailla hiljaistahan täällä kohteessa nyt on. Eilisen olin vapaalla ja tämän viikonlopun sitten vietän täällä koneellisen ilmastoinnin ihmemaassa odottaen että kello kuluu taas tappiin ja pois pääsee. Järkyttävää kyllä työskennellä toinen kesä puoliksi tällaisessa kohteessa, jossa koneellinen ilmastointi ja bunkkerimainen fiilis muutenkin peittää upean vihreän kesän tunteet ihan kokonaan.
Olen yrittänyt lukea täällä kirjoja sekä muuten vaan selailla nettiä ajan kuluttamiseksi kohteessa. Tuntuu vaan jotenkin niin syylliseltä kun ei ole oikein mitään tekemistä ja kuluttaa sitten aikaansa vaan istumalla ja lukemalla netistä erinäisiä juttuja sekä juomalla kahvia oikein urakalla. Täytyy myöntää että muutamana tämän viikon päivänä olen jälleen meinannut melkein nukahtaa tähän valvomon tuoliinkin.
Sanotaan nyt sitten vaikka näin että vitutukseni sekä työhön leipääntymiseni taitaa olla jo siinä määrin terminaalivaiheessa, että mikään nyt ei liiemmin vituta vaikka kesälomaankin on aikaa vielä parisen viikkoa. Minulle oltiin myös isketty juuri sille viimeiselle viikonlopulle tänne iltakohteeseen vuorot ennen lomaa oikein sopivasti.
No joo, sitä huomaa kyllä tavallaan kuinka tällainen niin henkisesti kuin fyysisestikin epäaktiivinen työ passivoi työympäristössä tekijäänsä. Oikeastaan jos oikein yksinkertaistaa tämänkin kohteen juttuja, niin yhtä helvetin samaa sulku- ja avauskierroksen tekoahan tämä on kesät sekä talvet. Mikään ei tule muuttumaan vaikka miten haluaisi, sillä työn olosuhteet sekä "luonne" sinänsä nyt vaan on mitä on täälläkin.
Nykyään mietin usein että milloin aloin tarkalleen väsymään tähän työhön. Siihen ei kai oikeastaan mennyt vuottakaan, vaikka fiilikset tätä työtä kohtaan olivat ns. "ihan valmiit" jo kun se ensimmäinen vuosi tuossa viime joulun tienoilla tuli täyteen.
Aloin kärsiä jo tuolloin ns. "boreoutista", eli vastakkaisesta reaktiosta burnouttiin liian vähäisestä ja henkis-fyysisesti epäaktiivisesta työstä johtuen. Oikeastaan nämä tämän alikuormituksen eli boreoutin oireet ovat hyvin samanlaiset burnoutin kanssa, joista päällimmäisenä kärsin eniten unihäiriöistä etenkin nyt kesäisin sekä myös jonkinlaisesta masennuksesta tämän työn tuntuessa koko ajan enemmän ja enemmän loputtomalta tahkoamiselta. Töihin meneminen tuntuu nykyään todella vastenmieliseltä useimmiten, eikä tulevaisuuskaan tällä alalla nyt mitenkään kovin ruusuiselta vaikuta.
Tässä työssä ei voi edetä mihinkään eikä työntekijän omia yksilöllisiä taitoja juurikaan hyödynnetä mihinkään muutenkaan. Kaikenlaisten alan tutkintojenkaan käymiset eivät takaa mitään varmaa muuta kun pitkien päivien lusimisen melko minimaalisella palkalla.
Käyn lävitse näitä samoja kysymyksiä jatkuvasti päässäni, enkä ole kovin iloinen siitä että olen jäänyt tälle alalle nyt sitten seuraamaan omaa spiraalinmuotoista laskusuhdannettani työmotivaation osalta. Minun ei tokikaan pitänyt alunperinkään jäädä tekemään tätä loppuiäkseni, mutta totta puhuen työskentelyni vartiointiliikkeen laskuun on jatkuvasti pidentynyt aina tavoite-aikataulusta, enkä nytkään tiedä että milloin tarkalleen voin aloittaa laaja-mittaiset uuden työpaikan haut.
Pelkään että henkinen pahoinvointini tulee lisääntymään kuukausien kuluessa. Minua pelottaa vuodenvaihde, sillä sen jälkeen taas muutama kaverini on valmistunut opiskeluistaan ja kenties muutama vaihtaa jälleen työpaikkaakin tarvittaessa. Minä kuitenkin pelkään yhä edelleen seilaavani tässä työssä ilman nähtävää poispääsyä, sillä tältä alalta on vaikea lähteä etsiskelemään täysin uutta työpaikkaa omalla työhistoriallani opiskeluhaluista huolimatta. Aion sen kuitenkin ennen pitkää toteuttaa, vaikka myönnän että tämän ns. "via dolorosan" seuraaminen vartijana työskenneltäessä on ollut todella vaikeaa niin itselleni kuin läheisillenikin.
perjantai 8. kesäkuuta 2012
Vartijan työn perusteita :(
Eilen sain työvuoron pakettiin siinä puolen yhdeksän aikoihin illasta. Ylitöiksi se siis meni.
Oikeastaan eräs tärkeä aspekti jonka olen huomannut tässä vartijan työssä tutuksi tulevana asiana on juuri humalaisten ihmisten kanssa toimiminen. Oikeastaan kun miettii niin suurimpaan osaan kohteistani on aina jossain vaiheessa saapunut jotain verbaalisesti hankalia humalaisia, joiden kanssa on sitten täytynyt vääntää kättä tavalla tai toisella jonkinlaisen lopputuloksen saamiseksi.
Tällä kertaa sai sitten hätistellä kotiin asiakasyrityksen henkilöitä, joista yllättäen yksikään ei vittuillut minulle kännissä tai alkanut kyseenalaistamaan kotiinlähdön mielekkyyttä. Eräällä kerralla tässä samaisessa iltakohteessani asiakastahojen jonkun epävirallisen ryyppyjuhlan keskeyttäminen saapumalla paikalle suorittamaan sulkukierrosta ei oikein päättynyt sikäli hyvin, että sain eräältä todella koppavalta sekä auktoriteettikammoiselta akalta kaikenlaista vittumaista palautetta, jonka ansiosta vihaan häntä edelleen melko syvästi enkä ole missään tekemisissä tuon tapahtuneen johdosta.
No, pääasia että eilinen kuitenkin sujui hyvin. Seuraava viinanhuuruinen vuoro onkin varmaan elokuun lopussa, kun ehkä täälläkin pyörii näitä taiteiden yön viettäjiä sekoilemassa nakit silmillä ja paskat housuissa aina aamuyön pikkutunneille asti. Onpa tosiaan taas mukavan rentouttavaa olla täällä töissä tuolloin.
Yleisesti ottaen elämänmeno on myöskin palautunut edes jotenkin uomilleen täällä iltakohteessani. Ihmisten virta ei ole kovin suuri, eli täytyy taas keskittyä pääasiallisesti ajan tappamiseen ja hereillä pysymiseen pääasiallisesti.
Olen yrittänyt myös vähentää kahvin juomista, mutta tosiasia taitaa olla että ilman kahvia en meinaa pysyä näitä vuoroja hereillä etenkin nykyään kun nukun niin huonosti koko ajan muutenkin. Olen yrittänyt korvata kahvin hörppimistä teen juomisella, mutta tosiasia on ettei tee kumminkaan piristä samaan tapaan. Täytyy siis kai vaan jälleen antautua kahville jälleen eräänä paheena näiden lukuisten tämän työn mukanaan tuomien syntien joukossa.
Pohdin myös jälleen suunnitelmaa lähinnä sille että miten voin vaihtaa työpaikkaa. Tuntuu että se peloteltu karenssi on aika vittumainen juttu kokea, joten jälleen kerran sen välttääkseen pitäisi päästä siirtymään saumattomasti tästä työstä seuraavaan ilman että karenssin uhkaa edes tulisi. Tässä taitaa kuitenkin nyt olla aikaa pohtia vielä liikkeitään sen asian tiimoilta useita kuukausia, mutta jossain vaiheessahan se tulee kumminkin eteen väistämättä.
Oikeastaan eräs tärkeä aspekti jonka olen huomannut tässä vartijan työssä tutuksi tulevana asiana on juuri humalaisten ihmisten kanssa toimiminen. Oikeastaan kun miettii niin suurimpaan osaan kohteistani on aina jossain vaiheessa saapunut jotain verbaalisesti hankalia humalaisia, joiden kanssa on sitten täytynyt vääntää kättä tavalla tai toisella jonkinlaisen lopputuloksen saamiseksi.
Tällä kertaa sai sitten hätistellä kotiin asiakasyrityksen henkilöitä, joista yllättäen yksikään ei vittuillut minulle kännissä tai alkanut kyseenalaistamaan kotiinlähdön mielekkyyttä. Eräällä kerralla tässä samaisessa iltakohteessani asiakastahojen jonkun epävirallisen ryyppyjuhlan keskeyttäminen saapumalla paikalle suorittamaan sulkukierrosta ei oikein päättynyt sikäli hyvin, että sain eräältä todella koppavalta sekä auktoriteettikammoiselta akalta kaikenlaista vittumaista palautetta, jonka ansiosta vihaan häntä edelleen melko syvästi enkä ole missään tekemisissä tuon tapahtuneen johdosta.
No, pääasia että eilinen kuitenkin sujui hyvin. Seuraava viinanhuuruinen vuoro onkin varmaan elokuun lopussa, kun ehkä täälläkin pyörii näitä taiteiden yön viettäjiä sekoilemassa nakit silmillä ja paskat housuissa aina aamuyön pikkutunneille asti. Onpa tosiaan taas mukavan rentouttavaa olla täällä töissä tuolloin.
Yleisesti ottaen elämänmeno on myöskin palautunut edes jotenkin uomilleen täällä iltakohteessani. Ihmisten virta ei ole kovin suuri, eli täytyy taas keskittyä pääasiallisesti ajan tappamiseen ja hereillä pysymiseen pääasiallisesti.
Olen yrittänyt myös vähentää kahvin juomista, mutta tosiasia taitaa olla että ilman kahvia en meinaa pysyä näitä vuoroja hereillä etenkin nykyään kun nukun niin huonosti koko ajan muutenkin. Olen yrittänyt korvata kahvin hörppimistä teen juomisella, mutta tosiasia on ettei tee kumminkaan piristä samaan tapaan. Täytyy siis kai vaan jälleen antautua kahville jälleen eräänä paheena näiden lukuisten tämän työn mukanaan tuomien syntien joukossa.
Pohdin myös jälleen suunnitelmaa lähinnä sille että miten voin vaihtaa työpaikkaa. Tuntuu että se peloteltu karenssi on aika vittumainen juttu kokea, joten jälleen kerran sen välttääkseen pitäisi päästä siirtymään saumattomasti tästä työstä seuraavaan ilman että karenssin uhkaa edes tulisi. Tässä taitaa kuitenkin nyt olla aikaa pohtia vielä liikkeitään sen asian tiimoilta useita kuukausia, mutta jossain vaiheessahan se tulee kumminkin eteen väistämättä.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Satunnaisen jahkailun ihmemaa
Okei, arvasinkin että jotain tällaista olisi tulossa.
Tänään aamulla selvisi että tämä vuoro tulee pitenemään tuonne yhdeksään asti illalla, joka nyt tietysti meinaa taas hiukan ylityökorvausta sun muuta, mutta todella isoa vapaa-ajan menetystä. Onneksi viikonloppu on vapaa eikä tätä työputkea ole jäljellä enää kuin huominen, mutta kieltämättä enimmäkseen mitään tekemättömyys kyllä risoo joka tapauksessa.
Lähinnä työtehtävät täällä iltakohteessa ovat painottuneet asiakaspalveluun, eli käytännössä siihen että joudut toistelemaan samoja mantroja eri ihmisille tasaisin väliajoin siitä kuinka asiakastaho X ei ole tänään auki eikä vessoihin pääse ellei ole sen ja sen asiakas.
Näyttää siltä että tällä kertaa ennen lomia minua nyt sitten yritetään tappaa tylsyyteen. Tämä on sinänsä mielenkiintoista työtä, että tasaisin väliajoin sinut joko yritetään tappaa ylitöillä taikka sitten istuttamalla valvomotyössä niin kauan että olet valmis itse hyppäämään ikkunasa ulos saadaksesi aikaan jotain tekemistä. Onneksi kuitenkin kaikkiin näihin työmuotoihin liittyvät myös alati piruilevat asiakkaat sekä heidän epämääräisiin tarpeisiinsa mukautuminen.
Täytyypä jälleen todeta että ihan näin turhautunut en ole taas aikoihin ollutkaan. Viimeksi näin pahasti hapotti ennen vuodenvaihdetta, jolloin taisin pitää muutaman viikon loman että taas jaksoin. Kesäloma heinäkuun alussa alkavana tulee todellakin erittäin tarpeeseen, vaikka totta puhuen tässä varmaan käykin niin että kovemmat ajat ovat vielä edessä loman jälkeen.
Tänään aamulla selvisi että tämä vuoro tulee pitenemään tuonne yhdeksään asti illalla, joka nyt tietysti meinaa taas hiukan ylityökorvausta sun muuta, mutta todella isoa vapaa-ajan menetystä. Onneksi viikonloppu on vapaa eikä tätä työputkea ole jäljellä enää kuin huominen, mutta kieltämättä enimmäkseen mitään tekemättömyys kyllä risoo joka tapauksessa.
Lähinnä työtehtävät täällä iltakohteessa ovat painottuneet asiakaspalveluun, eli käytännössä siihen että joudut toistelemaan samoja mantroja eri ihmisille tasaisin väliajoin siitä kuinka asiakastaho X ei ole tänään auki eikä vessoihin pääse ellei ole sen ja sen asiakas.
Näyttää siltä että tällä kertaa ennen lomia minua nyt sitten yritetään tappaa tylsyyteen. Tämä on sinänsä mielenkiintoista työtä, että tasaisin väliajoin sinut joko yritetään tappaa ylitöillä taikka sitten istuttamalla valvomotyössä niin kauan että olet valmis itse hyppäämään ikkunasa ulos saadaksesi aikaan jotain tekemistä. Onneksi kuitenkin kaikkiin näihin työmuotoihin liittyvät myös alati piruilevat asiakkaat sekä heidän epämääräisiin tarpeisiinsa mukautuminen.
Täytyypä jälleen todeta että ihan näin turhautunut en ole taas aikoihin ollutkaan. Viimeksi näin pahasti hapotti ennen vuodenvaihdetta, jolloin taisin pitää muutaman viikon loman että taas jaksoin. Kesäloma heinäkuun alussa alkavana tulee todellakin erittäin tarpeeseen, vaikka totta puhuen tässä varmaan käykin niin että kovemmat ajat ovat vielä edessä loman jälkeen.
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Alalla oleilua
On ollut taas niin epäaktiivinen olo täällä kohteessa, että pienetkin täysin vartioimiseen liittymättömät työtehtävät ovat todellakin saaneet veren kiehumaan.
Pelästyin taas sadannen kerran sitä kun iltakohteessa kakkua istuessani eräs kameravalvontajärjestelmän monitori ei mennyt päälle kunnolla aamulla vuoron alkaessa. Se että kamerajärjestelmää pyörittävät PC:t kuolevat tasaisin väliajoin on ihan arkipäivää, mutta se prosessi kuinka se kone sitten noudetaan huoltoon sun muu setti on todella ärsyttävä.
Ehdin jo ilmoittaa rikkoutuneesta koneesta eteenpäin, mutta hetken värkättyäni sen parissa sain sen jopa toimimaan. Olipa hemmetin hyvä että ko. kone saatiin ihan omin avuin toimimaan, eikä tarvinnut soittaa millekään huoltomiehille.
Kieltämättä kuten totesinkin tuossa alussa niin tämä täysin toimeton istuminen kyllä turhauttaa vieläpä huonosti nukutun yön jälkeen. Toivoisin olevani tekemässä päivärespaa, vaikkakaan siitä nyt ei maksettaisikaan yhtä paljon kun näistä iltakohteeni tunneista.
En ole myöskään pitkään aikaan käynyt työpsykiatrini puheilla. Hän toivoi että varaisin ajan hänen luokseen kunhan nämä pääsykoejutut olisivat ohitse, jota aionkin nyt noudattaa. Haluaisin kuitenkin lähetteen tuon psykiatrin luota kenties jatkoon vaikkapa terapian muodossa tai jossain muussa muodossa, jossa saisi tilittää tätä yhä ahtaammaksi käyvän työnkuvan mukanaantuomia ahdistumia ja masennusta.
Tuntuu myös että tämän blogin pitämisestä kannattaa pitää hiukan taukoa siihen asti kunnes jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Tässä kohteessa on vielä parisen päivää melko hiljaista, joten on kai turhaa yrittää tehdä tikusta asiaa vielä tässä vaiheessa.
Pelästyin taas sadannen kerran sitä kun iltakohteessa kakkua istuessani eräs kameravalvontajärjestelmän monitori ei mennyt päälle kunnolla aamulla vuoron alkaessa. Se että kamerajärjestelmää pyörittävät PC:t kuolevat tasaisin väliajoin on ihan arkipäivää, mutta se prosessi kuinka se kone sitten noudetaan huoltoon sun muu setti on todella ärsyttävä.
Ehdin jo ilmoittaa rikkoutuneesta koneesta eteenpäin, mutta hetken värkättyäni sen parissa sain sen jopa toimimaan. Olipa hemmetin hyvä että ko. kone saatiin ihan omin avuin toimimaan, eikä tarvinnut soittaa millekään huoltomiehille.
Kieltämättä kuten totesinkin tuossa alussa niin tämä täysin toimeton istuminen kyllä turhauttaa vieläpä huonosti nukutun yön jälkeen. Toivoisin olevani tekemässä päivärespaa, vaikkakaan siitä nyt ei maksettaisikaan yhtä paljon kun näistä iltakohteeni tunneista.
En ole myöskään pitkään aikaan käynyt työpsykiatrini puheilla. Hän toivoi että varaisin ajan hänen luokseen kunhan nämä pääsykoejutut olisivat ohitse, jota aionkin nyt noudattaa. Haluaisin kuitenkin lähetteen tuon psykiatrin luota kenties jatkoon vaikkapa terapian muodossa tai jossain muussa muodossa, jossa saisi tilittää tätä yhä ahtaammaksi käyvän työnkuvan mukanaantuomia ahdistumia ja masennusta.
Tuntuu myös että tämän blogin pitämisestä kannattaa pitää hiukan taukoa siihen asti kunnes jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Tässä kohteessa on vielä parisen päivää melko hiljaista, joten on kai turhaa yrittää tehdä tikusta asiaa vielä tässä vaiheessa.
tiistai 5. kesäkuuta 2012
Milloin pääsee lomalle?
Loma alkaa vasta ensi kuun alussa.
Toisekseen huomasin että minulta oli nyt sitten rokotettu jostain syystä yksi viikonloppu kokonaan pois vuorolistalta tälle jaksolle. Vähän moinen ihmetytti, kun olen nyt sitten tottunut siihen että olen yleensä maksimissaan sen kaksi viikonloppua duunissa per kuukausi. Nyt kuitenkin tipahti vaan yksi.. mitähän pahaa olen tällä kertaa työnjohdolle tehnyt?
No, muuten täällä iltakohteessa on aika normimeininki. Aikaa pitäisi saada kulumaan, mutta hyötykävely pitkin käytäviä sekä satunnaisten ihmisten kanssa rupattelu ei ihan näin pitemmän päälle olekaan niin hyvä idea kun voisi luulla. Koko ajan mielessä sykkii muutenkin isoilla punaisilla kirjaimilla että HANKI PAREMPAA TEKEMISTÄ.
Eipä silti, haluaisin kaikesta huolimatta kovasti tähdätä siihen että tämä kesäkuu 2012 olisi nyt sitten se viimeinen puolisko vartijana minun elämässäni. Voi tietysti olla että hiukan siitä puolesta vuodesta joudutaan tinkimään, mutta sen vannon että vuodenvaihteen jälkeen alkaa kyllä melko intensiivinen uusien duunien haku ellen pääse opiskelemaan.
Tämä työ on tuntunut jo yli vuoden täysin päämäärättömältä sekä merkityksettömältä tahkoamiselta. Lisäksi asiakkaat joita kohtaat mukamas asiakaspalvelutarkoituksissa ovat töykeitä ja itsekkäitä mulkkuja, joiden jokaiseen oikkuun ja mielenjuolahdukseen pitäisi päätyä vastaamaan nöyristelyllä. Kolmanneksi palkkaus on lähinnä vitsi ja vain ainoastaan mittavia ylitöitä tekemällä kykenee saamaan edes sen verran rahaa käteen että sitä voidaan kutsua joten kuten toimeentulemiseksi täällä PK-seudulla. Toisaalta tukien nostaminen tällaisen paskaduunin tekemisen ohella tuntuu ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, sillä muussa tapauksessa suurinpiirtein tukehdutat itsesi merkityksettömällä duunilla muutenkin.
Älkää hyvät ihmiset laskeko tämän vartiointialan varaan pitkäaikaisena työllistäjänä. Vaikka nämä hommat ovatkin kivoja silloin sinkkumiehenä tai naisena, niin tosiasia ennen pitkää tulee kyllä olemaan että näillä tämän alan palkoilla ei eletä eikä elätetä perhettä mitenkään makeasti. Tämä ala työllistää eniten nuoria ihmisiä joille kaikki tämä on vain läpikulkumatkaa tai kesätyötä, mutta oikeita töitä nämä eivät ole missään nimessä ainakaan käytetyn ajan sekä palkkauksen tiimoilta.
Useasti kun lukee jonkun nuoren kirjoittelevan siitä kuinka opiskelee vartiointialan tutkintoja tai suunnittelee jo työskennellessään alalla jatkokouluttautuvansa tuntee aikamoista epäilystä. En usko että kovinkaan moni kykenee tekemään tätä duunia kymmeniä vuosia putkeen ilman minkäänlaisia ongelmia niin henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla. Tuntuu että aika moni kohtaamani ihminen tällä alalla on vain syystä tai toisesta ajautunut taikka jäänyt näihin töihin kun ei ole päässyt opiskelemaan tai vaihtamaan alaa. Sitten oma luokkansa on tietty se porukka jotka idealistina tälle alalle tulevat, eivätkä sitten pääsekään haluamiinsa hommiin hienoista tutkinnoista huolimatta ja katkeroituvat ennen pitkää.
Toisekseen huomasin että minulta oli nyt sitten rokotettu jostain syystä yksi viikonloppu kokonaan pois vuorolistalta tälle jaksolle. Vähän moinen ihmetytti, kun olen nyt sitten tottunut siihen että olen yleensä maksimissaan sen kaksi viikonloppua duunissa per kuukausi. Nyt kuitenkin tipahti vaan yksi.. mitähän pahaa olen tällä kertaa työnjohdolle tehnyt?
No, muuten täällä iltakohteessa on aika normimeininki. Aikaa pitäisi saada kulumaan, mutta hyötykävely pitkin käytäviä sekä satunnaisten ihmisten kanssa rupattelu ei ihan näin pitemmän päälle olekaan niin hyvä idea kun voisi luulla. Koko ajan mielessä sykkii muutenkin isoilla punaisilla kirjaimilla että HANKI PAREMPAA TEKEMISTÄ.
Eipä silti, haluaisin kaikesta huolimatta kovasti tähdätä siihen että tämä kesäkuu 2012 olisi nyt sitten se viimeinen puolisko vartijana minun elämässäni. Voi tietysti olla että hiukan siitä puolesta vuodesta joudutaan tinkimään, mutta sen vannon että vuodenvaihteen jälkeen alkaa kyllä melko intensiivinen uusien duunien haku ellen pääse opiskelemaan.
Tämä työ on tuntunut jo yli vuoden täysin päämäärättömältä sekä merkityksettömältä tahkoamiselta. Lisäksi asiakkaat joita kohtaat mukamas asiakaspalvelutarkoituksissa ovat töykeitä ja itsekkäitä mulkkuja, joiden jokaiseen oikkuun ja mielenjuolahdukseen pitäisi päätyä vastaamaan nöyristelyllä. Kolmanneksi palkkaus on lähinnä vitsi ja vain ainoastaan mittavia ylitöitä tekemällä kykenee saamaan edes sen verran rahaa käteen että sitä voidaan kutsua joten kuten toimeentulemiseksi täällä PK-seudulla. Toisaalta tukien nostaminen tällaisen paskaduunin tekemisen ohella tuntuu ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, sillä muussa tapauksessa suurinpiirtein tukehdutat itsesi merkityksettömällä duunilla muutenkin.
Älkää hyvät ihmiset laskeko tämän vartiointialan varaan pitkäaikaisena työllistäjänä. Vaikka nämä hommat ovatkin kivoja silloin sinkkumiehenä tai naisena, niin tosiasia ennen pitkää tulee kyllä olemaan että näillä tämän alan palkoilla ei eletä eikä elätetä perhettä mitenkään makeasti. Tämä ala työllistää eniten nuoria ihmisiä joille kaikki tämä on vain läpikulkumatkaa tai kesätyötä, mutta oikeita töitä nämä eivät ole missään nimessä ainakaan käytetyn ajan sekä palkkauksen tiimoilta.
Useasti kun lukee jonkun nuoren kirjoittelevan siitä kuinka opiskelee vartiointialan tutkintoja tai suunnittelee jo työskennellessään alalla jatkokouluttautuvansa tuntee aikamoista epäilystä. En usko että kovinkaan moni kykenee tekemään tätä duunia kymmeniä vuosia putkeen ilman minkäänlaisia ongelmia niin henkisellä kuin fyysiselläkään tasolla. Tuntuu että aika moni kohtaamani ihminen tällä alalla on vain syystä tai toisesta ajautunut taikka jäänyt näihin töihin kun ei ole päässyt opiskelemaan tai vaihtamaan alaa. Sitten oma luokkansa on tietty se porukka jotka idealistina tälle alalle tulevat, eivätkä sitten pääsekään haluamiinsa hommiin hienoista tutkinnoista huolimatta ja katkeroituvat ennen pitkää.
Päästön jälkeen
No joo, pääsykokeessa tuli istuttua eilinen tämän kaiken muuten niin seesteisen duunailun ohessa.
Vaikea sanoa miten tuo koe meni, sillä se oli osioiltaan vaikeampi kun odotin ja muutenkin matemaattiset lahjani ovat sen verran huonot että sen osion tiedän jo reputtaneeni. Toivoa kuitenkin kai löytyy sitten näiden muiden osioiden kohdalta, mutta varmaksi nakiksi tätä nyt ei kyllä kannata missään nimessä luulla.
Kaipa noista tuloksista sitten ennen pitkää tullaan kuulemaan. Nyt kuitenkin kaikki voitava on tehty tuon eteen sellaisella alalla, missä pääsykokeen sisältöön ei ole voinut vaikuttaa ainakaan valmistautumalla etukäteen. Kaipa tuonne voisi hakea vielä uudelleen syksyllä, mutta jos se ei sitten natsaa niin kannattaa ruveta miettimään vahvasti jotain ihan muuta sitten.
Olenkin kehitellyt useita varasuunnitelmia nyt sitten sen varaan etten tuonne pääse. En aio siis liikoja luottaa tuonne pääsyyni, mutta duunia on silti nyt sitten painettava näillä paskapalkoilla vielä vähintään tämän vuoden loppuun ja lyhyemmällä tähtämeillä heinäkuun alkuun, jolloin saan jopa pitää lomaa.
Univelkaa on myös alkanut kerääntymään. Sitä on vähän vaikea nukkua pois, sillä mahdollisuuksia nukkumiseen ei juurikaan ole tällä hetkellä yhtään enempää kun sen 5-6 tuntia yössä. Onneksi työ on kuitenkin niin epäaktiivista, että tässä taas kykenee nukkumaan silmät auki respassa muutenkin.
Vaikea sanoa miten tuo koe meni, sillä se oli osioiltaan vaikeampi kun odotin ja muutenkin matemaattiset lahjani ovat sen verran huonot että sen osion tiedän jo reputtaneeni. Toivoa kuitenkin kai löytyy sitten näiden muiden osioiden kohdalta, mutta varmaksi nakiksi tätä nyt ei kyllä kannata missään nimessä luulla.
Kaipa noista tuloksista sitten ennen pitkää tullaan kuulemaan. Nyt kuitenkin kaikki voitava on tehty tuon eteen sellaisella alalla, missä pääsykokeen sisältöön ei ole voinut vaikuttaa ainakaan valmistautumalla etukäteen. Kaipa tuonne voisi hakea vielä uudelleen syksyllä, mutta jos se ei sitten natsaa niin kannattaa ruveta miettimään vahvasti jotain ihan muuta sitten.
Olenkin kehitellyt useita varasuunnitelmia nyt sitten sen varaan etten tuonne pääse. En aio siis liikoja luottaa tuonne pääsyyni, mutta duunia on silti nyt sitten painettava näillä paskapalkoilla vielä vähintään tämän vuoden loppuun ja lyhyemmällä tähtämeillä heinäkuun alkuun, jolloin saan jopa pitää lomaa.
Univelkaa on myös alkanut kerääntymään. Sitä on vähän vaikea nukkua pois, sillä mahdollisuuksia nukkumiseen ei juurikaan ole tällä hetkellä yhtään enempää kun sen 5-6 tuntia yössä. Onneksi työ on kuitenkin niin epäaktiivista, että tässä taas kykenee nukkumaan silmät auki respassa muutenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)