Yhden päivän pituisen palautumisajan jälkeen palattiin sitten taas tekemään iltavuoroa melko väsyneissä tunnelmissa. Oikeastaan en viitsi nyt edes mainita erästä sekoilua tässä jonka ansiosta meinasin joutua tekemään respavuoroa maanantaille. Onneksi en kuitenkaan joutunut, koska tilanne oli niin epäselvä.
Toisaalta alkaa kyllä olemaan aikalailla ikävä niitä ns. "päivävuoroja" respassa. Virastotyöaika on kyllä kaunis asia sinänsä, sillä nyt taas pitkän iltavuoroputken tehtyään sitä alkaa huomaamaan erinäisiä hajoamisen merkkejä omassa mielentilassaan jatkuvasti. Nukun muutenkin taas melko kehnosti, joten pitkät iltavuorot siihen vielä päälle eivät ole kovin hyvä juttu muutenkaan.
Juhannukseen on myöskin nyt sitten ne maagiset kolmisen päivää. Aikamoista kidutusta olla töissä nämä päivät, mutta minkäs teet kun ne kolme päivää on istuttava tässä samassa paikassa vaikka taivaalta putoaisi vanhoja akkoja sekä märkiä rättejä.
Olen jälleen päätynyt siihen oravanpyörään, jossa riudun töissä ja odotan vain kotiin pääsemistä. Itse työaika on mekaanista suorittamista eikä työssä viihtymisestä voi todellakaan puhua. Toisekseen tuntuu että melkeinpä kaikissa asiakasyrityksissä joissa olen töissä, niin satun olemaan sen henkilöstölle jonkinlainen ihmeellinen altavastaaja joka asiaan. Vituttaa että suurin osa ihmisistä näyttää näkevän vain ja ainoastaan työasuni, eikä sen alla pyristelevää ihmistä. Tämä työ aika pitkälti määrittää sinut ihmisenäkin näille asiakasyritysten (useimmiten) pelleille, jotka kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kun sinä vain siksi että eivät ole vartijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti