On ollut taas niin epäaktiivinen olo täällä kohteessa, että pienetkin täysin vartioimiseen liittymättömät työtehtävät ovat todellakin saaneet veren kiehumaan.
Pelästyin taas sadannen kerran sitä kun iltakohteessa kakkua istuessani eräs kameravalvontajärjestelmän monitori ei mennyt päälle kunnolla aamulla vuoron alkaessa. Se että kamerajärjestelmää pyörittävät PC:t kuolevat tasaisin väliajoin on ihan arkipäivää, mutta se prosessi kuinka se kone sitten noudetaan huoltoon sun muu setti on todella ärsyttävä.
Ehdin jo ilmoittaa rikkoutuneesta koneesta eteenpäin, mutta hetken värkättyäni sen parissa sain sen jopa toimimaan. Olipa hemmetin hyvä että ko. kone saatiin ihan omin avuin toimimaan, eikä tarvinnut soittaa millekään huoltomiehille.
Kieltämättä kuten totesinkin tuossa alussa niin tämä täysin toimeton istuminen kyllä turhauttaa vieläpä huonosti nukutun yön jälkeen. Toivoisin olevani tekemässä päivärespaa, vaikkakaan siitä nyt ei maksettaisikaan yhtä paljon kun näistä iltakohteeni tunneista.
En ole myöskään pitkään aikaan käynyt työpsykiatrini puheilla. Hän toivoi että varaisin ajan hänen luokseen kunhan nämä pääsykoejutut olisivat ohitse, jota aionkin nyt noudattaa. Haluaisin kuitenkin lähetteen tuon psykiatrin luota kenties jatkoon vaikkapa terapian muodossa tai jossain muussa muodossa, jossa saisi tilittää tätä yhä ahtaammaksi käyvän työnkuvan mukanaantuomia ahdistumia ja masennusta.
Tuntuu myös että tämän blogin pitämisestä kannattaa pitää hiukan taukoa siihen asti kunnes jotain kirjoittamisen arvoista tapahtuu. Tässä kohteessa on vielä parisen päivää melko hiljaista, joten on kai turhaa yrittää tehdä tikusta asiaa vielä tässä vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti