Onneksi kevät on todenteolla nyt alkanut. Toki varmaan tulee vielä parikin takatalvea vaiheessa jos toisessa, mutta kyllä silti tuo valoisuus käy terapiasta ja lääkkeestä taas yhden talven jäljiltä.
Iltakohdetta tässä pyöritellään enemmän tai vähemmän iloisesti. Tänään on taas päivä keskittynyt lähinnä vaan ihmisten ohjaamiseen paikasta toiseen sekä neuvontaan ja muutamaan kiinteistön rikkinäisiin oviin liittyviin tehtäviin. Aikalailla peruspäivä, paitsi että mummoihin meinasi mennä hermot kun ne eivät taaskaan tajunneet että missä sijaitsi oikea vessa ja että kannattiko mennä heti ekan vessan löydettyään siitä ovesta sisään jossa lukee että "MIESTEN WC".
Huomisen pitäisi olla vapaapäivä, mutta käytännössä tulemme näkemään että tuleeko se toteutumaan. Toisaalta olen nyt taas ollut putkeen töissä kahdeksan päivää, että sinänsä olisi kai taas ihan kiva edes saada nukkua niin pitkään ettei kello herättäisi joka aamu pirinällään. Perjantaina sitten pitäisikin vielä mennä töihin tekemään tuota erästä respaa, joka on kohteena minulle melko uusi.
Viime aikoina kun tuo palkka on ollut taas varsin hatara, niin sitä kyllä väkisinkin miettii että onko tällaisessa simputtamisessa mitään järkeä. Toisaalta jos ylitöihin ei suostu, niin palkkakuitti on sitten varsinainen surunauha näillä ansioilla sitten muutenkin.
Toisinaan tai oikeastaan aika useinkin sitä joutuu kyllä taipumaan aika uskomattomiin suorituksiin saadakseen edes vähän rahaa kokoon ylimääräisenä.
torstai 28. helmikuuta 2013
tiistai 26. helmikuuta 2013
Helmikuun happamat
Eilisen jopa toisen kaupungin puolelle ulottuneen ylimääräisen työvuoron jäljiltä olivat kyllä taas paikat jumissa. Lepäilin loppuillan kotona kaikessa rauhassa ja mietin taas suuria tulevaisuuden suunnitelmia tämän kaiken keskellä.
Selvisi myös että tämän kuun yhteenlaskettu palkka on sitten 1564.96€ tällä kertaa. Mukana ei ole ylitöitä, mutta viikonloppu kylläkin. Joka tapauksessa se on kyllä aika vähän rahaa nähtyyn työn määrään ja laatuun suhteutettuna. Oikeastaan nyt kun verot nousivat vuodenvaihteen jälkeen itselläni 0,5% entisestä, niin täytyypä myöntää että aikamoisia pikkurahoja tässä kyllä nostellaan täydestä työnteosta huolimatta.
Olen ajatellut että jos tämä nykyinen trendi jatkuu, jossa viikonloppuja ei ole nimeksikään tarjolla niin jotainhan tässä on keksittävä lisätyöksi vaikka kerraksi tai pariksi kuussa. Olen ajatellut erästä keikkahommaa, joka tosiaan nyt taas tämänkin tilipussin jäljiltä alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä ratkaisulta lisäverokortin liuhuessa silmissäni ja ajatuksissani entistä enemmän.
Työt ovat myöskin nyt jatkuneet täällä iltakohteessa. Kymmenittäin ihmisiä virtaa aina vauvasta vaariin ohitseni, jolloin pitää toimia milloin minkäkinlaisena oppaana tai neuvojana. Sentään sen voin nyt sanoa että olen tainnut hiukan latautua paremmin viime päivien sekoiluista ja flunssakin on parantunut enimmäkseen, mutta eipä varmaan kauaa taas kestä kun olen näinkin ihmisläheisen työn jäljiltä kipeänä hetken tai parin päästä.
Selvisi myös että tämän kuun yhteenlaskettu palkka on sitten 1564.96€ tällä kertaa. Mukana ei ole ylitöitä, mutta viikonloppu kylläkin. Joka tapauksessa se on kyllä aika vähän rahaa nähtyyn työn määrään ja laatuun suhteutettuna. Oikeastaan nyt kun verot nousivat vuodenvaihteen jälkeen itselläni 0,5% entisestä, niin täytyypä myöntää että aikamoisia pikkurahoja tässä kyllä nostellaan täydestä työnteosta huolimatta.
Olen ajatellut että jos tämä nykyinen trendi jatkuu, jossa viikonloppuja ei ole nimeksikään tarjolla niin jotainhan tässä on keksittävä lisätyöksi vaikka kerraksi tai pariksi kuussa. Olen ajatellut erästä keikkahommaa, joka tosiaan nyt taas tämänkin tilipussin jäljiltä alkaa näyttää entistä todennäköisemmältä ratkaisulta lisäverokortin liuhuessa silmissäni ja ajatuksissani entistä enemmän.
Työt ovat myöskin nyt jatkuneet täällä iltakohteessa. Kymmenittäin ihmisiä virtaa aina vauvasta vaariin ohitseni, jolloin pitää toimia milloin minkäkinlaisena oppaana tai neuvojana. Sentään sen voin nyt sanoa että olen tainnut hiukan latautua paremmin viime päivien sekoiluista ja flunssakin on parantunut enimmäkseen, mutta eipä varmaan kauaa taas kestä kun olen näinkin ihmisläheisen työn jäljiltä kipeänä hetken tai parin päästä.
maanantai 25. helmikuuta 2013
Kuolleiden laakso
Kävipä sitten niin että eilisen vuoron jäljiltä minulle keksittiin soitella heti aamulla seitsemältä. Erääseen kohteeseen tarvittiin porukkaa, mutta tilanne oli vähintäänkin epäselvä. Avovaimon vihaisesta vastustuksesta huolimatta oli pakko kerätä kamppeet ja lähteä, sillä tämä nyt tiesi työntäyteisen viikonlopunkin jäljiltä sitä rahaa, jota aina niin kipeästi nykypäivänä tarvitaan yhä enemmän ja enemmän.
Päästyäni paikalle ensiksi noin tunnin työmatkan jäljiltä, niin selvisi että tämä tuon kohteen vakkari tulisi töihin piakkoin. Minun osani oli siis siirtyä täten naapurikaupungin puolelle erääseen kuolleiden laaksoa muistuttavaan kohteeseen, jossa olen heittänyt yhden vuoron viimeksi noin vuosi sitten. Arvasinkin jo heti siinä vaiheessa että paskaahan minulle oli taas myyty, sillä joutuisin maksamaan seutulipun itse sitten lähtiessäni tuosta kohteesta.
No mutta joo, päädyin sitten tänne kuolleiden laaksoon. Tämä on sellainen kohde että täällä sinulla on hyvin vähän mitään tekemistä, sillä kaikki ihmiset ja asiat tietävät minne menevät ja miten ne hoituvat ihan itse enimmäkseen. Aulavartijan osaksi jää siis nukkuminen silmät auki pöydän takana, sillä toisinaan paikalle tulee joku sellainenkin tyyppi joka ei välttämättä tiedä että asiat täällä hoituvat ihan itsekseen koska kaikki tietävät minne mennä ja mitä tehdä. Tämä kohde onkin täten taas niitä tämän alan kahden ääripään kohteita, joissa toisessa tehdään duunia hikihatussa kolmeen ilmansuuntaan samaan aikaan ja sitten tietty niitä kohteita joissa muutamankin vieraan ilmaantuminen paikalle päivässä riittää puheenaiheeksi koko loppuvuodeksi.
Univelkaa en ole saanut vieläkään nukuttua pois. Ajattelin että ehkäpä tänään olisi sitten aika nukkua hieman niitä pois ja ihan vaan relata kotona, mutta tein sen virheen etten sammuttanut ainoana vapaapäivänäni puhelinta. No, uusi yritys vapaapäivälle pitäisi olla tämän viikon torstaina. Saapa nähdä että toteutuuko se, sillä välissä on vielä pari iltavuoroa tulossa paikkarikohteeseen.
Täytyy sanoa että fiilikset ovat kyllä aika matalana tällä hetkellä. Viimeksikin kun olin täällä vuosi sitten, niin kuolin työpäivän aikana tylsyyteen todella monta kertaa. En oikein saata ymmärtää että miten joku jaksaa näitä tällaisia pystyyn kuolleita mestoja tehdä, mutta onhan se toki totta että sitä omaa aikaa saa sitten kuluttaa oikein kunnolla tässä kohteessa.
Päästyäni paikalle ensiksi noin tunnin työmatkan jäljiltä, niin selvisi että tämä tuon kohteen vakkari tulisi töihin piakkoin. Minun osani oli siis siirtyä täten naapurikaupungin puolelle erääseen kuolleiden laaksoa muistuttavaan kohteeseen, jossa olen heittänyt yhden vuoron viimeksi noin vuosi sitten. Arvasinkin jo heti siinä vaiheessa että paskaahan minulle oli taas myyty, sillä joutuisin maksamaan seutulipun itse sitten lähtiessäni tuosta kohteesta.
No mutta joo, päädyin sitten tänne kuolleiden laaksoon. Tämä on sellainen kohde että täällä sinulla on hyvin vähän mitään tekemistä, sillä kaikki ihmiset ja asiat tietävät minne menevät ja miten ne hoituvat ihan itse enimmäkseen. Aulavartijan osaksi jää siis nukkuminen silmät auki pöydän takana, sillä toisinaan paikalle tulee joku sellainenkin tyyppi joka ei välttämättä tiedä että asiat täällä hoituvat ihan itsekseen koska kaikki tietävät minne mennä ja mitä tehdä. Tämä kohde onkin täten taas niitä tämän alan kahden ääripään kohteita, joissa toisessa tehdään duunia hikihatussa kolmeen ilmansuuntaan samaan aikaan ja sitten tietty niitä kohteita joissa muutamankin vieraan ilmaantuminen paikalle päivässä riittää puheenaiheeksi koko loppuvuodeksi.
Univelkaa en ole saanut vieläkään nukuttua pois. Ajattelin että ehkäpä tänään olisi sitten aika nukkua hieman niitä pois ja ihan vaan relata kotona, mutta tein sen virheen etten sammuttanut ainoana vapaapäivänäni puhelinta. No, uusi yritys vapaapäivälle pitäisi olla tämän viikon torstaina. Saapa nähdä että toteutuuko se, sillä välissä on vielä pari iltavuoroa tulossa paikkarikohteeseen.
Täytyy sanoa että fiilikset ovat kyllä aika matalana tällä hetkellä. Viimeksikin kun olin täällä vuosi sitten, niin kuolin työpäivän aikana tylsyyteen todella monta kertaa. En oikein saata ymmärtää että miten joku jaksaa näitä tällaisia pystyyn kuolleita mestoja tehdä, mutta onhan se toki totta että sitä omaa aikaa saa sitten kuluttaa oikein kunnolla tässä kohteessa.
sunnuntai 24. helmikuuta 2013
Takkinne, sir
Eilinen vuoro meni kieltämättä aika nopeasti huolimatta siitä että oli tämä pieni flunssa päällä ja väsymystäkin ilmassa. Sinänsä nämä isot kävijämäärät täällä iltakohteessa ovat hyvä asia, että niillä on tosi iso työllistävä vaikutus kaikessa sekopäisyydessään, mutta tietysti siitä ei koskaan puhuta että mitä kaikkea niiden kanssa joutuu sitten tekemään vuorot kuluttaakseen.
Eilinen oli tosiaan vilkas päivä niin kuin varmaan tämäkin päivä, mutta erityisesti jäi mieleen loppuillalta tapaus kun eräs ilmeisesti jurrissa ollut äijän kehveli oli jättänyt takkinsa ja naisseuralaisensa takin erään asiakastahon tiloihin. Ensiksi takkeja etsiskeltiin, sitten kun ne löydettiin niin herra olikin sitä mieltä ettei ottaisi naisensa takkia mukaan. Pakotin sitten hyvin ärtyneesti ukon ottamaan takin mukaansa, sillä mies oli sitä mieltä aivan yksinkertaisesti että naisen tuli itse hakea takkinsa SULJETUSTA asiakasyrityksen tilasta. Minulla oli tuolloin 15 minuuttia työaikaa jäljellä. Sain miehen ottamaan naisen romppeet mukaan, mutta tilanne sitten eteni siihen että mies oli jättänyt naisen vaatteet eräälle penkille ja koikkelehti pois paikalta ihan umpitunnelissa. No, aamuun mennessä takki oli onneksi hävinnyt penkiltä, ja toivon todella että vieläpä oikeisiin käsiin eilisen rumban jäljiltä-
Ärsyttävää eilisessä illassa oli vielä se kun juopunut ukkeli rupesi väittämään että nainen oli kuulemma mennyt tämän samaisen asiakastahon WC-tiloihin. Hän väitti nähneensä naisen menneen sinne, vaikka olin juuri hetkeä aiemmin joutunut tarkastamaan tilat ja lukitsemaan ne. Siellä ei kyllä ollut mitään kännistä naisihmistä missään nurkan kolossa silloin, että äijäpä sitten vaan intti minun kanssani ihan inttämisen halusta.
Samaisen ukon kanssa koettiin vielä myös epätoivon hetkiä kun asian laidan hänelle selitettyäni ukko kiljahti turhautuneesti naisestaan että "NO MISSÄ SE SIT ON?" MISSÄ SE SIT VOI OLLA!", johon vastasin hyvin yksinkertaisesti että "MÄ EN NIINKU TIEDÄ, MUTTA EI AINAKAAN TÄÄLLÄ MEILLÄ".
"NO, JOHONKI VESSAAN SE TÄÄLLÄ MENI" kuultiin myös, joka on kyllä kieltämättä havaintona huojentava sikäli että hän sentään on samassa rakennuksessa, mutta ei sinällään tarjoa ratkaisua itse ongelmaan eli siihen että missä arvon leidi juuri sillä hetkellä oleskeli.
Huomenna pitäisikin sitten olla taas vapaapäivä. Taidan mennä lääkäriin, sillä minusta nämä viikon välein uusiutuvat flunssat eivät ole oikein hyvä merkki, sillä en ole näin tiuhaan sairastellut pitkiin aikoihin tai varmaan koskaan. Myös unirytmi on aika ikävä, sillä noin 7-8 tunnin yöunien jälkeen tunnen itseni todella väsyneeksi yhä edelleen. Veikkaan että jonkinlainen ylirasitustila tässä on nyt taas meneillään, mutta saapa nähdä että mitä voin tehdä sen asian paikkaamiseksi.
Kouluhaut käynnistyvät myös jälleen. Täytyy nyt keksiä niitä AMK-paikkoja piakkoin, sillä alan jo pelkäämään sitä suoranaista ajatusta että näissä töissä pitäisi olla jälleen kesäloman jäljiltä mukamas jotenkin kondiksessa. Lisäksi sosiaalinen elämä on kärsinyt aivan hirveän kuihtumisen viime aikoina, sekä tälläkin hetkellä tuntuu että olen ollut töissä varmaan jonkun viikon putkeen vaikka tämä on oikeastaan vasta neljäs päivä tässä kohteessa putkeen. Tämän viikon tiistai taisi olla vapaapäivä, mutta muut olivatkin sitten duunia kolmessa eri kohteessa.
Lisäksi pitäisi varmaan ruveta taas kuntoilemaan ja ulkoilemaan oikein kunnolla. Salimaksutkin kyllä verottavat jäsenkorttina kuntosalille joka kuukausi ihan hyvän summan, mutta eipä minua ole salilla näkynyt kuin hyvin satunnaisesti pitkiin aikoihin. Ulkoliikunta olisi kanssa aika kova juttu ihan vaan yleisen olotilan parantamiseksi, mutta nämä iltavuorot kyllä sotkevat siinä määrin kaiken että ensimmäisenä kun pääsee ovesta sisään kotiinsa niin verkkarien ja ulkoliikunta-varustuksen pukeminen päälle ei tule ensimmäisenä mieleen.
Kun vaan jaksaisi sitä ja jaksaisi tätä.
Eilinen oli tosiaan vilkas päivä niin kuin varmaan tämäkin päivä, mutta erityisesti jäi mieleen loppuillalta tapaus kun eräs ilmeisesti jurrissa ollut äijän kehveli oli jättänyt takkinsa ja naisseuralaisensa takin erään asiakastahon tiloihin. Ensiksi takkeja etsiskeltiin, sitten kun ne löydettiin niin herra olikin sitä mieltä ettei ottaisi naisensa takkia mukaan. Pakotin sitten hyvin ärtyneesti ukon ottamaan takin mukaansa, sillä mies oli sitä mieltä aivan yksinkertaisesti että naisen tuli itse hakea takkinsa SULJETUSTA asiakasyrityksen tilasta. Minulla oli tuolloin 15 minuuttia työaikaa jäljellä. Sain miehen ottamaan naisen romppeet mukaan, mutta tilanne sitten eteni siihen että mies oli jättänyt naisen vaatteet eräälle penkille ja koikkelehti pois paikalta ihan umpitunnelissa. No, aamuun mennessä takki oli onneksi hävinnyt penkiltä, ja toivon todella että vieläpä oikeisiin käsiin eilisen rumban jäljiltä-
Ärsyttävää eilisessä illassa oli vielä se kun juopunut ukkeli rupesi väittämään että nainen oli kuulemma mennyt tämän samaisen asiakastahon WC-tiloihin. Hän väitti nähneensä naisen menneen sinne, vaikka olin juuri hetkeä aiemmin joutunut tarkastamaan tilat ja lukitsemaan ne. Siellä ei kyllä ollut mitään kännistä naisihmistä missään nurkan kolossa silloin, että äijäpä sitten vaan intti minun kanssani ihan inttämisen halusta.
Samaisen ukon kanssa koettiin vielä myös epätoivon hetkiä kun asian laidan hänelle selitettyäni ukko kiljahti turhautuneesti naisestaan että "NO MISSÄ SE SIT ON?" MISSÄ SE SIT VOI OLLA!", johon vastasin hyvin yksinkertaisesti että "MÄ EN NIINKU TIEDÄ, MUTTA EI AINAKAAN TÄÄLLÄ MEILLÄ".
"NO, JOHONKI VESSAAN SE TÄÄLLÄ MENI" kuultiin myös, joka on kyllä kieltämättä havaintona huojentava sikäli että hän sentään on samassa rakennuksessa, mutta ei sinällään tarjoa ratkaisua itse ongelmaan eli siihen että missä arvon leidi juuri sillä hetkellä oleskeli.
Huomenna pitäisikin sitten olla taas vapaapäivä. Taidan mennä lääkäriin, sillä minusta nämä viikon välein uusiutuvat flunssat eivät ole oikein hyvä merkki, sillä en ole näin tiuhaan sairastellut pitkiin aikoihin tai varmaan koskaan. Myös unirytmi on aika ikävä, sillä noin 7-8 tunnin yöunien jälkeen tunnen itseni todella väsyneeksi yhä edelleen. Veikkaan että jonkinlainen ylirasitustila tässä on nyt taas meneillään, mutta saapa nähdä että mitä voin tehdä sen asian paikkaamiseksi.
Kouluhaut käynnistyvät myös jälleen. Täytyy nyt keksiä niitä AMK-paikkoja piakkoin, sillä alan jo pelkäämään sitä suoranaista ajatusta että näissä töissä pitäisi olla jälleen kesäloman jäljiltä mukamas jotenkin kondiksessa. Lisäksi sosiaalinen elämä on kärsinyt aivan hirveän kuihtumisen viime aikoina, sekä tälläkin hetkellä tuntuu että olen ollut töissä varmaan jonkun viikon putkeen vaikka tämä on oikeastaan vasta neljäs päivä tässä kohteessa putkeen. Tämän viikon tiistai taisi olla vapaapäivä, mutta muut olivatkin sitten duunia kolmessa eri kohteessa.
Lisäksi pitäisi varmaan ruveta taas kuntoilemaan ja ulkoilemaan oikein kunnolla. Salimaksutkin kyllä verottavat jäsenkorttina kuntosalille joka kuukausi ihan hyvän summan, mutta eipä minua ole salilla näkynyt kuin hyvin satunnaisesti pitkiin aikoihin. Ulkoliikunta olisi kanssa aika kova juttu ihan vaan yleisen olotilan parantamiseksi, mutta nämä iltavuorot kyllä sotkevat siinä määrin kaiken että ensimmäisenä kun pääsee ovesta sisään kotiinsa niin verkkarien ja ulkoliikunta-varustuksen pukeminen päälle ei tule ensimmäisenä mieleen.
Kun vaan jaksaisi sitä ja jaksaisi tätä.
lauantai 23. helmikuuta 2013
Tää on niin tätä (päivän asiakaspalvelutilanteet)
No, flunssassa taas ollaan ainakin pienimuotoisesti. Kurkku on kipeä, pää samea ja sattuu niveliin.
Kotirintamalla lemmikki nyt voi ainakin ihan hyvin lääkärikierroksen jäljiltä. Se nyt sentään saa taas uskomaan että ehkei elämä nyt niin aivan hirveää olekaan. Täytyy kyllä sanoa että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä tuostakin sairaudesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sen sijaan duunissa sitten tiedettiinkin jo aika tasan tarkkaan että mitä seuraavaksi tapahtui, nimittäin ikävät asiakkaat iltakohteessa tekivät näyttävän paluun. Sen kummemmin kiertelemättä siis ilmoitan että seurasin vierestä kun erään asiakastahon omat työntekijät kinastelivat keskenään aidon ja hyvän työilmapiirin hengessä sekä pysäytin kaksi erääseen toiseen asiakaskohteeseen sisään ilman maksua pyrkinyttä henkilöä. Jälkimmäinen tapaus näistä sujui ongelmitta ihan ystävällisesti huomauttamalla että sisäänpääsystä pitäisi maksaa, mutta toisessa eli ensimmäisessä tapauksessa päästiinkin sitten taas haastavan asiakaspalvelun äärelle.
Tilanne meni näin:
Vanha naisihminen viilettää sisään asiakaskohteeseen suoraan maksukassan lävitse. Koska huomaan hänen tekevän niin ihan vierestä, niin lähden hänen peräänsä.
Iltavaksi: "Hei anteeksi! Oliko teillä lippua?"
Asiakas: "Mutta minä olen hieno titteli"
Iltavaksi:" Aivan, mutta olittehan maksaneet pääsymaksun?"
Asiakas: "No, en minä sitten taida tulla tänne ollenkaan" (Yllättäen pitää maksaa sisäänpääsystä?)
Iltavaksi: "Asia selvä, ovi löytyykin sitten tuolta samasta suunnasta mistä saavuittekin"
Nainen ryhtyy kaivelemaan lompakkoaan pyydettyäni paikalle asiakastahon edustajan ilmoittamaan naiselle ihan tasan saman asian mitä itsekin ilmoitin. Nainen sitten väitti että hänen tulisi päästä sisään koska hieno titteli, mutta emme suostuneet päästämään häntä yhtikäs pidemmälle ellei häneltä löytynyt jotain ilmaiseen sisäänpääsyyn oikeuttavia todistuksia.
Niitä "todisteita" sitten kaiveltiin tovi lompakosta, jonka aikana vakuutuin että kyseessä taisi olla vaan joku jolla ei ollut edes rahaa päästä sisään ja yritti pummilla sisään valehdellen asiasta. No, noin kymmenen minuutin jälkeen tältä naiselta löytyi sitten eräs lipuke jolla tosiaan pääsi sisään maksamatta, mutta en saata ymmärtää että miksei hän voinut mennä kassalle, näyttää lipuketta ja päästä sisään normaalisti. Se että hän vaan paukkasi sisään ei tosiaan herättänyt luottamusta ja sai kyllä tyypistä hienon tittelinsä ohella aika moukkamaisen kuvan.
Mielenkiintoista oli myös se että kun ilmoitin että sisäänpääsystä piti maksaa, niin naisihminen automaattisesti ilmoitti puolestaan lähtevänsä pois. Hän varmaan laski sen varaan että jotenkin pelästyisin asiasta koska hieno titteli oli hän poislähtevänä ihmisenä, mutta tuon tempun nähtyään muutamaan kertaan anna heille aina vaan neuvon poistua samaa tietä mitä tulivatkin.
Kotirintamalla lemmikki nyt voi ainakin ihan hyvin lääkärikierroksen jäljiltä. Se nyt sentään saa taas uskomaan että ehkei elämä nyt niin aivan hirveää olekaan. Täytyy kyllä sanoa että tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä tuostakin sairaudesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sen sijaan duunissa sitten tiedettiinkin jo aika tasan tarkkaan että mitä seuraavaksi tapahtui, nimittäin ikävät asiakkaat iltakohteessa tekivät näyttävän paluun. Sen kummemmin kiertelemättä siis ilmoitan että seurasin vierestä kun erään asiakastahon omat työntekijät kinastelivat keskenään aidon ja hyvän työilmapiirin hengessä sekä pysäytin kaksi erääseen toiseen asiakaskohteeseen sisään ilman maksua pyrkinyttä henkilöä. Jälkimmäinen tapaus näistä sujui ongelmitta ihan ystävällisesti huomauttamalla että sisäänpääsystä pitäisi maksaa, mutta toisessa eli ensimmäisessä tapauksessa päästiinkin sitten taas haastavan asiakaspalvelun äärelle.
Tilanne meni näin:
Vanha naisihminen viilettää sisään asiakaskohteeseen suoraan maksukassan lävitse. Koska huomaan hänen tekevän niin ihan vierestä, niin lähden hänen peräänsä.
Iltavaksi: "Hei anteeksi! Oliko teillä lippua?"
Asiakas: "Mutta minä olen hieno titteli"
Iltavaksi:" Aivan, mutta olittehan maksaneet pääsymaksun?"
Asiakas: "No, en minä sitten taida tulla tänne ollenkaan" (Yllättäen pitää maksaa sisäänpääsystä?)
Iltavaksi: "Asia selvä, ovi löytyykin sitten tuolta samasta suunnasta mistä saavuittekin"
Nainen ryhtyy kaivelemaan lompakkoaan pyydettyäni paikalle asiakastahon edustajan ilmoittamaan naiselle ihan tasan saman asian mitä itsekin ilmoitin. Nainen sitten väitti että hänen tulisi päästä sisään koska hieno titteli, mutta emme suostuneet päästämään häntä yhtikäs pidemmälle ellei häneltä löytynyt jotain ilmaiseen sisäänpääsyyn oikeuttavia todistuksia.
Niitä "todisteita" sitten kaiveltiin tovi lompakosta, jonka aikana vakuutuin että kyseessä taisi olla vaan joku jolla ei ollut edes rahaa päästä sisään ja yritti pummilla sisään valehdellen asiasta. No, noin kymmenen minuutin jälkeen tältä naiselta löytyi sitten eräs lipuke jolla tosiaan pääsi sisään maksamatta, mutta en saata ymmärtää että miksei hän voinut mennä kassalle, näyttää lipuketta ja päästä sisään normaalisti. Se että hän vaan paukkasi sisään ei tosiaan herättänyt luottamusta ja sai kyllä tyypistä hienon tittelinsä ohella aika moukkamaisen kuvan.
Mielenkiintoista oli myös se että kun ilmoitin että sisäänpääsystä piti maksaa, niin naisihminen automaattisesti ilmoitti puolestaan lähtevänsä pois. Hän varmaan laski sen varaan että jotenkin pelästyisin asiasta koska hieno titteli oli hän poislähtevänä ihmisenä, mutta tuon tempun nähtyään muutamaan kertaan anna heille aina vaan neuvon poistua samaa tietä mitä tulivatkin.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Tien tukkeena
Hohhoijaa.
Siirtyminen tekemään iltapainotteista paikallisvartiointikohdettani eli tuttavallisemmin "paikkaria" oli kyllä taas melko kivuliasta meininkiä. Vaikka tekemissäni respakohteissakin käy kyllä tuota väkeä välillä kun pipoa, niin nyt sitten iltakohteen asiakasmäärien taas räjähtäessä käsiin oli todellisuus taas hiukan hektisempi.
Eilinen vuoro meni äkkiä juuri muutaman teknisen ongelman kanssa painiessa sekä kerätessä kasaan jonkun unohtuneita siivousvälineitä keskeltä käytäviä. En ymmärrä että miksei niitä oltu laitettu paikoilleen, sillä oli aika helvetin noloa kanniskella jonkun unohtamaa imuria takaisin komeroon.
Toisekseen vittuilevat asiakkaat ovat kuulemma tehneet täällä paluun. En ole oikeastaan tavannut vielä yhtäkään, mutta kohteen omat porukat kertoivat saaneensa taas oikein lämpimän ystävällistä kohtelua osakseen. On kai vaan taas ajan kysymys milloin itsekin pääsen kunnioittaviin kanssakäymisiin asiakkaiden kanssa, jotka kyllä tietävät omat oikeutensa mutteivät sitten millään osaa sanoa kiitos tai anteeksi.
Muutenkin fyysinen olotila on aika sekava. Taidan olla taas flunssassa ja tuntuu että silmien alle on kerääntymässä turvatyynyn kokoiset silmäpussit. Kurkku on ihan helvetin kipeänä ja kielessä on soramontun kokoinen afta. Näillä siis mennään.
Tämäkin aamu alkoi taas tilanteella jossa olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Tunsin kieltämättä verenpaineen nousevan otsasuonissa vieläpä kun samalla piti hoitaa yksi kotipuolen asiakin. En ole jaksanut pahemmin kierrellä kohdetta tänään kuin muutaman kerran, sillä olen ihan tarkoituksella tullut tänne valvomoon vähän rauhoittumaan ulkomaailman hektisen tahdin kiroukselta.
Kotipuolessa asiatkin ovat taas kuukauden hyvän jakson jäljiltä melkolailla kääntyneet laskuun. Avovaimoni tai oikeastaan meidän yhteinen lemmikkieläimemme on alkanut sairastelemaan, vanha kun iältään on. Olemme saaneet oikein hyvin rahamme uppoamaan tuon eläimen lääkärikuluihin, eikä loppua taida näkyä. Toivottavasti kuitenkin tuo elukka nyt tuosta taas toipuisi edes hetkeksi, sillä sen menettäminen muutenkin jatkuvan tasapainoilun keskellä alkaa kyllä kuulostaa jo kiroukselta.
Mietin että johtuuko tämä muutaman viikon välein uusiutuva flunssa kenties työn puolesta tulevasta stressistä vaiko kotipuolen- vaiko molempien yhteisvaikutuksesta? Enää en sitäkään tiedä, mutta taas alkaa kyllä tehdä mieli jonkinlaista menneiden työviikkojen nollaamisjuttuja.
Luin eräästä blogista sellaisen tosi osuvan ohjeen, että jos duunipäivän jälkeen ahdistaa, itkettää, tarvitsee ottaa lääkkeitä tai vetää pää täyteen niin siellä tulisi lopettaa työskentely ihan oman terveytensä takia.
Mitäpä veikkaatte että tuleeko minulle tuollaisia tunteita välillä tästä työstä?
.. Niinpä.
Siirtyminen tekemään iltapainotteista paikallisvartiointikohdettani eli tuttavallisemmin "paikkaria" oli kyllä taas melko kivuliasta meininkiä. Vaikka tekemissäni respakohteissakin käy kyllä tuota väkeä välillä kun pipoa, niin nyt sitten iltakohteen asiakasmäärien taas räjähtäessä käsiin oli todellisuus taas hiukan hektisempi.
Eilinen vuoro meni äkkiä juuri muutaman teknisen ongelman kanssa painiessa sekä kerätessä kasaan jonkun unohtuneita siivousvälineitä keskeltä käytäviä. En ymmärrä että miksei niitä oltu laitettu paikoilleen, sillä oli aika helvetin noloa kanniskella jonkun unohtamaa imuria takaisin komeroon.
Toisekseen vittuilevat asiakkaat ovat kuulemma tehneet täällä paluun. En ole oikeastaan tavannut vielä yhtäkään, mutta kohteen omat porukat kertoivat saaneensa taas oikein lämpimän ystävällistä kohtelua osakseen. On kai vaan taas ajan kysymys milloin itsekin pääsen kunnioittaviin kanssakäymisiin asiakkaiden kanssa, jotka kyllä tietävät omat oikeutensa mutteivät sitten millään osaa sanoa kiitos tai anteeksi.
Muutenkin fyysinen olotila on aika sekava. Taidan olla taas flunssassa ja tuntuu että silmien alle on kerääntymässä turvatyynyn kokoiset silmäpussit. Kurkku on ihan helvetin kipeänä ja kielessä on soramontun kokoinen afta. Näillä siis mennään.
Tämäkin aamu alkoi taas tilanteella jossa olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Tunsin kieltämättä verenpaineen nousevan otsasuonissa vieläpä kun samalla piti hoitaa yksi kotipuolen asiakin. En ole jaksanut pahemmin kierrellä kohdetta tänään kuin muutaman kerran, sillä olen ihan tarkoituksella tullut tänne valvomoon vähän rauhoittumaan ulkomaailman hektisen tahdin kiroukselta.
Kotipuolessa asiatkin ovat taas kuukauden hyvän jakson jäljiltä melkolailla kääntyneet laskuun. Avovaimoni tai oikeastaan meidän yhteinen lemmikkieläimemme on alkanut sairastelemaan, vanha kun iältään on. Olemme saaneet oikein hyvin rahamme uppoamaan tuon eläimen lääkärikuluihin, eikä loppua taida näkyä. Toivottavasti kuitenkin tuo elukka nyt tuosta taas toipuisi edes hetkeksi, sillä sen menettäminen muutenkin jatkuvan tasapainoilun keskellä alkaa kyllä kuulostaa jo kiroukselta.
Mietin että johtuuko tämä muutaman viikon välein uusiutuva flunssa kenties työn puolesta tulevasta stressistä vaiko kotipuolen- vaiko molempien yhteisvaikutuksesta? Enää en sitäkään tiedä, mutta taas alkaa kyllä tehdä mieli jonkinlaista menneiden työviikkojen nollaamisjuttuja.
Luin eräästä blogista sellaisen tosi osuvan ohjeen, että jos duunipäivän jälkeen ahdistaa, itkettää, tarvitsee ottaa lääkkeitä tai vetää pää täyteen niin siellä tulisi lopettaa työskentely ihan oman terveytensä takia.
Mitäpä veikkaatte että tuleeko minulle tuollaisia tunteita välillä tästä työstä?
.. Niinpä.
tiistai 19. helmikuuta 2013
Vapaata ja väsyä
Maanantain vuoro oli todella unelias sen huonosti nukutun yön jälkeen tuolla eräässä respakohteessani.
Päivä mateli eteenpäin ja sekoilin muutamaan kertaan erään kulkukortti-ohjelman kanssa. En periaatteessa osaa käyttää sitä tai sitten minulla ei ollut valtuuksia käyttää sitä oikein, sillä en saanut eräälle talon ihmiselle luotua lisää kulkuoikeuksia. Onneksi tuo vakiotekijä siellä osaa käyttää sitä, niin siirsin sitten taakan hänelle toteamalla vain että "tule huomenna aamusta uudelleen" asiansa kanssa.
Tuossa respassa jossa alkoi taas tuntumaan ihan kodikkaalta purskahti myös yksi melko vittumainen tilanne päälle samaisen maanantain aikana, kun respaan saapui eräs nainen kyselemään työnkuvastani. Nainen kysyi että oliko meidän määrä tehdä jonkinlaisia kierroksia vuoron aikana talossa, joka nyt kuulostaa vähän älyttömältä kun kerran respakohteesta on kysymys. Nainen lupasi selvittää asian, jonka hän varmasti tekeekin kohtuullisessa ajassa. En vaan ymmärrä että missä vaiheessa tuolla pitäisi tehdä kierroksia, kun sisään saattaa rampata ihmisiä ihan vuoron viimeisinäkin tunteina. Kuulostaa kyllä älyttömältä että siellä pitäisi mitään kierroksia vielä kaiken muun päälle ruveta tekemään, sillä kerrostilat ovat aika sokkeloiset puhumattakaan kellaritiloista.
Opin kyllä tuostakin vuoropuhelusta taas sen että kannattaa olla aika helvetin tarkka ja selvillä niistä työtehtävistään mitä sinulle isketään siellä kohteessa. Eräässä respassa minua käskytettiin jonkun urpon toimesta "tekemään jotain" kun viereisessä huoneessa porattiin seinää äänekkäästi, sillä se häiritsi näitä luomakunnan kruunuja ja heidän pyhiä kokouksiaan. Totta kai oli loogista että aulavaksihan se sinne lähtee porausta pysäyttämään. Veikkaan että jos olisin mennyt aukomaan päätäni niille työmiehille sinne kravaatti sojottaen, niin ukot olisivat varmaan suutuksissaan poranneet minuun pari reikää. Muutenkin on kyllä jaksanut ihmetyttää se ihmisten tietämättömyys siitä mitä aularespan hommiin oikeastaan kuuluukaan, sillä tulisi sitä jo perkele hävetä tyhmyyttään jos kuvittelee että täällä respassa jo suurinpiirtein pestään vaatteesi, täytetään veroilmoituksesi ja kusetetaan koirasi tarpeen vaatiessa.
Saa nyt nähdä että mitä tuostakin "kierrosten tekemisestä" oikein nyt tulee. Olen ruvennut vaan huomaamaan että sellainen tietty yritys nakittaa aularespoille vaikka mitä paskaa tehtäväksi tulee kyllä eteen ihan kaikissa kohteissa ennen pitkää, mutta usein se tyyli miten asian kanssa sinua lähestytään pistää päälle sellaisen turhautumisen sekaisen vitutuksen, että oksat pois. Tässäkin asiassa tuo asiasta ilmoittanut nainen kuulosti automaattisesti siltä että minä olin väärässä ja hän oikeassa, vaikka tilanne oli vähintäänkin täysin epäselvä. No, toisaalta selviteltyäni asiaa hiukan jäi ainakin minulle sellainen kuva ettei kierroksia tarvitsisi tehdä, mutta saapa nähdä että miten asian kanssa käynee.
Eilinen olikin sitten vapaata. Nukuin pitkään ja illalla kuuntelin musiikkia ja maistelin vähän oluttakin pitkästä aikaa.
Tänään päädyin sitten tänne vihatuimpaan respaani. Loppuviikko viikonloppuineen onkin sitten iltakohdetta ja paikallisvartiointia, mutta veikkaisin että päivistä tulee aika vilkkaita varsinkin kun siellä alkaa nyt taas vilahdella ihmisiä tavallista enemmän. Onneksi kuitenkin tuo kohde ei ole niin asiakaspalvelullinen niin kuin nämä respat, vaikka kyllä sielläkin joutuu ihmisten kanssa tekemisiin periaatteessa paljon laajempien osa-alueiden kohdalta kun näissä respoissa.
Päivä mateli eteenpäin ja sekoilin muutamaan kertaan erään kulkukortti-ohjelman kanssa. En periaatteessa osaa käyttää sitä tai sitten minulla ei ollut valtuuksia käyttää sitä oikein, sillä en saanut eräälle talon ihmiselle luotua lisää kulkuoikeuksia. Onneksi tuo vakiotekijä siellä osaa käyttää sitä, niin siirsin sitten taakan hänelle toteamalla vain että "tule huomenna aamusta uudelleen" asiansa kanssa.
Tuossa respassa jossa alkoi taas tuntumaan ihan kodikkaalta purskahti myös yksi melko vittumainen tilanne päälle samaisen maanantain aikana, kun respaan saapui eräs nainen kyselemään työnkuvastani. Nainen kysyi että oliko meidän määrä tehdä jonkinlaisia kierroksia vuoron aikana talossa, joka nyt kuulostaa vähän älyttömältä kun kerran respakohteesta on kysymys. Nainen lupasi selvittää asian, jonka hän varmasti tekeekin kohtuullisessa ajassa. En vaan ymmärrä että missä vaiheessa tuolla pitäisi tehdä kierroksia, kun sisään saattaa rampata ihmisiä ihan vuoron viimeisinäkin tunteina. Kuulostaa kyllä älyttömältä että siellä pitäisi mitään kierroksia vielä kaiken muun päälle ruveta tekemään, sillä kerrostilat ovat aika sokkeloiset puhumattakaan kellaritiloista.
Opin kyllä tuostakin vuoropuhelusta taas sen että kannattaa olla aika helvetin tarkka ja selvillä niistä työtehtävistään mitä sinulle isketään siellä kohteessa. Eräässä respassa minua käskytettiin jonkun urpon toimesta "tekemään jotain" kun viereisessä huoneessa porattiin seinää äänekkäästi, sillä se häiritsi näitä luomakunnan kruunuja ja heidän pyhiä kokouksiaan. Totta kai oli loogista että aulavaksihan se sinne lähtee porausta pysäyttämään. Veikkaan että jos olisin mennyt aukomaan päätäni niille työmiehille sinne kravaatti sojottaen, niin ukot olisivat varmaan suutuksissaan poranneet minuun pari reikää. Muutenkin on kyllä jaksanut ihmetyttää se ihmisten tietämättömyys siitä mitä aularespan hommiin oikeastaan kuuluukaan, sillä tulisi sitä jo perkele hävetä tyhmyyttään jos kuvittelee että täällä respassa jo suurinpiirtein pestään vaatteesi, täytetään veroilmoituksesi ja kusetetaan koirasi tarpeen vaatiessa.
Saa nyt nähdä että mitä tuostakin "kierrosten tekemisestä" oikein nyt tulee. Olen ruvennut vaan huomaamaan että sellainen tietty yritys nakittaa aularespoille vaikka mitä paskaa tehtäväksi tulee kyllä eteen ihan kaikissa kohteissa ennen pitkää, mutta usein se tyyli miten asian kanssa sinua lähestytään pistää päälle sellaisen turhautumisen sekaisen vitutuksen, että oksat pois. Tässäkin asiassa tuo asiasta ilmoittanut nainen kuulosti automaattisesti siltä että minä olin väärässä ja hän oikeassa, vaikka tilanne oli vähintäänkin täysin epäselvä. No, toisaalta selviteltyäni asiaa hiukan jäi ainakin minulle sellainen kuva ettei kierroksia tarvitsisi tehdä, mutta saapa nähdä että miten asian kanssa käynee.
Eilinen olikin sitten vapaata. Nukuin pitkään ja illalla kuuntelin musiikkia ja maistelin vähän oluttakin pitkästä aikaa.
Tänään päädyin sitten tänne vihatuimpaan respaani. Loppuviikko viikonloppuineen onkin sitten iltakohdetta ja paikallisvartiointia, mutta veikkaisin että päivistä tulee aika vilkkaita varsinkin kun siellä alkaa nyt taas vilahdella ihmisiä tavallista enemmän. Onneksi kuitenkin tuo kohde ei ole niin asiakaspalvelullinen niin kuin nämä respat, vaikka kyllä sielläkin joutuu ihmisten kanssa tekemisiin periaatteessa paljon laajempien osa-alueiden kohdalta kun näissä respoissa.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Peruskauraa pimeälle puolelle
Tänään lähdin sitten tekemään taas jälleen yhtä vuoroa tuonne erääseen uuteen respakohteeseeni. Aamu alkoi melko sekavasti huonosti nukutun yön jälkeen, joka kulminoitui siihen että noin parisenkymmentä minuuttia vuoron kuljettua eteenpäin pärähti palokello soimaan aulassa.
Seurasi lyhyehkö "WHAT THE FUCK"-fiilis, sillä minulla ei ollut mitään tietoa mitä tässä kohteessa pitäisi tehdä jos palohälytys tulee. Olen kokenut tämän saman tilanteen kyllä tuolla iltakohteessani, mutta täällä uudessa kohteessa olin täysin tiedottomassa tilassa kello pärähdeltyä hälyyttävästi. Onneksi kuitenkin selvisi että kyseessä oli vain "vahinko", eli mitään vaaraa tai hätää ei ollut. Kunhan vaan joku onnekas sitten oli painanut vahingossa palokellot soimaan. Sinänsä ihmettelen että miten siinäkin oli onnistuttu.
Soitin kyllä heti hätäkeskukseen ja ilmoitin tilanteesta, mutta siitä huolimatta paikalle saapui paloauto miehistöineen tarkastamaan tilannetta. Sen jälkeen sitten alkoivatkin soida puhelimet tänne respaan, kun sata ihmistä soitteli ja tiedusteli tilannetta erinäisin tavoin minulta.
Olen tällä hetkellä aika väsynyt. Nukuin viime yönä parisen tuntia ja sitten heräsin valtavan ahdistavaan olotilaan, jonka jälkeen rupesin potemaan jonkinlaista eksistentialisista angstia. Mielessä pyöri taas tuhat ja yksi asiaa, joista päällimmäisenä oli kai huoli tulevaisuudesta niin opintojen, työpaikan kuin rahatilanteenkin osalta.
Tajusin kyllä yön mittaan että kaikenlaista raha-asioiden, epäonnistuneiden opiskeluhakujen sun muiden pohtiminen keskellä yötä johtaa aika äkkiä pimeälle puolelle Star Warsin Yodaa mukaillakseni. Olisi pitänyt ihan kiltisti pistää pää tyynyyn ja nukkua, mutta mieli vaelteli taas menneessä ja nykyisyydessä siinä määrin että uni ei tullut.
Vaelsin sitten töihin pienessä lumipyryssä miettien sitä mukamas tulevaa kevättä, jota ei kyllä valitettavasti näkynyt.
Viikonloppu meni kyllä ihan hyvin, mutta paluu arkeen oli kyllä aika kalsea noinkin kivan reissun jäljiltä. Veikkaan että tuo viime yön episodi varmaan jotenkin johtui siitä kun olin kuullut eilen illalla että eräs puolituttu oli päässyt siihen AMK-opiskelupaikkaan sisälle johon hain itse viime keväänä. Hänkään ei päässyt keväällä sisään, mutta nyt oli sitten syksyn haussa päässyt. Välittömästi pohdin jo silloin että olisikohan pitänyt hakea itsekin syksyllä uudelleen, sillä silloin kevään jälkeen se tuntui kyllä hyvältä idealta. Syksyllä en vaan sitten enää jaksanut hakea uudelleen syystä ja toisesta.
Kieltämättä tänä keväänä on alkanut taas ilmenemään pieniä hajoilemisen merkkejä tähän työhön ja yleiseen elämiseen liittyen. Tämä työ tuntuu aikamoiselta umpikujalta, vaikka uusia kohteitakin tulee melkein koko ajan. Perustyö on kuitenkin samaa vanhaa, eikä nyt ole kyllä epäilystäkään ettenkö tekisi tätä mistään muusta syystä kuin siitä että jollain tapaa ne laskut on maksettava. Intohimo- jos sellaista minulla on koskaan tätä työtä kohtaan ollutkaan, on kyllä totaalisesti kadonnut.
Seurasi lyhyehkö "WHAT THE FUCK"-fiilis, sillä minulla ei ollut mitään tietoa mitä tässä kohteessa pitäisi tehdä jos palohälytys tulee. Olen kokenut tämän saman tilanteen kyllä tuolla iltakohteessani, mutta täällä uudessa kohteessa olin täysin tiedottomassa tilassa kello pärähdeltyä hälyyttävästi. Onneksi kuitenkin selvisi että kyseessä oli vain "vahinko", eli mitään vaaraa tai hätää ei ollut. Kunhan vaan joku onnekas sitten oli painanut vahingossa palokellot soimaan. Sinänsä ihmettelen että miten siinäkin oli onnistuttu.
Soitin kyllä heti hätäkeskukseen ja ilmoitin tilanteesta, mutta siitä huolimatta paikalle saapui paloauto miehistöineen tarkastamaan tilannetta. Sen jälkeen sitten alkoivatkin soida puhelimet tänne respaan, kun sata ihmistä soitteli ja tiedusteli tilannetta erinäisin tavoin minulta.
Olen tällä hetkellä aika väsynyt. Nukuin viime yönä parisen tuntia ja sitten heräsin valtavan ahdistavaan olotilaan, jonka jälkeen rupesin potemaan jonkinlaista eksistentialisista angstia. Mielessä pyöri taas tuhat ja yksi asiaa, joista päällimmäisenä oli kai huoli tulevaisuudesta niin opintojen, työpaikan kuin rahatilanteenkin osalta.
Tajusin kyllä yön mittaan että kaikenlaista raha-asioiden, epäonnistuneiden opiskeluhakujen sun muiden pohtiminen keskellä yötä johtaa aika äkkiä pimeälle puolelle Star Warsin Yodaa mukaillakseni. Olisi pitänyt ihan kiltisti pistää pää tyynyyn ja nukkua, mutta mieli vaelteli taas menneessä ja nykyisyydessä siinä määrin että uni ei tullut.
Vaelsin sitten töihin pienessä lumipyryssä miettien sitä mukamas tulevaa kevättä, jota ei kyllä valitettavasti näkynyt.
Viikonloppu meni kyllä ihan hyvin, mutta paluu arkeen oli kyllä aika kalsea noinkin kivan reissun jäljiltä. Veikkaan että tuo viime yön episodi varmaan jotenkin johtui siitä kun olin kuullut eilen illalla että eräs puolituttu oli päässyt siihen AMK-opiskelupaikkaan sisälle johon hain itse viime keväänä. Hänkään ei päässyt keväällä sisään, mutta nyt oli sitten syksyn haussa päässyt. Välittömästi pohdin jo silloin että olisikohan pitänyt hakea itsekin syksyllä uudelleen, sillä silloin kevään jälkeen se tuntui kyllä hyvältä idealta. Syksyllä en vaan sitten enää jaksanut hakea uudelleen syystä ja toisesta.
Kieltämättä tänä keväänä on alkanut taas ilmenemään pieniä hajoilemisen merkkejä tähän työhön ja yleiseen elämiseen liittyen. Tämä työ tuntuu aikamoiselta umpikujalta, vaikka uusia kohteitakin tulee melkein koko ajan. Perustyö on kuitenkin samaa vanhaa, eikä nyt ole kyllä epäilystäkään ettenkö tekisi tätä mistään muusta syystä kuin siitä että jollain tapaa ne laskut on maksettava. Intohimo- jos sellaista minulla on koskaan tätä työtä kohtaan ollutkaan, on kyllä totaalisesti kadonnut.
perjantai 15. helmikuuta 2013
Kiristymistä
Kieltämättä eilen ystävänpäivästä huolimatta olin aika kireällä päällä työpäivän päätteeksi.
Täällä paskakohteessa istuessani sain kyllä taas niin totaalisen tyrmäysiskun pariinkin kertaan erinäisistä lähteistä, että oli vaikea kyllä uskoa että mitään hyvää työelämässä olisi muutenkaan odotettavissa. Tapasin avovaimoni töiden jälkeen ja hän yritti kaikkensa piristääkseen minua, mutta olin kyllä aika pitkälle iltaan taas niin omiin synkkiin maailmoihin kietoutunut että nyt taas aamulla paremmalta tuntuessa oikein hävettää tuollainen toisen ystävänpäivän pilaaminen turhamaisella synkistelyllä.
Tällä hetkellä palkka-asiatkin pyörivät mielessä aika tehokkaasti. Ikälisällä tienaan nyt sen 10,96€ tunnissa, mutta käytännössä on tehtävä iltoja sekä viikonloppuja jos meinaa ollenkaan näillä palkoilla selvitä. Eniten ihmetyttää se että veroprosenttini nouse nyt tälle vuodelle siihen 16%, mutta tulorajaa oli laskettu vain noin 23 000 euroon vuodessa, joka on vähän omituista kun viime vuonna pääsin lähemmäs 26 000 euroon ja johonkin noin 24 000 € ensimmäisenä vuotenani. Siltikin veroprosentti huiteli vain 15,5%??
Tosiasia on kuitenkin se että vaikka palkka nouseekin todella minimaalisesti koko ajan, niin inflaatio sun muu kuitenkin syö palkkaa sen verran koko ajan että entistä vähemmän jää käteen kuukaudessa. Helvetin naurettavaa tehdä duunia josta jää käteen juuri ei mitään pitkillä ja vittumaisilla työpäivillä.
Olen onnistunut pitämään pahimman työuupumuksen merkit kurissa melkein puolisen vuotta nyt. Ennen sitä hajosin aina totaalisesti ties mihin ja luulin sen johtuvan työstä, vaikka totta puhuen niin varmaan osa ongelmistani johtuukin työn virikkeettömyydestä ja jatkuvasta saman toistamisesta umpikujamaisella tahdilla. Olen kuitenkin ymmärtänyt että tämä työ on sitä mitä se on eikä muuksi muutu. On opittava tosiasiat sen suhteen että työn luonne on päivästä toiseen juuri sitä mitä se on. Tämä vaatii mukautumista ja ymmärtämistä että oman elämän ongelmatilanteet eivät saa valua sinne työelämään ja että on olemassa työläisiä joilla asiat ovat vielä huonommin kuin minulla.
Nollasin usein työperäistä vitutusta kännäämisellä vielä vuosikin sitten. Vaikka nuo kerrat ovatkin vähentyneet, niin usein tunnen ettei ketään kiinnosta se että olen kuitenkin hyvä työntekijä alhaisilla saikkuprosenteilla ja useamman kohteen osaamisella jatkuvalla kasvumäärällä. Siltikin tuntipalkka on edelleen karvan verran vaille yksitoista euroa tunnilta, vaikka välillä tuntuu että monen saikkumäärillä retostelevan kollegan tulisi kyllä olla vähintään ja ainoastaan tunneilla eikä koskaan kuukausipalkoille päästäkään.
Pakko mainita että tämä respa jossa nyt istun niin on ollut kyllä niin täyttä kaaosta viimeiset kaksi päivää että vapaa viikonloppu tekee kyllä tähän väliin suorastaan ihmeitä. Nyt tänään täällä on painittu ATK-ongelmien parissa kyllä niin tiiviisti, että hajoamisen merkit ovat olleet ilmassa..
Täällä paskakohteessa istuessani sain kyllä taas niin totaalisen tyrmäysiskun pariinkin kertaan erinäisistä lähteistä, että oli vaikea kyllä uskoa että mitään hyvää työelämässä olisi muutenkaan odotettavissa. Tapasin avovaimoni töiden jälkeen ja hän yritti kaikkensa piristääkseen minua, mutta olin kyllä aika pitkälle iltaan taas niin omiin synkkiin maailmoihin kietoutunut että nyt taas aamulla paremmalta tuntuessa oikein hävettää tuollainen toisen ystävänpäivän pilaaminen turhamaisella synkistelyllä.
Tällä hetkellä palkka-asiatkin pyörivät mielessä aika tehokkaasti. Ikälisällä tienaan nyt sen 10,96€ tunnissa, mutta käytännössä on tehtävä iltoja sekä viikonloppuja jos meinaa ollenkaan näillä palkoilla selvitä. Eniten ihmetyttää se että veroprosenttini nouse nyt tälle vuodelle siihen 16%, mutta tulorajaa oli laskettu vain noin 23 000 euroon vuodessa, joka on vähän omituista kun viime vuonna pääsin lähemmäs 26 000 euroon ja johonkin noin 24 000 € ensimmäisenä vuotenani. Siltikin veroprosentti huiteli vain 15,5%??
Tosiasia on kuitenkin se että vaikka palkka nouseekin todella minimaalisesti koko ajan, niin inflaatio sun muu kuitenkin syö palkkaa sen verran koko ajan että entistä vähemmän jää käteen kuukaudessa. Helvetin naurettavaa tehdä duunia josta jää käteen juuri ei mitään pitkillä ja vittumaisilla työpäivillä.
Olen onnistunut pitämään pahimman työuupumuksen merkit kurissa melkein puolisen vuotta nyt. Ennen sitä hajosin aina totaalisesti ties mihin ja luulin sen johtuvan työstä, vaikka totta puhuen niin varmaan osa ongelmistani johtuukin työn virikkeettömyydestä ja jatkuvasta saman toistamisesta umpikujamaisella tahdilla. Olen kuitenkin ymmärtänyt että tämä työ on sitä mitä se on eikä muuksi muutu. On opittava tosiasiat sen suhteen että työn luonne on päivästä toiseen juuri sitä mitä se on. Tämä vaatii mukautumista ja ymmärtämistä että oman elämän ongelmatilanteet eivät saa valua sinne työelämään ja että on olemassa työläisiä joilla asiat ovat vielä huonommin kuin minulla.
Nollasin usein työperäistä vitutusta kännäämisellä vielä vuosikin sitten. Vaikka nuo kerrat ovatkin vähentyneet, niin usein tunnen ettei ketään kiinnosta se että olen kuitenkin hyvä työntekijä alhaisilla saikkuprosenteilla ja useamman kohteen osaamisella jatkuvalla kasvumäärällä. Siltikin tuntipalkka on edelleen karvan verran vaille yksitoista euroa tunnilta, vaikka välillä tuntuu että monen saikkumäärillä retostelevan kollegan tulisi kyllä olla vähintään ja ainoastaan tunneilla eikä koskaan kuukausipalkoille päästäkään.
Pakko mainita että tämä respa jossa nyt istun niin on ollut kyllä niin täyttä kaaosta viimeiset kaksi päivää että vapaa viikonloppu tekee kyllä tähän väliin suorastaan ihmeitä. Nyt tänään täällä on painittu ATK-ongelmien parissa kyllä niin tiiviisti, että hajoamisen merkit ovat olleet ilmassa..
torstai 14. helmikuuta 2013
Kiire
Pääasiallinen syy miksen olen vähään aikaan taas kirjoitellut on ihan se että on ollut ihan helvetinmoinen kiire.
Olen seilaillut taas samoissa vanhoissa kohteissa. Iltakohteessa ruodittiin jonkun randomin häirikön tapausta, jossa mieshenkilö oli saapunut päihtyneenä uhittelemaan iltakohteen asiakasyritysten henkilökunnalle. Vuorossa ollut kollega ei ollut piitannut tapahtuneesta läheskään yhtä paljon kuin minä, sillä hän ei ollut edes raportissa maininnut tyypin käynnistä. Ilmeisesti hän ei pitänyt tyyppiä mitenkään vakavasti otettavana, vaikka kaikesta kuullusta päätellen olisi varmaan kannattanut.
Selailin kameroista tallenteita ja tyypin "esitys" kävikin ilmi aika äkkiä. Laadin tyypistä raportteihin hieman ohjeistuksia, sillä vaikka kyseessä olikin tyypillinen keski-ikäinen melkein rapajuopon asteelle äitynyt karikatyyri, niin tyypin vierailu ei kuitenkaan ollut ensimmäinen. Tästä voi vetää päätöksen siihen suuntaan että tyyppi on kohtuullisen vakavasti otettava, vaikkei välttämättä toteutakaan niitä pahimpia uhkauksiaan.
Loppuviikon piti olla sitten melko helppoa erinäisten tilauskeikkojen hoitelua, eli suomeksi seisoskelua ympäriinsä. Ne nyt sitten kuitenkin peruuntuivat, sillä päädyin paikkaamaan tätä erästä pahinta aulakohdettani sen uusimman vakionaaman päädyttyä sairaslomalle. No, tämä vanha paska oli juuri niin vittumainen kun muistinkin sen olevan, sillä heti aamusta pari kohteen omaa henkilöä taas ilkeästi tuijottivat minua istuessani täällä aulassa ja ilme naamalla huusi "MITÄ HELVETTIÄ SÄKIN TÄÄLLÄ TAAS TEET". Ehkä eniten ihmetyttää noissa ihmisissä se heidän moukkamaisuutensa, jonka perusteella he kävelevät aamulla sisään ja ilmekään positiivisen puolelle värähtämättä katsovat sinua nenänvartta pitkin. Miten olisi vaikka "hyvää huomenta!" tai vaikka se ystävällinen nyökkäys?
Toisekseen sain tänään kuulla kunniani tässä kohteessa taas jostain sellaisesta, joka ei oikeastaan ollut edes minun syytäni. Pakko kuitenkin antaa totaalisen ala-arvoiset pisteet tämän kohteen eräälle yhteyshenkilölle, joka suurin piirtein haukkui minut pystyyn tietämättä että olin täällä taas pitkästä aikaa ihan vaan saikkuja paikkailemassa enkä enää edes päätekijänä. Mielestäni jo armeijassa se sellainen tyhjänpäiväinen huutaminen oli useimmiten huonon johtohahmon merkki, vaikka oli siellä kyllä ihan asiallistakin huutamista välillä asiasta kuin asiasta. Mutta joka tapauksessa sellainen vihainen kannanotto ja kohtelu kieltämättä tässä respassa saa minut kyllä ymmärtämään että olemme täällä vissiin ihan vaan jonkinlaisen kyttyräselkäisen Quasimodo-hahmon arvostuksella varustettuina ja mielellään sylkykuppeina tällaisille nokkimajärjestys-ihmisille muutenkin.
Kieltämättä tähän respaan en tosiaankaan haluaisi päätyä kovinkaan usein enää kun se kuulemma minun osaltani loppui (paitsi että ei loppunut). Parin päivän kakku tässä kuitenkin on nyt tulossa, jonka jälkeen vapaa viikonloppu kuluu taas erästä vuosipäivää viettäen avovaimon kanssa.
Täytyy kyllä sanoa että viime aikoina vapaa-aika on jäänyt varsin vähiin. Olen jättänyt vastaamatta kaverieni puheluihin ja muutenkin jaksanut vain syödä, nukkua ja käydä töissä. Liikuntakin on taas minimissään, joka alkaa valitettavasti näkymään.
Nyt kun kevätkin taas alkoi, niin olen yrittänyt hahmotella taas jotain todella epätoivoisia opiskelukuvioita. Muutaman AMK-paikan olen jo keksinytkin ja muutaman toisen asteen ammattitutkinnonkin jotka voisivat kiinnostaa. Harmillista vaan että en edelleenkään tiedä mitä tehdä vaikka sisään noihin paikkoihin pääsisinkin. Toisaalta aika moni minun ikäiseni kollega jonka kanssa olen jutellut on kanssa hakemassa taas uusiin opintoihin, mutta minun kohdallani tämä on vissiin kolmas vuosi putkeen noin niin kuin kevään osalta kun haen. Ja epäonnistun.
Olen luvannut jo kyllä useampaankin otteeseen että tämä vuosi jää viimeisekseni tässä työssä. Totuus kai on että ellei parempaa löydy, niin tämän alan töitä tehdään kai tasan niin kauan kunnes jotain parempaa löytää. On kuitenkin varsin nihkeää tehdä tätä työtä päivästä toiseen tietäen ettei tunnelin päässä ole juurikaan valoa vaikka kuinka painaisi menemään sata lasissa. Palkkapäivät, lomapäivät ja vähäiset vapaapäivät taitavat olla ainoat asiat joita odotella säännöllisesti tässä ammatissa muutenkaan.
Sain muuten vihdoinkin sovittua itselleni talviloman. Ensi kuussa se sitten tapahtuu, mutta vielä ei ole mitään ideaa että mitä silloin pitäisi tehdä. Totta puhuen haluaisin varmaan vaan maata ja nauttia olostani, mutta tuskinpa vaimoke antaa siihen mahdollisuutta ihan heti kuitenkaan. Aina on jotain keksittävä tai jonnekin mentävä.
Mutta joo, nyt taitaa kyllä suoraan sängystä ylös herätetty, väsynyt ja nälkäinen respavuorolainen olemaan sen verran vittuuntunut että pidetäänpä pieni tauko.
Olen seilaillut taas samoissa vanhoissa kohteissa. Iltakohteessa ruodittiin jonkun randomin häirikön tapausta, jossa mieshenkilö oli saapunut päihtyneenä uhittelemaan iltakohteen asiakasyritysten henkilökunnalle. Vuorossa ollut kollega ei ollut piitannut tapahtuneesta läheskään yhtä paljon kuin minä, sillä hän ei ollut edes raportissa maininnut tyypin käynnistä. Ilmeisesti hän ei pitänyt tyyppiä mitenkään vakavasti otettavana, vaikka kaikesta kuullusta päätellen olisi varmaan kannattanut.
Selailin kameroista tallenteita ja tyypin "esitys" kävikin ilmi aika äkkiä. Laadin tyypistä raportteihin hieman ohjeistuksia, sillä vaikka kyseessä olikin tyypillinen keski-ikäinen melkein rapajuopon asteelle äitynyt karikatyyri, niin tyypin vierailu ei kuitenkaan ollut ensimmäinen. Tästä voi vetää päätöksen siihen suuntaan että tyyppi on kohtuullisen vakavasti otettava, vaikkei välttämättä toteutakaan niitä pahimpia uhkauksiaan.
Loppuviikon piti olla sitten melko helppoa erinäisten tilauskeikkojen hoitelua, eli suomeksi seisoskelua ympäriinsä. Ne nyt sitten kuitenkin peruuntuivat, sillä päädyin paikkaamaan tätä erästä pahinta aulakohdettani sen uusimman vakionaaman päädyttyä sairaslomalle. No, tämä vanha paska oli juuri niin vittumainen kun muistinkin sen olevan, sillä heti aamusta pari kohteen omaa henkilöä taas ilkeästi tuijottivat minua istuessani täällä aulassa ja ilme naamalla huusi "MITÄ HELVETTIÄ SÄKIN TÄÄLLÄ TAAS TEET". Ehkä eniten ihmetyttää noissa ihmisissä se heidän moukkamaisuutensa, jonka perusteella he kävelevät aamulla sisään ja ilmekään positiivisen puolelle värähtämättä katsovat sinua nenänvartta pitkin. Miten olisi vaikka "hyvää huomenta!" tai vaikka se ystävällinen nyökkäys?
Toisekseen sain tänään kuulla kunniani tässä kohteessa taas jostain sellaisesta, joka ei oikeastaan ollut edes minun syytäni. Pakko kuitenkin antaa totaalisen ala-arvoiset pisteet tämän kohteen eräälle yhteyshenkilölle, joka suurin piirtein haukkui minut pystyyn tietämättä että olin täällä taas pitkästä aikaa ihan vaan saikkuja paikkailemassa enkä enää edes päätekijänä. Mielestäni jo armeijassa se sellainen tyhjänpäiväinen huutaminen oli useimmiten huonon johtohahmon merkki, vaikka oli siellä kyllä ihan asiallistakin huutamista välillä asiasta kuin asiasta. Mutta joka tapauksessa sellainen vihainen kannanotto ja kohtelu kieltämättä tässä respassa saa minut kyllä ymmärtämään että olemme täällä vissiin ihan vaan jonkinlaisen kyttyräselkäisen Quasimodo-hahmon arvostuksella varustettuina ja mielellään sylkykuppeina tällaisille nokkimajärjestys-ihmisille muutenkin.
Kieltämättä tähän respaan en tosiaankaan haluaisi päätyä kovinkaan usein enää kun se kuulemma minun osaltani loppui (paitsi että ei loppunut). Parin päivän kakku tässä kuitenkin on nyt tulossa, jonka jälkeen vapaa viikonloppu kuluu taas erästä vuosipäivää viettäen avovaimon kanssa.
Täytyy kyllä sanoa että viime aikoina vapaa-aika on jäänyt varsin vähiin. Olen jättänyt vastaamatta kaverieni puheluihin ja muutenkin jaksanut vain syödä, nukkua ja käydä töissä. Liikuntakin on taas minimissään, joka alkaa valitettavasti näkymään.
Nyt kun kevätkin taas alkoi, niin olen yrittänyt hahmotella taas jotain todella epätoivoisia opiskelukuvioita. Muutaman AMK-paikan olen jo keksinytkin ja muutaman toisen asteen ammattitutkinnonkin jotka voisivat kiinnostaa. Harmillista vaan että en edelleenkään tiedä mitä tehdä vaikka sisään noihin paikkoihin pääsisinkin. Toisaalta aika moni minun ikäiseni kollega jonka kanssa olen jutellut on kanssa hakemassa taas uusiin opintoihin, mutta minun kohdallani tämä on vissiin kolmas vuosi putkeen noin niin kuin kevään osalta kun haen. Ja epäonnistun.
Olen luvannut jo kyllä useampaankin otteeseen että tämä vuosi jää viimeisekseni tässä työssä. Totuus kai on että ellei parempaa löydy, niin tämän alan töitä tehdään kai tasan niin kauan kunnes jotain parempaa löytää. On kuitenkin varsin nihkeää tehdä tätä työtä päivästä toiseen tietäen ettei tunnelin päässä ole juurikaan valoa vaikka kuinka painaisi menemään sata lasissa. Palkkapäivät, lomapäivät ja vähäiset vapaapäivät taitavat olla ainoat asiat joita odotella säännöllisesti tässä ammatissa muutenkaan.
Sain muuten vihdoinkin sovittua itselleni talviloman. Ensi kuussa se sitten tapahtuu, mutta vielä ei ole mitään ideaa että mitä silloin pitäisi tehdä. Totta puhuen haluaisin varmaan vaan maata ja nauttia olostani, mutta tuskinpa vaimoke antaa siihen mahdollisuutta ihan heti kuitenkaan. Aina on jotain keksittävä tai jonnekin mentävä.
Mutta joo, nyt taitaa kyllä suoraan sängystä ylös herätetty, väsynyt ja nälkäinen respavuorolainen olemaan sen verran vittuuntunut että pidetäänpä pieni tauko.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Voimankäytöllinen selonteko
Eräs blogiini jokin aika sitten kommentoinut toivoi seuraavaa:
"Voisitko joskus kirjoittaa sun suhtautumisesta voimankäyttövälineisiin ja niiden kantamiseen. Ja mitä välineitä itse olet joutunut työn takia hankkimaan?"
Tämähän on sellainen aihe että se on varmasti monen syy ylipäätään päätyä alalle ylipäätäänkin, kun pääsee käpistelemään kaikenlaista hilua ja patukkaa ihan luvan kanssa.
Aloitetaan kuitenkin tämä postaus kertaamalla:
Suoritettuani vartijan toimeen oikeuttavat pakolliset kurssit muutamisen vuotta sitten sain jo niidenkin aikana sellaisen käsityksen että vartijoiden kokema väkivalta on ihan tosiasia, vaikkakaan ei kaikissa tehtävissä kovinkaan todennäköinen juttu. Koska tuolloin en vielä yhtään tiennyt minkälaisia vartiointialan töitä tulisin tekemään, niin kävin sitten samaan syssyyn ja omalla rahalla sekä teleskooppipatukan ja kaasusumuttimen kantamiseen oikeuttavat koulutukset pian peränjälkeen.
Aloin kantamaan teleskooppipatukkaa ihan firmalta sitä pyytäen erään tässäkin blogissa käsitellyn myymälävartiointikeikan tiimoilta. Silloin en vielä kantanut kaasua ollenkaan, sillä enimmäkseen kuitenkin istuin respassa ja oikeastaan ainoa paikka jossa jotakin voisi tapahtua voimankäytölliseen suuntaan
oli tuo jo legendaariseksi kompastuskivekseni muodostunut "iltakohde", jossa on kyllä joutunut vuosien mittaan kaikenlaiseen verbaaliseen mittelöön ja sanallisiin poistamisiinkin aina välillä. Onneksi mitään voimankäyttöä ei ole joutunut siellä harrastamaan, mutta kohteena se on kuitenkin sille ihan potentiaalinen.
Kaasusumutinta eli tuttavallisemmin OC:tä ryhdyin kantamaan vasta viime vuoden loppupuolella suurinpiirtein samoihin aikoihin kun hankin varustevyönkin. Kyseinen purkki piti kustantaa ihan itse työnjohdon puoltoa vastaan ja maksella poliisille lupahakemukset sun muut omasta pussista. Hankin ensimmäisen kaasun Sabrelta, jonka jälkeen päätin ostaa pienemmän Mk. III -koon Foxin näihin normaalimpiin olosuhteisiin kun kumminkin ns. "haalarihommia" tulee kuitenkin tehtyä aika satunnaisesti.
Totuus on että en ole vielä kertaakaan tarvinnut näitä välineitä, mutta totuus on myös että työni luonteen johdosta voin päätyä kerralla tai toisella tilanteeseen jossa nuo välineet voivat ratkaista oman henkeni tai jonkun muun hengen puolesta. Helsinki on paikoitellen riskialtis ympäristö vartijalle ja järjestyksenvalvojalle työskennellä, etenkin jos sattuu työskentelemään kohteissa joissa suuret ihmismassat kohtaavat toisensa lähellä yleistä kaupunkitilaa.
Jonkun mielestä on varmaan vähän outoa että enimmäkseen respavaksina heiluva kaveri varustautuu varustevöin, käsiraudoin, teleskooppipatukoin ja sumuttimin. Sanoisin että vaikka olenkin pääasiassa resparotta, niin muutama paikallisvartiointikohde kuitenkin listoiltani löytyy ja sinne nuo varusteet ovat ihan omiaan. En tunne syyllisyyttä siitä että olen kouluttautunut noita varusteita käyttämään, sillä työn luonne on sellainen että ennen pitkää kyllä tosi moni vartija kohtaa väkivaltaisen tilanteen jollain tapaa urallaan. Silloin jo oman henkensä kannalta olisi tärkeää omata välineitä itsepuolustukseen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun näennäisesti rauhalliseen kohteeseen käveleekin sisään joku sekopää ryöstämään vaikkapa lääkekaappia luullen sen sisältävän mukamas jotain kipulääkkeitä.
Pääsääntöisesti en kanna voimankäyttövälineitä respavuoroissa. Sen sijaan kannan välineistä jokaista (patukka, kaasu ja raudat) paikallisvartiointivuoroillani ja jos ikinä eksyn enää myymälään, niin takuuvarmana kannan niitä mukanani oikein rauhallisin mielin tietäen että jos jotkut sekopäiset sekakäyttäjät päättävät vetää minua turpaan, niin en ainakaan anna sen tapahtua ilman hyvin painavaa vastarintaa.
"Voisitko joskus kirjoittaa sun suhtautumisesta voimankäyttövälineisiin ja niiden kantamiseen. Ja mitä välineitä itse olet joutunut työn takia hankkimaan?"
Tämähän on sellainen aihe että se on varmasti monen syy ylipäätään päätyä alalle ylipäätäänkin, kun pääsee käpistelemään kaikenlaista hilua ja patukkaa ihan luvan kanssa.
Aloitetaan kuitenkin tämä postaus kertaamalla:
Suoritettuani vartijan toimeen oikeuttavat pakolliset kurssit muutamisen vuotta sitten sain jo niidenkin aikana sellaisen käsityksen että vartijoiden kokema väkivalta on ihan tosiasia, vaikkakaan ei kaikissa tehtävissä kovinkaan todennäköinen juttu. Koska tuolloin en vielä yhtään tiennyt minkälaisia vartiointialan töitä tulisin tekemään, niin kävin sitten samaan syssyyn ja omalla rahalla sekä teleskooppipatukan ja kaasusumuttimen kantamiseen oikeuttavat koulutukset pian peränjälkeen.
Aloin kantamaan teleskooppipatukkaa ihan firmalta sitä pyytäen erään tässäkin blogissa käsitellyn myymälävartiointikeikan tiimoilta. Silloin en vielä kantanut kaasua ollenkaan, sillä enimmäkseen kuitenkin istuin respassa ja oikeastaan ainoa paikka jossa jotakin voisi tapahtua voimankäytölliseen suuntaan
oli tuo jo legendaariseksi kompastuskivekseni muodostunut "iltakohde", jossa on kyllä joutunut vuosien mittaan kaikenlaiseen verbaaliseen mittelöön ja sanallisiin poistamisiinkin aina välillä. Onneksi mitään voimankäyttöä ei ole joutunut siellä harrastamaan, mutta kohteena se on kuitenkin sille ihan potentiaalinen.
Kaasusumutinta eli tuttavallisemmin OC:tä ryhdyin kantamaan vasta viime vuoden loppupuolella suurinpiirtein samoihin aikoihin kun hankin varustevyönkin. Kyseinen purkki piti kustantaa ihan itse työnjohdon puoltoa vastaan ja maksella poliisille lupahakemukset sun muut omasta pussista. Hankin ensimmäisen kaasun Sabrelta, jonka jälkeen päätin ostaa pienemmän Mk. III -koon Foxin näihin normaalimpiin olosuhteisiin kun kumminkin ns. "haalarihommia" tulee kuitenkin tehtyä aika satunnaisesti.
Totuus on että en ole vielä kertaakaan tarvinnut näitä välineitä, mutta totuus on myös että työni luonteen johdosta voin päätyä kerralla tai toisella tilanteeseen jossa nuo välineet voivat ratkaista oman henkeni tai jonkun muun hengen puolesta. Helsinki on paikoitellen riskialtis ympäristö vartijalle ja järjestyksenvalvojalle työskennellä, etenkin jos sattuu työskentelemään kohteissa joissa suuret ihmismassat kohtaavat toisensa lähellä yleistä kaupunkitilaa.
Jonkun mielestä on varmaan vähän outoa että enimmäkseen respavaksina heiluva kaveri varustautuu varustevöin, käsiraudoin, teleskooppipatukoin ja sumuttimin. Sanoisin että vaikka olenkin pääasiassa resparotta, niin muutama paikallisvartiointikohde kuitenkin listoiltani löytyy ja sinne nuo varusteet ovat ihan omiaan. En tunne syyllisyyttä siitä että olen kouluttautunut noita varusteita käyttämään, sillä työn luonne on sellainen että ennen pitkää kyllä tosi moni vartija kohtaa väkivaltaisen tilanteen jollain tapaa urallaan. Silloin jo oman henkensä kannalta olisi tärkeää omata välineitä itsepuolustukseen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun näennäisesti rauhalliseen kohteeseen käveleekin sisään joku sekopää ryöstämään vaikkapa lääkekaappia luullen sen sisältävän mukamas jotain kipulääkkeitä.
Pääsääntöisesti en kanna voimankäyttövälineitä respavuoroissa. Sen sijaan kannan välineistä jokaista (patukka, kaasu ja raudat) paikallisvartiointivuoroillani ja jos ikinä eksyn enää myymälään, niin takuuvarmana kannan niitä mukanani oikein rauhallisin mielin tietäen että jos jotkut sekopäiset sekakäyttäjät päättävät vetää minua turpaan, niin en ainakaan anna sen tapahtua ilman hyvin painavaa vastarintaa.
lauantai 2. helmikuuta 2013
Hyvää... ILTAA
Ensimmäinen respavuoro tuolla uudessa kohteessa sujui yksin ihan 8/10 arvosanoilla. Suurempaa hämminkiä ei tapahtunut ja ainoat asiat joista en tiennyt mitään olivat joidenkin huoltomiesten kyselyitä kiinteistön joistain osista, jotka jätän suosiolla kyllä kohteen vakkareille.
Toisekseen tuo uusi respa ei ole ainakaan vielä ollut asiakasfirman porukoiden osalta kovinkaan paha paikka. Siellä meitä nyt ainakin pidetään ihan ihmisinä TOISTAISEKSI ja kohdellaan mukavasti. En nyt siis odota mitään kovinkaan negatiivista siitä ensi viikolla.
Ainoa asia mikä tuossa uudessa respakohteessa vähän ehkä pelottaa on nyt sitten tämä monen respan klassinen ongelma, nimittäin autopaikoista tappeleminen. Sitä todellakin esiintyy tässä kohteessa kun sain jo kertaalleen soitella eräälle hepulle siitä että siirtäisi autonsa pois toisen tieltä. Kuulemani mukaan tuossa kohteessa nämä parkkipaikka-ongelmat ovat ihan jokapäiväisiä, joten se onkin minun urallani ihan uutta kaksivuotisen taipaleeni aikana. Kukaan ei ole siis kilahtanut vielä autopaikoista ja parkkeerauksesta, mutta eiköhän sekin vielä koeta tässä piakkoin.
Ja juuri kun olen päässyt ilmoittamaan ja ihmettelemään että blogia ei pitäisi kutsua "iltavaksin" blogiksi sen takia kun en tee enää juurikaan iltoja niin päästiinkin uuden vuoronlistan muodossa tekemään paluuta tänne perinteiseen iltakohteeseen. Uudessa listassa on siis iltavuoroja sekä viikonloppujakin taas täällä, joten eiköhän me pidetä se iltavaksin blogi tämän nimenä päivävaksin sijaan kaikesta huolimatta.
Olen nyt istumassa viikonloppuani täällä iltakohteessa. Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut paitsi että eräässä osassa kompleksia, joka ei ole minun vartiointialuettani joku vanha spurgu oli rähissyt ja poistettu kilpailevan firman kollegan ansiosta. Kuulin kyllä tänne asti sen metakan, mutta en nähnyt itse tilannetta.
Oikeastaan ainut tilanne tältä päivältä oli taas klassinen tilanne missä vessaan mennessäni huomasin että sinne oli myös eksynyt joku vanha mummo. Eli tämä mummo oli käpytellyt sisään MIESTENVESSAAN ja varmana oli huomannut kyltin ovessa. Juuri kun täti oli aikeissa sulkeutua erääseen paskahuussiin sisälle sanoin vaivaantuneesti että se naisten WC-tila on tuossa ihan vieressä, jonka jälkeen tyyppi poistui vihastuneena ja yritti kertaalleen päästä vielä sisään lähellä olevaan Inva-WC:eenkin. Lopulta hän kuitenkin suuren valitusryöpyn ja jonkunasteisen logiikan avulla löysi tiensä naisten vessaan. Olipa taas vaikeaa.. Ja tällaista on varmaan odotettavissa lisää jälleen tulevaisuudessa.
Kieltämättä välillä tämä on kyllä yhtä helvetin vessavahdin hommaa, sillä on ihan normaalia että naiset menevät ihan muitta mutkitta miesten vessaan sisälle jos eivät noin viidessä sekunnissa löydä naisten vastaavaa. On vaan kovin noloa ja ainakin minusta tällä kertaa vaivaannuttavaa että kun olen itse asioimassa vessassa niin takaa köpöttelee mummo sekopäisen näköisenä. Kerran muistan itseasiassa täältä tilanteen kun äiti änkesi miesten vessaan kahden lapsensa kanssa sen ollessa täynnä miespuolisia kuseskelijoita sekä "isomman asian" vääntäjiä. Tuskin voisi mies kuitenkaan vääntäytyä asioille naisten vessaan ilman että hänet leimattaisiin sovinisti-siaksi alta aikayksikön.
Toisekseen tuo uusi respa ei ole ainakaan vielä ollut asiakasfirman porukoiden osalta kovinkaan paha paikka. Siellä meitä nyt ainakin pidetään ihan ihmisinä TOISTAISEKSI ja kohdellaan mukavasti. En nyt siis odota mitään kovinkaan negatiivista siitä ensi viikolla.
Ainoa asia mikä tuossa uudessa respakohteessa vähän ehkä pelottaa on nyt sitten tämä monen respan klassinen ongelma, nimittäin autopaikoista tappeleminen. Sitä todellakin esiintyy tässä kohteessa kun sain jo kertaalleen soitella eräälle hepulle siitä että siirtäisi autonsa pois toisen tieltä. Kuulemani mukaan tuossa kohteessa nämä parkkipaikka-ongelmat ovat ihan jokapäiväisiä, joten se onkin minun urallani ihan uutta kaksivuotisen taipaleeni aikana. Kukaan ei ole siis kilahtanut vielä autopaikoista ja parkkeerauksesta, mutta eiköhän sekin vielä koeta tässä piakkoin.
Ja juuri kun olen päässyt ilmoittamaan ja ihmettelemään että blogia ei pitäisi kutsua "iltavaksin" blogiksi sen takia kun en tee enää juurikaan iltoja niin päästiinkin uuden vuoronlistan muodossa tekemään paluuta tänne perinteiseen iltakohteeseen. Uudessa listassa on siis iltavuoroja sekä viikonloppujakin taas täällä, joten eiköhän me pidetä se iltavaksin blogi tämän nimenä päivävaksin sijaan kaikesta huolimatta.
Olen nyt istumassa viikonloppuani täällä iltakohteessa. Mitään erikoisempaa ei ole tapahtunut paitsi että eräässä osassa kompleksia, joka ei ole minun vartiointialuettani joku vanha spurgu oli rähissyt ja poistettu kilpailevan firman kollegan ansiosta. Kuulin kyllä tänne asti sen metakan, mutta en nähnyt itse tilannetta.
Oikeastaan ainut tilanne tältä päivältä oli taas klassinen tilanne missä vessaan mennessäni huomasin että sinne oli myös eksynyt joku vanha mummo. Eli tämä mummo oli käpytellyt sisään MIESTENVESSAAN ja varmana oli huomannut kyltin ovessa. Juuri kun täti oli aikeissa sulkeutua erääseen paskahuussiin sisälle sanoin vaivaantuneesti että se naisten WC-tila on tuossa ihan vieressä, jonka jälkeen tyyppi poistui vihastuneena ja yritti kertaalleen päästä vielä sisään lähellä olevaan Inva-WC:eenkin. Lopulta hän kuitenkin suuren valitusryöpyn ja jonkunasteisen logiikan avulla löysi tiensä naisten vessaan. Olipa taas vaikeaa.. Ja tällaista on varmaan odotettavissa lisää jälleen tulevaisuudessa.
Kieltämättä välillä tämä on kyllä yhtä helvetin vessavahdin hommaa, sillä on ihan normaalia että naiset menevät ihan muitta mutkitta miesten vessaan sisälle jos eivät noin viidessä sekunnissa löydä naisten vastaavaa. On vaan kovin noloa ja ainakin minusta tällä kertaa vaivaannuttavaa että kun olen itse asioimassa vessassa niin takaa köpöttelee mummo sekopäisen näköisenä. Kerran muistan itseasiassa täältä tilanteen kun äiti änkesi miesten vessaan kahden lapsensa kanssa sen ollessa täynnä miespuolisia kuseskelijoita sekä "isomman asian" vääntäjiä. Tuskin voisi mies kuitenkaan vääntäytyä asioille naisten vessaan ilman että hänet leimattaisiin sovinisti-siaksi alta aikayksikön.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)