Kiristymistä

Kieltämättä eilen ystävänpäivästä huolimatta olin aika kireällä päällä työpäivän päätteeksi.

Täällä paskakohteessa istuessani sain kyllä taas niin totaalisen tyrmäysiskun pariinkin kertaan erinäisistä lähteistä, että oli vaikea kyllä uskoa että mitään hyvää työelämässä olisi muutenkaan odotettavissa. Tapasin avovaimoni töiden jälkeen ja hän yritti kaikkensa piristääkseen minua, mutta olin kyllä aika pitkälle iltaan taas niin omiin synkkiin maailmoihin kietoutunut että nyt taas aamulla paremmalta tuntuessa oikein hävettää tuollainen toisen ystävänpäivän pilaaminen turhamaisella synkistelyllä.

Tällä hetkellä palkka-asiatkin pyörivät mielessä aika tehokkaasti. Ikälisällä tienaan nyt sen 10,96€ tunnissa, mutta käytännössä on tehtävä iltoja sekä viikonloppuja jos meinaa ollenkaan näillä palkoilla selvitä. Eniten ihmetyttää se että veroprosenttini nouse nyt tälle vuodelle siihen 16%, mutta tulorajaa oli laskettu vain noin 23 000 euroon vuodessa, joka on vähän omituista kun viime vuonna pääsin lähemmäs 26 000 euroon ja johonkin noin 24 000 € ensimmäisenä vuotenani. Siltikin veroprosentti huiteli vain 15,5%??

Tosiasia on kuitenkin se että vaikka palkka nouseekin todella minimaalisesti koko ajan, niin inflaatio sun muu kuitenkin syö palkkaa sen verran koko ajan että entistä vähemmän jää käteen kuukaudessa. Helvetin naurettavaa tehdä duunia josta jää käteen juuri ei mitään pitkillä ja vittumaisilla työpäivillä.

Olen onnistunut pitämään pahimman työuupumuksen merkit kurissa melkein puolisen vuotta nyt. Ennen sitä hajosin aina totaalisesti ties mihin ja luulin sen johtuvan työstä, vaikka totta puhuen niin varmaan osa ongelmistani johtuukin työn virikkeettömyydestä ja jatkuvasta saman toistamisesta umpikujamaisella tahdilla. Olen  kuitenkin ymmärtänyt että tämä työ on sitä mitä se on eikä muuksi muutu. On opittava tosiasiat sen suhteen että työn luonne on päivästä toiseen juuri sitä mitä se on. Tämä vaatii mukautumista ja ymmärtämistä että oman elämän ongelmatilanteet eivät saa valua sinne työelämään ja että on olemassa työläisiä joilla asiat ovat vielä huonommin kuin minulla.

Nollasin usein työperäistä vitutusta kännäämisellä vielä vuosikin sitten. Vaikka nuo kerrat ovatkin vähentyneet, niin usein tunnen ettei ketään kiinnosta se että olen kuitenkin hyvä työntekijä alhaisilla saikkuprosenteilla ja useamman kohteen osaamisella jatkuvalla kasvumäärällä.  Siltikin tuntipalkka on edelleen karvan verran vaille yksitoista euroa tunnilta, vaikka välillä tuntuu että monen saikkumäärillä retostelevan kollegan tulisi kyllä olla vähintään ja ainoastaan tunneilla eikä koskaan kuukausipalkoille päästäkään.

Pakko mainita että tämä respa jossa nyt istun niin on ollut kyllä niin täyttä kaaosta viimeiset kaksi päivää että vapaa viikonloppu tekee kyllä tähän väliin suorastaan ihmeitä. Nyt tänään täällä on painittu ATK-ongelmien parissa kyllä niin tiiviisti, että hajoamisen merkit ovat olleet ilmassa..