Hohhoijaa.
Siirtyminen tekemään iltapainotteista paikallisvartiointikohdettani eli tuttavallisemmin "paikkaria" oli kyllä taas melko kivuliasta meininkiä. Vaikka tekemissäni respakohteissakin käy kyllä tuota väkeä välillä kun pipoa, niin nyt sitten iltakohteen asiakasmäärien taas räjähtäessä käsiin oli todellisuus taas hiukan hektisempi.
Eilinen vuoro meni äkkiä juuri muutaman teknisen ongelman kanssa painiessa sekä kerätessä kasaan jonkun unohtuneita siivousvälineitä keskeltä käytäviä. En ymmärrä että miksei niitä oltu laitettu paikoilleen, sillä oli aika helvetin noloa kanniskella jonkun unohtamaa imuria takaisin komeroon.
Toisekseen vittuilevat asiakkaat ovat kuulemma tehneet täällä paluun. En ole oikeastaan tavannut vielä yhtäkään, mutta kohteen omat porukat kertoivat saaneensa taas oikein lämpimän ystävällistä kohtelua osakseen. On kai vaan taas ajan kysymys milloin itsekin pääsen kunnioittaviin kanssakäymisiin asiakkaiden kanssa, jotka kyllä tietävät omat oikeutensa mutteivät sitten millään osaa sanoa kiitos tai anteeksi.
Muutenkin fyysinen olotila on aika sekava. Taidan olla taas flunssassa ja tuntuu että silmien alle on kerääntymässä turvatyynyn kokoiset silmäpussit. Kurkku on ihan helvetin kipeänä ja kielessä on soramontun kokoinen afta. Näillä siis mennään.
Tämäkin aamu alkoi taas tilanteella jossa olisi pitänyt olla kolmessa paikassa yhtä aikaa. Tunsin kieltämättä verenpaineen nousevan otsasuonissa vieläpä kun samalla piti hoitaa yksi kotipuolen asiakin. En ole jaksanut pahemmin kierrellä kohdetta tänään kuin muutaman kerran, sillä olen ihan tarkoituksella tullut tänne valvomoon vähän rauhoittumaan ulkomaailman hektisen tahdin kiroukselta.
Kotipuolessa asiatkin ovat taas kuukauden hyvän jakson jäljiltä melkolailla kääntyneet laskuun. Avovaimoni tai oikeastaan meidän yhteinen lemmikkieläimemme on alkanut sairastelemaan, vanha kun iältään on. Olemme saaneet oikein hyvin rahamme uppoamaan tuon eläimen lääkärikuluihin, eikä loppua taida näkyä. Toivottavasti kuitenkin tuo elukka nyt tuosta taas toipuisi edes hetkeksi, sillä sen menettäminen muutenkin jatkuvan tasapainoilun keskellä alkaa kyllä kuulostaa jo kiroukselta.
Mietin että johtuuko tämä muutaman viikon välein uusiutuva flunssa kenties työn puolesta tulevasta stressistä vaiko kotipuolen- vaiko molempien yhteisvaikutuksesta? Enää en sitäkään tiedä, mutta taas alkaa kyllä tehdä mieli jonkinlaista menneiden työviikkojen nollaamisjuttuja.
Luin eräästä blogista sellaisen tosi osuvan ohjeen, että jos duunipäivän jälkeen ahdistaa, itkettää, tarvitsee ottaa lääkkeitä tai vetää pää täyteen niin siellä tulisi lopettaa työskentely ihan oman terveytensä takia.
Mitäpä veikkaatte että tuleeko minulle tuollaisia tunteita välillä tästä työstä?
.. Niinpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti