maanantai 4. helmikuuta 2013

Voimankäytöllinen selonteko

Eräs blogiini jokin aika sitten kommentoinut toivoi seuraavaa:

"Voisitko joskus kirjoittaa sun suhtautumisesta voimankäyttövälineisiin ja niiden kantamiseen. Ja mitä välineitä itse olet joutunut työn takia hankkimaan?" 


Tämähän on sellainen aihe että se on varmasti monen syy ylipäätään päätyä alalle ylipäätäänkin, kun pääsee käpistelemään kaikenlaista hilua ja patukkaa ihan luvan kanssa.

Aloitetaan kuitenkin tämä postaus kertaamalla:

Suoritettuani vartijan toimeen oikeuttavat pakolliset kurssit muutamisen vuotta sitten sain jo niidenkin aikana sellaisen käsityksen että vartijoiden kokema väkivalta on ihan tosiasia, vaikkakaan ei kaikissa tehtävissä kovinkaan todennäköinen juttu. Koska tuolloin en vielä yhtään tiennyt minkälaisia vartiointialan töitä tulisin tekemään, niin kävin sitten samaan syssyyn ja omalla rahalla sekä teleskooppipatukan ja kaasusumuttimen kantamiseen oikeuttavat koulutukset pian peränjälkeen.

Aloin kantamaan teleskooppipatukkaa ihan firmalta sitä pyytäen erään tässäkin blogissa käsitellyn myymälävartiointikeikan tiimoilta. Silloin en vielä kantanut kaasua ollenkaan, sillä enimmäkseen kuitenkin istuin respassa ja oikeastaan ainoa paikka jossa jotakin voisi tapahtua voimankäytölliseen suuntaan
oli tuo jo legendaariseksi kompastuskivekseni muodostunut "iltakohde", jossa on kyllä joutunut vuosien mittaan kaikenlaiseen verbaaliseen mittelöön ja sanallisiin poistamisiinkin aina välillä. Onneksi mitään voimankäyttöä ei ole joutunut siellä harrastamaan, mutta kohteena se on kuitenkin sille ihan potentiaalinen.

Kaasusumutinta eli tuttavallisemmin OC:tä ryhdyin kantamaan vasta viime vuoden loppupuolella suurinpiirtein samoihin aikoihin kun hankin varustevyönkin. Kyseinen purkki piti kustantaa ihan itse työnjohdon puoltoa vastaan ja maksella poliisille lupahakemukset sun muut omasta pussista. Hankin ensimmäisen kaasun Sabrelta, jonka jälkeen päätin ostaa pienemmän Mk. III -koon Foxin näihin normaalimpiin olosuhteisiin kun kumminkin ns. "haalarihommia" tulee kuitenkin tehtyä aika satunnaisesti.

Totuus on että en ole vielä kertaakaan tarvinnut näitä välineitä, mutta totuus on myös että työni luonteen johdosta voin päätyä kerralla tai toisella tilanteeseen jossa nuo välineet voivat ratkaista oman henkeni tai jonkun muun hengen puolesta. Helsinki on paikoitellen riskialtis ympäristö vartijalle ja järjestyksenvalvojalle työskennellä, etenkin jos sattuu työskentelemään kohteissa joissa suuret ihmismassat kohtaavat toisensa lähellä yleistä kaupunkitilaa.

Jonkun mielestä on varmaan vähän outoa että enimmäkseen respavaksina heiluva kaveri varustautuu varustevöin, käsiraudoin, teleskooppipatukoin ja sumuttimin. Sanoisin että vaikka olenkin pääasiassa resparotta, niin muutama paikallisvartiointikohde kuitenkin listoiltani löytyy ja sinne nuo varusteet ovat ihan omiaan. En tunne syyllisyyttä siitä että olen kouluttautunut noita varusteita käyttämään, sillä työn luonne on sellainen että ennen pitkää kyllä tosi moni vartija kohtaa väkivaltaisen tilanteen jollain tapaa urallaan. Silloin jo oman henkensä kannalta olisi tärkeää omata välineitä itsepuolustukseen, sillä ei olisi ensimmäinen kerta kun näennäisesti rauhalliseen kohteeseen käveleekin sisään joku sekopää ryöstämään vaikkapa lääkekaappia luullen sen sisältävän mukamas jotain kipulääkkeitä.

Pääsääntöisesti en kanna voimankäyttövälineitä respavuoroissa. Sen sijaan kannan välineistä jokaista (patukka, kaasu ja raudat) paikallisvartiointivuoroillani ja jos ikinä eksyn enää myymälään, niin takuuvarmana kannan niitä mukanani oikein rauhallisin mielin tietäen että jos jotkut sekopäiset sekakäyttäjät päättävät vetää minua turpaan, niin en ainakaan anna sen tapahtua ilman hyvin painavaa vastarintaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti